Lue keskustelun säännöt.
Puolisolla ei ole käytöstapoja, miksi ihmeessä?
17.06.2016 |
Olen jo pitemmän aikaa ihmetellyt (yksikseni) erään kaveripariskunnan miehen tapoja? Tai niiden puutetta.
Hän ei näytä omaavan käytöstapoja. Tämä on tosiaan niin silmiinpistävää, ettei kyse ole siitä että etsisin vikoja. Tilanteet aiheuttaa myötähäpeää.
Mies saattaa puhua törkeästi, vaikka olisi muita paikalla, nolaa puolisonsa. Kuten "sulla on jäänyt lääkkeet nyt ottamatta", muka huumorilla heitti!
Olimme joskus porukalla iltaa istumassa, mies ei kertaakaan kysynyt puolisoltaan "mitä tilaan sulle", haki vain itselleen tai peräti kaverilleen juomaa!
Ei auttanut takkia päälle/pois. Ei pitänyt ovea auki tai päästänyt rouvaa ensin. Ei etsinyt istumapaikkaa.
Mies todellakin on kuin rouvaa ei olisikaan? Miksi ihmeessä? Rouva on iloinen ja mukava ihminen, ehkä hiukan ujo. Huomaan hänestä kuitenkin surun, jonka puolison käytös aiheuttaa.
Kerran taas mies käyttäytyi moukkamaisesti (muutkin seurueessa huomasivat), rouva hieman nolostuneena sanoi jotain että "Ei se aina ajattele" tms kuin miestä puolustellen.
Itsestä jopa tuntuu pahalle tuo. Miten kuluttavaa on elää suhteessa, jossa puoliso nolaa eikä ota huomioon? Ei minullakaan ole täydellinen suhde, mutta olen onnekas että mies ottaa minut ihmisenä, puolisona, huomioon.
Kommentit (71)
"Puoliso sanoo kahvipöydässä muille ja minulle, että hänen elämän motto on Happy wife, happy life."
Ihan hyvä motto mutta en kyllä tykkäisi jos mies tuota jossain kahvipöydässä julistaisi. Minulle tulee siitä ainakin mieleen että se vaimo on joku prinsessa jota pitää koko ajan olla hyvittelemässä ja siksi mies on oppinut että vaimon tyytyväisenä pito on ainoa tapa jolla elämä sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miten teillä, joiden puolisot osaa ottaa huomioon jne, tuo näkyy käytännössä? Kertokaa, olisi ihana kuulla, että sitä todellakin on olemassa!"
Ihan niin että mies ei mieti vain omaa napaansa vaan sitä miten se molempien elämä sujuu hyvin. Ei päätä asioista yksin vaan huomioi mitä minä haluan, kysyy mielipiteitäni ja kuuntelee jos minä toivon jotain. Yleensäkin pitää parisuhdetta yhteispelinä jossa kumpikin haluaa aina toiselle lähtökohtaisesti hyvää.
Toinen iso asia on että ei koskaan puhu minusta rumasti. Ei suuttuneenakaan koskaan hauku tai vähättele minua ihmisenä. Se on iso arvostuksen osoitus toista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen aika lailla ihmeissäni - onko tämä nainen jotenkin holhouksessa vai miksi hän ei osta/ota omia juomiaan? Ei minulla tule edes mieleen, että olen mieheni hyväntahtoisuuden varassa ja hänellä olisi velvollisuus minulle tarjota, totta kai osaan itsekin itselleni juoman ostaa. Vuonna 2025 ei enää olettaisi, että perheessä vain miehellä on rahaa.
Niin. Samalla tavalla voisi miettiä ruokakaupassakin, että miksi minä aikuiselle ihmiselle täältä mitään ostan, tulkoon itse hakemaan omat ruokatarpeensa. Ostaisin vain itselleni ja nimettynä jääkaappiin. Ruokaa tekisin niin ikään vain itselleni, kyllähän toisen nyt pitää ruoka itse osata laittaa.
Sama jos toinen on kipeä, niin woltatkoon vaikka särkylääkkeensä jos ei ole kotiin valmiiksi niitä ostanut.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta herää kyllä mieleen, että mitä järkeä tuollaisessa kämppäkaveri-parisuhteessa olisi?
Uskon, että jos toista kohtaan on aidosti rakastuneita tunteita, niin ne huomioinnit tulee ihan itsestään, eikä niitä silloin tarvitsisi ajatella minään työläänä erillisenä tehtävänä to-do -listalla.
Minkäs sille voi, jos joku nainen haluaa alistua parisuhteeseen jälkeenjääneen kanssa? Tai voihan sitä aina kaverille sanoa, että sun mies aiheuttaa meissä muissakin jo häpeää, mutta siinä voi olla riski, että tuollainen epätoivoinen nainen ei ota palautetta hyvällä ja kaveruus menee katkolle. Ehkä voisi olla sen arvoistakin, ainakin ei tarvitsisi sitten itse kestää mitään örähtelevää troglodyyttiä omassa kaveriporukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies on myös tuollainen joka ei "osaa" käyttäytyä!
Miten teillä, joiden puolisot osaa ottaa huomioon jne, tuo näkyy käytännössä? Kertokaa, olisi ihana kuulla, että sitä todellakin on olemassa!
Puoliso sanoo kahvipöydässä muille ja minulle, että hänen elämän motto on Happy wife, happy life. Hän kehuu minua muille, kertoo mitä olen vaikka työelämässä saavuttanut. Ei puhu yksityisasioista. Ei "vitsaile" mistään henkilökohtaisesta. Kun käy kaupassa ostaa ruokia joista pidän. Eli muistaa mikä minulle on tärkeää.
Tapasin aikuisopiskelijaporukassa yliopistolla vastaavan miehen. Kehui vaimoaan maasta taivaisiin meille muille. Sitten tuli kuitenkin jatkoilla vonkaamaan kotiinsa jatkoille. Vaimo ja lapset oli jossain kyläilyreissulla. Kuulin myöhemmin, että tämä mies kävi myös nuorten opiskelijatapahtumissa ja vonkasi siellä myös samaan tapaan. Että eipä se ulkokultaisuuskaan sitten kaikkea kuitenkaan kerro. Aidosti hyvät miehet on helvetin harvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on monella tavalla hyvä, mutta mua nyppii se, kun kävelee jatkuvasti mua 2 askelta edellä. Mulle ei mene mitenkään läpi selitys siitä, että kävelee nopeammin, koska silloin etumatkan pitäisi kasvaa. Edellinen kumppani oli samanlainen.
olisi kiva kävellä vierekkäin jos ollaan vaikka iltakävelyllä. Nykyään käynkin yksin, koska jostain syystä tuo nyppii minua niin paljon eikä mies pyynnöistä huolimatta ole muuttanut tyyliään.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on ystävällinen muille ihmisille, mutta minulle töykeä. Olen kärsinyt siitä.
Miksi jäät sellaisen miehen vierelle? Vaihtoon vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te mahdollistatte keneltäkään tuollaisen käytöksen? Jos huomaatte, että mies kohtelee vaimoaan huonosti tai jopa pilkkaa tätä, kyllä siitä pitää sanoa. Jos koko porukka vaan myötäilee hiljaa, mies voi luulla, että hänen juttunsa ovat hauskoja.
Näinhän se tietysti kannattaisi toimia. Suomalaisilla on jostain syystä todella iso kynnys puuttua mihinkään asiattomaan toimintaan tai kohteluun. Tuijotetaan vaan vaivaantuneena omaa juomaa tai kadulla jatketaan matkaa. Täällä elää vahvana sellainen "jokainen huolehtii vain omista asioistaan" kulttuuri. Sen takia naisten ahdistelukin on niin yleistä, toiset miehet eivät puutu siihen. Jos kaikki huomauttaisivat huonosti käyttäytyville, että hei tuo ei ole ok käytöstä, niin ehkä alkaisivat oppiakin tavoille.
Vierailija kirjoitti:
"Puoliso sanoo kahvipöydässä muille ja minulle, että hänen elämän motto on Happy wife, happy life."
Ihan hyvä motto mutta en kyllä tykkäisi jos mies tuota jossain kahvipöydässä julistaisi. Minulle tulee siitä ainakin mieleen että se vaimo on joku prinsessa jota pitää koko ajan olla hyvittelemässä ja siksi mies on oppinut että vaimon tyytyväisenä pito on ainoa tapa jolla elämä sujuu.
Tästä tulee mieleen myös eräs kumppanini jonka kanssa oli ihan mahdotonta kun se vastasi asioihin niin, mitä ajatteli minun haluavan eikä koskaan totuutta. Varmaan ajatteli minun olevan aina onnellinen kun kaikki mitä pyydän tai haluan luvataan tehdä. Ongelma oli, että luvatut asiat jäivät hoitamatta. Esimerkiksi ei hakenut minua yöllä töistä kun autoni oli rikki vaikka piti koska hänellä oli jo pitkään tiedossa ollut työkeikka (ajoi silloin rekkaa), josta ei jotenkin oman sanomansa mukaan pystynyt kertomaan etten pety. Tämän jälkeen pistin välit poikki, koska kyllä mua nyt aika paljon enemmän otti päähän se, että jouduin 20 asteen pakkasessa odottelemassa yövuoron jälkeen taksia puoli tuntia kuin se, että olisi vaan sanonut, että en mä pysty kun on töitä ja olisin tilannut taksin ennakkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä käytöstavoilla tekee?
Ainoat ihmiset jotka käytöstavoista hyötyvät ovat herkkänahkaiset ja huonon itsetunnon omaavat ihmiset jotka luulevat että he ansaitsevat sen että heitä kohdellaan pumpulikäsinein.
Menes takaisin sinne bunkkeriis ja pysy siellä.
Ei auttanut takkia päälle? Mitä mä just luin? Jos mieheni alkaisi pukea minulle takkia päälle, sanoisin,että kiitos, puen kyllä itse.