Lue keskustelun säännöt.
Illanviettoja, tutustumisia, AMK, häh??
17.06.2016 |
Tulokset AMK-valinnasta ei ole vielä tulleet mutta lueskelin jo koulun äskettäin julkaisemia kirjeitä uusille opiskelijoille, siellä oli myös kirjeet tuutoreilta aloittaville opiskelijoille. Olen hakenut useammalle alalle joten luin useampia kirjeitä huvikseni. Mutta se mistä kauhistuin oli se että kaikissa kirjeissä puhuttiin jo ensimmäiselle kouluviikolle järjestetyistä illanvietoista jne jne, ja jossain kirjeessä oli tuutorit jopa kirjoittaneet että pyytävät aloittavia opiskelijoita varaamaan koko ensimmäisen viikon illat luokkakavereihin tutustumiseen?? Mitä ihmettä?
Haluan toki tutustua ja kenties ystävystyäkin luokkatovereiden kanssa mutta ei minulla ole mitenkään aikaa tuollaiseen! En ole kovin monta vuotta keskimääräistä ammattikorkeaan hakevaa vanhempi, mutta minulla on perhe, koti ja muutakin elämää, ja tulen tekemään myös töitä opintojen ohessa!
Jäänkö nyt totaalisesti ulkopuoliseksi kun en pysty enkä halua osallistua ryyppäjäisiin tai käyttää suuremmin vapaa-aikaani koulukavereiden tapailuun?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua. Joutuuhan sitä työelämässäkin juoksemaan illanvietoissa yms, se on sitä kuuluisaa verkostoitumista ja tietyissä tapauksissa yhteishengen ylläpitoa (työssä tietty myös asiakassuhteiden ylläpitoa). Opiskelu ei ole vain ja ainoastaan luennolla istumista, vaan yhteisöllistä, kokonaisvaltaista oppimista. Ei meillä ainakaan ollut pelkkiä ryyppäjäisiä, ja kaikenikäiset oli mukana illanvietoissa. Kannattaa kyllä mennä ainakin välillä mukaan.
Toki, mutta se on aivan eri asia mennä asiakkaan kanssa istumaan näennäisen rentoa iltaa kuin ns "omien". Pomoni ihmettelee kun olen asiakkaan seurassa viimeisen päälle hyvä ja ammattimainen seuramies, mutta omieni keskuudessa jokseenkin "painukaa helvettiin"-asenne on ilmiselvä. Katsos, kun asiakas maksaa mun palkan ja pomo on vain välikäsi siinä...
Ok. Itse olen yrittäjä, joten mulla ei oo varaa tollaseen painukaa helvettiin- asenteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niihin kaikkiin ihan oikeasti tarvitse mennä. Toki jossain alkuajan tapahtumassa kannattaa käydä kerran pari, siinäkin jo osoittaa olevansa kiinnostunut muista ihmisistä. Ei tarvitse olla koko iltaa. Normaalit ihmiset ymmärtävät , että toisinaan on muitakin menoja, erityisesti jos on perhettä. Tosin ei kannata ylikorostaa sitä perheellisyyttä, sellaista ei kukaan jaksa kuunnella.
No joka ryhmässä on niitä, jotka eivät osallistu bileisiin. Niinkuin on joka työpaikassakin sitten aikanaan. Eiköhän lähes joka luokkaan joku uskovainenkin mahdu sekaan. Tuskin lähtevät ryyppäämään. Oma nuori on absolutisti, mutta on haluttu ryhmätyökaveri kuulemma, luultavasti siksi, että osaaminen on hyvällä tasolla. Ovat kyllä kyselleet illanviettoihin. Hän on abolutisti siksi että on lääkitys ja pitkäaikaissairaus, eikä halua riskeerata itseään.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua. Joutuuhan sitä työelämässäkin juoksemaan illanvietoissa yms, se on sitä kuuluisaa verkostoitumista ja tietyissä tapauksissa yhteishengen ylläpitoa (työssä tietty myös asiakassuhteiden ylläpitoa). Opiskelu ei ole vain ja ainoastaan luennolla istumista, vaan yhteisöllistä, kokonaisvaltaista oppimista. Ei meillä ainakaan ollut pelkkiä ryyppäjäisiä, ja kaikenikäiset oli mukana illanvietoissa. Kannattaa kyllä mennä ainakin välillä mukaan.
No näiden neljän vuoden aikana mitä olen työelämässä ollut niin ei ole kyllä tarvinnut osallistua yhteenkään illan viettoon vaikka ihana työporukan onkin ollut ja osan kanssa myös vapaa-ajalla ystäviä. Ala ei vaihdu joten en usko sen muuttuvan työn kannalta pakolliseksi.
Ap
Ai niin, olinkin unohtanut stressata tätä puolta, kun viime aikoina ajatukset on olleet vain siinä, pääsenkö edes opiskelemaan. Haluaisin kyllä kavereita luennoille ja ryhmätöihin, mutta kuka muka oikeasti jaksaa roikkua illat opiskelukavereiden kanssa? :( Oon vielä nuori (21v) ja perheetön, mutta vietän kyllä aikaa mieluiten ihan vain oman avopuolisoni, vanhojen kavereideni, sisarusteni ja vanhempieni kanssa. Tarvitsen myös paljon omaa aikaa vastapainoksi sosiaaliselle kanssakäymiselle, joten vaikeaa tulee olemaan. Pakkohan mun on noihin illanviettoihin sitten varmaan osallistua, jos opiskelupaikan saan, vaan en kyllä yhtään tykkää tästä.
Luulis että aikuiset ihmiset osais hoitaa sen opintoihin kuuluvan sosiaalisen kanssakäymisen ilman vapaa-ajalla hengailuakin. Ääh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä onneksi yliopiston kursseille ole pätenyt. En käynyt koskaan bileissä ja aina pääsi johonkin ryhmään tekemään. Ehkä se tosiaan kun yliopistossa voi olla samalla kurssilla eri vuosikurssin ja jopa eri tiedekunnan opiskelijoita niin ei tarvi muodostaa mitään ryhmää. Saa kai amk:n läpi myös jos ei kulje bileissä? Monet tekee kuitenkin töitä runsaasti opiskelujen aikana.
Jää ulkopuoliseksi. Hoitajana olen huomannut, että osaston henkilökunta pitää ryyppäjäisiä porukalla ja kun en itse ole kiinnostunut, olen joutunut työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Yhteinen salaisuus, kun ollaan krapulassa töissä, lähentää työporukkaa. Itse perheellisenä en jaksa tuhlata aikaa kankkuseen, niin olen nyt hylkiö työpaikalla. Ja ei, en ole ainoa vanhempi ja perheellinen, vaan päälle viiskymppiset työkaverit vetää viinaa näissä illanistujaisissa aamu neljään asti ja sitten tullaan aamuvuoroon pastilli suussa ja hihitellään nuorison kanssa, kuka lähti kenenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita on alkuvaiheessa todella paljon sen pikkulauantain lisäksi.
Jokaikiselle opettajalle esittäydytään koko ryhmän läsnäollessa. Kerrotaan syitä miksi hakeutui alalle opiskelemaan ja mistäpäin on kotoisin ja lempimusiikki. Sitten tuutoreiden kanssa on noita typeriä leikkejä.
Meillä oli ainakin "ja jokainen sitten keksii oman etunimen alkukirjaimen perusteella itseään kuvaavan adjektiivin, esimerkiksi Antava-Anne".
Vierailija kirjoitti:
Jää ulkopuoliseksi. Hoitajana olen huomannut, että osaston henkilökunta pitää ryyppäjäisiä porukalla ja kun en itse ole kiinnostunut, olen joutunut työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Yhteinen salaisuus, kun ollaan krapulassa töissä, lähentää työporukkaa. Itse perheellisenä en jaksa tuhlata aikaa kankkuseen, niin olen nyt hylkiö työpaikalla. Ja ei, en ole ainoa vanhempi ja perheellinen, vaan päälle viiskymppiset työkaverit vetää viinaa näissä illanistujaisissa aamu neljään asti ja sitten tullaan aamuvuoroon pastilli suussa ja hihitellään nuorison kanssa, kuka lähti kenenkin kanssa.
Itse en kyllä ole hoitajana jäänyt ulkopuolelle työporukasta missään vaikka en ole ikinä käynyt työporukan illanvietoissa missään. Loistavia työyhteisöjä tullut vastaan useampia eikä ikinä ole mitään kiusaamista ollut vaan aina on otettu mukaan silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noita on alkuvaiheessa todella paljon sen pikkulauantain lisäksi.
Jokaikiselle opettajalle esittäydytään koko ryhmän läsnäollessa. Kerrotaan syitä miksi hakeutui alalle opiskelemaan ja mistäpäin on kotoisin ja lempimusiikki. Sitten tuutoreiden kanssa on noita typeriä leikkejä.
Meillä oli ainakin "ja jokainen sitten keksii oman etunimen alkukirjaimen perusteella itseään kuvaavan adjektiivin, esimerkiksi Antava-Anne".
Voi apua. :D
Täh. Ai aikuiset ihmiset kerääntyvät joka ilta johonkin tekemään mitä? Kuulostaa erikoiselta. Monilla aikuisilla ihmisillä on perhettä ja töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen asenne täällä kaikilla tuntuu olevan kun muiden ihmisten kuin oman perheen kanssa ajan viettäminen on joku pakollinen paha ja kauhistus, joka pitää minimoida. Toi on niin suomalainen asenne, että heti kun on se perhe tai puoliso niin sosiaalinen elämä stoppaa kun seinään.
Perhe on aina syy tai tekosyy miksi koskaan ei lähdetä kollegoiden/kavereiden/kanssaopiskelijoiden kanssa mihinkään. Ja oikein etukäteen tullaan palstailemaan paniikissa siitä, että kun joukko uusia ihmisiä
aloittaa yhdessä neljän vuoden opiskelu-urakan niin kanssakäymistä järjestetään myös opiskelujen ja "virastoaikojen" ulkopuolella. Kauhistuttavaa!
Olen opiskellut yhdessä maassa Suomen ulkopuolella ja tehnyt sen lisäksi töitä kahdessa muussa Suomen lisäksi, ja kaikissa niissä on ollut tapana välillä jopa viikottain tai ainakin kerran pari kertaa kuussa käydä porukalla ulkona. Ja kuvitelkaa, perheelliset ihmiset saattoivat olla KUTSUJINA näissä illanvietoissa!
Perheelliset myös osallistuivat aktiivisesti ja odottivat innolla ulosmenoa työporukalla. Koskaan en kuullut kenenkään puhuvan perheestä jonain jarruna näissä tilanteissa.
Se on ihan luonnollista ja normaalia ja suotavaa viettää aikaa muidenkin kun oman perheen ja "vanhojen kavereiden" kanssa mutta jostain syystä tässä maassa ollaan niin sisäänpäinlämpeäviä että
tuollaista "turhaa hengailua" pidetään kauhistuksena joka varastaa kallisarvoista aikaa kotona perheen kanssa tv:tä tuijottaen.
Sori rivivälit meni jotenkin ihan sekasin. Ja kirjoittaessani tuota tuli näköjään kommentti joka vahvistaa pointtini täydellisesti:
"Täh. Ai aikuiset ihmiset kerääntyvät joka ilta johonkin tekemään mitä? Kuulostaa erikoiselta. Monilla aikuisilla ihmisillä on perhettä ja töitä."
:D /53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei töissä ole mitään edustuksia. Esimieheni on harras uskovainen, joten hänkään ei osallistu juuri minnekään matkoille tai tilaisuuksiin, jos ne ovat iltaisin. Aika vähän on töihin firmassa vaikuttanut. Valehtelisin, jos sanoisin, ettei vaikuta yhtään. Mutta toisaalta, meillä on sitten uskovaisia yhteistyökumppaneita ehkä enemmän kuin alalla muilla. Ei se usko näy työssä eikä tyrkytä, mutta kertoi sen aika alussa ja varmaan siksi, että kosteita pikkujouluja tai vastaavia on turha odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen asenne täällä kaikilla tuntuu olevan kun muiden ihmisten kuin oman perheen kanssa ajan viettäminen on joku pakollinen paha ja kauhistus, joka pitää minimoida. Toi on niin suomalainen asenne, että heti kun on se perhe tai puoliso niin sosiaalinen elämä stoppaa kun seinään.
Perhe on aina syy tai tekosyy miksi koskaan ei lähdetä kollegoiden/kavereiden/kanssaopiskelijoiden kanssa mihinkään. Ja oikein etukäteen tullaan palstailemaan paniikissa siitä, että kun joukko uusia ihmisiä
aloittaa yhdessä neljän vuoden opiskelu-urakan niin kanssakäymistä järjestetään myös opiskelujen ja "virastoaikojen" ulkopuolella. Kauhistuttavaa!
Olen opiskellut yhdessä maassa Suomen ulkopuolella ja tehnyt sen lisäksi töitä kahdessa muussa Suomen lisäksi, ja kaikissa niissä on ollut tapana välillä jopa viikottain tai ainakin kerran pari kertaa kuussa käydä porukalla ulkona. Ja kuvitelkaa, perheelliset ihmiset saattoivat olla KUTSUJINA näissä illanvietoissa!
Perheelliset myös osallistuivat aktiivisesti ja odottivat innolla ulosmenoa työporukalla. Koskaan en kuullut kenenkään puhuvan perheestä jonain jarruna näissä tilanteissa.
Se on ihan luonnollista ja normaalia ja suotavaa viettää aikaa muidenkin kun oman perheen ja "vanhojen kavereiden" kanssa mutta jostain syystä tässä maassa ollaan niin sisäänpäinlämpeäviä että
tuollaista "turhaa hengailua" pidetään kauhistuksena joka varastaa kallisarvoista aikaa kotona perheen kanssa tv:tä tuijottaen.
Miksi suomalaisuus ja siihen liittyvät ominaisuudet olisivat aina muka paha juttu? Miksi perheen kanssa kotona viihtyminen on paha juttu? Perhe on useimmille tärkeintä maailmassa, mikä siinä on pahaa?
Sitä ollaan niin hienoja maailman naisia/miehiä olevinaan että on pakko haukkua sitä suomalaista kun se on niin junttia olla suomalainen, ettei vaan kukaan pitäisi itseä junttina...
Onkohan monimuoto-opiskelussa sama juttu? En haluaisi jäädä ulkopuoliseksi, mutta mies tekee reissutyötä ja lapset ovat pieniä, joten tuskinpa pääsen mihinkään osallistumaan, vaikka voisi olla ihan mukavaakin.
En mä sanonut että se on yleismaailmallisesti paha juttu, totesin vaan että tähän tapaan haluta vältellä kaikkia sosiaalisia tapahtumia perheen verukkeella,olen törmännyt vain Suomessa ja minua henkilökohtaisesti se hämmästyttää. Olen aivan varma, että myös monen muun maalaiset pitävät perhettä maailman tärkeimpänä asiana ja monen muun maalaiset henkilöt viihtyvät myös perheensä seurassa erinomaisesti, mutta MIKSI sen pitäisi sulkea pois se, että elämään voisi kuulua ajanvietettä ja sosiaalisia tapahtumia myös muiden ihmisten kanssa? Kyllä juntteja pyörii yhtälailla näissä illanvietoissakin, ei se määritä sitä onko henkilö juntti vai ei.
En vaan tajua miksi Suomessa ei pidetä normaalina sitä, että on työpaikkojen ja koulujen illanviettoja joissa eri ikäiset ja eri elämäntilanteissa olevat henkilöt voisivat yhdessä käydä (muutakin kun pikkujoulut ja kesäjuhlat) ja miksi siitä pitää huolestua etukäteen, että sellaiseenkin "joutuu" käyttämään aikaa.
Onneksi yliopistossa ei ole mitään pakollisia illanistujaisia koska oikeasti siellä ketään ei kiinnosta juuri mikään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä onneksi yliopiston kursseille ole pätenyt. En käynyt koskaan bileissä ja aina pääsi johonkin ryhmään tekemään. Ehkä se tosiaan kun yliopistossa voi olla samalla kurssilla eri vuosikurssin ja jopa eri tiedekunnan opiskelijoita niin ei tarvi muodostaa mitään ryhmää. Saa kai amk:n läpi myös jos ei kulje bileissä? Monet tekee kuitenkin töitä runsaasti opiskelujen aikana.
Arvaa kumpi saa assarin hommia, valtionhallinnon harjoittelupaikkoja ym. myöhemmin, se joka on kaveerannut vanhempien opiskelijoiden kanssa ja mahd. bilettänyt laitoksen henkilökunnankin kanssa vai se, joka ei tunne kunnolla ketään? Itse en bilettänyt, enkä onnistunut verkostoitumaan opiskeluaikana ja huonosti kävi. Ei se auttanut, että minulla oli muutama hyvä kaveri samalta vuosikurssilta, pihalla olin.
Jos sinua ei kiinnosta, niin älä mene.