Lue keskustelun säännöt.
Miksi sinulle kelpaa vain oma biologinen lapsi?
18.06.2016 |
En itse ole voinut tätä ymmärtää, että jos lapsen haluaa, niin mitä väliä sillä on, kenen geenit sillä on. Mutta jotkut jopa mieluummin jäävät lapsettomiksi, kuin ottaisi omaksi lapsekseen jonkun toisen lapsen. Te, joille on tärkeää, että saatte nimenomaan oman biologisen lapsen, miksi? Miksi se on niin tärkeää? Miksi toisen ihmisen lapsi ei herätä teissä niitä "haluan lapsen" -tunteita?
Kommentit (90)
On ihmiselle sisäänrakennettu ominaisuus suosia omia ja syrjiä muita. Käenpoikasia ei haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua kenenkään ukon kersojen äitipuoleksi ja hoitajaksi ja uhrata oman elämäni toisen mokien vuoksi.
Tämä on tasapainoisen ihmisen mittari. Miten osaa asettua toisen asemaan ja miten kohtelee muita. Lapsia ja vaikka eläimiä
Adoptioon harvemmin annetaan niitä valioyksilöitä. Taustalla on köyhyyttä, mahdollista raskauden aikaista päihde- ja/tai mielenterveysongelmaa jne.
Tunnen muutaman adoptiolapsen, nyt tosin jo aikuisia. Geenejä ei pidä koskaan aliarvioida. Vaikka se tarkkaan seulottu perhe olisi miten tasapainoinen ja rakastava, niin sieltä on hypännyt esiin melkoisia ongelmia lasten suhteen viimeistään murrosiässä. Käytännössä saa sian säkissä, koskaan ei tiedä, mitä odottaa.
Vierailija kirjoitti:
On ihmiselle sisäänrakennettu ominaisuus suosia omia ja syrjiä muita. Käenpoikasia ei haluta.
Näin se on. Tämä pitää tietää ja käsitellä että osaa sille vieraalle olla äiti tai isä. Muuten tekee tiedostamattaan väärin lasta kohtaan
Kerro minulle, mistä sellaisen toisen geenit omaavan lapsen saa, niin ryhdyn hänelle äidiksi. Adoptio on monen ulottumattomissa, sijoitetun lapsen voi menettää milloin vaan. Oliko sinulla tähän joku muu ratkaisu, joko ensi viikolla toimitetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Adoptioon harvemmin annetaan niitä valioyksilöitä. Taustalla on köyhyyttä, mahdollista raskauden aikaista päihde- ja/tai mielenterveysongelmaa jne.
Tunnen muutaman adoptiolapsen, nyt tosin jo aikuisia. Geenejä ei pidä koskaan aliarvioida. Vaikka se tarkkaan seulottu perhe olisi miten tasapainoinen ja rakastava, niin sieltä on hypännyt esiin melkoisia ongelmia lasten suhteen viimeistään murrosiässä. Käytännössä saa sian säkissä, koskaan ei tiedä, mitä odottaa.
Johtuu suureksi osaksi kasvuolosuhteista. Vaikka olisi näennäisen rakastava perhe. Adoptio on aina riski lapselle
Vierailija kirjoitti:
Jos en olisi saanut omaa lasta, niin vieraskin olisi kelvannut. Mutta nyt kun on omia lapsia, niin ymmärtää, miten erilaisia oma ja vieras lapsi ovat. Ilahdun aina sydämestä asti, kun huomaan lapsessa omia fyysisiä ja persoonallisuuden piirteitä. Miten sitten vieraan lapsen kanssa? Tuo aspekti jää kokonaan pois. Oma lapsi on oikeasti omaa lihaa ja verta, minusta tullut. Ei sitä oikein voi korvata mitenkään.
Mielestäni taas ihan päinvastoin. Ihana katsella kaunista adoptiolastani, josta löytyy suvustamme puuttuvia kädentaitoja ja paljon lahjakkuutta. Sukulaislapsista löytyy niin paljon anopin ym. sukulaisten näköä, että olen äärettömän onnellinen lapsesta, jonka olemme adoptio kautta saaneet. Mutta ei varmaankaan voi verrata sellaista, josta ei ole kokemusta. Ollaan siis molemmat tyytyväisiä lapsistamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä vaan adoptoimaan.
Kaipaatko vauvaa? Äiti on ehkä tupakoinut tai käyttänyt muita päihteitä; isällä voi olla periytyviä sairauksia; äiti ei mahdollisesti ole saanut kunnollista ravintoa raskaana; vauvalta lienee käytännössä kokonaan puuttunut varhainen vuorovaikutus.
Kelpaako vähän isompi lapsi? Hän on mahdollisesti kokenut väkivaltaa.
Entäs käykö fyysisesti vammautunut lapsi tai vakavasti kehitysvammainen lapsi? Jostain syystä heitä ei yleensä haluta adoptoida. Saisitte nopeastikin varmaan - ei tarvitsisi valitella vuosien jonoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptioon harvemmin annetaan niitä valioyksilöitä. Taustalla on köyhyyttä, mahdollista raskauden aikaista päihde- ja/tai mielenterveysongelmaa jne.
Tunnen muutaman adoptiolapsen, nyt tosin jo aikuisia. Geenejä ei pidä koskaan aliarvioida. Vaikka se tarkkaan seulottu perhe olisi miten tasapainoinen ja rakastava, niin sieltä on hypännyt esiin melkoisia ongelmia lasten suhteen viimeistään murrosiässä. Käytännössä saa sian säkissä, koskaan ei tiedä, mitä odottaa.
Johtuu suureksi osaksi kasvuolosuhteista. Vaikka olisi näennäisen rakastava perhe. Adoptio on aina riski lapselle
Yksikin tuttu tapasi biologisen äitinsä aikuisena. Sitä ennen oli taustalla vakavat mielenterveysongelmat, viiltelyä, psykiatrisen sairaalan jaksot ja paljon muuta vähemmän kivaa. Yllättäen paljastui, että äiti oli käynyt ihan saman läpi aikoinaan. Geenit voittivat adoptioäidin rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
Adoptioon harvemmin annetaan niitä valioyksilöitä. Taustalla on köyhyyttä, mahdollista raskauden aikaista päihde- ja/tai mielenterveysongelmaa jne.
Tunnen muutaman adoptiolapsen, nyt tosin jo aikuisia. Geenejä ei pidä koskaan aliarvioida. Vaikka se tarkkaan seulottu perhe olisi miten tasapainoinen ja rakastava, niin sieltä on hypännyt esiin melkoisia ongelmia lasten suhteen viimeistään murrosiässä. Käytännössä saa sian säkissä, koskaan ei tiedä, mitä odottaa.
Niin, me Adoptoidut ei tosiaan olla valiokamaa, sen olen saanut huomata elämäni varrella. Ihan ne priimat kohtelee kuin spitaalista, kun eihän meistä voi koskaan tietää . Enkä nyt edes provoile :(
En itse halua adoptoida, koska en halua tätä samaa juurettomuutta kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua kenenkään ukon kersojen äitipuoleksi ja hoitajaksi ja uhrata oman elämäni toisen mokien vuoksi.
Kaikki maailman lapset, jotka odottavat adoptiota, ovat mokia? Ehkä on parempi, että kaikki eivät halua, eivätkä saa adoptiolasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua kenenkään ukon kersojen äitipuoleksi ja hoitajaksi ja uhrata oman elämäni toisen mokien vuoksi.
Tämä on tasapainoisen ihmisen mittari. Miten osaa asettua toisen asemaan ja miten kohtelee muita. Lapsia ja vaikka eläimiä
Etsin mielellään sellaista ihmistä, joka on samanlaisessa elämntilanteessa kuin minä itse. Olen suhteellisen nuori, minulla ei ole lapsia ennestään enkä missään nimessä halua uusperhemammaksi. Miksi minun sinun mielestäsi pitäisi mennä tuollaiseen helvettiin, johon en missään nimessä halua joutua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska adoptiolasta ei voi valita katalogista! Sitä saa jotain, minkä perimästä ei tiedä mitään. Oman lapsen perimän tietää ja joutuu hyväksymään.
Mutta jos oikeasti voisi valita, että ottaisi 6 vko ikäisen sinisilmäisen tyttölapsen, jonka ennustepituus aikuisena on 175 cm, jonka vanhemmat eivät ole käyttäneet huumeita, alkoholia tai tupakkaa raskausaikana ja joilla vanhemmilla on akateeminen koulutus, niin todennäköisesti olisin tuollaisen tilannut ennen kuin synnyttänyt omani. Mutta kun se ei ole mahdollista.
Ei se biolapsikaan välttis mikään valiotuote ole. Jostain puskista tuleekin adhd ja känkkyrä luonne. Ja selviää että isoisä ei oelkaan se ison tilan isännän lapsi vaan tilalla käväissyt romani...
Kyllä minulle on kelvannut toisen synnyttämä lapsi. Mutta eihän se yleensä ole kelpaamisesta kiinni. Ei noin vaan voi adoptoida. Kaikki eivät pääse edes jonoon ja siellä jonossa kuitenkin menee vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua kenenkään ukon kersojen äitipuoleksi ja hoitajaksi ja uhrata oman elämäni toisen mokien vuoksi.
Tämä on tasapainoisen ihmisen mittari. Miten osaa asettua toisen asemaan ja miten kohtelee muita. Lapsia ja vaikka eläimiä
Etsin mielellään sellaista ihmistä, joka on samanlaisessa elämntilanteessa kuin minä itse. Olen suhteellisen nuori, minulla ei ole lapsia ennestään enkä missään nimessä halua uusperhemammaksi. Miksi minun sinun mielestäsi pitäisi mennä tuollaiseen helvettiin, johon en missään nimessä halua joutua?
Vastaapa kuule, miksi minä en saisi tavoitella ihmistä, joka on samanlaisessa elämäntilanteessa kuin minä? Miksi pitäisi alistua elämään jonkun keski-ikäisen, avioliitossaan epäonnistuneen, 1. perheestään välinpitämättömän ja siksi hieman epäilyttävän ukon kersojen äitipuoleksi?
Itse en välitä muiden lapsista oikein ollenkaan. Ei ikinä pystyisi rakastamaan kenenkään toisen lasta. Sen takia yh-isit ovat totaalinen turn off.
Itse en uusperherumbaan suostuisi. Mielummin olen sitten yksin ja vastentahoisesti lapseton. Sen verran on noita tullut kaveripiirissä nähtyä. Ei ole herkkua, ei. Tietysti jos elämäänsä haluaa ehdoin tahdoin vaikeuttaa.
Nykyisin on vielä näitä uusperheen uusperheitä. Pitää hankkia se yhteinen rakkauden pershedelmä edellisten lisäksi. Sitten kun arki ja ero koittavat, ollaan sormi suussa kahden eri puolison lasten kanssa. Tapaamiset muuttuvat vielä monimutkaisemmiksi. Sun, mun, teidän.
Miksi kukaan haluaisi toisen siittämiä tai toisen synnyttämiä lapsia? Ei vierasta lasta pysty rakastamaan samalla tavalla kuin omaa. Vieras lapsi on vain ällöttävä, ja uusperheessä vieraat lapset ovat pelkkä riesa ja taakka suhteelle.
Monelle adoptoijalle tulee yllätyksenä se ettei lasta osaakaan rakastaa. Monia adoptiolapsia kohdellaan huonosti. Nykyään vähän vähemmän kuin aiemmin. Mutta edelleen adoptio on suuri riski.
Näin on vaikka adoptoija uskoisi toisin
Siksi on hyvä, että adoptiovanhemmat seulotaan tarkasti.