Puolisolla ei ole käytöstapoja, miksi ihmeessä?
Olen jo pitemmän aikaa ihmetellyt (yksikseni) erään kaveripariskunnan miehen tapoja? Tai niiden puutetta.
Hän ei näytä omaavan käytöstapoja. Tämä on tosiaan niin silmiinpistävää, ettei kyse ole siitä että etsisin vikoja. Tilanteet aiheuttaa myötähäpeää.
Mies saattaa puhua törkeästi, vaikka olisi muita paikalla, nolaa puolisonsa. Kuten "sulla on jäänyt lääkkeet nyt ottamatta", muka huumorilla heitti!
Olimme joskus porukalla iltaa istumassa, mies ei kertaakaan kysynyt puolisoltaan "mitä tilaan sulle", haki vain itselleen tai peräti kaverilleen juomaa!
Ei auttanut takkia päälle/pois. Ei pitänyt ovea auki tai päästänyt rouvaa ensin. Ei etsinyt istumapaikkaa.
Mies todellakin on kuin rouvaa ei olisikaan? Miksi ihmeessä? Rouva on iloinen ja mukava ihminen, ehkä hiukan ujo. Huomaan hänestä kuitenkin surun, jonka puolison käytös aiheuttaa.
Kerran taas mies käyttäytyi moukkamaisesti (muutkin seurueessa huomasivat), rouva hieman nolostuneena sanoi jotain että "Ei se aina ajattele" tms kuin miestä puolustellen.
Itsestä jopa tuntuu pahalle tuo. Miten kuluttavaa on elää suhteessa, jossa puoliso nolaa eikä ota huomioon? Ei minullakaan ole täydellinen suhde, mutta olen onnekas että mies ottaa minut ihmisenä, puolisona, huomioon.
Kommentit (70)
Meillä myös samanlaista. En tajua! Eikö edes osaa hävetä?
Kerran yksi kriminaalia käytöstä ja ulkonäköä matkiva mies aloitti keskustelun tahallaan raflaavasti. Luuli varmaan pelästyttävänsä minut pois valtaamastaan isosta pöydästä, mutta jossakinhan minäkin tahdoin talon tarjoomuksista alkaa nauttimaan. Näytin vaatteideni puolesta ihan hiirulaiselta. Oli tullut äkkilähtö ja en muutenkaan aina panosta pukeutumiseeni . Asenteeni kyllä on aina kohdallaan. Jutut luisti ja hänellä oli aina hämmästynyt ilme, kun koitteli puheillaan, että miten suhtautuisin. Hän viljeli ironista yms huumoriaan, nosti esiin muka karseita elämänkokemuksiaan niin minä vain coolisti lisäsin jtttuihin makua, kun kaikkea on jo tullut kuultua ja ihan kaikkea ei itse tarvitse kokeakaan, näkeminen riittää.
Sellaista se elämä prinsessaharhojen kanssa on.
Jos nainen rakastaa tasa-arvoa niin miksi mies ei kohtelisi tasa-arvoisesti. Voihan nainenkin avata suunsa ja pyytää tuomaan olutta ja aikuinen osaa riisua vaatteensa jne.
Kirjoitat minun miehestäni.
On kuluttavaa ja rasittavaa, kiitos vaan kysymästä. Onneksi minulla on muutakin elämää kuin se, jota elän tuon miehen rinnalla. Murheellisinta tässä on se, että kahdestaan on vielä ilkeämpi kuin vieraiden läsnäollessa.
Tuli mieleen muuan tilanne, jossa oltiin yhdessä tanssipaikassa, jossa oli myös alkoholimyyntiä. Menin tiskille miehen perässä ja ihmettelin hänellä olevista laseista, mikä noista on minulle kun näytti olevan kaikki viinaksia ja minä kuskina. Ei mikään, eikä se moukka siinäkään älynnyt kysyä, olisinko minäkin jotain vailla.
Ja miksikö minä tuon kanssa olen? No en ainakaan rahan, vaikka sitä se itse epäilee! Kai minä vaan olen niin onnettoman tyhmä ja saamaton, että en tule tästä lähteneeksi, vaikka oikeasti ei enää ole mitään syytä olla täällä.
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen rakastaa tasa-arvoa niin miksi mies ei kohtelisi tasa-arvoisesti. Voihan nainenkin avata suunsa ja pyytää tuomaan olutta ja aikuinen osaa riisua vaatteensa jne.
Arvasinkin jo, että joku vastaa näin. Ei tässä nyt siitä ollut kyse, OSAAKO AIKUINEN ITSE PUKEA VAI EI.
Vaan jos puoliso ei millääntapaa osaa huomioida?
ap.
Tuskin miekkosen käytös paranisi eroamala. - Itseäni sinkkuna joskus on harmittanut se, että kun olen omasta mielestäni uskonut käyttäytyväni ns. hyvin ja asiallisesti, niin saan kuulla liehitteleväni kaikkia. Mutta kieltämättä jos tai kun pariskunnasta toinen käyttäytyy kuin moukka esimerkiksi - kuvittelee olevansa hauska -pilaktessaan, etten sanoisi halveksivansa puolisoaan muka leikillään tyyliin "Meidän isäntä nyt on tuollainen lietepaskapossu, tai meidän emäntä on tollanen ehtoinen pönäkkä emakkko" Sama puheenparsi saatetaan ulottaa myös lapsille puhuttaessa et sä (poika) varmasti opi ruostia kun sulla on isäs heikko kielipää, tai (tytölle) Ethdottomasti et tule saamaan matikasta kymppiä katonu tota äitees, eksä nää kuin huono matikka lanttu sillä on. - Tällaisia kuunnellessani -luojan kiitos erinomaisen harvoin, niin koen, että taidankin olla sinkkuna lopun ikääni. Toisaalta ihmettelen, että mistä tuollainen puheebnparsi kumpuaa ja on lähtöisin? - Kun ei kai pysyvään tai korjaan pysyvämmäksi oletettuun parisuhteeseen päätyminen - josta minusta on näyttönä vaikka yhdessä asuminen tai yhteisen jälkikasvun saaminen merkitse sitä, että samalla olisi lupa käyttäytyä toista kohtaa huonosti ja rumasti.Vai onko sinkkuuteni syynä se, että en kykene käsittelemään toista -potenttiaalista kumppani ehdokasta- tarpeeksi ronskisti, saati rivosti.
Mun kaverin mies ei osaa muuta kuin vitsailla kaikkea pervoa ja sovinistista p*skaa ja kyseessä on kuitenkin jo reilu 3-kymppinen eikä mikään teini. Mua aina hävettää olla liikenteessä jos kaverin mies on mukana. Ne vitsit on niin kuluneita ja uuvuttavia. Ovat olleet yhdessä teinistä lähtien niin kaipa kaverini on sitten vaan tottunut ja turtunut tuohon sovinistiseen kuvotukseen.
Mun mies on eri tavalla juntti, vaikka akateeminen onkin. Saattaa alkaa kertoa jotain mun yksityisasiaa muille ja joudun keskeyttämään topakasti. Syö suu auki ja kovaäänisesti. Kaivaa muniaan ja haistaa kättään (ei sentään seurassa), yms. kivaa. Korva- ja nenäkarvat rehottaa huomautuksesta huolimatta, sukat kuuluu sandaaleihin ja samaa paitaa voi käyttää monta päivää putkeen. Mietin hyvin usein miksi enää häntä katselen, rakasta en. Lapset ja asuntolaina kai pitävät yhdessä. Ja lähes 20v tottumus toiseen. Tavattiin ollessani parikymppinen (hän 10v vanhempi) ja olen ikäänkuin kasvanut aikuiseksi hänen kanssaan. Ne jutut mitkä silloin ei häirinneet tekee sitä nyt. Mies ei tajua että minä olen muuttunut ja hän ei.
Minun mies on myös tuollainen joka ei "osaa" käyttäytyä!
Miten teillä, joiden puolisot osaa ottaa huomioon jne, tuo näkyy käytännössä? Kertokaa, olisi ihana kuulla, että sitä todellakin on olemassa!
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on eri tavalla juntti, vaikka akateeminen onkin. Saattaa alkaa kertoa jotain mun yksityisasiaa muille ja joudun keskeyttämään topakasti. Syö suu auki ja kovaäänisesti. Kaivaa muniaan ja haistaa kättään (ei sentään seurassa), yms. kivaa. Korva- ja nenäkarvat rehottaa huomautuksesta huolimatta, sukat kuuluu sandaaleihin ja samaa paitaa voi käyttää monta päivää putkeen. Mietin hyvin usein miksi enää häntä katselen, rakasta en. Lapset ja asuntolaina kai pitävät yhdessä. Ja lähes 20v tottumus toiseen. Tavattiin ollessani parikymppinen (hän 10v vanhempi) ja olen ikäänkuin kasvanut aikuiseksi hänen kanssaan. Ne jutut mitkä silloin ei häirinneet tekee sitä nyt. Mies ei tajua että minä olen muuttunut ja hän ei.
Miksei samaa paitaa voisi käyttää monta päivää putkeen? Ei kai tässä mitään kuninkaallisia olla?
Mies tuo mulle kahvin pöytään tai sohvalle, kysyy ravintolassa tarvinko lisää juomista kun hakee itselleen. Antaa mun päättää mihin mennään syömään, kantaa kauppakassit, pakkaa auton ja lastenrattaat yms, asentaa turvaistuimet, kysyy mikä vaivaa jos en huomaa puhua... Mutta on siinä myös noita moukan piirteitä. Sanoo, ettei välitä akkojen hommia tehdä ym mukavaa 😁
Noh, itse en ole vieläkään jaksanut opetella miten ne rattaat kasataan autoon, enkä vaihda renkaita tai pese autoa, en tankkaa, pumppaa pyörän renkaita tai huolla mitään rikkimennyttä. Ihmisiä vaan ollaan.
Miksi te mahdollistatte keneltäkään tuollaisen käytöksen? Jos huomaatte, että mies kohtelee vaimoaan huonosti tai jopa pilkkaa tätä, kyllä siitä pitää sanoa. Jos koko porukka vaan myötäilee hiljaa, mies voi luulla, että hänen juttunsa ovat hauskoja.
Tää on tosi surullinen topic, lapsuudenperheessäni tällainen oli normaalia käytöstä. Mieheni on onneksi huomaavainen ja hyväkäytöksinen, ja arvostan sitä todella. Hän mm. tarjoaa juotavaa, avaa ovet, auttaa takin päälle, tarjoaa käsivarren kävellessä eikä paahda edellä jos minulla on korkkarit, toivottaa hyvää huomenta ym. Eikä pelkästään edes mulle vaan muillekin naisille.
Vierailija kirjoitti:
Tää on tosi surullinen topic, lapsuudenperheessäni tällainen oli normaalia käytöstä. Mieheni on onneksi huomaavainen ja hyväkäytöksinen, ja arvostan sitä todella. Hän mm. tarjoaa juotavaa, avaa ovet, auttaa takin päälle, tarjoaa käsivarren kävellessä eikä paahda edellä jos minulla on korkkarit, toivottaa hyvää huomenta ym. Eikä pelkästään edes mulle vaan muillekin naisille.
Ja jatkan vielä: meillä on 3 poikaa ja olen erityisen onnellinen siitä, että pojat saavat tällaisen huomaavainen miehen mallin ja toivottavasti soveltavat sitä omissa parisuhteissaan.
Hmm, mun mies on kyllä kiltti ja huomaavainen, sellaisella passaavalla tyylillä, mutta sosiaaliset taidot ihan surkeat. Ei välttämättä tervehdi, ei osaa vaihtaa kuulumisia tai ylipäätään keskustella, antaa itsestään töykeän ja välinpitämättömän kuvan. Jos jotain sanoo, niin se on jotain outoa ja tilanteeseen sopimatonta.
Oikeasti hän on tosi epävarma, inhoaa itseään ja kuvittelee muidenkin inhoavan. Taitaa johtua karmeasta lapsuudesta, ei kukaan ole häntä rakastanut tai kasvattanut.
Mun mies on tosi kohtelias, osaa olla sosiaalista tilanteissa muita kohtaan ystävällinen ja ottaa huomioon. Kehuu minua. Mutta kova valehteleen, ihan älyttömiä juttuja joista ei edes tarvitsisi valehdella. Oon alkanut myös epäilee että on toinen nainen jossain. Hullu olo mulla. Toisaalta kiva ja mukava mies ja toisaalta ihan outo. Ehkä sellainen vähän junttimainen mies olis parempi jos olis rehellinen. Voi kun saisi samaan pakettiin hyvät puolet...
Olen huomannut samanlaista käytöstä. Oma epäily on, että kotona ei ole opetettu lapsuudessa tavoille, ei ole käyty ihmisten ilmoilla ja neuvottu miten tilanteissa ihmisten kanssa käyttäydytään. Ei ole viitsitty kasvattaa poikia ja nyt joutuvat kärsimään kun eivät osaa, möläyttelevät sammakoita tai ovat vaihtoehtoisesti hiljaa. Opettakaa pojille vuorovaikutustaitoja äidit (ja isät).
Vierailija kirjoitti:
Mies tuo mulle kahvin pöytään tai sohvalle, kysyy ravintolassa tarvinko lisää juomista kun hakee itselleen. Antaa mun päättää mihin mennään syömään, kantaa kauppakassit, pakkaa auton ja lastenrattaat yms, asentaa turvaistuimet, kysyy mikä vaivaa jos en huomaa puhua... Mutta on siinä myös noita moukan piirteitä. Sanoo, ettei välitä akkojen hommia tehdä ym mukavaa 😁
Noh, itse en ole vieläkään jaksanut opetella miten ne rattaat kasataan autoon, enkä vaihda renkaita tai pese autoa, en tankkaa, pumppaa pyörän renkaita tai huolla mitään rikkimennyttä. Ihmisiä vaan ollaan.
Kuulostaa ihanalta :) Olkaa onnellisia :)
En yleensä koe kateutta, mutta nyt on myönnettävä että olen TODELLA KATEELLINEN, saisinpa itsekin joskus kokea tuollaista........
Taidat tuntea mun ukon!