Tuleeko muille välillä täydellistä oikosulkua aivoihin?

Tuo on kyllä poikkeuksellisen huvittava oikosulku. :D

Minä pidin palaverin sokean asiakkaan kanssa, ovella kättelin häntä ja sanoin selvästi artikuloiden ja slmiin katsoen kuin kuurolle huuliltalukijalle "Nä-ke-miin". Opaskoirasta sentään osasin pitää näppini irti. Asiakas naureskeli ja toisti yhtä huolellisesti "Nä-ke-hihi-miin". Tuosta on parikymmentä vuotta, mutta yhä hävettää.

Yksi päivä en muistanut millään postinumeroa. Piti luntata tulleesta postista. Aivan uskomatonta miten yhtäkkiä ei muista asiaa jonka varmasti tietää.

Kävelin kerran kaupungilla päin seinää ja kerran piti poistua taksista kun unohdin oman osoitteeni.

Minulla oli 15 vuotta sama tilinumero jonka olin aina muistanut ulkoa. Yhtenä päivänä kun se piti kirjoittaa johonkin, unohdin sen totaalisesti. En muistanut siitä edes alun kolmea numeroa. Oli kyllä totaalinen black out. Silti muistin (ja muistan) jonkun turhan lankapuhelimen numeron 100 vuoden takaa jota ei ikuisuuksiin ole käytetty.

Töissä yksi kassatoiminto, jota käytän joka päivä useamman kerran yhtäkkiä vain hävisi muistista. Muistin, että pitää painaa siftiä ja jotain, mutta en saanut päähäni millään mitä nappulaa piti painaa. Siinä sitten yritin summan mutikassa painella jotain nappuloita löytämättä kuitenkaan oikeaa. Lopulta piti kysyä työkaverilta neuvoa. Asiakaspalvelu otti onneksi huumorilla :D

Myös nettipankkitunnus häviää silloin tällöin muistista.

Olin tyttären mukana hammaslääkärissä ja sehän kysyi yllättäen mun puhelinnumeroo, enkä sitä muistanut. Lääkäri kysyi seuraavaksi, muistatko miehesi ja minähän siihen ponnekkaasti sanoin mieheni nimen. Ihmettelin mielessäni lääkärin outoa ilmettä ja kotona vasta tajusin, että se kysyi mieheni numeroo. Elämäni tähtihetkiä :) Onneks ihminen osaa nauraa itselleen.

Mulla kun meni stressi yli, alkaa tulla kummallisia katkoja. Esim. kesken työmatkan voin huomata, että missä olen, apua, en tunne yhtään tätä paikkaa. Sitten rauhoitun ja huomaan että ihan jokapäiväisellä tutulla reitilläni olen. 

Oudoin tapahtui viime viikolla, kun minulta kysyttiin nimeä, kun olin mietteissäni. Miettimättä mitään vastasin jonkun ihan minulle tuntemattoman intialaisen kuuloisen nimen, jotain adsartha ... Pelästyin itsekin ja korjasin tavallisen nimeni tyyliin "Maija meikäläinen, siis". Jäi kysyjä vähän ihmettelemään :D 

Kerran maksoin postin tiskillä jonkun paketin lähettämisestä, näppäilin kortin pin-koodin ja sen jälkeen menin kaupan puolelle nopeasti hakemaan juotavaa ja kassalla totaalinen black out eikä mitään havaintoa mikä se pin-koodini on. Onneksi oli toinen kortti jonka koodin muistin.

Kiertelin tavaratalossa. Äkkiä näköpiiriin tuli tutunnäköinen nainen. Tervehdin iloisesti, kunnes tajusin katsovani omaa peilikuvaani ja vilkuttelevani itselleni. Jonkunsortin oikosulku sen on täytynyt olla.

Kerran fillaroin töihin kauniina syyskuun päivänä. Olin laittamassa pyörää pyörätelineeseen, kun tajusin tulleeni entisen työpaikkani pihaan. Ei ollut mikään hälyttänyt, vaikka suunta olikin ihan väärä.

Lauantaina piti mennä kauppaan ja kävelinkin töihin.puolimatkaan sama reitti

Lähdin ajamaan autolla vanhempien pihalta ja yhtäkkiä tajusin etten muista kummalla puolella piti ajaa, eikä ollut muuta liikennettä sillä hetkellä. Jouduin ajamaan tien sivuun hetkeksi miettimään.

Toinen oli kun tapasin kadulla vanhan tutun joka kysyi missä nykyään asun. Vastasin pikkupaikkakunnan, jossa olin asunut aikaisemmin. Hän oli järkyttyneen näköinen, ilmeisesti siksi että siellä asuessa ole nuorille tulevaisuutta. Jälkeenpäin tajusin että niin, enhän minä siellä asukaan.

Nää on hauskoja 😄

Mun oikosulut on usein sellaisia että jonkun ihmisen nimi tai tavaran nimi häviää muistista. Esim. kerran jouduin selittämään laitteesta mihin laitetaan leivät sisälle... :) usein olen kyllä erityisen väsynyt tms. sillloin.

No osaisiko joku valaista mistä nämä johtuu?

Kilpirauhasen vajaatoiminta.

Kerran en saanut millään päähäni omaa kotiosoitetta. Eikä ollut mitenkään heti muuton jälkeen, vaan olin jo asunut kauan.

Kerran asiakas soitti ja kysyi joko olen hänen housunsa lyhentänyt. Olin täysin ällikällä, Mitkä housut? Vieläkään en muista tilannetta kun hän toi ne ja sovittiin aikataulu..

Toinen kerta oli kun istuin bussissa enkä muistanut mikä vuoden aika oli. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, etsin lehden ja kas, oli kevät ...

Stressistähän nämä johtuu tai joskus siitä, että keskityy muuhun totaalisesti.

Kaupassa laitoin omenoita pussiin ja pussin vaa alle ja jäin ihmettelemään että mitä ihmeen numeroita tuossa vaan on, missä ihmeessä lukee omenat? En yhtäkkiä jotenki ymmärtäny mitä siinä pitää tehdä, Onneks tää ihmeellinen tila ei kestäny ku jotain 5 sekkaa kunnes hoksasin.

Kannattaako tälläsistä huolestua? :D

Raskausaikana unohdin jokapäiväisen sähköpostini salasanan. Se ei tietenkään ollut ylhäällä missään muualla, koska "muistaisin sen vaikka unissani". Salasana ei koskaan palautunut mieleeni ja piti luoda uusi sähköpostiosoite :/

Olen puheterapeutti ja tapaan viikossa kymmenkunta lasta, kunkin n. 1-2 kertaa viikossa. Välillä kesken kaiken vaan unohdan sen edessäni istuvan lapsen nimen ja sitten sitä ei voi kutsua loppuaikana nimeltä ollenkaan.

Minä olen oikein nolojen tilanteiden nainen.Nyt en jaksa näpytellä esimerkkejä, mutta stressi, huonosti nukuttu yö tai muuten aivojen kuormittuminen johtaa impulsiiviseen reagointiin. 😎