Miten niin harvat ihmiset osaavat keskustella?

Koska suurin osa ihmisistä on tyhmiä. Tämän olen tajunnut AV:lla. Kuulostaa raflaavalta, mutta näin se on. Suurin osa ihmisistä taitaa katsoa asioista vain omasta kapeasta vinkkelistään. Onhan se rasittavaa.

Onko tuo sinusta keskustelua? Minusta tuo on jutustelua, eikö se nyt ole sama kertooko toinen kuulumisensa vai tenttaatko sinä?

Minä olen pitänyt keskusteluna ajatusten vaihtoa kirjallisuudesta, politiikasta, maahanmuutosta, musiikista jne.

Mutta olen samaa mieltä, että ihmiset eivät osaa keskustella, ollaan jääräpäisesti sitä mieltä mitä ollaan eikä osata perustella kantoja, jankataan vain samaa.

Keskustelu on yliarvostettua.

Harvahko ihminen osaa kyseenalaistaa itseään, jota syvempi keskustelu vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sinusta keskustelua? Minusta tuo on jutustelua, eikö se nyt ole sama kertooko toinen kuulumisensa vai tenttaatko sinä?

Minä olen pitänyt keskusteluna ajatusten vaihtoa kirjallisuudesta, politiikasta, maahanmuutosta, musiikista jne.

Mutta olen samaa mieltä, että ihmiset eivät osaa keskustella, ollaan jääräpäisesti sitä mieltä mitä ollaan eikä osata perustella kantoja, jankataan vain samaa.

Arvasin, että joku tarttuu tuohon ja meinasin laittaa jo aloitukseen, että pitää pystyä keskustelemaan totta kai muistakin asioista. Itse työskentelen politiikan parissa, joten luonnollisesti keskustelen noistakin mainitsemistasi asioista niiden ihmisten kanssa, ketä ne kiinnostavat (jotkut ystäväni eivät todellakaan halua, että jaarittelen heille politiikasta).

En ehkä tekisi noin tarkkaa jakoa "keskustelun" ja "juttelun" välille - kyllähän usein keskustelu on rönsyilevää. Lähinnä meinasin sitä, että esimerkiksi pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä nähdessään tai uusiin ihmisiin tutustuessa, on minusta luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kyllähän ihanteellinen keskustelu on ylipäätään monipuolista ja sellaista, että molemmat voivat siihen osallistua (koski se sitten maahanmuuttoa tai toista ihmistä), eikä toinen jaarittele tuntikausia mummonsa naapurista, jolla on jalka kipeä. Kyllä minusta hyvä keskustelija on kiinnostunut laajempien ilmiöiden lisäksi myös lähimmäisestään. - Ap

Ap. Ymmärrän äärimmäisen hyvin mitä tarkoitat. Itse kaipaa keskustelulta sitä, että tuodaan esille eri näkökulmia, ja niitä perustellaan, osataan reflektoida itse ja ympäröivän maailman ilmiöitä, todella kuunnellaan toisen kommentit ja pysähdytään pohtimaan niitä eri kanteilta. Että keskustelu etenee, koska molemmat osapuolet tuo siihen lisää näkökulmia ja molemmat kysyy aktiivisesti toisen näkökantoja puheena olevasta asiasta. Että keskustelun myötä syntyy jotain uutta oivallettavaa. Että asioita pohditaan ilmiötasolla eikä jauheta vaan itsestä.

Tunnistan hyvin sen, että hyvään keskusteluun törmää harvoin. Tuttavapiirissäni suuri osa tosiaan jaarittelee vaan omista tekemisistään, perheensä ja sukulaistensa tekemisistä ja jooa minulle täysin vieraiden ihmisten tekemisistä. Kun yritän itse ottaa puheeksi jotain poliittisia dilemmoja tai yhteiskunnan ilmiöitä, minua katsotaan kummastellen että öö. Minua varmaan pidetään tylsänä tyyppinä kun haluan keskustella vaikka ideologioiden eroista tai logiikan pulmista. Olen iloinen, ystävällinen, toiset huomioiva ja kohtelias, avoin ja puheliaskin, hyvä kuuntelemaan ja minua kehutaan usein kivaksi ihmiseksi, jonka kanssa on mukava jutella. Mutta minulla vain vähän naispuoleisia ystäviä, koska en jaksa ystävystyä pintapuolisesti keskustelevien vain omista tekemisistään jauhavien kanssa. Kavereita minulla toki on useita, mutta ei meinaa jaksaa pitää yhteyttä, kun en saa sitä mitä kaipaan eli hyvää keskustelua. Suurin osa ystävistäni on korkeasti koulutettuja miehiä, heidän kanssaan koen olevani samalla aaltopituudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sinusta keskustelua? Minusta tuo on jutustelua, eikö se nyt ole sama kertooko toinen kuulumisensa vai tenttaatko sinä?

Minä olen pitänyt keskusteluna ajatusten vaihtoa kirjallisuudesta, politiikasta, maahanmuutosta, musiikista jne.

Mutta olen samaa mieltä, että ihmiset eivät osaa keskustella, ollaan jääräpäisesti sitä mieltä mitä ollaan eikä osata perustella kantoja, jankataan vain samaa.

Arvasin, että joku tarttuu tuohon ja meinasin laittaa jo aloitukseen, että pitää pystyä keskustelemaan totta kai muistakin asioista. Itse työskentelen politiikan parissa, joten luonnollisesti keskustelen noistakin mainitsemistasi asioista niiden ihmisten kanssa, ketä ne kiinnostavat (jotkut ystäväni eivät todellakaan halua, että jaarittelen heille politiikasta).

En ehkä tekisi noin tarkkaa jakoa "keskustelun" ja "juttelun" välille - kyllähän usein keskustelu on rönsyilevää. Lähinnä meinasin sitä, että esimerkiksi pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä nähdessään tai uusiin ihmisiin tutustuessa, on minusta luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kyllähän ihanteellinen keskustelu on ylipäätään monipuolista ja sellaista, että molemmat voivat siihen osallistua (koski se sitten maahanmuuttoa tai toista ihmistä), eikä toinen jaarittele tuntikausia mummonsa naapurista, jolla on jalka kipeä. Kyllä minusta hyvä keskustelija on kiinnostunut laajempien ilmiöiden lisäksi myös lähimmäisestään. - Ap

Eli haluaisit puhua itsestäsi, mutta kukaan ei pyydä sinua kertomaan itsestäsi? 

Aloittaja puhuu nyt small talkista, ei keskustelusta.

Itse introverttina en ole koskaan lämmennyt small talkille ja monesti jos joku on nimenomaan halunnut sitä vääntää kanssani (muusta kuin yleisestä höpönlöpöstä tai vaikka säästä) on se mennyt hänen puoleltaan tenttaamiseksi. Ei minua niin kiinnosta mitä työkaveri teki viikonloppuna tai missä hän kävi parturissa, eikä minua oikeasti huvittaisi sellaista omastakaan elämästäni kertoa.

Nykyään hyvin sosiaalisessa työssä olen pakon edessä opetellut kyselemään kaikkea tyhjänpäiväistä ihmisiltä. Eivät ne asiat minua vieläkään niin kiinnosta mutta monet tulevat onnellisiksi saadessaan selostaa pikkuasioitaan. Toisaalta siinä on se hyvä puoli ettei tarvitse avata omaa elämäänsä sivullisille, koska eiväthän minun asiani juuri heitä kosketa.

Olen aina ollut vankkumaton syvällisemmän keskustelun kannattaja - oikeaa, aitoa keskustelua on miellyttävä käydä vaikka tuntikausia putkeen, ja on lukemattomia kertoja käytykin vaikka yöunien kustannuksella :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sinusta keskustelua? Minusta tuo on jutustelua, eikö se nyt ole sama kertooko toinen kuulumisensa vai tenttaatko sinä?

Minä olen pitänyt keskusteluna ajatusten vaihtoa kirjallisuudesta, politiikasta, maahanmuutosta, musiikista jne.

Mutta olen samaa mieltä, että ihmiset eivät osaa keskustella, ollaan jääräpäisesti sitä mieltä mitä ollaan eikä osata perustella kantoja, jankataan vain samaa.

Arvasin, että joku tarttuu tuohon ja meinasin laittaa jo aloitukseen, että pitää pystyä keskustelemaan totta kai muistakin asioista. Itse työskentelen politiikan parissa, joten luonnollisesti keskustelen noistakin mainitsemistasi asioista niiden ihmisten kanssa, ketä ne kiinnostavat (jotkut ystäväni eivät todellakaan halua, että jaarittelen heille politiikasta).

En ehkä tekisi noin tarkkaa jakoa "keskustelun" ja "juttelun" välille - kyllähän usein keskustelu on rönsyilevää. Lähinnä meinasin sitä, että esimerkiksi pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä nähdessään tai uusiin ihmisiin tutustuessa, on minusta luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kyllähän ihanteellinen keskustelu on ylipäätään monipuolista ja sellaista, että molemmat voivat siihen osallistua (koski se sitten maahanmuuttoa tai toista ihmistä), eikä toinen jaarittele tuntikausia mummonsa naapurista, jolla on jalka kipeä. Kyllä minusta hyvä keskustelija on kiinnostunut laajempien ilmiöiden lisäksi myös lähimmäisestään. - Ap

Eli haluaisit puhua itsestäsi, mutta kukaan ei pyydä sinua kertomaan itsestäsi? 

Lisäksi olen huomannut että usein "vastapuolella" on käsittämätön kyky ymmärtää väärin, joko tahallisesti tai tahattomasti. Yritä siinä sitten keskustella.

T: ei Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sinusta keskustelua? Minusta tuo on jutustelua, eikö se nyt ole sama kertooko toinen kuulumisensa vai tenttaatko sinä?

Minä olen pitänyt keskusteluna ajatusten vaihtoa kirjallisuudesta, politiikasta, maahanmuutosta, musiikista jne.

Mutta olen samaa mieltä, että ihmiset eivät osaa keskustella, ollaan jääräpäisesti sitä mieltä mitä ollaan eikä osata perustella kantoja, jankataan vain samaa.

Arvasin, että joku tarttuu tuohon ja meinasin laittaa jo aloitukseen, että pitää pystyä keskustelemaan totta kai muistakin asioista. Itse työskentelen politiikan parissa, joten luonnollisesti keskustelen noistakin mainitsemistasi asioista niiden ihmisten kanssa, ketä ne kiinnostavat (jotkut ystäväni eivät todellakaan halua, että jaarittelen heille politiikasta).

En ehkä tekisi noin tarkkaa jakoa "keskustelun" ja "juttelun" välille - kyllähän usein keskustelu on rönsyilevää. Lähinnä meinasin sitä, että esimerkiksi pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä nähdessään tai uusiin ihmisiin tutustuessa, on minusta luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kyllähän ihanteellinen keskustelu on ylipäätään monipuolista ja sellaista, että molemmat voivat siihen osallistua (koski se sitten maahanmuuttoa tai toista ihmistä), eikä toinen jaarittele tuntikausia mummonsa naapurista, jolla on jalka kipeä. Kyllä minusta hyvä keskustelija on kiinnostunut laajempien ilmiöiden lisäksi myös lähimmäisestään. - Ap

Eli haluaisit puhua itsestäsi, mutta kukaan ei pyydä sinua kertomaan itsestäsi? 

Jos haluaisin puhua ainoastaan itsestäni, niin luuletko, että minua hämmästyttäisi se, että useat tuntemani ihmiset tekevät niin? Silloinhan minä vain jaarittelisin itsestäni, kuten muutkin, eikä siinä olisi minusta mitään hassua. - Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sinusta keskustelua? Minusta tuo on jutustelua, eikö se nyt ole sama kertooko toinen kuulumisensa vai tenttaatko sinä?

Minä olen pitänyt keskusteluna ajatusten vaihtoa kirjallisuudesta, politiikasta, maahanmuutosta, musiikista jne.

Mutta olen samaa mieltä, että ihmiset eivät osaa keskustella, ollaan jääräpäisesti sitä mieltä mitä ollaan eikä osata perustella kantoja, jankataan vain samaa.

Arvasin, että joku tarttuu tuohon ja meinasin laittaa jo aloitukseen, että pitää pystyä keskustelemaan totta kai muistakin asioista. Itse työskentelen politiikan parissa, joten luonnollisesti keskustelen noistakin mainitsemistasi asioista niiden ihmisten kanssa, ketä ne kiinnostavat (jotkut ystäväni eivät todellakaan halua, että jaarittelen heille politiikasta).

En ehkä tekisi noin tarkkaa jakoa "keskustelun" ja "juttelun" välille - kyllähän usein keskustelu on rönsyilevää. Lähinnä meinasin sitä, että esimerkiksi pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä nähdessään tai uusiin ihmisiin tutustuessa, on minusta luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kyllähän ihanteellinen keskustelu on ylipäätään monipuolista ja sellaista, että molemmat voivat siihen osallistua (koski se sitten maahanmuuttoa tai toista ihmistä), eikä toinen jaarittele tuntikausia mummonsa naapurista, jolla on jalka kipeä. Kyllä minusta hyvä keskustelija on kiinnostunut laajempien ilmiöiden lisäksi myös lähimmäisestään. - Ap

Eli haluaisit puhua itsestäsi, mutta kukaan ei pyydä sinua kertomaan itsestäsi? 

Minusta on moukkamaista ja itsekästä puhua papattaa ainoastaan itsestään tai tosiaan siitä tuntemattoman mummon jalkakivusta ja olla täysin välinpitämätön toisen asioista. En näkisi että apta kaivelee kun kukaan ei kysy hänen kuulumisiaan vaikka hän niin kovasti haluaisi puhua itsestään.

Voisi oikeastaan kysyä myös miksi niin harva ihminen ymmärtää lukemansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sinusta keskustelua? Minusta tuo on jutustelua, eikö se nyt ole sama kertooko toinen kuulumisensa vai tenttaatko sinä?

Minä olen pitänyt keskusteluna ajatusten vaihtoa kirjallisuudesta, politiikasta, maahanmuutosta, musiikista jne.

Mutta olen samaa mieltä, että ihmiset eivät osaa keskustella, ollaan jääräpäisesti sitä mieltä mitä ollaan eikä osata perustella kantoja, jankataan vain samaa.

Arvasin, että joku tarttuu tuohon ja meinasin laittaa jo aloitukseen, että pitää pystyä keskustelemaan totta kai muistakin asioista. Itse työskentelen politiikan parissa, joten luonnollisesti keskustelen noistakin mainitsemistasi asioista niiden ihmisten kanssa, ketä ne kiinnostavat (jotkut ystäväni eivät todellakaan halua, että jaarittelen heille politiikasta).

En ehkä tekisi noin tarkkaa jakoa "keskustelun" ja "juttelun" välille - kyllähän usein keskustelu on rönsyilevää. Lähinnä meinasin sitä, että esimerkiksi pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä nähdessään tai uusiin ihmisiin tutustuessa, on minusta luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kyllähän ihanteellinen keskustelu on ylipäätään monipuolista ja sellaista, että molemmat voivat siihen osallistua (koski se sitten maahanmuuttoa tai toista ihmistä), eikä toinen jaarittele tuntikausia mummonsa naapurista, jolla on jalka kipeä. Kyllä minusta hyvä keskustelija on kiinnostunut laajempien ilmiöiden lisäksi myös lähimmäisestään. - Ap

Eli haluaisit puhua itsestäsi, mutta kukaan ei pyydä sinua kertomaan itsestäsi? 

Lisäksi olen huomannut että usein "vastapuolella" on käsittämätön kyky ymmärtää väärin, joko tahallisesti tai tahattomasti. Yritä siinä sitten keskustella.

T: ei Ap

Aloituksessasi harmittelivat, että ihmiset puhuvat vain itsestään, omasta elämästään ja omista kuulumisistaan. Sitten seuraavaksi sanot, että sinusta olisi luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kumpaa sinä nyt siis haluat: kerrotaan kuulumisia vai ei kerrota kuulumisia?

Ihan totta,jotkut on taitavampia keskustelijoita kun toiset.Toisilla tuntuu olevan mielipide kaikkeen ja tietoa siitä ja tosta.Itse en kuulu heihin ja kadehdin todella teitä jotka sen osaatte!!Itse olen avoin ja iloinen mutten saa keskustelua aikaan kuin toiset,syytän siitä omaa huonoa yleissivistystä ja haluttomuutta oppia uutta.

Kyse on suomaisesta kulttuurista, ei osaamattomuudesta. Katsele/lue vaikkapa kirja "Suomalaisia painajaisia".

Keskustelu etenee mainitsi kuutonen.

Siinä on hyvän keskustelun merkki, eli ei jäädä jahnaamaan tunniksi paikalleen.

Aiheet vie, ja jutun aloitus avaruudesta voi päätyä vaikka sinne kukkaruukkuun. :)

Kyllä small talk on keskustelua, dialogia, vuoropuhelua.

Mitä muuta sitten?

Tietenkin sen varsinainen tehtävänä voi olla esim haistella ilmapiiriä, tutustua jne, mutta ei aina.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja puhuu nyt small talkista, ei keskustelusta.

Itse introverttina en ole koskaan lämmennyt small talkille ja monesti jos joku on nimenomaan halunnut sitä vääntää kanssani (muusta kuin yleisestä höpönlöpöstä tai vaikka säästä) on se mennyt hänen puoleltaan tenttaamiseksi. Ei minua niin kiinnosta mitä työkaveri teki viikonloppuna tai missä hän kävi parturissa, eikä minua oikeasti huvittaisi sellaista omastakaan elämästäni kertoa.

Nykyään hyvin sosiaalisessa työssä olen pakon edessä opetellut kyselemään kaikkea tyhjänpäiväistä ihmisiltä. Eivät ne asiat minua vieläkään niin kiinnosta mutta monet tulevat onnellisiksi saadessaan selostaa pikkuasioitaan. Toisaalta siinä on se hyvä puoli ettei tarvitse avata omaa elämäänsä sivullisille, koska eiväthän minun asiani juuri heitä kosketa.

Olen aina ollut vankkumaton syvällisemmän keskustelun kannattaja - oikeaa, aitoa keskustelua on miellyttävä käydä vaikka tuntikausia putkeen, ja on lukemattomia kertoja käytykin vaikka yöunien kustannuksella :)

"Small talk tarkoittaa kielitieteessä sosiaalisia suhteita muodostavaa, ylläpitävää ja edistävää lyhytsanaista keskustelua". Ymmärrän kyllä, että joillekin tuontapainen keskustelu on vaikeaa. Mutta kuten aiemmin sanoin, niin mielelläni puhun muistakin aiheista. Olisi vain mukavaa, jos useampi ihminen osallistuisi keskustelun rakentamiseen, eikä pelkästään siihen yksinpuheluun. - Ap

Vierailija kirjoitti:

Koska suurin osa ihmisistä on tyhmiä. Tämän olen tajunnut AV:lla. Kuulostaa raflaavalta, mutta näin se on. Suurin osa ihmisistä taitaa katsoa asioista vain omasta kapeasta vinkkelistään. Onhan se rasittavaa.

Tämä on totta. AV:lla on hyvin konkretisoitunut ihmisten tyhmyys. Täällä huomaa sen, miten omat ennakkokäsitykset ja -ajatukset ohjaavat tulkitsemaan toisten kirjoituksia tietystä näkökulmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sinusta keskustelua? Minusta tuo on jutustelua, eikö se nyt ole sama kertooko toinen kuulumisensa vai tenttaatko sinä?

Minä olen pitänyt keskusteluna ajatusten vaihtoa kirjallisuudesta, politiikasta, maahanmuutosta, musiikista jne.

Mutta olen samaa mieltä, että ihmiset eivät osaa keskustella, ollaan jääräpäisesti sitä mieltä mitä ollaan eikä osata perustella kantoja, jankataan vain samaa.

Arvasin, että joku tarttuu tuohon ja meinasin laittaa jo aloitukseen, että pitää pystyä keskustelemaan totta kai muistakin asioista. Itse työskentelen politiikan parissa, joten luonnollisesti keskustelen noistakin mainitsemistasi asioista niiden ihmisten kanssa, ketä ne kiinnostavat (jotkut ystäväni eivät todellakaan halua, että jaarittelen heille politiikasta).

En ehkä tekisi noin tarkkaa jakoa "keskustelun" ja "juttelun" välille - kyllähän usein keskustelu on rönsyilevää. Lähinnä meinasin sitä, että esimerkiksi pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä nähdessään tai uusiin ihmisiin tutustuessa, on minusta luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kyllähän ihanteellinen keskustelu on ylipäätään monipuolista ja sellaista, että molemmat voivat siihen osallistua (koski se sitten maahanmuuttoa tai toista ihmistä), eikä toinen jaarittele tuntikausia mummonsa naapurista, jolla on jalka kipeä. Kyllä minusta hyvä keskustelija on kiinnostunut laajempien ilmiöiden lisäksi myös lähimmäisestään. - Ap

Eli haluaisit puhua itsestäsi, mutta kukaan ei pyydä sinua kertomaan itsestäsi? 

Lisäksi olen huomannut että usein "vastapuolella" on käsittämätön kyky ymmärtää väärin, joko tahallisesti tai tahattomasti. Yritä siinä sitten keskustella.

T: ei Ap

Aloituksessasi harmittelivat, että ihmiset puhuvat vain itsestään, omasta elämästään ja omista kuulumisistaan. Sitten seuraavaksi sanot, että sinusta olisi luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kumpaa sinä nyt siis haluat: kerrotaan kuulumisia vai ei kerrota kuulumisia?

Tarkoittaisiko ap nyt kuitenkin vuorovaikutuksellisuutta? Kerrotaan kuulumisia ja kysytään toisen kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sinusta keskustelua? Minusta tuo on jutustelua, eikö se nyt ole sama kertooko toinen kuulumisensa vai tenttaatko sinä?

Minä olen pitänyt keskusteluna ajatusten vaihtoa kirjallisuudesta, politiikasta, maahanmuutosta, musiikista jne.

Mutta olen samaa mieltä, että ihmiset eivät osaa keskustella, ollaan jääräpäisesti sitä mieltä mitä ollaan eikä osata perustella kantoja, jankataan vain samaa.

Arvasin, että joku tarttuu tuohon ja meinasin laittaa jo aloitukseen, että pitää pystyä keskustelemaan totta kai muistakin asioista. Itse työskentelen politiikan parissa, joten luonnollisesti keskustelen noistakin mainitsemistasi asioista niiden ihmisten kanssa, ketä ne kiinnostavat (jotkut ystäväni eivät todellakaan halua, että jaarittelen heille politiikasta).

En ehkä tekisi noin tarkkaa jakoa "keskustelun" ja "juttelun" välille - kyllähän usein keskustelu on rönsyilevää. Lähinnä meinasin sitä, että esimerkiksi pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä nähdessään tai uusiin ihmisiin tutustuessa, on minusta luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kyllähän ihanteellinen keskustelu on ylipäätään monipuolista ja sellaista, että molemmat voivat siihen osallistua (koski se sitten maahanmuuttoa tai toista ihmistä), eikä toinen jaarittele tuntikausia mummonsa naapurista, jolla on jalka kipeä. Kyllä minusta hyvä keskustelija on kiinnostunut laajempien ilmiöiden lisäksi myös lähimmäisestään. - Ap

Eli haluaisit puhua itsestäsi, mutta kukaan ei pyydä sinua kertomaan itsestäsi? 

Lisäksi olen huomannut että usein "vastapuolella" on käsittämätön kyky ymmärtää väärin, joko tahallisesti tai tahattomasti. Yritä siinä sitten keskustella.

T: ei Ap

Aloituksessasi harmittelivat, että ihmiset puhuvat vain itsestään, omasta elämästään ja omista kuulumisistaan. Sitten seuraavaksi sanot, että sinusta olisi luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kumpaa sinä nyt siis haluat: kerrotaan kuulumisia vai ei kerrota kuulumisia?

Ymmärrätkö että en ole ap? Keskity nyt hiukan. On ero siinä höpöttääkö joku VAIN ja AINOASTAAN itsestään olematta lainkaan kiinnostunut toisen kuulumisista vai onko kyseessä aito vuorovaikutteinen keskustelu(n aloitus). Varmasti ap kaipaa syvempää ja monimuotoisempaa keskustelua kuin pelkkää diipadaapaa mutta se ei tarkoita etteikö voisi myös niitä kuulumisia kertoa ja kuunnella, puolin ja toisin.

Vahvistit sen oletuksen väärinymmärryksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska suurin osa ihmisistä on tyhmiä. Tämän olen tajunnut AV:lla. Kuulostaa raflaavalta, mutta näin se on. Suurin osa ihmisistä taitaa katsoa asioista vain omasta kapeasta vinkkelistään. Onhan se rasittavaa.

Tämä on totta. AV:lla on hyvin konkretisoitunut ihmisten tyhmyys. Täällä huomaa sen, miten omat ennakkokäsitykset ja -ajatukset ohjaavat tulkitsemaan toisten kirjoituksia tietystä näkökulmasta. 

Eikä sitten tajuta, että niitä muitakin näkökulmia on ja ne ovat ihan yhtälailla oikeita kuin omatkin.