Lue keskustelun säännöt.
Voi p**ska, mies ei sitten haluakaan lapsia, lähteä vai jäädä?
19.06.2016 |
Ollaan oltu miehen kanssa 15v yhdessä ja suhde on ollut kaikin puolin hyvä. Noin 7v sitten meidän oli tarkoitus jättää ehkäisy pois ja antaa vauvan tulla, jos on tullakseen, mutta se haave oli haudattava, koska mulla todettiin vakava sairaus ja siinä vierähti sitten useampi vuosi, että sain taas terveen paperit.
Nyt kun lääkäri näytti vihreää valoa raskaudelle, niin mies yllättäen kertoikin, ettei hän haluakaan enää lasta. Ei kertonut mitään yhtä selkeää syytä, hänestä on vaan alkanut tuntua, ettei hän kuitenkaan halua omaa lasta/lapsia. En tiedä onko miten paljon vaikuttanut, kun muutamalla ystäväperheellä on ollut ns. haastava vauva ja parisuhde joutunut sen takia koetukselle ja osa näistä on eronnutkin pikkulapsiaikana. Lasten kanssa mies pärjää hyvin, meillä on aina välillä ollut sukulaisten tai ystävien lapsia hoidossa ja heitä mies on hoitanut hienosti pyytämättä ja/tai leikkinyt heidän kanssaan.
Ei olla enää mitään nuoria, minä 37v ja mies 40v. Eli jos mä haluaisin lapsen niin aikaa ei enää ole ihan älyttömästi. Myöskään tuki/sijaisperheenä toimimiseen mies ei ollut suostuvainen.
Onko mitään järkeä lähteä hyvästä suhteesta lapsen kaipuun takia? Tai milläköhän todennäköisyydellä tässä iässä voi vielä löytää uuden miehen? Vai mahdankohan jäädä yksin, jos nyt lähden tästä suhteesta? Tiedän senkin, ettei kukaan voi taata, että tulen raskaaksi, vaikka se nyt muuten olisi mahdollista, kun olen taas terve.
Sitä en koe/näe vaihtoehtona, että jättäisin mieheltä salaa ehkäisyn pois ja sanoisin vaan ehkäisyn pettäneen. Tätä ehdotti pari ystävääni. Kyllä minusta sitä lasta pitäisi molempien vanhempien haluta, asia erikseen sitten, kun ehkäisy oikeasti pettää.
Kommentit (20)
Eroa ja tee lapsi yksin hedelmöityshoidolla käyttäen anonyymia luovuttajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rakastat todella miestäsi, olet valmis tekemään hänen puolestaan mitä tahansa. Se, että jatkatte ihanaa yhteistä elämäänne kuten tähän asti, ei ole edes iso uhraus.
Luitko ap tämän ketjun?
http://www.vauva.fi/keskustelu/2592312/mies_piti_kahdeksan_vuotta_loysa…
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastat todella miestäsi, olet valmis tekemään hänen puolestaan mitä tahansa. Se, että jatkatte ihanaa yhteistä elämäänne kuten tähän asti, ei ole edes iso uhraus.
Tällä logiikalla miehenkin pitäisi sitten olla valmis tekemään lapsi, jos kerran rakastaa ap:ta. Olet vähän yksinkertainen.
Mä lähtisin, muuten jäisin ikuisesti katkeraksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos teidän näkemykset eroavat ratkaisevasti jostakin asiasta, joka on on kriittinen tekijä suhteen säilymisen osalta, niin silloin on viisainta erota.
tähän
mulla meni ensimmäisessä pitkässä suhteessa asiat niin, että mies halusi lapsia heti, kun muutettiin yhteen ja mä taas halusin opiskella pitkälle ja matkustella ja edetä työssäni enkä halunnut edes kuulla puhuttavan lapsista
niinpä sitten erottiin lopulta, mies meni melkein heti uuteen suhteeseen ja alkoi saada lapsia uuden puolison kanssa, mä taas toteutin omia intohimojani eli opiskelin ja matkustelin ja rakensin uraa ja perustin perheen vasta kolmevitosena
no hard feelings kummallakaan
Joo, olen edhottomasti samaa mieltä, että huijata ei saa. Oma lapsi on kumminkin loppuelämän kestävä sitoumus, joten siihen on miehelläkin oikeus sanoa kantansa.
Mutta mutta... Muuten en voi sinun puolestasi asiaan sanoa muuta kuin että tuo on täysin kiinni siitä, miten kovasti lasta haluat. Jos se on sinulle tärkeä asia, älä luovu haaveestasi miehesi takia, koska se katkeroittaa. Entä, jos teille tulee myöhemmin ero, ja mies nai nuoremman naisen, jonka kanssa hankkii lapsia sitten, kun se on sinulle jo liian myöhäistä?
Voi ihan hyvin olla, että et löydä uutta miestä, mutta on sinulla sentään vielä muutama vuosi aikaa etsiä. Hedelmällisyys alkaa laskea nelikymppisenä, nykytiedon mukaan 35-40-vuotiaalla on vielä hyvät mahdollisuudet tulla raskaaksi. Aiemmin luultiin, että homma heikkenee 35-vuotiaana, mutta se tieto perustui 1630-1830-luvulla synnyttäneiden ranskalaisnaisten tilastoihin, ja jokainen ymmärtää, että siihen aikaan oli moni toisin terveydentilassa.
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1388205127004
Ja entä, jos hankit lapsen yksin? Sitäkin tapahtuu.
Kaikki nämä ovat sinun itsesi päätettävissä ja kukaan ei voi sinun puolestasi asiaa ratkaista. Jos miehesi huomaa, että asia todellakin ON sinulle elintärkeä, hän saattaa vielä muuttaa mieltään, mutta älä painosta liikoja. Koska kuten sanottua kyse on isosta sitoumuksesta. Lasta pitää aidosti haluta, ei tulla nuijituksi päätökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sairaus?
Ehkä mies pelkäisi sen periytyvän tai puhkeavan uudelleen. Sairaus saattoi olla hänelle rankka ajanjakso. Kenties hän on huolissaan siitä, kuinka jaksaisi jos pitäisi huolehtia sinusta ja vauvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastat todella miestäsi, olet valmis tekemään hänen puolestaan mitä tahansa. Se, että jatkatte ihanaa yhteistä elämäänne kuten tähän asti, ei ole edes iso uhraus.
Tällä logiikalla miehenkin pitäisi sitten olla valmis tekemään lapsi, jos kerran rakastaa ap:ta. Olet vähän yksinkertainen.
Ei nyt moraalittomuuksiin tarvitse ryhtyä.
Täytyy rakastaa myös itseään ja omaa henkilökohtaista elämäänsä. Ei omaa elämäänsä voi uhrata edes rakkauden vuoksi. Mieti voitko elää loppuelämäsi lapsettomana, ilman katkeruutta. Jos voin, jää suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
P**ska = puuska, piiska?
Paaska tietenkin, ookko nää vähä hölömö?
Vierailija kirjoitti:
Jos teidän näkemykset eroavat ratkaisevasti jostakin asiasta, joka on on kriittinen tekijä suhteen säilymisen osalta, niin silloin on viisainta erota.
Aikoinaan ois ollut helppo sanoa, että haluan ehdottomasti lapsen, mutta sairauteni takia joutui totuttelemaan myös ajatukseen, etten ehkä koskaan saa lasta niin ei se tunnu enää ihan niin yksinkertaiselta. Pelkään kuitenkin ajan myötä katkeroituvani, jos en saa edes mahdollisuutta kokeilla tulisinko raskaaksi.
Meillä on muuten todella hyvä parisuhde ja epäilen näinköhän löydän enää vastaavaa. Mies on sanonut, että haluaisi jatkaa yhdessä minun kanssani, mutta että ymmärtää jos haluan lähteä saadakseni lapsen. Tätä ei yhtään helpota se, että rakastan miestäni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sairaus?
Ehkä mies pelkäisi sen periytyvän tai puhkeavan uudelleen. Sairaus saattoi olla hänelle rankka ajanjakso. Kenties hän on huolissaan siitä, kuinka jaksaisi jos pitäisi huolehtia sinusta ja vauvasta.
Tiedän, että sairastamiseni oli todella rankkaa mm. miehelleni. Kävin todella lähellä kuolemaa, mutta selvisin kuitenkin muutaman vuoden taistelun jälkeen voittajana.
Tämä sairaus ei periydy, mutta on minimaalinen mahdollisuus, että se voisi jossain vaiheessa uusia. Lääkärin mukaan tämän uusiutumisen mahdollisuus on erittäin pieni.
ap
Mä itse tuossa tilanteessa lähtisin suhteesta ja hankkisin lapsen yksin hedelmöityshoidoilla. Tiedän nimittäin, että haluan ihan varmasti lapsia ja olisin loppuikäni katkera sekä miehelle että itselleni, jos jäisin suhteeseen. Hedelmöityshoidot siksi, ettei 37-vuotiaana ole enää aikaa hukattavaksi enkä haluaisi etsiä hätäisesti miestä lapsentekokoneeksi. Parisuhdetta on loppuikä aikaa etsiä lapsen teon jälkeenkin, mutta 37-vuotiaana lapsen aika on NYT.
Tämä siis vain oma mielipiteeni, jos koitan miettiä asiaa omalle kohdalle.
En lähtis. Et ehkä edes sais lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
P**ska = puuska, piiska?
Paaska tietenkin, ookko nää vähä hölömö?
Olen kai sitten, luulin, että se oli suomea.
Paljon riippuu siitä, miten tärkeää se lapsen saaminen on sinulle
Jos teidän näkemykset eroavat ratkaisevasti jostakin asiasta, joka on on kriittinen tekijä suhteen säilymisen osalta, niin silloin on viisainta erota.