Mies piti kahdeksan vuotta löysässä hirressä lastenhankinnan suhteen, tänään sanoi ettei luultavasti koskaan halua lapsia :(
Kahdeksan pitkää vuotta tässä parisuhteessa, ensimmäisessä vähääkään pidemmässä ja "kunnollisemmassa" itselläni. Sieltä yliopiston alusta tänne kolmenkympin kieppeille, naimisiin asti ei koskaan päästy (/haluttukaan, ainakaan mitenkään hulppein menoin) mutta yhteinen asunto ostettiin, tsempattiin toisemme valmistumaan ja pääsemään töihin, matkusteltiin, viihdyttiin. Miehelle on varmasti aina ollut selvää, että minä haluan lapsia, kovasti. Mieskin kuulemma, sitten joskus, kun elämäntilanne on oikea. Ensin piti valmistua yliopistosta (tietenkin, olinhan itsekin sitä mieltä), sitten päästä töihin, sitten ostaa asunto, sitten vielä vähän matkustella ja edetä uralla. Ja nyt, tänään, ottaessani jotenkin kasuaalisti puheeksi, että "sitten jos me saamme vauvan, niin tahdon kyllä tehdä sitä ja tätä", mies kylmän viileästi totesi, että hän ei kyllä ole enää ollenkaan varma, että haluaako hän sittenkään lasta, ikinä, koskaan.
Ensin olin ihan rauhallinen ja kysyin, että miten sinusta nyt siltä tuntuu. Ei kuulemma ehkä olekaan valmis uhraamaan hyviä asioita elämästään lapsen vuoksi. Kysyin että mitä asioita hän tarkalleen ottaen tarkoittaa, ei oikein osannut vastata. Rauhallisuus alkoi siitä kovasti karsiutua ja nyt parun ripsivärejäni poskille teinisiskoni kämpillä ja yritän ymmärtää, että tämä suhde taisi sitten olla tässä. Että se on avoero, kämppä myyntiin, vimmaista vuokra-asunnon etsintää, maallisen omaisuuden jako (melkein kaikki jää mulle, kun olen melkein kaiken ostanutkin) ja sen hyväksyminen, että kahdeksan kallista vuotta on kulunut ikään kuin hukkaan, ja se lapsiunelma, jonka luulin jo olevan melkein oven takana, lipui yhtäkkiä paljon, paljon kauemmaksi.
Kommentit (230)
yöeläin kirjoitti:
Voi ei mikä veto tyypiltä! Tsemiä kovasti - onni onnettomuudessa sinulla on kuitenkin vuosikymmen aikaa!
Tämä on kieltämättä lohdullista. Jos jotain valoa tässä tilanteessa näen, niin tosiaan sen, että asian paljastuminen ei venynyt tästä enää vuosilla, sitten olisi voinut jo olla liian myöhäistä :(
Siis oliko mies ihan tosiaan sanonut että haluaa lapsia joskus vai että ei tiedä? Aika törkeää jos on sanonut aiemmin että haluaa, hänen oisi pitänyt ilmoittaa heti kun alkanut tuntua siltä että ei ehkä haluakaan
Tsemppiä!
Hyvä että asia selvisi tässä vaiheessa. Jos olet kolmenkymmenen, alle neljänkympinkin ehdit vielä hyvin saada kaiken mitä elämältä haluat. Ei miestäsi voi pakottaa isäksi, lapsen hän voi sulle toki tehdä mutta jos haluat perheen niin tää kaveri ei vaan ole sulle se oikea. Tsemppiä ja uskoa huomiseen. Asiolla on tapana järjestyä ja kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.
Nykyisin muuten ensisynnyttäjien keski-ikä on jo yli kolmenkympin. Nelikymppisenäkin ehdit vielä lasten tekoon, ja löytää sen miehen joka haluaa samoja asioita elämältä kuin sinä!
Älä jätä lapsiunelmaa toisen ihmisen käsiin. Jos lapsi on mitä haluat, saat lapsen. Kahdeksan vuoden introa ei tarvita.
Yhdelläkään miehellä ei ole mitään velvollisuutta alkaa toteuttamaan naisen keskiluokkaista perheunelmaa. Vaikka kuinka kismittäisi yksittäistä naista.
Joo, toi on niin vittumaisuuden huipentuma. Itselle kävi vähän samoin ja hirveä hätä oli sitten löytää lapsia haluava mies. No onneks löyty ja lapset tehtiin. Ei kuitenkaan oltu mikään täydellinen pari (ikävä kyllä ei ollut sitä aikaa odottaa) ja ero tuli pari vuotta sitten. Mutta arki hoidetaan yhdessä ja mies on hyvä isä.
Jos olet vasta 30, niin miesmarkkinoilla on vielä tarjontaa. Toisin se on nyt nelikymppisenä, mutta eipä nyt ole enää kiirekään, kun on ne lapset saatu. :)
Hyvä että ette ole naimisissa. Nyt on korkea aika miettiä tarkkaan haluatko jatkaa noin vai tahdotko lapsia ja lähdet. Ei välttämättä eroa, mutta etäisyyttä avoimin ovin.
Vierailija kirjoitti:
Yhdelläkään miehellä ei ole mitään velvollisuutta alkaa toteuttamaan naisen keskiluokkaista perheunelmaa. Vaikka kuinka kismittäisi yksittäistä naista.
Ei olekaan. Mutta noin tärkeä asia pitää kuitenkin kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Yhdelläkään miehellä ei ole mitään velvollisuutta alkaa toteuttamaan naisen keskiluokkaista perheunelmaa. Vaikka kuinka kismittäisi yksittäistä naista.
Ei niin. Eikä yhdelläkään miehellä ole oikeutta valehdella naiselle että tehdään vaan lapsi myöhemmin kun on oikea aika tietäen ettei halua koskaan lasta. Tällöin vie toiselta mahdollisuuden päättää haluaako lasta vai suhteen tämän miehen kanssa joka ei halua lapsia.
Tsemppiä kovasti ap!! Mulla kävi niin, että 8 vuotta odotin naimisiinmenoa, jota mies ei sitten yhtäkkiä enää halunnutkaan. (Tiesi kyllä että se oli mulle iso ja tärkeä juttu.) kaikki sympatiat siis puolellasi, lapsen saaminen kun on vielä isompi asia :/<3
Vierailija kirjoitti:
Yhdelläkään miehellä ei ole mitään velvollisuutta alkaa toteuttamaan naisen keskiluokkaista perheunelmaa. Vaikka kuinka kismittäisi yksittäistä naista.
No ei, mutta pitäisi tehdä se myös selväksi heti. JOs nyt on kuitenkin koko ajan perheenperustamisesta puhuttu, hynttyyt yhteen lyöty jne., niin ei se nyt ole ihme, jos tuollainen tulee ikävänä yllätyksenä. Pitäisi miehelläkin olla joku velvollisuus tehdä itselleen ja sitä myöten myös kumppanilleen. nämä asiat selväksi jo ennen yhteenmuuttoa.
Ja lasten hankkiminen ei muuten ole mikään "keskiluokkainen unelma", vaan monilla ihan vahva biologinen tarve ja elämänsisällön kannalta ehkäpä jopa se ykkösasia (ja nyt en tarkoita, että jos näin ei ole, siinä olisi jotain pahaa - toisen vaan pitää olla koko ajan tästä kartalla).
Tämä nyt ei yhtään lohduta, mutta tiedän yhden parin jolle kävi vähän samalla tavalla. Heidän erottua mies sitten tapasi uuden naisen ja saikin hänen kanssaan myöhemmin pari lasta. Eli mieli saattaa kuitenkin muuttua vaikka nyt olisi lasten hankintaa vastaan...
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että ette ole naimisissa. Nyt on korkea aika miettiä tarkkaan haluatko jatkaa noin vai tahdotko lapsia ja lähdet. Ei välttämättä eroa, mutta etäisyyttä avoimin ovin.
Anteeksi nyt, mutta mitä helvetin välilä sillä on, ollaanko naimisissa vai ei. Ihan yhtä helppoa / vaikeaa se on pistää lusikat jakoon. Okei avioerossa pitää vielä postittaa (tai skannata s-postin liitteenä) myös, mutta eipä tuo nyt iso vaiva ole.
Minäkin erosin ihan samanlaisessa tilanteessa 32-vuotiaana, yhdeksän vuoden avioliiton jälkeen. Mies aina sanoi haluavansa lapsia "myöhemmin". Se myöhemmin ei vain koskaan tullut. Kävi sellainen tapaus että tulinkin vahingossa raskaaksi ja miehen reaktio kertoi kaiken, halusi abortin, sitten mulle tulikin keskenmeno ihan alkuraskaudessa mutta oli tullut selväksi että mies ei isäksi halua. Olin kyllä tosi katkera miehelle ja huolestutti löydänkö enää miestä jonka kanssa perustaa perhe. Nykyään olen 35-vuotias ja yksi lapsi uuden miehen kanssa, toivottavasti saadaan vielä toinen lapsi. Onneksi sullakin on vielä aikaa.
Olipa reilua vedättää vuosikaudet :/
Olen pahoillani, ap.
Nuo 8 vuotta olisivat voineet olla kuvaus minun ja vaimoni ensimmäisistä yhteisistä vuosista. Vaimoni kertoi selkeästi haluavansa lapsia ja minäkin viestin, että sitten joskus.
Tarina eroaa siinä, että kahdeksan vuoden kohdalla päädyin etenemään. Menimme naimisiin (melko pienin juhlallisuuksin) ja nyt meillä on kaksi lasta. Olen onnellinen isänä vaikka lasten takia on tietysti monista dinkkuelämän tavoista pitänyt luopua.
Kuitenkin lasten saamisen merkitys kolahti minulle aika myöhään. Ennen muutama vuosi sitten ymmärtänyt, miten iso ja tärkeä ja (naisena) kiireisenkinbtuntuinen asia oli vaimolleni.
Ap, miehesi ei siis varmaan ole oikesti halunnut johtaa sinua harhaan vaan on odotannut ajatuksen lapsista kypsyvän ajan kanssa, mutta niin ei olekaan käynyt. Voi myös olla, ettei hän ymmärrä miten syvällisen tärkeä asia on sinulle.
Suosittelen, että keskustelette asiasta oikein kunnolla, avoimesti ja rakentavasti, ilman syyttelyä. Ehkä jopa pariterapia voisi auttaa, jos keskusteluyhteys ei muuten toimi kyllin hyvin.
Miestä ei pidä painostaa tekemään lapsia, jos hän ei sitä halua, mutta kannattaa kuitenkin purkaa homma kunnolla. Lusikat ehtii laittaa jakoon sitten, jos tuo on häneltä lopullinen päätös.
Musta kuulostaa tuo, että mies on todennut asian kylmästi, että tosi asiassa häntä ei enää nappaa suhde kanssasi. Voi jopa olla (ei välttämättä), että on jo toinen kierroksessa. Varaudu myös, että hankkii lapsen myöhemmin "sen oikean" kanssa. Näitäkin on nähty. Useimmiten se biologinen kello alkaa piristä miehilläkin - voi vain tapahtua myöhemmälläkin iällä.
Vierailija kirjoitti:
Siis oliko mies ihan tosiaan sanonut että haluaa lapsia joskus vai että ei tiedä? Aika törkeää jos on sanonut aiemmin että haluaa, hänen oisi pitänyt ilmoittaa heti kun alkanut tuntua siltä että ei ehkä haluakaan
On ihan suoraan sanonut haluavansa. Kummilastani mieskin on innokkaasti hoivannut ja ehdin jo olla aika toiveikas, että nyt sillä ihan oikeasti herää kunnon hoivavietti ja isälliset vaistot, mutta ei näköjään.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Yhdelläkään miehellä ei ole mitään velvollisuutta alkaa toteuttamaan naisen keskiluokkaista perheunelmaa. Vaikka kuinka kismittäisi yksittäistä naista.
Kenelläkään ei ole tässä elämässä mitään velvollisuutta muihin asioihin kuin niihin mihin on itse lupautunut. On todella julmaa roikottaa ap:ta suhteessa tietäen, että toiselle se perhe on todella tärkeä juttu!
Voi ei mikä veto tyypiltä! Tsemiä kovasti - onni onnettomuudessa sinulla on kuitenkin vuosikymmen aikaa!