Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teettekö te oikeasti useinkin ruokaa, josta ette pidä lainkaan?
19.06.2016 |
Koko lapsuuden ja nuoruuden kuuntelin sitä, kuinka "aina ei voi syödä hyvää ruokaa". Eikä kyse ollut siitä, että olisin ollut tapanirso jolle ei kelvannut yhtään mikään, vaan että oli yksi raaka-aine, jota en vaan kertakaikkisesti voinut sietää ja joka ei todellakaan ollut mikään sellainen, jota ei voisi kohtuuden nimissä vältellä, jos joku perheenjäsen ei siitä pidä.
Nyt vuosia omillani asuneena en ole kertaakaan valmistanut itselleni pahaa ruokaa, koska miksi ihmeessä minä niin tekisin? Ja jos joskus lapsia saan, niin ehdoin tahdoin en heitäkään aio pakottaa erittäin epämieluisten ruokien äärelle, jos kyse ei ole mistään erittäin laajamittaisesta nirsoudesta, vaan inhosta yhtä tai kahta ruoka-ainetta kohtaan.
Kommentit (47)
No en. Maailma on täynnä ihania ruokia ja ruuanvalmistus on itselleni suuri intohimo, en hukkaa aikaa enkä rahaa mihinkään mitä tiedän inhoavani. Taitaa olla sitä perusluterilaista asennetta, että kärsimällä kirkkaimman kruunun saa. Näkyy aika yllättävissäkin asioissa suomalaisessa mielenmaisemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tod. Teen aina omia mieleisiäni ruokia. Joskus uutta reseptiä kokeillessa sattuu virhearvio ja tulos ei ole kovin hyvä. Silloin yritän syödä ruoan ja otan päälle vaikka vähän parempaa jälkkäriä, mutta jos se on oikeasti kamalaa, heitän suosiolla pois.
Mäkin oon aina vähän ihmetellyt näitä, jotka syö arkena "tavallista ruokaa" ja sitten viikonloppuna "herkutellaan". Eikö se tavallinen ruoka ole herkullista? Miksi sitä sitten tehdään? Eikö reseptiä voi muuttaa niin, että se on herkullista?
En ikinä. Satun tykkäämään melkein kaikesta. Olen vege, joten inhokkiruokani maksalaatikko, kinkkukiusaus ja siskonmakkarakeitto eivät tulisi muutenkaan kyseeseen. En oikeastaan edes keksi pahaa kasvisruokaa. En tykkää kapriksista enkä korianterista, mutta muuten kaikki menee.
Minulle mukavuus ja miellyttävyys on melkeinpä asiassa kuin asiassa se tärkein kriteeri, joten en tietenkään. En syö pahaa ruokaa, en pukeudu rumiin ja epämukaviin vaatteisiin, en käy tylsissä harrastuksissa enkä tapaa ikäviä ihmisiä. Elämä on kivaa, kuten sen kuuluukin olla.
Silloin tällöin teen ruokaa josta en pidä. Melko harvoin teen ruokaa jota rakastan.
En erityisemmin pidä kokkailusta, joten tehdä ruokaa joka sopii kaikille. Tällöin pitää ottaa huomioon, että:
- mies ei syö kalaa, äyriäisiä, soijaa, kypsää kaalia
- tytär ei syö mitään voimakasta (pitää olla todella mausteetonta, jotta ei valita), ei syö sieniä eikä sipulia
-poika ei syö juustoja (erityisesti sulanutta), kypsää kaalia, eineksiä, punaista lihaa, maitotuotteita
Minä olen periaatteessa kaikkiruokainen, mutta en tietenkään rakasta kaikkia ruokia. Esim. broilersuikaleet alkavat jo tulla korvista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tekisin? Kaikki perheenjäsenet eivät aina pidä minun laittamastani ruuasta. Heillä on silloin kolme vaihtoehtoa: syödä minun tekemää vaikka eivät pidä, olla syömättä kokonaan tai tehdä itselleen mieleisempää ruokaa niistä aineksista, mitä talosta sattuu löytymään.
Vierailija kirjoitti:
En tod. Teen aina omia mieleisiäni ruokia. Joskus uutta reseptiä kokeillessa sattuu virhearvio ja tulos ei ole kovin hyvä. Silloin yritän syödä ruoan ja otan päälle vaikka vähän parempaa jälkkäriä, mutta jos se on oikeasti kamalaa, heitän suosiolla pois.
Mäkin oon aina vähän ihmetellyt näitä, jotka syö arkena "tavallista ruokaa" ja sitten viikonloppuna "herkutellaan". Eikö se tavallinen ruoka ole herkullista? Miksi sitä sitten tehdään? Eikö reseptiä voi muuttaa niin, että se on herkullista?
Tätä kans olen ihmetellyt, viikko kärvistellään syömällä jotain pahaa, sitten viikonloppuisin "saa" syödä hyvää ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsi kattiloita liata tekemällä pahaa ruokaa, samalla vaivalla teen siitä hyvää.
Perheelle tulee valmistettua sellaisia ruokia, jotka ei ole omia lemppareita tai joita olen hieman ehkä jopa aiemmin kammonnut. Tällaisiä ruokia ovat esim. jauhelihamakaronilaatikko ja perunamuusi (lisukkeeksi). Syön kyllä molempia, mutta jäisivät tekemättä, jos yksikseni asuisin.
Yksi ruoka, jota en suostu syömään, on valmiiksi marinoidut kanankoipi-reidet sellaisessa punertavassa liemessä. Sen sijaan valmiiksi maustettuja (mikäköhän on oikea nimi, kuitenkin kananpalat on kuivia, ei ole marinadilientä) pystyn syömään vaikka mieluummin hieron ne mausteet ihan itse pintaan. Mies valmistaa noita koipi-reisiä silloin, kun en ole kotona. Lapset tykkää niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus teen minestrone- tai nakkikeittoa koska mieheni pitää niistä kovasti. Itse en inhoa mutta en hirveästi välitäkkään. Onneksi hän pitää myös muista laittamistani ruuista niin ei tarvitse niitä kovin usein tehdä:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tod. Teen aina omia mieleisiäni ruokia. Joskus uutta reseptiä kokeillessa sattuu virhearvio ja tulos ei ole kovin hyvä. Silloin yritän syödä ruoan ja otan päälle vaikka vähän parempaa jälkkäriä, mutta jos se on oikeasti kamalaa, heitän suosiolla pois.
Mäkin oon aina vähän ihmetellyt näitä, jotka syö arkena "tavallista ruokaa" ja sitten viikonloppuna "herkutellaan". Eikö se tavallinen ruoka ole herkullista? Miksi sitä sitten tehdään? Eikö reseptiä voi muuttaa niin, että se on herkullista?
Tätä kans olen ihmetellyt, viikko kärvistellään syömällä jotain pahaa, sitten viikonloppuisin "saa" syödä hyvää ruokaa.
Minä ainakin voin sanoa, että arkena syödään tavallista ruokaa, esim. sosekeittoa, joka on kyllä ihan hyvää (tomaattikeitto on suosikkini), mutta tavallista ruokaa. Kun herkuttelemme viikonloppuna, tarkoittaa se että ruokaan todella panostetaan aikaa ja rahaa.
T.6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jos joskus lapsia saan, niin ehdoin tahdoin en heitäkään aio pakottaa erittäin epämieluisten ruokien äärelle, jos kyse ei ole mistään erittäin laajamittaisesta nirsoudesta, vaan inhosta yhtä tai kahta ruoka-ainetta kohtaan.
Meillä on kolme lasta ja melkein poikkeuksetta joku juttu on yhden ihan lemppari ja joku taas on että ääääh. Ei nyt välttämättä mitenkään, että yök, pahaa ja syövät, mutta ei todellakaan selaista mistä pitäisivät. Kun siis samaan aikaan yksi tai kaksi muuta ja vanhemmat tykkäävät tosi paljon.
Itse en niin pidä makaronilaatikosta, mutta teen sitä suht säännöllisesti, koska lapset rakastavat sitä
Tavallinen ruoka on meillä keitto tai pata, sellainen nopeasti tai helposti valmistuva. Viikonloppuna on aikaa rakennella 3 lajin menuita. Teen ruokia mitä kaikki syö. Mutta aina joku valittaa jostain. Yksi ei jostain syystä arvosta keittoja ja toinen haluaa kasvispainotteista ruokaa. Viikonloppuna voi tehdä lihapihvien seuraksi kasvispihvejä ja alkukeiton voi skipata, koska muutakin ruokaa on tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tod. Teen aina omia mieleisiäni ruokia. Joskus uutta reseptiä kokeillessa sattuu virhearvio ja tulos ei ole kovin hyvä. Silloin yritän syödä ruoan ja otan päälle vaikka vähän parempaa jälkkäriä, mutta jos se on oikeasti kamalaa, heitän suosiolla pois.
Mäkin oon aina vähän ihmetellyt näitä, jotka syö arkena "tavallista ruokaa" ja sitten viikonloppuna "herkutellaan". Eikö se tavallinen ruoka ole herkullista? Miksi sitä sitten tehdään? Eikö reseptiä voi muuttaa niin, että se on herkullista?
Tätä kans olen ihmetellyt, viikko kärvistellään syömällä jotain pahaa, sitten viikonloppuisin "saa" syödä hyvää ruokaa.
Ettekö oikeasti tajua, että "tavallinen" ja "paha" ruoka ovat eri asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tod. Teen aina omia mieleisiäni ruokia. Joskus uutta reseptiä kokeillessa sattuu virhearvio ja tulos ei ole kovin hyvä. Silloin yritän syödä ruoan ja otan päälle vaikka vähän parempaa jälkkäriä, mutta jos se on oikeasti kamalaa, heitän suosiolla pois.
Mäkin oon aina vähän ihmetellyt näitä, jotka syö arkena "tavallista ruokaa" ja sitten viikonloppuna "herkutellaan". Eikö se tavallinen ruoka ole herkullista? Miksi sitä sitten tehdään? Eikö reseptiä voi muuttaa niin, että se on herkullista?
Tätä kans olen ihmetellyt, viikko kärvistellään syömällä jotain pahaa, sitten viikonloppuisin "saa" syödä hyvää ruokaa.
Minä ainakin voin sanoa, että arkena syödään tavallista ruokaa, esim. sosekeittoa, joka on kyllä ihan hyvää (tomaattikeitto on suosikkini), mutta tavallista ruokaa. Kun herkuttelemme viikonloppuna, tarkoittaa se että ruokaan todella panostetaan aikaa ja rahaa.
T.6
Ohiksena kysyn, että miten teillä lapset pysyy hengissä sose- tai tomaattikeitolla? Meillä nuo menevät alkuruuasta, mutta sitten pitää olla "oikea ruoka" seurana. Koulujen keittoruokapäivätkin on kamalia, kun lapset syö illalla sitäkin ennemmän. Puurotkin tuntuu olevan parempia.
Meillä ainakin arkena syödään nopeasti valmistuvaa, kevyttä ruokaa - ja viikonloppuisin saa sitten kokkailla kaikessa rauhassa pitkän kaavan kautta, tehdä alkupalaa ja jälkkäriä ja syödä vaikka laatikollisen lasagnea jos siltä tuntuu. Mutta kaikki ruoka mitä meillä syödään on silti HYVÄÄ.
En osaa tehdä erityisen hyvää ruokaa, joka olisi samalla terveellistä.
En syö itse mm. silakoita, mutta ostan ja paistan niitä toki miehelle ja lapsilleni. On myös muita ruokia, joista en välitä itse ollenkaan, mutta teen niitä ihan mielelläni. En ymmärrä sellaisia jurnottajia, jotka ajattelevat vain minä minä -tyylillä ja eivät voi edes ajatella tarjoavansa muille ihan kelpo ruokaa, vaikka ei itse sitä söisikään. Ihan sama kuin ostan kaupasta miehelleni esimerkiksi piimää, tiettyä mysliä ja kahvia, vaikka en takuulla koske niihin itse.
Minä syön suurimman osan päivistä pahan makuista ruokaa. Syy on se, että haluan valmistaa arkisin aterioita, jotka ovat 1. terveellisiä, 2. helppoja ja nopeita ja 3. suht edullisia.
Tämä kaikki johtaa siihen, että syön useimpina päivinä ruokaa, joka on mielestäni suht pahan makuisia: esim. tonnikalaa + täysjyväriisi-kvinoaa ja vihersmoothie, uunilohi + täysjyväriisiä ja ruusukaalia, papu-kasvispöperö pannulla jne.
Vihersmoothie on pahan makuista, ruusukaali on pahan makuista, tonnikala on pahan makuista ja tarttuu kitalakeen, uunilohi on sinänsä ihan jees, mutta lisukkeet on pahan makuisia.
Viikonloppuisin herkuttelen pizzoilla, lasagneilla ja muilla hankalatekoisemmilla, epäterveellisemmillä ja kalliimmilla aterioilla.
Alue: Aihe vapaa
En tietenkään. Elämä on liian lyhyt pahan ruuan syömiseen.