Miten niin harvat ihmiset osaavat keskustella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen siis tuo inhottava paska, siis tuo marttyri.

Sen verran sanon vielä että aidosti kuuntelen pitkään ja ajatuksen kanssa empaatisesti toisten vaikka mitä juttuja. Minulle on siitä ihan sanottu monesti kiitoksia kun kuuntelin vaikeitakin asioita, joista eivät ole koskaan kenellekään kertoneet. Vaikka olen tuntematon.

Minä olen vaan vähän huono kyselemään ja utelemaan. Ihmiset ovat ilman minun tivaamisia kertoneet uskomattomia juttuja ja asioita minulle. He ovat kertoneet myös sellaisia asioita jotka ei niin uskomattomia, mutta heille merkityksellisiä.

Minä olen kuuntelemalla kuunnellut. En ole mitään edes kommentoinut. Olen vain kuunnellut.

Sen he ovat mielestäni arvostaneet korkealle, kun ovat saaneet vain kertoa, eikä ole ollut mitään "keskustelua".

Minulle on tullut hyvä mieli noista hetkistä vaikka ne jutut eivät aina mitään päivänvaloa kestäisikään.

Ne eivät ole mielestäni mitäin itsekkäitä monologeja, vaan kutsuisin niitä JAKAMISEKSI.

Ok, rauhoitutko nyt vähän? Hyvä, että olet kuunnellut ihmisiä ja pidän sitäkin tärkeänä, että osaa kuunnella muita, mutta minä puhuin nyt keskustelusta. Se, että joku on puhunut sinulle ja sinä olet kuunnellut, etkä "ole mitään edes kommentoinut" omien sanojesi mukaan, ei täytä keskustelun määritelmää. Keskustelussa kuuluu vastata toisen aiempiin sanomisiin ja tuoda omia näkökulmia esille. -Ap

No minusta tuollaiset rauhottumis vaatimukset ovat vähän alentavia koska olen ollut rauhallinen koko ajan.

Teidän kanssanne en enää keskustele, koen tämän ketjun vähän agressiivisenä ja tuomitsevanakin.

Jätän teidät omaan arvoonne, olette liian yli mahtavia keskustelijoita ja en ole teidän tasollanne. Adjöö!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen siis tuo inhottava paska, siis tuo marttyri.

Sen verran sanon vielä että aidosti kuuntelen pitkään ja ajatuksen kanssa empaatisesti toisten vaikka mitä juttuja. Minulle on siitä ihan sanottu monesti kiitoksia kun kuuntelin vaikeitakin asioita, joista eivät ole koskaan kenellekään kertoneet. Vaikka olen tuntematon.

Minä olen vaan vähän huono kyselemään ja utelemaan. Ihmiset ovat ilman minun tivaamisia kertoneet uskomattomia juttuja ja asioita minulle. He ovat kertoneet myös sellaisia asioita jotka ei niin uskomattomia, mutta heille merkityksellisiä.

Minä olen kuuntelemalla kuunnellut. En ole mitään edes kommentoinut. Olen vain kuunnellut.

Sen he ovat mielestäni arvostaneet korkealle, kun ovat saaneet vain kertoa, eikä ole ollut mitään "keskustelua".

Minulle on tullut hyvä mieli noista hetkistä vaikka ne jutut eivät aina mitään päivänvaloa kestäisikään.

Ne eivät ole mielestäni mitäin itsekkäitä monologeja, vaan kutsuisin niitä JAKAMISEKSI.

Ok, rauhoitutko nyt vähän? Hyvä, että olet kuunnellut ihmisiä ja pidän sitäkin tärkeänä, että osaa kuunnella muita, mutta minä puhuin nyt keskustelusta. Se, että joku on puhunut sinulle ja sinä olet kuunnellut, etkä "ole mitään edes kommentoinut" omien sanojesi mukaan, ei täytä keskustelun määritelmää. Keskustelussa kuuluu vastata toisen aiempiin sanomisiin ja tuoda omia näkökulmia esille. -Ap

No minusta tuollaiset rauhottumis vaatimukset ovat vähän alentavia koska olen ollut rauhallinen koko ajan.

Teidän kanssanne en enää keskustele, koen tämän ketjun vähän agressiivisenä ja tuomitsevanakin.

Jätän teidät omaan arvoonne, olette liian yli mahtavia keskustelijoita ja en ole teidän tasollanne. Adjöö!

Voi hyvä tavaton... :D No ainakin löydettiin täältä yksi henkilö, jolle keskustelu on ihan vieras käsite. -Ap