Lue keskustelun säännöt.
Tietyllä tavalla olen kateellinen yksinhuoltajille, joilla on yhteishuoltajuus
16.06.2016 |
Juu, en vaihtaisi osaa heidän kanssaan. Ja kyllä, uskon ihan tosissani, että on hirveän rankkaa olla yksin vastuussa kaikesta ja ilman pienintäkään levon hetkeä silloin kun on lasten kanssa.
Mutta sitten se kääntöpuoli on sellainen, josta ydinperheellinen ei voi kuin haaveilla. Nimittäin se, että saisi olla tunteja, jopa päiviä ihan itsekseen/puolison kanssa ja "elää itselleen". Ydinperheellisellä on kyllä se puoliso jakamassa arjen vastuita (toivottavasti!), mutta harvalla on mahdollisuutta olla omassa kodissa max. parin tunnin pyrähdyksiä ilman lapsia tai lapsiperhe-elämään kohdistuvia vastuita. Kyllä, voin käydä salilla rauhassa, shoppailemassa ja kavereiden kanssa terassillakin. Sen sijaan en ole ollut kertaakaan (!) kokonaista iltaa ja yötä yksin sitten esikoisen syntymän viisi vuotta sitten. Meillä ei ole mitään paikkaa, johon mies voisi mennä lasten kanssa tarjotakseen minulle "vapaahetken" tai toisinpäin. Vaikka mies kantaisikin lastenhoidosta ja kotitöistä jonakin iltana päävastuun, ei se poista sitä, että olen lapsille yhä läsnäoleva äiti enkä pääse sitä karkuun minnekään, ellen itse poistu kodista. Jos poistun, niin se ei sitten enää ole mikään röhnötystä sohvalla ja Netflixiä -ilta, josta haaveilisin.
Ja siis kyllä, olen elämääni tyytyväinen ja äärimmäisen kiitollinen perheestäni. Kuitenkin ajattelen, että yhteishuoltajuudellisessa elämässä olisi tuollainen hyvä puoli, toivottavasti tajuatte yh:t arvostaa sitä :)
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole kuin järjestely kysymys.
Ydinperheellisenä todellakin on mahdollisuus olla yksin kotona päiviäkin.
Ollaan muksujen kanssa nyt kesälomareissussa anoppilassa, sunnuntaina takas. Mies on itekseen kotona töiden jälkeen ja koko lauantain sunnuntai iltaan.
Loppukesästä on mun oma viikko, eikä edes töitä vielä!Keväällä mies piipahti lasten kanssa ruotsin risteilyllä ja silloinkin olin yksin.
Lomaillaan myös perheenä. Mulle oma aika on tärkeetä ja onneksi mies on sen ymmärtänyt. Enkä käytä sitä aikaa nurkkien siivoomiseen. Suursiivous tehdään perinteisesti pari päivää ennen muun konkkaronkan reissua.
Silloin voin vaikka piereskellä ikeniini, tilata pitsaa ja lööpailla palstalla koko päivän. Ei tarvii huolehtia mistään.No kun ap:llä ei ollut paikkaa, minne mennä itse tai lähettää muu perhe. Näin ymmärsin.
Nimenomaan näin. Itse on huono mennä muualle, jos tahtoisi nimenomaan maata omalla sohvalla ja syödä omasta jääkaapista ja käydä vaahtokylvyssä omassa kylpyammessa ihan rauhassa. Miehelle ja lapsille puolestaan ei ole mitään järkevää vierailukohdetta, ei ole sellaisia isovanhempia joille mennä yökylään ja joku hotelli nyt on aika kallis ja muutenkin typerän tuntuinen ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rakastan lapsiani yli kaiken enkä aijo antaa lomaksi tai viikonlopuksi yhtään kenellekään. Isä saa hakea heidät joskus tunniksi tai pariksi mutta näyttää ettei ole siihenkään mielenkiintoa mikä ei haittaa oikeastaan. Hirveää olisi lapset lähettää jonkun sairaan toisen naisen kynsiin haukuttavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan lapsiani yli kaiken enkä aijo antaa lomaksi tai viikonlopuksi yhtään kenellekään. Isä saa hakea heidät joskus tunniksi tai pariksi mutta näyttää ettei ole siihenkään mielenkiintoa mikä ei haittaa oikeastaan. Hirveää olisi lapset lähettää jonkun sairaan toisen naisen kynsiin haukuttavaksi.
Voisi joku lastenvalvoja olla toista mieltä. Tietysti, jos pystyt näyttää toteen, että lapset saavat hirveää kohtelua isän luona, niin ehkä sitten on varaa sanoa noin.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä takana yhteishuoltajuutta nyt vuosi. Ennen eroa olin muistaakseni kerran yhden yön yksin kotona, kun ei eksällä ollut oikein paikkaa mihin lasten kanssa mennä. Mutta sen lisäksi teinkin sitten omia reissuja pari-kolme kertaa vuodessa, yleensä Helsingin viikonloppu ystävien kanssa ja ne kyllä riitti hyvin. Eromme ei johtunut tippaakaan siis oman ajan puutteesta ja eron masentavin puoli on ehdottomasti se, ettei saa enää asua koko aikaa lasten kanssa yhdessä. Onneksi erottiin sopuisasti ja nähdään paljon myös niinä päivinä, kun lapset ovat toisen tykönä. Ei eron jälkeen ole pakko olla viikkoa näkemättä lapsia vaikka viikko-viikko systeemillä mennään. Senpä takia ero kannattaa hoitaa aikuismaisesti ja pysyä hyvissä väleissä lasten toisen vanhemman kanssa.
Aloittajalle vinkkinä tuo, että hotellit on keksitty :)
Jos noin hyvin sujuu, niin sitten voi kysyä, että miksi edes erositte? Joo, onhan niitä monia mahdollisia syitä.
En erityisemmin nauti siitä ettei minulla ole hajuakaan mitä lapseni osan ajasta tekee, miten voi, pidetäänkö siitä huolta, pelottaako sitä, yms yms. Mieluummin olisin totaaliyh kuin yhteishuoltajuus sekopään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät ole mikään kotityö!
Mutta kun perheessä on olevinaan kaksi aikuista, joista toinen saa tehdä mitä haluaa ja hänen menonsa ovat aina tärkeämpiä kuin toisen niin kyllä siinä käy mielessä, että erotessa saisi vastuuta siirrettyä hetkellisesti.
En tiedä, mikä meillä meni pieleen, mutta minä ja lapset oltiin koko ajan se perhe, eksälle oli tärkeämpää näyttäytyä kodin ulkopuolella.
Kaiken lisäksi se veti partiota ja ihmiset tuli sanomaan mulle että ihana kun toi sun miehes on niin hyvä lasten kanssa. Varmaan olikin, mutta omilta lapsilta ei saanut samanlaista fanipalautetta niin niiden kanssa ei sitten viitsinyt samalla tavalla.
Luulin, että se olisi ollut isänä yhtä ihana.
Etävanhemmallaan lapset olleet viimeksi joululomalla, että saat toki olla kateellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kämppä siivottu, lapset lähtivät eilen isälleen viikoksi ja edessä hidas aamu. Kyllä, luksusta on.
Kaikki varmasti valitsisivat sen toimivan ydinperheen, mutta aina se ei ole mahdollista. Silloin elämästä järjestää niin hyvän kuin mahdollista. Minä nautin tästä(kin).
Mua säälittää kaikki eronneiden lapset. Ne lapset jotenkin ei kehity täysin, et jokin niissä on et niistä huomaa oikein et on erolapsia, ei jotenki oo kaikki palikat veneessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua säälittää kaikki eronneiden lapset. Ne lapset jotenkin ei kehity täysin, et jokin niissä on et niistä huomaa oikein et on erolapsia, ei jotenki oo kaikki palikat veneessä.
Mua säälitti mun omat lapset, kun joutuivat seuraamaan isänsä etenevää alkoholismia.
En tiedä, olisiko niistä sitten nähnyt, että ovat juopon mukuloita. Nyt ovat eronneen naisen lapsia.
Omituisesti termit sekaisin täällä, yksinhuoltajia, joilla on yhteishuoltajuus? Ei yhtään ristiriitaista...
Täytyy sanoa, että en oikein ymmärtänyt aloittajan pointtia muutenkaan. En näe mitään syytä olla kateellinen eroperheille, ei ole lapsille hyväksi. Ei se ero ole ainoa keino saada omaa aikaa, on kyllä ihme, jos ette mitään sellaista järjestelyä keksi, että voisit saada sitä.
Ja se nyt vaan on niin, että lapset tarvitsevat välillä rasittavan paljon ollessaan pieniä. Nopeasti tuo aika menee, 5-10 vuoden päästä todennäköisesti muistelet hyvällä tätä aikaa ja olet vain kiitollinen kun sait olla läsnä lapsesi elämässä eikä lapsesi ole tarvinnut kokea kahden kodin välillä hyppelyä ja jatkuvaa ikävää toisesta vanhemmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omituisesti termit sekaisin täällä, yksinhuoltajia, joilla on yhteishuoltajuus? Ei yhtään ristiriitaista...
Täytyy sanoa, että en oikein ymmärtänyt aloittajan pointtia muutenkaan. En näe mitään syytä olla kateellinen eroperheille, ei ole lapsille hyväksi. Ei se ero ole ainoa keino saada omaa aikaa, on kyllä ihme, jos ette mitään sellaista järjestelyä keksi, että voisit saada sitä.
Ja se nyt vaan on niin, että lapset tarvitsevat välillä rasittavan paljon ollessaan pieniä. Nopeasti tuo aika menee, 5-10 vuoden päästä todennäköisesti muistelet hyvällä tätä aikaa ja olet vain kiitollinen kun sait olla läsnä lapsesi elämässä eikä lapsesi ole tarvinnut kokea kahden kodin välillä hyppelyä ja jatkuvaa ikävää toisesta vanhemmasta.
Kyllä se joskus on ainoa keino saada omaa aikaa. Joskus myös ainoa keino säilyttää oma terveys.
Jos on yhteishuoltajuus, ei ole yksinhuoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on yksinhuoltajuus, ei ole yhteishuotajuutta. On vain jompikumpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä takana yhteishuoltajuutta nyt vuosi. Ennen eroa olin muistaakseni kerran yhden yön yksin kotona, kun ei eksällä ollut oikein paikkaa mihin lasten kanssa mennä. Mutta sen lisäksi teinkin sitten omia reissuja pari-kolme kertaa vuodessa, yleensä Helsingin viikonloppu ystävien kanssa ja ne kyllä riitti hyvin. Eromme ei johtunut tippaakaan siis oman ajan puutteesta ja eron masentavin puoli on ehdottomasti se, ettei saa enää asua koko aikaa lasten kanssa yhdessä. Onneksi erottiin sopuisasti ja nähdään paljon myös niinä päivinä, kun lapset ovat toisen tykönä. Ei eron jälkeen ole pakko olla viikkoa näkemättä lapsia vaikka viikko-viikko systeemillä mennään. Senpä takia ero kannattaa hoitaa aikuismaisesti ja pysyä hyvissä väleissä lasten toisen vanhemman kanssa.
Aloittajalle vinkkinä tuo, että hotellit on keksitty :)Jos noin hyvin sujuu, niin sitten voi kysyä, että miksi edes erositte? Joo, onhan niitä monia mahdollisia syitä.
Ei rakastettu enää toisiamme, kämppiksenä eläminen sujui reilun vuoden päivät mutta sitten tuli molemmilla raja vastaan. Uskon, että jos oltaisiin väkisin jatkettu, olisi erosta tullut raju. Nyt voitiin käydä kaikki keinot ja kysymykset rauhassa läpi ja erota ajan kanssa, hyvät välit säilyttäen. Ja molemmille lapset ovat tärkeintä maailmassa, niin helpolla on mennyt heihin liittyvät asiat.
Kun lapset olivat pieniä ja mies paljon menossa, olin kade naapurin yksinhuoltajalle, jonka isä haki lapset viikonloppuisin. Mulla oli kyllä kyse lähinnä univelasta, kun en saanut vuorokausirytmejä samanlaisiksi lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset olivat pieniä ja mies paljon menossa, olin kade naapurin yksinhuoltajalle, jonka isä haki lapset viikonloppuisin. Mulla oli kyllä kyse lähinnä univelasta, kun en saanut vuorokausirytmejä samanlaisiksi lapsilla.
Siis jonka lasten isä...ei oma isänsä. No se vaihe on ohi, lapset ovat jo isoja.
Vierailija kirjoitti:
Mua säälittää kaikki eronneiden lapset. Ne lapset jotenkin ei kehity täysin, et jokin niissä on et niistä huomaa oikein et on erolapsia, ei jotenki oo kaikki palikat veneessä.
No sinä olet sitten noilla kriteereillä varmaan erolapsi, huomaa ettet ole kehittynyt normaalisti.
Minä erosin vaikka tiesin että isä ei ota lapsia sekunniksikaan ikinä JA ahdistelee minua vuosia. Hyvin se totaaliyksinhuoltajuus meni kuitenkin ja olemme elossa kaikki.