Lue keskustelun säännöt.
Tietyllä tavalla olen kateellinen yksinhuoltajille, joilla on yhteishuoltajuus
16.06.2016 |
Juu, en vaihtaisi osaa heidän kanssaan. Ja kyllä, uskon ihan tosissani, että on hirveän rankkaa olla yksin vastuussa kaikesta ja ilman pienintäkään levon hetkeä silloin kun on lasten kanssa.
Mutta sitten se kääntöpuoli on sellainen, josta ydinperheellinen ei voi kuin haaveilla. Nimittäin se, että saisi olla tunteja, jopa päiviä ihan itsekseen/puolison kanssa ja "elää itselleen". Ydinperheellisellä on kyllä se puoliso jakamassa arjen vastuita (toivottavasti!), mutta harvalla on mahdollisuutta olla omassa kodissa max. parin tunnin pyrähdyksiä ilman lapsia tai lapsiperhe-elämään kohdistuvia vastuita. Kyllä, voin käydä salilla rauhassa, shoppailemassa ja kavereiden kanssa terassillakin. Sen sijaan en ole ollut kertaakaan (!) kokonaista iltaa ja yötä yksin sitten esikoisen syntymän viisi vuotta sitten. Meillä ei ole mitään paikkaa, johon mies voisi mennä lasten kanssa tarjotakseen minulle "vapaahetken" tai toisinpäin. Vaikka mies kantaisikin lastenhoidosta ja kotitöistä jonakin iltana päävastuun, ei se poista sitä, että olen lapsille yhä läsnäoleva äiti enkä pääse sitä karkuun minnekään, ellen itse poistu kodista. Jos poistun, niin se ei sitten enää ole mikään röhnötystä sohvalla ja Netflixiä -ilta, josta haaveilisin.
Ja siis kyllä, olen elämääni tyytyväinen ja äärimmäisen kiitollinen perheestäni. Kuitenkin ajattelen, että yhteishuoltajuudellisessa elämässä olisi tuollainen hyvä puoli, toivottavasti tajuatte yh:t arvostaa sitä :)
Kommentit (39)
Yhteishuoltajuus ei tarkoita, että etävanhempi ottaisi lasta luokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se kaksi yötä kahdessa viikossa on kärpäsen kakka, hujahtaa niin nopeasti ja sit taas kaksi viikkoa yksin lasten kanssa 24/7.
Meillä on vapaata, Netflixiä, röhnötystä joka ilta, kun lapset ovat jo yli 10-vuotiaita. Miksi ihmiset eivät malta odottaa, että elämä muuttuu itsekseen? Myöhemmin tulet kaipaamaan niitä aikoja, kun sinua oikeasti tarvittiin.
No se onkin yksinhuoltajuuden tai kuten sanoit yhteishuoltajuuden ainoa positiivinen puoli sitten kun siihen tottuu. Voitko kuvitella, miten hirveältä tuntui lähettää puolitoistavuotias etävanhemman kanssa viikon lomalle? Nytkin odotan sydän syrjällä lomaviikkoja, jolloin emme näen lasten kanssa, koska ovat isällä lomalla.
Yhteishuoltajuus ei muuten tarkoita automaattisesti viikko-viikko-systeemiä.
Ja se tunne, kun työt lähtevät alta, eikä perheessä ole toista, ehkä parempituloista, tienaajaa. Kannattaa kadehtia, mutta ethän sä ap oikeasti kadehtinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota ero, sillähän tuo järjestyy..
Mielestäni kyllä sanoin, että ydinperhe-elämän hyvät puolet peittoavat huonot, MUTTA tuosta yhdestä asiasta olen kateellinen.
Eihän tuo ole kuin järjestely kysymys.
Ydinperheellisenä todellakin on mahdollisuus olla yksin kotona päiviäkin.
Ollaan muksujen kanssa nyt kesälomareissussa anoppilassa, sunnuntaina takas. Mies on itekseen kotona töiden jälkeen ja koko lauantain sunnuntai iltaan.
Loppukesästä on mun oma viikko, eikä edes töitä vielä!
Keväällä mies piipahti lasten kanssa ruotsin risteilyllä ja silloinkin olin yksin.
Lomaillaan myös perheenä. Mulle oma aika on tärkeetä ja onneksi mies on sen ymmärtänyt. Enkä käytä sitä aikaa nurkkien siivoomiseen. Suursiivous tehdään perinteisesti pari päivää ennen muun konkkaronkan reissua.
Silloin voin vaikka piereskellä ikeniini, tilata pitsaa ja lööpailla palstalla koko päivän. Ei tarvii huolehtia mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltajuuden ja yhteishuoltajuuden ero on lasta koskevien asioiden päätösvallasta sekä lasta koskevien asioiden tiedonsaantioikeudessa. Yhteishuoltajuus määrätään aina, ellei ole erityistä syytä olettaa, että etävanhempi pyrkii hankaloittamaan lapsen asioiden hoitamista lapsen edun vastaisella tavalla. Tapaamisilla ei ole tämän huoltajuusmuodon kannalta mitään merkitystä vaan etä voi olla tapaamatta lapsiaan ihan kuten silloinkin, jos lähivanhemmalla on yksinhuoltajuus.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole kuin järjestely kysymys.
Ydinperheellisenä todellakin on mahdollisuus olla yksin kotona päiviäkin.
Ollaan muksujen kanssa nyt kesälomareissussa anoppilassa, sunnuntaina takas. Mies on itekseen kotona töiden jälkeen ja koko lauantain sunnuntai iltaan.
Loppukesästä on mun oma viikko, eikä edes töitä vielä!Keväällä mies piipahti lasten kanssa ruotsin risteilyllä ja silloinkin olin yksin.
Lomaillaan myös perheenä. Mulle oma aika on tärkeetä ja onneksi mies on sen ymmärtänyt. Enkä käytä sitä aikaa nurkkien siivoomiseen. Suursiivous tehdään perinteisesti pari päivää ennen muun konkkaronkan reissua.
Silloin voin vaikka piereskellä ikeniini, tilata pitsaa ja lööpailla palstalla koko päivän. Ei tarvii huolehtia mistään.
No kun ap:llä ei ollut paikkaa, minne mennä itse tai lähettää muu perhe. Näin ymmärsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ydinperheidyllissä odotin miehen työmatkoja. Oli ihanaa olla kotona lasten kanssa.
Kadehdin naapurin rouvaa, jonka mies vei lapsia puistoon säännöllisesti. Meillä isukki lähti viettämään laatuaikaa vaan pakolla, asiallinen toive tai nätti vihjaus ei auttaneet.
Pohdin sitä eroa, sen takia että saisi miehen osallistumaan lastenhoitoon.
Lopulta ero tulikin. Mies valittaa, kun teinit ei enää viihdy hänen kanssaan.
Kiitos kun muistutit, että oikeasti minä olen se, joka sai haluamansa.
Olen miettinyt joskus ihan samaa! Ja asia kiristää myös välejä meidän perheessä, koska minä käyn lasten kanssa omien vanhempieni luona muutaman yön visiittejä, mies ei. Pitkään ja hartaasti valmistellen lähtee joskus yhdeksi yöksi omien vanhempiensa luo, mutta se vaatii multa ruinaamista, järjestelyä ja pakkaamista.
Mutta toisaalta olen miettinyt juuri tuota, että erotilanteessa olisin lapsesta erossa useammin ja joutuisin luovuttamaan myös täyden vastuun toiselle. Siis lapsi olisi isällään, enkä minä tietäisi mitä siellä tapahtuu! :D Se olisi aika rankkaa, täytyy myöntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt joskus ihan samaa! Ja asia kiristää myös välejä meidän perheessä, koska minä käyn lasten kanssa omien vanhempieni luona muutaman yön visiittejä, mies ei. Pitkään ja hartaasti valmistellen lähtee joskus yhdeksi yöksi omien vanhempiensa luo, mutta se vaatii multa ruinaamista, järjestelyä ja pakkaamista.
Mutta toisaalta olen miettinyt juuri tuota, että erotilanteessa olisin lapsesta erossa useammin ja joutuisin luovuttamaan myös täyden vastuun toiselle. Siis lapsi olisi isällään, enkä minä tietäisi mitä siellä tapahtuu! :D Se olisi aika rankkaa, täytyy myöntää.
Se on kieltämättä rankkaa, kun ei tiedä, mitä siellä isän luona tapahtuu ja miten menee, kun ei itse ole paikalla, jos siihen on tottunut.
Ei ehkä kannata erota, jos ei ole muita ongelmia kuin ettei mies ota puoliksi vastuuta lapsista. Toisaalta eron tullessa moni mies sitten yllättäen vaatiikin viikko-viikkoa, vaikka yhdessä ollessa olisi luistanut vastuusta. Niin meilläkin teki. Nyt on tosin tyytynyt viikonloppu- ja iltatapaamisiin.
Mua on muistutettu siitä, että lapselle on ehkä rankempaa olla aikuisesta erossa kuin aikuisen lapsesta. Sitä kun helposti sanoo, että joutuisin olemaan, vaikka lapsi se on, joka joutuu olemaan vanhemmasta/vanhemmista erossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota ero, sillähän tuo järjestyy..
Mielestäni kyllä sanoin, että ydinperhe-elämän hyvät puolet peittoavat huonot, MUTTA tuosta yhdestä asiasta olen kateellinen.
Eiköhän tuo ole vain järjestelykysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no, puolensa ja puolensa. Itselläni on kohta ollut viikko vapaata kun lapset ovat olleet isänsä luona. Sitten seuraavaksi olen kaksi viikkoa putkeen lasten kanssa. Olen itse tyyppiä joka nauttii yksinolostakin mutta liika on liikaa. Ja on jo ikävä lapsia. Helposti menee illat sohvalla röhnöttäessä eikä oikein osaa tarttua toimeen. Silloin kun lapset olivat pieniä ja oltiin juuri erottu, oli ihan hirveää kun lapset lähtivät isälleen. Pelotti mitä voi sattua ja ahdisti olla yksin. Vaikka exä on kaikin puolin luotettava ja hyvä isä. Kaikkeen tottuu mutta valitsisin sen ydinperheen kuitenkin. ☺
Siis te olette niin huonoja äitejä, että joudutte eroamaan, kun haluatte vapaata lapsistanne. Onneksi minun äitini ei olisi ikinä puhunut tuollaisia, enkä puhu itsekään.
Itsellä takana yhteishuoltajuutta nyt vuosi. Ennen eroa olin muistaakseni kerran yhden yön yksin kotona, kun ei eksällä ollut oikein paikkaa mihin lasten kanssa mennä. Mutta sen lisäksi teinkin sitten omia reissuja pari-kolme kertaa vuodessa, yleensä Helsingin viikonloppu ystävien kanssa ja ne kyllä riitti hyvin. Eromme ei johtunut tippaakaan siis oman ajan puutteesta ja eron masentavin puoli on ehdottomasti se, ettei saa enää asua koko aikaa lasten kanssa yhdessä. Onneksi erottiin sopuisasti ja nähdään paljon myös niinä päivinä, kun lapset ovat toisen tykönä. Ei eron jälkeen ole pakko olla viikkoa näkemättä lapsia vaikka viikko-viikko systeemillä mennään. Senpä takia ero kannattaa hoitaa aikuismaisesti ja pysyä hyvissä väleissä lasten toisen vanhemman kanssa.
Aloittajalle vinkkinä tuo, että hotellit on keksitty :)
Mä olen yh ja mulla on yhteishuoltajuus exäni kanssa.
Ja kyllä, se on ihanaa että on se joka toinen viikonloppu ollut vapaa lapsista. Aluksi se oli hengähdystaukoa mulle ja niihin päiviin järjestin tapaamiset panokaverini kanssa jos kummallekin sopi. Tai sitten vaan omien akkujen lataamista.
Myöhemmin tapasin itselleni uuden miehen ja meillä on onneksi sama rytmi lasten tapaamisviikonlopuissa, niin meillä on oikeasti joka toinen viikonloppu lapsivapaa ollut monta vuotta.
Nyt kun on ollut tämän vuoden puolella mun exäni kanssa ongelmia, lapset eivät ole menneet hänelle enää käytännössä oikeastaan ollenkaan koska ovat itse niin halunneet. Ja kyllä, kyllä mä kaipaan noita viikonloppuja kun sai tehdä mitä lystäsi ja syödä milloin tykkää. Vaikka lapset on jo yli 10v kummatkin, niin siltikään ei menot tietysti ole niin vapaita kuin ilman heitä.
Mulla on pienet lapset ja juuri eronnut. Ihanaa saada olla ihan yksin, kukaan ei vaadi mitään.nautin tosi paljon yksinäisistä päivistä ja illoista, joita ei ollut vuosiin ilman turvaverkkoa. Ihanaa ja ei riitoja miehen kanssa. Ero todella kannatti.
Jos vaan oppii elämään oman ikävänsä ja lasten ikävän aiheuttaman syyllisyyden kanssa, kyllähän tässä on paljon hyviä puolia. Itselläni viisi vuotta erosta ja viime aikoina olen vähitellen oppinut nauttimaan tästä sekä ymmärtänyt että elämässäni yhdistyvät perhe-elämän ja lapsettoman parisuhteen parhaat puolet 😊
Äh, kirjoitusvirhe. Siis olla ENEMPÄÄ kuin max. parin tunnin pyrähdyksiä.