Lue keskustelun säännöt.
Miksi sinulle kelpaa vain oma biologinen lapsi?
18.06.2016 |
En itse ole voinut tätä ymmärtää, että jos lapsen haluaa, niin mitä väliä sillä on, kenen geenit sillä on. Mutta jotkut jopa mieluummin jäävät lapsettomiksi, kuin ottaisi omaksi lapsekseen jonkun toisen lapsen. Te, joille on tärkeää, että saatte nimenomaan oman biologisen lapsen, miksi? Miksi se on niin tärkeää? Miksi toisen ihmisen lapsi ei herätä teissä niitä "haluan lapsen" -tunteita?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta näkee kyllä selvästi, miten itsekkäitä syyt lasten hankkimiseen useimmilla ovat. On kyse minun haluistani ja tunteistani ja geeneistäni ja rakastamani ihmisen sitomisesta ikuisesti itseeni yhteisten biologisten jälkeläisten kautta. Jos olisi kyse pelkästä hoivan ja rakkauden antamisen halusta, pienen ihmisen vaalimisesta ja kasvattamisesta, pitäisi muunkin kuin biologisesti oman lapsen kelvata aivan mainiosti.
Ja sitten vielä haukutaan veloja itsekkäiksi... :-D
Joillain saattaa oloa kyse nimenomaan omien geenien levittämisestä, mutta monilla syynä on se että saisi kasvattaa lapsen ihan vastasyntyneestä saakka (lähes mahdotonta adoptiossa) ja/tai huoli siitä, olisiko tarpeeksi hyvä vanhempi hylkäyksiä ja traumoja kokeneelle lapselle. Minusta noi on ihan hyviä syitä eikä erityisen itsekkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta näkee kyllä selvästi, miten itsekkäitä syyt lasten hankkimiseen useimmilla ovat. On kyse minun haluistani ja tunteistani ja geeneistäni ja rakastamani ihmisen sitomisesta ikuisesti itseeni yhteisten biologisten jälkeläisten kautta. Jos olisi kyse pelkästä hoivan ja rakkauden antamisen halusta, pienen ihmisen vaalimisesta ja kasvattamisesta, pitäisi muunkin kuin biologisesti oman lapsen kelvata aivan mainiosti.
Ja sitten vielä haukutaan veloja itsekkäiksi... :-D
Jep. Ihminen on itsekäs, sinäkin. Vanhemmuus edellyttää paljon sitä että asetat toisen tarpeet omiesi edelle. Velat eivät tee sitä läheskään yhtä lailla. Ei se ole väärin että tekee tai ei tee lasta mutta itsekkäitä ihmiset monella tapaa ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se vela ei hoida omia eikä toisten lapsia! Eikä halua. Eli miksi me jotka omat lapsemme hoidamme ja rakastamme olemme itsekkäitä?
Hyvä vanhemmuus, siis vanhempana toimiminen, vaatiikin nimenomaan kohtuullisen paljon epäitsekkyyttä ja jopa uhrautumista – eikä se totta puhuen sovi kaikille. Mutta pointti yllä olikin, että se alkuperäinen syy ja motivaatio lapsen hankkimiseen on useilla varsin itsekäs.
On aika paljon epäitsekkäämpää olla vela siksi, että tietää, ettei olisi hyvä vanhempi tai ei sellaista elämää halua kuin em. itsekkäistä syistä hankkia lapsia ja sitten todeta, ettei perhe-elämä olekaan se oma juttu. Siinä itsekkyydestö kärsii paitsi itse myös todennäköisesti kumppani ja lapset.
Niitä, jotka toteaa, ettei lapsiperhe-elämä olekaan oma juttu/katuvat lapsiaan, on suhteessa yhtä paljon kuin veloja, jotka jossain kohtaa katuvatkin lapsettomuuttaan. Jonkun tutkimuksen (en löytänyt enää) mukaan noin 4 %. Tästä voidaan päätellä, että n. 4 % ihmisistä ei osaa tehdä isoja valintoja, olivat veloja tai vanhempia. Toki siinä tapauksessa, että kadut lastasi, myös syytön lapsi joutuu kärsimään. Siinä mielessä valinta lapsettomuudesta on riskittömämpi.
Ja vaikka kuinka moni ihminen, vela tai vanhempi, huomaa, että "tämä perhe ei olekaan mulle hyvä perhe" ja jättää ainakin puolisonsa. Ihmiset eivät ole kovin sitoutuvaa tyyppiä näin yleistäen. Siihen nähden se, että ihmiset katuvat lapsiaan "vain" n. 4 %:n todennäköisyydellä taitaa merkata, että omat lapset ovat yleensä meille aika rakkaita kuitenkin. Tuohon kun sisältyy kaikki erityistarpeiset ja muuten "vialliset" lapset. Silti hyvin harva haluaisi lapsestaan pysyvästi eroon.
- eri
Miehen ainoa tehtävä tässä maailmassa on jatkaa omia geenejä. Miten tämä toteutuu, jos minä elättäisin jonkun Niko-Petterin lasta? Käkihän perustanut koko suvunjatkamisensa tähän naapurin pesään munimiseen, pitäisikö meidänkin ottaa käestä mallia?
Itse ajattelen, että sillä ei ole väliä milla tavalla lapset perheeseeni tulevat, yhtä omia ja rakkaita olisivat. Pikemminkin ajattelen, että adoptiolapsi toisi paljon sellaista mukanaan mitä ei bion kanssa saa kokea ja tätäkautta "rikastaa" perhe-elämää erityisen paljon. Varmasti myös tarvitsee paljon työtä ja rakkautta juuri kiintymyssyhteen ja menetyskokemusten vuoksi.
Monet keskustelussa myös puhuivat kuinka toisen lapsi on vieras ja ovat geenit täytyy siirtää, minusta ainakaan meidän suomalaisten geenit eivät niin upeita ole etteikö se tekisi vaan hyvää vähän saada vähän erinököinen lapsi omakseen. Jokaisella toki oikeus mielipiteeseensä. Rehellisesti sanoen ajattelen jopa, että tietämäni adolapset ovat suloisempia kuin mitä uskoisin ikinä omilla geeneilläni voivani saada tai mitä monet perus-suomilapset usein näyttää.. Noh, tämä on makuasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista keskustelua.
Omasta mielestäni jokaisella on näin tärkeässä ja oleellisessa elämänvalinnassa vapaus valita täysin itsekkäästi haluaako perheellistyä ja miten haluaa perheellistyä. Vaikka jollakin olisi sivukaupalla listaa perinnöllisistä sairauksista saa hän tietysti päättää itse sirtääkö niitä mahdollisesti tuleville biologisille lapsilleen. Samoin jos joku haluaa adoptoida, vaikka olisi erinomaiset edellytykset biolapselle, siitä vaan jos toki viranomaisten asettamat edellytykset täyttyvät.
Siksi koska LAPSET EIVÄT KAUPPATAVARAA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska LAPSET EIVÄT KAUPPATAVARAA!
Nyt en ymmärtänyt miksi näin huudat (isot kirjaimet)? Eikai kukaan näin väitäkään?
Jos päädyn lapsia haluamaan, niin ensisijaisin keino olisi adoptio. Minusta on surullista, kuinka paljon maailmassa on lapsia, jotka kaipaisivat vanhempia. Ei ole mitään järkeä luoda uusia ihmisiä tänne sekopäiseen maailmaan niin kauan kuin tilanne on tuo. En ole myöskään niin itsekäs, että juuri omat geenini pitäisi löytyä, jotta rakastaisin lasta.
Hyvä vanhemmuus, siis vanhempana toimiminen, vaatiikin nimenomaan kohtuullisen paljon epäitsekkyyttä ja jopa uhrautumista – eikä se totta puhuen sovi kaikille. Mutta pointti yllä olikin, että se alkuperäinen syy ja motivaatio lapsen hankkimiseen on useilla varsin itsekäs.
On aika paljon epäitsekkäämpää olla vela siksi, että tietää, ettei olisi hyvä vanhempi tai ei sellaista elämää halua kuin em. itsekkäistä syistä hankkia lapsia ja sitten todeta, ettei perhe-elämä olekaan se oma juttu. Siinä itsekkyydestö kärsii paitsi itse myös todennäköisesti kumppani ja lapset.