Miksi sairaat ihmiset raskautuvat tietoisesti?

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi paniikkihäiriöinen kahden lapsen äiti. Käyn töissä ja elämämme on ihan normaalia. Kuulunko minäkin mustalle listalle?

Sama täällä. Toimin myös sijaisvanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on periytyvä sairaus ja olen raskaana. Geenivirheestäni tiedetään hyvin vähän. Sitten 70-luvun kukaan suvussani ei ole siihen menehtynyt ja omana elinaikananikin lääketiede, mm. leikkaustekniikka, on kehittynyt isoin harppauksin. Elämäni on ollut hyvää, olen yhteensä pari kk ollut pois opiskelujen, töiden ja veronmaksun parista sairauteni takia. Tuolloin minulle tehtiin iso leikkaus. Toisella vanhemmistani on sama geenivirhe. Hän on täysillä työelämässä, vaikka ikä oikeuttaisi jo eläkkeeseen. Kolmella sisaruksellani ei ole tätä geenivirhettä. Onneksi saimme kaikki syntyä huonosta perimäriskistä huolimatta. Olemme kaikki kunnon kansalaisia ja hyvissä ammateissa. Koska vikani oireet ja hoitotavat ovat hyvin dramaattisen kuuloisia, tiedän joutuvani juoruilun kohteeksi kotikunnassani sekä sukuvian kieltävien sukulaisten parissa, jotka luulevat minun olevan jotenkin jälkeenjäänyt. Perinnöllistyysneuvonnassa on saanut paljon rohkaisua ja apua. Välillä toivon, että sieltä jalkauduttaisiin tavallisen, ns. virheettömän av-mammakansan keskuuteen selittämään, että ihan oikeasti meissä kaikissa on jotain perinnöllistä vikaa.

Mikä sairaus?

Moni ei näköjään ymmärrä mitä periytyminen tarkoittaa. Jos on periytyvä sairaus, se periytyy aina tietyn todennäköisyyden mukaan

Yleensä se on 25% tai 50%. Psyykkiset sairaudet, kansantaudit, astma, allergiat ym eivät periydy suoraan. Mutta niihin altistuvuus voi kulkea suvussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan lapsia jos on nuppivikoja. Naapurilla oli "vain masennus" ja lapsen saatuaan meni psykoosiin. Ei hoitanut lasta, eleli vain elämäänsä kuin lasta ei olisikaan. Löydettiin kuolleena myöhemmin sängystään. Vauva-aika on törkeän raskasta ja jos psyyke on heikko muutenkin, se repeää helposti palasiksi vaikka pitkään olisikin ollut oireeton.

En kyllä tajua miksi niitä lapsia on pakko tehtailla vaikka suvussa olisi mitä. Meillä todella sairas suku. Minulla ja kaikilla kolmella (elossa olevalla) sisaruksellani on pitkäaikaissairauksia ja elinikäisiä lääkityksiä. Kaksi sisarusta kuolivat sairauksiin.

Eli saako psyykkisesti sairas harrastaa seksiä vai? Entäs jos ei halua tehdä aborttia? Pitääkö olla ilman seksiä parisuhteessaan jos toisella osapuoella on psyykkinen sairaus? Ehkäisy voi pettää.

Jos on MINÄMINÄMINÄMINÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ -asenteella liikkeellä, niin sietääkin sitten olla ilman seksiä. Oli sairaus sitten mikä tahansa. Jos et ole kykenevä tekemään aborttia vahingon sattuessa, älä ole yhdynnässä. Simple as that, siinä sinulle varma ehkäisy. Lasta ei kuitenkaan missään nimessä voi riskeerata sen takia että äiti nyt ei vaan halua tehdä aborttia.

Mitä ihmeen lapsen riskeeramisesta se on, jos äidillä on psyykkinen sairaus? Kai tiesit, että monet psyykkisesti sairaat pystyvät elämään normaalia elämää? Ja osa pystyy siihen esim psykoterapian jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Todella moni sairauksista on perinnöllisiä. Lähes kaikki mielenterveysongelmat, osa syövistä, sydän- ja verisuonitaudit, diapetes, muistisairaudet ym... Suomalaisilla on niin paljon perinnöllisiä tauteja, että jos ei saisi hankkia lapsia vaarana sairauksien perinnöllisyys, niin kuoltaisiin sukupuuttoon hyvin nopeasti.

Mikään noista ei ole periytyvä sairaus.

Miten ihmisillä voi olla noin vaikeaa sisäistää lukemaansa? Ap ei tarkottanut harmittomia periytyviä sairauksia, vaan hankalia, joista aiheutuu lapsille kärsimystä ja ongelmia, niinkuin ylempänä 14v tyttö kertoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse en olisi halunnut syntyä, jos olisin saanut tietää kantavani tätä munuais sairautta. joudun joka vuosi ravaamaan testeissä ja kontrolleissa, eikä se ole mielestäni elämän arvoista.

haluaisin elää rauhassa nuoruuttani (olen 14v) ilman että tarvitsisi miettiä sitä että kohoaako verenpaine jos syön salmiakkia tai kärsiikö munuaiseni jos syön buranaa.

joten te joilla on perinnöllinen sairaus jota ei voi parantaa, miettikää ennen kuin hankitte lapsen. en voi elää samanlaista elämää kuin muut ikäiseni, koska joudun lähtemään lääkäriin kesken koulupäivän ja miettimään mitä särkylääkkeitä syön. en voi ehkä koskaan saada lapsia, sillä sairauteni vaikuttaa myös siihen. toisaalta en myöskään haluaisi jälkikasvua,juuri tämän ajattelutavan vuoksi.

kukaan lääkäri ei myöskään ymmärrä, etten halua tietää mitään sairaudestani tai sen hoidosta. voin käydä lääkärissä sitten kun olen täysi-ikäinen, mutta en nyt. näytteenottajat vittuilevat (verikoe sattui ja näytteenottaja kysyi: "itketkö ihan oikeasti?" vittu muuten vaan väännän tekoitkua....) ja lääkärit ovat vahingoniloisia. heille olen potilas jota tutkia ja sörkkiä, en ihminen jolla on tunteet. haluaisin esim käydä juttelemassa muille kohtalontovereilleni jossain, mutta eipä sellaista ole tarjottu.

tieto lisää tuskaa.

lisään vielä sen että isälläni on myös mt-ongelmia, jotka varmasti periytyvät... en usko että näiden seikkojen takia voin koskaan päästä edes kouluttautumaan unelma-ammattiini, joka on ensihoitaja.

Ehdota Munuaissäätiölle, että he perustavat suljetun palstan Facebookiin potilaille. Nuorille potilaille voisi mahdollisesti olla oma palsta.

Syöpäyhdistys on perustanut Facebookiin suljettuja palstoja eri syöpien sairastajille ja mielestäni keskusteluista on ollut apua. Sairastuin itse harvinaiseen syöpään ja on ollut kiinnostavaa keskustella muiden potilaiden kanssa hoidoista ja sairaudesta.

Eivät terveet ihmiset (edes sairaalan henkilökunta) ymmärrä sairaiden tilannetta samalla tavalla, kuin toiset potilaat. 

Toivon, että vointisi paranee ja pääset juttelemaan keskustelupalstalle. :)

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä miksi? Etenkin jos se oma/kantama sairaus aiheuttaa paljon kovia kipuja tai esim. estää normaaleja fyysisiä toimintoja.

Tiesin erään perheen, joilla oli kolme vahvasti kehitysvammaista lasta. Vanhemmat olivat serkuksia keskenään. Olisin kuvitellut, että jos pariskunnan kaksi syntynyttä lasta ovat kehitysvammaisia, ei tulisi mieleenkään tehdä enää kolmatta. No turhaan kuvittelin. Heillä ei ollut yhtäkään tervettä lasta.

Tiedän perheen, jossa on kaksi erittäin vaikeasti kehitysvammaista lasta. He ottivat riskin ja saivat vielä kolmannen lapsen, joka oli onneksi terve.

En usko, että minusta olisi tuollaiseen "bingoon", koska riski vakavasti sairaaseen lapseen olisi jo olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on pohdinnan arvoinen asia ja sillä on minusta kaksi puolta.

Toinen puoli on se, onko tarvetta rajata lisääntymistä jonkin terveysasian perusteella ja toinen puoli on se, onko syytä avittaa hedelmöittymistä jos se ei luonnostaan hoidu.

Minusta on olemassa henkilöitä, joiden puolesta yhteisö, usein omat vanhemmat, voi päättää ettei henkilö voi lisääntyä. Esimerkiksi ystäväni syvästi autistinen lapsi on tällainen: keho kehittyy mutta henkinen puoli ei. Hän on 17-vuotiaana ulkoisesti pitkälti normaali mutta vaipoissa, ei puhu jne. Kuukautiset alkoivat 5 vuotta sitten ja ne estetään lääkinnällisesti.

Autismi ei käsittääkseni periydy, mutta tuskinpa tyttö kykenisi edes auttavasti hoitamaan vauvaa. Kuinka sitten osaa edes omaa lasta kaivata... parasta olisi noin pahasti vammaiset steriloida, ettei vaan käy vahinkoa. Niitäkin älypäitä löytyy, jotka mitään ajattelematta kävisivät tuommoisen tytön tuuppaamassa paksuksi.

Minulla on kaksisuuntainen ja hoitotasapaino on hyvä. Jos hankkisimme lapsen (toivoisimme että tulisin raskaaksi), raskautta alettaisiin valmistella vuotta aiemmin ja mies on hyvin tietoinen siitä, että joutuisi hoitamaan yöheräämiset eli minä nukkuisin yöni kuten tähänkin asti. Ei pidä tuota minään ongelmana enkä pidä minäkään. Joku mainitsi kaksisuuntaisen perinnöllisenä... Se ei ole sitä välttämättä ollenkaan sitä, KOSKA iso osa tapauksista on keskushermostoperäistä eli johtuu esim. päävammasta, kuten mulla.

Jos siun elämään mahtuisi jokin yllättävä sairaus , niin et ihmettelisi moista.

Mun mielestä suurin osa av-mammoista on mielisairaita (narsistisia, tai muuten pahasti puuttellinen empatiakyky) ja suurimmalla osalla täällä on silti lapsia. Miksi te lisäännyitte?

Itse tiedän miehen joka laittoi naisensa raskaaksi kolme kertaa vaikka lähes kaikilla hänen suvustaan paitsi hänellä on skitsofrenia, nyt heillä on kaksi nuorta aikuista mielisairaalassa ja yksi haudassa. Minusta ei kuullosta oikein järkevältä,saisi tuollaiset omla lisääntymättä.

Olen itse vaikeasti psyykkisesti sairaan vanhemman lapsi. Totta kai sairaus vaikutti lapsuuteeni ja vaikuttaa elämääni edelleen monella tapaa. Mutta onko täällä nyt oikeasti joku sitä mieltä, että minut olisi ollut parempi abortoida pois, koska koin lapsena vastoinkäymisiä? Olen kuitenkin kokenut koko lapsuuteni ajan itseni toivotuksi ja rakastetuksi vanhemman sairaudesta ja sen aiheuttamista ongelmista huolimatta, pärjäsin aina hyvin koulussa, minulla on yliopistotutkinto, olen onnellisesti naimisissa enkä ole koskaan nostanut päivääkään työttömyysrahoja tai muita yhteiskunnan tukia (paitsi opintotukea). Olen mielestäni myös melkoisen avarakatseinen ihminen, lapsuuden ongelmat ovat tuoneet perspektiiviä asioihin...

Jos lähdetään sille tielle, että vain täysin terveillä on oikeus lapsiin, ollaan vaarallisilla vesillä. Kalskahtaa rodunjalostukselta. Kenekään ihmisen lapsuus EI ole täydellinen, kaikki vanhemmat tekevät virheitä, joista heidän lapsensa heitä myöhemmin moittivat tai syyttävät, olivatpa vanhemmat kuinka terveitä ja kunnollisia tahansa. Myös liian siloteltu lapsuus ja lasten ylisuojelu voi aiheuttaa omat ongelmansa.

Niin no, mihinkä se raja sitten vedetään, harva kun meistä voi sanoa itseään ja sukuaan täysin terveeksi. Ehkä sinulla juuri ei ole mitään sairauksia, mutta mitenkäs lähisuku. Oletko aivan satavarma, ettei kenelläkään ole esim. autoimmuunisairauksia, jotka periytyvät suht herkästi?

Minulla on keliakia ja kehtasin kyllä hankkia lapsen (tai no, ei lapsia hankita vaan niitä saadaan jos onni suo).

Periytyvyysprosentti taisi olla jotain 10% luokkaa ja kolmevuotiaasta ylöspäin lapsi käy joka toinen/kolmas vuosi kontrolliverikokeissa keliakian varalta.  Jos lapsi siihen sairastuu, niin varmasti tunnen huonoa omatuntoa kun ei voi enää syödä mitä huvittaa, mutta toisaalta hän kasvaa keliakiaperheessä ja siten tottuu siihen elämäntapaan toisin kuin minä, joka ennen sairastumista en ollut edes kuullut keliakiasta kuin pari kertaa ohimennen.

Olen mt-ongelmainen ja omasta mielestä terveempi kuin monet terveet. Olen myös huomannut tämän monista muista mt-ongelmaisista. Me ollaan empaattisempia ja ymmärtäväisempiä ja siksi parempia ihmisiä. Mun mielestä terveitä voisi alkaa pakkosteriloimaan ja jalostamaan meitä mt-ongelmaisia lisää.

No tiedän perheen, jossa vanhemmat terveitä, mutta heidän jälkeläiset vakavasti kehitysvammaisia. Heidän geeneillään vaan ei terveitä poikalapsia tule. Todennäköisyysprosenttia en osaa kertoa, mutta lähes poikkeuksetta poikalapset syntyvät vaikeasti vammaisina. Silti yrittävät sitä tyttölasta. :) Kolme vammaista poikaa, joista vanhin (alle 16 v) ei enää asu kotona, vanhemmat eivät pysty huolehtimaan. Pojan tilanne ei tule koskaan parantumaan, päinvastoin.

En ymmärrä, väen väkisin tehdään lapsia, jotka sitten tuupataan yhteiskunnan hoiviin, kun ei itse enää siihen kyetä. Tuntuu niin väärältä lapsia kohtaan. Pakkosterilointi voisi joskus olla ihan hyvästä?

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mihinkä se raja sitten vedetään, harva kun meistä voi sanoa itseään ja sukuaan täysin terveeksi. Ehkä sinulla juuri ei ole mitään sairauksia, mutta mitenkäs lähisuku. Oletko aivan satavarma, ettei kenelläkään ole esim. autoimmuunisairauksia, jotka periytyvät suht herkästi?

Minulla on keliakia ja kehtasin kyllä hankkia lapsen (tai no, ei lapsia hankita vaan niitä saadaan jos onni suo).

Periytyvyysprosentti taisi olla jotain 10% luokkaa ja kolmevuotiaasta ylöspäin lapsi käy joka toinen/kolmas vuosi kontrolliverikokeissa keliakian varalta.  Jos lapsi siihen sairastuu, niin varmasti tunnen huonoa omatuntoa kun ei voi enää syödä mitä huvittaa, mutta toisaalta hän kasvaa keliakiaperheessä ja siten tottuu siihen elämäntapaan toisin kuin minä, joka ennen sairastumista en ollut edes kuullut keliakiasta kuin pari kertaa ohimennen.

No mutta tässä taidettiin tarkoittaa sellaisia perheitä, joilla periytyy vakavia sairauksia/vammoja. Ja että näitä lapsia tehdään silti, vaikka sisaruksillakin nämä sairaudet. Miksi väen väkisin tehdään lisää vakavasti sairaita lapsia tähän maailmaan? Haluaa nähdä lastensa kärsivän?

Pakkosterilointi voitaisiin aloittaa näistä av-mammoista ja papoista, jotka ovat innokkaasti toisten steriloinnista päättämässä. Tai no, jälkiabortointi olisi parempi.

Samaa mieltä ap'n kanssa. Mieheni on sairas, tällähetkellä sytostaatit menossa. Kokoajan hoitaja muistuttaa että 'nyt ei saa tulla raskaaksi tämän lääkityksen aikana, kerkeätte kyllä myöhemminkin' Vaika miljoona kertaa sanottu että ei olla hankkimassa lapsia, ainakaan biologisia. Silti pitää tyrkyttää kaiken maailman poleja missä raskautumista lääkityksen jälkeen voisi suunnitella, huoh..