En jaksa enää olla ruma

Noniin eli siis otahan nyt itseäsi niskasta kiinni ja tee asioille jotain! Kulmat ja tukka hoituu ammattilaisella. Naaman kanssa menet lääkärille. Joo, lääkkeillä voi olla sivuvaikutuksia, mutta niin on tuolla paskalla elämänasenteellakin.

Totesit näyttäväsi kiinalaiselta, ap.

Minun mielestäni aasialaiset ovat erittäin viehättäviä. :)

Suosittelen, että hankit itsellesi apua ja käyt lääkärissä. Ongelmasi ei ole poistunut tähän mennessä itsestään ja tuskin poistuukaan. Joko kokeilet niitä vastustamiasi myrkkyjä tai opit vuosien myötä hyväksymään itsesi.

Kukaan meistä ei ole oikeasti täydellinen.

Juu, kyllä naiselta yhä edelleen ja ehkä enemmän kuin koskaan vaaditaan kauneutta tai edes sievyyttä. Ulkonäkö on aina se ensimmäinen asia. Miehet sanoo pokkana, et rakastuin tähän naiseen siksi, kun se on niin kaunis - ja se nainen oikein sädehtii onnesta siinä vieressä ja on itsestään ylpeä - siis siitä että on kaunis. Se on itse asiassa saatanan huvittavaa. Jos se mies sanoisi, et rakastuin sun tisseihin, niin suurella osalla naisista otsa rypistyisi, mut mikä siinä on se ero?

Mut joka tapauksessa, kyllä rumana naisena saa kaikkea niellä. Niin naiset kuin miehet kohtelevat yliolkaisesti, jopa tylysti. Normaalin ulkonäön omaavat ihmiset lähtevät esim innolla ulos seikkailemaan, koskaan ei tiedä mitä jännää tapahtuu tai keitä mielenkiintoisia ihmisiä tapaa. Ruma nainen oppii vähitellen, ettei kannata lähteä ulos, se tietää vain parhaimmassa tapauksessa näkymättömyyttä, pahimmassa kiusaamistä, nälvimistä, pilkkaa, ynseyttä.

Vierailija kirjoitti:

Jos te, jotka ootte kuin riihipiruja menisitte kauneusleikkauksiin. Mun mielestä Kelan pitäisi oikeastaan kustantaa nämä rumille ihmisille. En sano tätä todellakaan aukoakseni päätä, koska en pidä itsekään itseäni minään miss universumina ja vaikka olisin niin ymmärtäisin ettei muille ole suotu samoja avuja.

Tarkoitan, että voisitte ihan itsenne ja elämänlaatunne kannalta harkita niitä. Käyttäväthän perusnätitkin ulkonäössään kaikenlaisia kompensoivia tekijöitä kuten ripsienpidennyksiä, hiustentuuhennuksia ja -pidennyksiä, meikkiä, plastiikkakirurgiaa yms. Onhan liikunta ja ruokavaliokin kehon muokkaamista.

Ymmärrän niin hyvin teitä, koska mullakin on kasvoissa jotain kummallisia piirteitä, joista kuulin pentuna. Sittemmin opin kompensoimaan näitä ja v*ttuilu loppui. Nykyään kuulen usein olevani kaunis ja mulla on komea ja fiksu mieskin, joka kehuu koko ajan. Toisaalta se on aiheuttanut identiteettikriisin kun olen ymmärtänyt sitä kautta miten pinnallinen maailma on.

Mulla akneen toimi muuten kemiallinen kuorintahoito. 300 euroa/ 6 krt viikon-parin välein vei aknen ja tulos on säilynyt monta vuotta hyvänä.

Mun miesystävä tykkää itseasiassa puristella niitä muutamia finnejä, joita ajoittain ilmestyy! Luonteessaan on sen verran apinaa, että näyttää nauttivan tästä :D Tiedän kyllä, että tuota ei suositella pöpöjen ja arpien takia, mutta se näyttää tuottavan hänelle niin paljon mielihyvää etten henno kieltääkään :D

Tuo on sellaista jossittelua, teoriassa se olisi hienoa, ongelma vain on se että tuo idea kytee monilla ajatuksen tasolla mutta asian konkreettinen täytäntöönpano onkin sitten ihan eri juttu. Näillä näkymin moisia etuisuuksia ei taida olla näköpiiriin tulossa eli miten ihmeessä ne jotka ulkonäöstään kärsivät, saavat mistään sitä kiperästi kaipaamaansa apua?

Kyllä jokainen tietää että nyt ja tässä tuollaista luksusluokan palvelua ei ole Kelan ohjelmistossa saatavissa, joten mistä ne rahat leikkauksiin oikein revitään? Vaikka olisi keskipalkalla töissä ja tai tienaisi jopa hieman yli keskiverron, ei kaikkiin tarvittaviin leikkauksiin saisi kerättyä rahaa kasaan ajoissa, se veisi vuosikymmeniä ja silloin on jo liian myöhäistä.

Jos kasvoissa tai vartalossa on yksi tai kaksi kohtaa, ihan näin esimerkkinä, niin silloin tuo säästämismetodi voisi käytännössä toimiakin. Mutta monilla se ongelma ei ole vain yksi tietty ulkonäköpiirre vaan useiden eri huonojen piirteiden summa, sellainen tilanne on jo paljon mutkikkaampi.

Ei sitä vaan voi ymmärtää sellainen ihminen joka on ihan normaalin näköinen tai jopa viehättävä, ja varmasti monet ajattelevat näitä viestejä lukiessa että turhasta täällä aikuiset ihmiset marisevat mutta voin omasta kokemuksesta sanoa ettei nämä huolenaiheet ihan mitättömiä ole, koska ulkonäöllä on nimittäin vaikutusta monella eri elämän osa-alueella, ei vain jossakin tietyssä asiassa ja se on juuri ihan eniten syvältä tässä koko hommassa.

Se riittämättömyyden ja huonommuuden tunne mikä on seurannut minua läpi elämän, ei hellitä otettaan. Yritän keskittyä muihin asioihin arjessani mutta koko ajan on jossakin muistutus siitä etten omaa samaa ihmisarvoa kuin muut vain siksi koska satuin syntymään tämän näköisenä, itsemurha pyörii mielessä todella usein.

Ei ole rahaa kauneusleikkauksiin kun ei pääse töihin rumuuden takia. Minulla on maisterintutkinto ja en ole päässyt oman alan hommiin, en siivoamaan enkä henkilökohtaiseksi avustajaksikaan. Puhelintyö on ainoa työ johon pääsen, mutten niistä rahoista kykene säästämään operaatioihin kun palkka on aika pieni.

Parisuhteessa en ole koskaan ollut. Miehet eivät yksinkertaisesti kehtaisi koskaan esitellä kavereilleen tai vanhemmilleen tämän näköistä naista ja olen kyllästynyt siihen huonoon kohteluun, että mies haluaa viettää kanssani aikaa vain salassa muiden katseilta. Se satuttaa ja nöyryyttää :(

Jep, ehkä nyt rohkaistun varaamaan ajan ihotautilääkärille, jos edes ihon saisi parempaan kuntoon. Ap

tuon ulkonäön ja kumppani jutun voin vielä sulattaa, mutta se, ettei ystäviä tai työpaikkaa ulkonäön takia? Ei se ulkonäkö kavereissa ole mikään tärkein kriteeri, se on luotettavuus, hauskuus, ystävällisyys jne. Tuskin kukaan haluaa kaunista/komeaa mutta ilkeää kaveria? Työpaikoillakin näkee ihan kaiken näköisiä ja kokoisia ihmisiä, se että on iloinen asenne, siististi pukeutunut ja pätevä riittää myös mainiosti useimpiin työpaikkoihin.

Ne ihmiset jotka ovat huoliteltuja, ovat nähneet yleensä vaivaa sen eteen, miettineet mitkä vaatteet on muodikkaat ja sopii yhteen, sekä mikä hiustyyli sopii tai vaatteet juuri tähän vartaloon jne, ei kovin moni herää mitenkään niin freessinä automaattisesti. Toki toisilla on sitten enemmän sellaiset ylesesti hyvännäköisenä pidetyt piirteet sattuneet kohdalle, mutta muistakaa että ihmisillä on eri preferenssejä, joku toinen on toisen mielestä viehättävä ja toisen mielestä taas sitten ei. Ja kyllä se asenne ja luonne ja yleinen itsevarmuus, hygienia ja olemus vaikuttaa....jos joku kävelee hartiat lysyssä "anteeksi että olen olemassa"-asenteella tai haisee vahvasti hieltä niin kyllä se vaikuttaa siihen ensivaikutelmaan. Kaikki vaikuttaa, puhetapamme, käytös, pukeutumistyyli....niistä muodostuu semmoinen "paketti".

Minulla oli nuorempana huono itsetunto, ja vaikka ehkä näytin "paremmalta" mitä nykyään, niin jostain syystä minusta ollaan nykyään enemmän kiinnostuneita kuin silloin "parhaimpina vuosinani". Näytän tavalliselta, minussa on vikoja ja hyviä puolia, korostan niitä hyviä enkä välitä enään niin paljoa niistä huonoista. Asenne vaikuttaa. Se että yrittää olla paras versio omasta itsestään. Katsokaa vaikka jotain tv ohjelmia missä stailataan ihmisiä, heti tulee eri näköisiä. Itsevarmuus säteilee myös ulospäin, tulee eräänlaista karismaa, "sitä jotain" ja se kompensoi sitten muita "puutteita" mitä ehkä siinä ulkonäössä on. Kaikki ei voi olla missejä tai adoniksia. Ei tarvitse. Kaikilla on jotain hyviä ominaisuuksia.

Nykyään minulla on hyvä itsetunto. Luulin ennen että pitää tavoitella jotain ihme täydellisyyttä. Ei tarvitse. Se mies ja kaverit ei tipahda syliin taivaalta, mutta jos itse aktiivisesti juttelee ihmisten kanssa niin jonkun kohdalla sitten kolahtaa. Media vääristelee todellisuutta ja alkaa ahdistaa kun ei sovi johonkin muottiin. Koittakaa vain olla parhaita versioita omasta itsestänne ja kehittäkää itsetuntoanne, sillä pääsee alkuun. Ulkonäköä voi nykyään muokata myös kirurgialla tai laihduttamalla, jos tuntuu vielä itsetutkiskelun jälkeen että niitä vielä kaipaa, se on jokaisen oma päätös, eikä sekään tee automaattisesti onnelliseksi vaan on vielä usein työstettävä myös se henkinen puoli. Kaiken eteen pitää tehdä töitä yleensä. Minulla on pömppis. suonikohjuja. pitkä nenä. Mutta kivan suuret silmät. Paksut hiukset. pyöreät rinnat. Keskittykää niihin kivoihin puoliin. Älkää olko liian ankaria itsellenne, yleensä olemme itse pahimpia kriitikoitamme, koittakaamme olla armollisia itseämme ja toisiamme kohtaan, täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Ajatelkaas itsestänne vaikka näin: En ole täydellinen. En kaunis, en ruma, vaan minä, ja se riittää. Voimaannuttavaa kevättä kaikille.

Oletteko kokeilleet aknen hoitoon sokeritonta (vähähiilihydraattista) ruokavaliota? Kiinnostaisi, kun luin, että jos luonnonkansat alkavat syödä länsimaalaisittain, heille tulee syöpien, korkean verenpaineen, lihomisen ja muun sellaisen lisäksi myös aknea. Toisin sanoen aiemmin heillä ei sitä ole ollut.

Kirjoitan kännykällä, pahoittelen jos tulee jotenkin huonosti.

Jotenkin helpottaa että muitakin rumuuden kanssa kamppailevia on, vaikka toki en pidä kivana että muidenkin elämä ja mieliala kusee tämän takia :(

Minua kesä ahdistaa eniten. Vähenevät vaatteet ja kauniit naiset katukuvassa, kun itse tahtoisin olla kotona pimeässä peiton alla. En pysty edes kotona olemaan vähissä vaatteissa, muuten olo muuttuu jotenkin inhottavaksi. Rumuuden ikään kuin tuntee sellaisena niljakkaana ja epämukavana olona iholla. Välttelen peilikuvaani katsomista, kamalaa jos jollain kaverillakin on tosi heijastavat aurinkolasit, en voi katsoa häntä kohti etten näe heijastustani :D sama homma kännykän näytön kanssa, en siedä jos oma naama heijastuu hetkeäkään takaisin.

Iho-ongelmia on minullakin, antibiootteja kokeiltiin mutta maksa ei tykännyt. Siksi en saa Roaa. E-pillerit tai muutkaan hormonivalmisteet eivät tule kysymykseen, eivät sovi ollenkaan (plus aurallinen migreeni). Karvoitus on runsasta ja tummaa, ja inhottaa olla koko ajan vahaamassa ylähuulta, poskia ja leukaa. Silmäni ovat pienet ja kaukana toisistaan, ja kärsin ns. hollow eyes-vaivasta (googlettakaa, en kännykällä jaksa linkata). Naama on pitkä ja iho tosi kelmeä ja eloton. Olen niin kalpea ettei löydy oikeasti peittävää meikkiä mistään joka sopisi ihooni. Käsivarret ovat läskit ja selluliittiset, samoin jalat. Vartalo epämuodostunut paksu pötkö, rinnat pienet ja vähän tubulaariset mutta maha iso. Alapääkin on ruma ja epämuodostunut, perse litteä ja löysä.

Hampaanikin ovat menneet lapsuudessa jo pilalle koska vanhemmat laiminlöivät. En voi koskaan hymyillä suu auki. Remontti hampaisiin maksaisi 10 tonnia, eikä opiskelijalla ole varaa. Ei varmaan valmistumisen jälkeenkään koska ala on matalapalkkainen eikä kovin työllistävä. Minkäs teet kun ei äly riitä parempiin hommiin.

Olen kaikin puolin ruma ja huono. Itkettää välillä tämä oma ulkonäkö ja ahdistaa mennä ulos. Joskus tuntemattomat miehet ovat haukkuneet kadulla läskiksi, sekään ei auta tätä inhoa. Joskus mietin että olisi parempi etten olisi syntynytkään.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäriin ja hoidat ihon kuntoon! Kun iho on hyvä, on ihan erilaista meikatakin. Roa-kuuri, antibiooteista ei ole kuin väliaikainen hyöty.

Elät tynnyrissä, jos luulet, että Roaccutan auttaa kaikkia.

Höpöhöpö se, että naisilta vaaditaan nyt enemmän kuin koskaan hyvää ulkonäköä. Miten niin muka? Nythän naiset voivat elättää itse itsensä omalla työllään/omilla aivoillaan, ei tarvitse olla riippuvainen miespuolisesta elättäjästä. Tämä on historiallisesti ainutlaatuista!

 Ja kyllä väitän, että rekrytoijat katsovat CV:tä ensisijaisesti. Ja että ulkonäkövaatimuksena riittää, että huolehtii hygieniastaan ja pukeutuu asianmukaisesti. Näin ainakin asiantuntijahommissa, mutta tietysti jos haluaa huippumalliksi tmv, niin pitää olla tietynlaiset mitat (mutta huippumallitkaan eivät suinkaan aina ole ns klassisen kauniita).

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö se, että naisilta vaaditaan nyt enemmän kuin koskaan hyvää ulkonäköä. Miten niin muka? Nythän naiset voivat elättää itse itsensä omalla työllään/omilla aivoillaan, ei tarvitse olla riippuvainen miespuolisesta elättäjästä. Tämä on historiallisesti ainutlaatuista!

 Ja kyllä väitän, että rekrytoijat katsovat CV:tä ensisijaisesti. Ja että ulkonäkövaatimuksena riittää, että huolehtii hygieniastaan ja pukeutuu asianmukaisesti. Näin ainakin asiantuntijahommissa, mutta tietysti jos haluaa huippumalliksi tmv, niin pitää olla tietynlaiset mitat (mutta huippumallitkaan eivät suinkaan aina ole ns klassisen kauniita).

Oletko itse ruma ja hakenut tuollaisia työpaikkoja? Vaikea tehdä uraa opintomenestyksestä huolimatta kun kuvallisella CV:llä ei pääse työhaastatteluun ja kuvattomalla CV:llä työhaastatteluun päässeenä ei saa paikkaa. Minulla on aina ollut hygienia ja vaatteet, ryhti ym. kunnossa, kasvot ovat vain käsittämättömän rumat.

Itsellä itsetuntoa kohottaa se, että esimerkiksi käy kampaajalla ja leikkauttaa/värjäyttää hiukset uuteen malliin..kokeile käydä meikkauttamassa itsesi..sekin tekee terää.:) vaateliikkeissä myyjät neuvovat uusissa vaatehankinnoissa kyllä mielellään..kokonaan kun kokeilee semmoista muuttumisleikkiä niin se varmasti toimisi..:) tietysti nämä maksaa...mutta mitäpä nainen ei tekisi itsensä vuoksi!

Terv. Äitiydellä ja vanhemmuudella fyysisesti ja henkisesti pilattu kulahtanut kotiäiti

Myös täällä yksi saman ongelman kanssa kamppaileva. Onneksi edes täältä löytyy vertaistukea, kun tuntuu, että koulut, kadut ja työpaikat ovat vain täynnä huippumalleilta näyttäviä ihmisiä. 

Kannattaa ap kokeilla e-pillereitä.