Miksi suomalaisilla pienten lasten äideillä on niin huonot hermot?

Täällä Espanjassa ne lapset ei edes tee mitään väärää, tai kokeilevat kerran ja rangaistus jää mieleen. Ei ole suomalainen ilmiö.

Oletko nyt ihan varma, että

a) olet havainnoinut luotettavasti tarpeeksi suurta ja edustavaa otosta suomalaisista äideistä ja

b) havainnoinut vastaavaa otosta muunmaalaisista äideistä (mieluiten vähintään 3-4 eri maasta)?

Itse olisin näin mutulla valmis väittämään, että suomalaiset äidit ovat keskivertoa pitkäpinnaisempia ja lasta ymmärtävämpiä verrattuna muunmaalaisiin. Mutta jos sinulla on tutkittua tietoa asiasta, niin I stand corrected.

Kaikkiko suomalaiset äidit toimii noin? Onpas sinulla laaja otos tutkimuksellesi. Missä ja milloin olet havainnoinut esim. minun käyttäytymistä kun joku lapsi tekee väärin.

Entäs suomalaiset isät? Ovatko kärsivällisiä lastensa kanssa vai ovatko edes paikalla?

Väsyneitä, univelkaisia ja lyhytpinnaisia?

Väsymys.

Suomalaiset äidit saattavat huutaa, muualla on yleistä, että lasta lyödään, jos ei käyttäydy toivotulla tavalla.

Olen huomannut että monesti uusioperheissä äitipuoli käyttäytyy näin.

Niin, hyvä kysymys. Näin anonyyminä uskallan tämän tunnustaa. Useimmiten jaksan neuvoa, opastaa, selittää, ohjata, laskea leikkiä... Mutta välillä minäkin olen väsynyt, ja silloin huomaan käyttäytyväni kuin... oma äitini.

Erittäin hyvä kysymys, kiitos. Miten olisi tälläinen vastaus: Suomessa kasvatusvastuu jää yksin naiselle, äidille. Isät ovat joko työssä, harrastuksissa - tai muuten vain pysyttelevät taka-alalla, koska se on niin paljon helpompaa kuin osallistuminen aktiivisesti lasten kasvatukseen. Suomessa ei suku auta; asenne on, että "yksin on pärjättävä, koska minäkin pärjäsin". Tai vastaavasti suku, yhteisö, tms. asuvat niin kaukana, että nainen äitinä on yksin vastuussa lapsista. Ei voi siis sukulaisilta hoitoapua pyytää. Naapureita, tuttuja on vaikea vaivata ja pyytää hoitoapua - koska lähes kaikilla perheellisillä naisilla päävastuu lapsista!

Ei siis ihme, että työn lisäksi lastenhoito ja -kasvattaminen saa suomalaisen naisen pinnan kireälle. Väsymys purkautuu usein kiukkuna, lyhytpinnaisuutena. Missä ovat isät? Katsopa esim. vanhempainiltoja alakoulussa. Työpäivän jälkeen nainen kiirehtii kotiin laittaamaan ruokaa, ja sitten kiireellä kuudeksi koululle. Samaan aikaan mies lenkkeilee. I

han tosi paljon sälyttäisin hoitovastuuta enemmän isille. Toisaalta, sekin on nähty: mies ei hoida hommia kunnolla, ei keskity, ei ole läsnä. Isä tekee vain sen, minkä nainen/äiti on lähtiessään sanonut - itsenäinen ajattelu kotihommissa lienee mahdottomuus. Tai sitten isä yrittää niin kovasti: ostaa kalliita ruokia, kokkaa tuntikaupalla (sotku jää äidin siivottavaksi), aloittaa suursiivouksen, joka jää kesken. Iskä katsoo telkkaria, lapsi yrittää saada isän huomiota. Ei onnistu. Ruokailuthan hoituvat kätevästi eineksillä tai viemällä lapset hampurilaisille. Pääsääntöisesti miehillä on enemmän varaa, koska suomalaisen naisen palkka on heikompi kuin miehen.

Sukuyhteisöä ei Suomessa ole. Yleinen eetos on yksin selviytyminen. Että vieläkö ihmettelet kun äidin hermo palaa...Ja toisaalta, jos äiti-ihanteena on lempeä, tasainen, ikuisesti hymyilevä, rajoja asettamaton, kiukkua näyttämätön madonnaäiti, niin se on kaukana todellisuudesta! Tiesitkö, että nainen on inhimillinen ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvä kysymys, kiitos. Miten olisi tälläinen vastaus: Suomessa kasvatusvastuu jää yksin naiselle, äidille. Isät ovat joko työssä, harrastuksissa - tai muuten vain pysyttelevät taka-alalla, koska se on niin paljon helpompaa kuin osallistuminen aktiivisesti lasten kasvatukseen. Suomessa ei suku auta; asenne on, että "yksin on pärjättävä, koska minäkin pärjäsin". Tai vastaavasti suku, yhteisö, tms. asuvat niin kaukana, että nainen äitinä on yksin vastuussa lapsista. Ei voi siis sukulaisilta hoitoapua pyytää. Naapureita, tuttuja on vaikea vaivata ja pyytää hoitoapua - koska lähes kaikilla perheellisillä naisilla päävastuu lapsista!

Ei siis ihme, että työn lisäksi lastenhoito ja -kasvattaminen saa suomalaisen naisen pinnan kireälle. Väsymys purkautuu usein kiukkuna, lyhytpinnaisuutena. Missä ovat isät? Katsopa esim. vanhempainiltoja alakoulussa. Työpäivän jälkeen nainen kiirehtii kotiin laittaamaan ruokaa, ja sitten kiireellä kuudeksi koululle. Samaan aikaan mies lenkkeilee. I

han tosi paljon sälyttäisin hoitovastuuta enemmän isille. Toisaalta, sekin on nähty: mies ei hoida hommia kunnolla, ei keskity, ei ole läsnä. Isä tekee vain sen, minkä nainen/äiti on lähtiessään sanonut - itsenäinen ajattelu kotihommissa lienee mahdottomuus. Tai sitten isä yrittää niin kovasti: ostaa kalliita ruokia, kokkaa tuntikaupalla (sotku jää äidin siivottavaksi), aloittaa suursiivouksen, joka jää kesken. Iskä katsoo telkkaria, lapsi yrittää saada isän huomiota. Ei onnistu. Ruokailuthan hoituvat kätevästi eineksillä tai viemällä lapset hampurilaisille. Pääsääntöisesti miehillä on enemmän varaa, koska suomalaisen naisen palkka on heikompi kuin miehen.

Sukuyhteisöä ei Suomessa ole. Yleinen eetos on yksin selviytyminen. Että vieläkö ihmettelet kun äidin hermo palaa...Ja toisaalta, jos äiti-ihanteena on lempeä, tasainen, ikuisesti hymyilevä, rajoja asettamaton, kiukkua näyttämätön madonnaäiti, niin se on kaukana todellisuudesta! Tiesitkö, että nainen on inhimillinen ihminen?

Tässä kommentissa sanottiin asia niin tyhjentävästi, että tää keskustelu tais olla tässä. Ei lisättävää.

Miksi niitä lapsia pitää hankkia, jos se on noin hankalaa? Jos minulla menisi koko ajan hermot ja olisin stressaantunut, tietäisin kyllä tehneeni väärän valinnan. Vanhemmat eivät saa näin ajatella?

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lapsia pitää hankkia, jos se on noin hankalaa? Jos minulla menisi koko ajan hermot ja olisin stressaantunut, tietäisin kyllä tehneeni väärän valinnan. Vanhemmat eivät saa näin ajatella?

Mitä se muuten siinä vaiheessa auttaa, jos tietää tehneensä väärän valinnan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lapsia pitää hankkia, jos se on noin hankalaa? Jos minulla menisi koko ajan hermot ja olisin stressaantunut, tietäisin kyllä tehneeni väärän valinnan. Vanhemmat eivät saa näin ajatella?

Mitä se muuten siinä vaiheessa auttaa, jos tietää tehneensä väärän valinnan?

Kai tosiasioiden tunnustaminen tuo jonkinlaista sisäistä rauhaa, ja yksi stressitekjä poistuu, kun ei tarvitse valehdella itselleen, että juuri tätä halusinkin.

Jaa... aloitus taas jostain omista mielikuvista ja ulkomailla ei ole käyty. Tai ainakaan havainnoitu ympäristöä. 

Venäläiset äidit läppäisevät lasta, tukistavat ja kovempiakin otteita olen nähnyt. Ihan vain hermostuksissaan. Ja näin on jokai puolella paitsi kasvatuksen mallimaissa eli Pohjoismaat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lapsia pitää hankkia, jos se on noin hankalaa? Jos minulla menisi koko ajan hermot ja olisin stressaantunut, tietäisin kyllä tehneeni väärän valinnan. Vanhemmat eivät saa näin ajatella?

Mitä se muuten siinä vaiheessa auttaa, jos tietää tehneensä väärän valinnan?

Kai tosiasioiden tunnustaminen tuo jonkinlaista sisäistä rauhaa, ja yksi stressitekjä poistuu, kun ei tarvitse valehdella itselleen, että juuri tätä halusinkin.

Juuri mitä halusin? Elämässä on erilaisia vaiheita, jotkut voi olla stressaaviakin. Enpä oikein usko, että sisäinen rauha löytyy siitä, että jättäytyy ajatukseen "en mä tätä halunnut", vaan miettii, mikä tässä ahdistaa ja yrittää sitten järjestää elämää sellaiseksi, että stressitekijöitä on vähemmän.

Tuskinpa niiden kakaroiden kanssa helppoa on, aina ei vaan jaksa. Tiedostan tämän ja siksi ei olekaan mielenkiintoa ryhtyä isäksi ainakaan kymmeneen vuoteen.

M22

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lapsia pitää hankkia, jos se on noin hankalaa? Jos minulla menisi koko ajan hermot ja olisin stressaantunut, tietäisin kyllä tehneeni väärän valinnan. Vanhemmat eivät saa näin ajatella?

Mitä se muuten siinä vaiheessa auttaa, jos tietää tehneensä väärän valinnan?

Kai tosiasioiden tunnustaminen tuo jonkinlaista sisäistä rauhaa, ja yksi stressitekjä poistuu, kun ei tarvitse valehdella itselleen, että juuri tätä halusinkin.

Juuri mitä halusin? Elämässä on erilaisia vaiheita, jotkut voi olla stressaaviakin. Enpä oikein usko, että sisäinen rauha löytyy siitä, että jättäytyy ajatukseen "en mä tätä halunnut", vaan miettii, mikä tässä ahdistaa ja yrittää sitten järjestää elämää sellaiseksi, että stressitekijöitä on vähemmän.

Minusta on parempi olla rehellinen itselleen kuin teeskennellä. Muille voi valehdella, mutta itselleen ei kannata.

Äidit eivät saa synnäriltä käteen valiumreseptiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lapsia pitää hankkia, jos se on noin hankalaa? Jos minulla menisi koko ajan hermot ja olisin stressaantunut, tietäisin kyllä tehneeni väärän valinnan. Vanhemmat eivät saa näin ajatella?

Mitä se muuten siinä vaiheessa auttaa, jos tietää tehneensä väärän valinnan?

Kai tosiasioiden tunnustaminen tuo jonkinlaista sisäistä rauhaa, ja yksi stressitekjä poistuu, kun ei tarvitse valehdella itselleen, että juuri tätä halusinkin.

Juuri mitä halusin? Elämässä on erilaisia vaiheita, jotkut voi olla stressaaviakin. Enpä oikein usko, että sisäinen rauha löytyy siitä, että jättäytyy ajatukseen "en mä tätä halunnut", vaan miettii, mikä tässä ahdistaa ja yrittää sitten järjestää elämää sellaiseksi, että stressitekijöitä on vähemmän.

Minusta on parempi olla rehellinen itselleen kuin teeskennellä. Muille voi valehdella, mutta itselleen ei kannata.

No en minä kyllä teeskentelemisestä puhunut. Enpä usko, että ketään auttaa jäädä vellomaan siihen tunteeseen, että en minä tätä halunnut, mutta ehkäpä sinusta vellominen on just hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa niiden kakaroiden kanssa helppoa on, aina ei vaan jaksa. Tiedostan tämän ja siksi ei olekaan mielenkiintoa ryhtyä isäksi ainakaan kymmeneen vuoteen.

M22

Eivät ne kakarat sen helpompia ole kymmenen vuoden kuluttua, ja oma mukavuudenhalu ja vapaudenkaipuu vain syvenevät, kun taas vittumaisuuksien jaksaminen ja esimerkiksi kyky sietää valvomista heikkenevät.

M32