Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

kaksoistutkintoa suorittamaan. Itse oli aina yli 9 oppilas ja olin aina varma, että lapseni menee lukioon ja kirjoittaa monta ällää ja sitten yliopistoon kuten vanhempansa. En tietenkään sano tätä hänelle mitenkään vaan täällä puran tuntojani.

  • ylös 6
  • alas 98

Sivut

Kommentit (44)

Vierailija

Niin mikä oli se ongelma? Sekö, ettet kasvattanut lastasi niin että hän olisi menestynyt paremmin vai?

  • ylös 56
  • alas 4
Vierailija

Tottakai saat olla pettynyt, kunhan et painosta tyttöä ja hyväksyt sen, että tyttäresi tekee omat päätöksensä ja on omanlaisensa ihminen.

  • ylös 62
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Eiks jatko-opiskelu tarkotat amk tai yliopisto vai oliko peräti kandista maisteri?

  • ylös 39
  • alas 1
Vierailija

Ei ole väärin. Kyllähän se varmasti harmittaa, jos jälkipolvi suoriutuu heikommin. Varsinkin jos lapsi on saanut paremmat eväät elämään mitä itse ja sitten käyttää ne noin

  • ylös 11
  • alas 26
Vierailija

Ei se minusta ole väärin. Ei ole väärin tuntea. Kannattaa käsitellä se tunne kuitenkin, jotta pääset siitä eroon, muuten se voi heijastua tyttäreesi. Kyllä mulla vois olla ihan samat tuntemukset, jos omat lapseni valitsisivat noin. Toivoisin, että opiskelisivat pitemmälle.

  • ylös 13
  • alas 11
Vierailija

oot aika inhottava äiti :( Toivottavasti lapsesi ei huomaa todellisia ajatuksiasi. Todennäköisesti kyllä huomaa ja vaistoaa, voin kuvitella miten ikävältä hänestä tuntuu. Se, että sinulla on ollut jotain odotuksia lapsesi suhteen, ei tarkoita sitä että voisit määrittää hänen elämänsä kulun. Jokainen elää oman elämänsä. 

Ihan esimerkkinä voin kertoa, että puolisoni äiti on ollut kautta linjan pettynyt puolisoni valintoihin: ulkonäkö, pukeutuminen, koulutus, työ, vapaa-ajan viettotavat, puolisovalinta, asumispaikka ja -muoto, jne listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kerrottakoon, että puolisoni tienaa ihan kohtuullisesti, nauttii elämästään, elää ns. kunnollista elämää ja meillä menee mukavasti. Puolisoni tapaa vanhempiaan lähinnä velvollisuudentunteesta pari kertaa vuodessa muutaman tunnin verran. Ehkäpä tämä on sinunkin tulevaisuutesi??

  • ylös 54
  • alas 3
Vierailija

Miksi pitäsi olla pettynyt? - Hänhän saa parhaimmillaan kaksi tutkintoa siinä, missä joku toinen "vain" yhden. Ja voi aivan hyvin myöhemmin hakeutua opiskelemaan yliopistoon, jos innostusta riittää. - Pettynyt voisit olla, jos häntä ei kiinnostaisi yhtään mikään ja hän  eristäytyisi kokonaan muusta elämästä ja lukittautuisi mahdollisesti omaan huoneeseensa, eikä osaisi tai kykenisi kertomaan, että mikä häntä v-taa  ja riepoo tai niinkuin nykyään tavataan sanoa ahdistaa.    

  • ylös 59
  • alas 0
Vierailija

Jos keskiarvo on tuollainen varustaudu henkisesti, että kaksoistutkinnosta tule "yksinkertainen", yo-tutkinnon suorittaminen ammattitutkinnon rinnalla on hyvin haastavaa, aika monilla jää yo haaveeksi.

  • ylös 24
  • alas 6
Vierailija

Olet pettynyt että hän menbee suorittamaan kaksoistutkintoa? Oletko tosissasi? Se on huomattavasti parempi kuin pelkkä lukio josta valmistuessasi et saa töitä? Nyt hän suorittaa kaksi tutkintoa kerralla joka on aika pirun raskasta ja olet pettynyt? On se kumma kun mikään ei riitä.

  • ylös 44
  • alas 7
Vierailija

Kaksoistutkintohan on hyvä asia. Voi vielä löytää lukuintoa ja hakea yo-papereillaan vaikka minne. Toki amispohjallakin voi päästä korkeakouluun, mutta lukio antaa paremmat valmiudet pärjätä niissä opinnoissa. Amiksessa kun on melko vähän kirjallisia tuotoksia tai laajojen kokonaisuuksien tenttimistä.

Amiksessa ei ole mitään vikaa, mutta liiketalouden opiskelu ammattikoulussa on vähän niin ja näin... Merkonomi on mielestäni "parempi kuin ei mitään", mutta oman alan töitä on vaikea saada.

  • ylös 16
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
oot aika inhottava äiti :( Toivottavasti lapsesi ei huomaa todellisia ajatuksiasi. Todennäköisesti kyllä huomaa ja vaistoaa, voin kuvitella miten ikävältä hänestä tuntuu. Se, että sinulla on ollut jotain odotuksia lapsesi suhteen, ei tarkoita sitä että voisit määrittää hänen elämänsä kulun. Jokainen elää oman elämänsä. 

Ihan esimerkkinä voin kertoa, että puolisoni äiti on ollut kautta linjan pettynyt puolisoni valintoihin: ulkonäkö, pukeutuminen, koulutus, työ, vapaa-ajan viettotavat, puolisovalinta, asumispaikka ja -muoto, jne listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kerrottakoon, että puolisoni tienaa ihan kohtuullisesti, nauttii elämästään, elää ns. kunnollista elämää ja meillä menee mukavasti. Puolisoni tapaa vanhempiaan lähinnä velvollisuudentunteesta pari kertaa vuodessa muutaman tunnin verran. Ehkäpä tämä on sinunkin tulevaisuutesi??

NÄINPÄ! Ystäväni on tällä hetkellä omin sanojensa mukaan tunnevammainen, ei pysty parisuhteeseen yms vaan koska hänen vanhemmat ovat painostaneet häntä ''menestymään'' koulussa yms. Hänestä tuntuu edelleen että hän ei riitä kellekkään joka on sääli koska kyseessä on todella kaunis ja ihana ihminen..

  • ylös 10
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olet pettynyt että hän menbee suorittamaan kaksoistutkintoa? Oletko tosissasi? Se on huomattavasti parempi kuin pelkkä lukio josta valmistuessasi et saa töitä? Nyt hän suorittaa kaksi tutkintoa kerralla joka on aika pirun raskasta ja olet pettynyt? On se kumma kun mikään ei riitä.

Ei se ole raskasta nähnytkään, kun joka toinen jakso on pilipalikoulua. Ei taida kaksoishutkintolaisilla olla edes pitkää matikkaa ja fyssaa

  • ylös 5
  • alas 16
Vierailija

Minusta on ok tuntea pettymystä, mutta toisaalta sinäkin varmasti vain toivot, että tytär on tyytyväinen elämäänsä. Ehkä hän ei vaan ole lukutyyppiä. Tai sitten huomaa sen vasta myöhemmin ja lähtee opiskelemaan akateemista tutkintoa vanhempana. Mitään ei ole vielä tuon ikäisellä poissuljettu.

Lähipiirissäni olen nyt saanut nähdä, että kaikki eivät siitä erinomaisesta yo-todistuksesta huolimatta menesty elämässä vaan jatkuva vastentahtoinen suorittaminen on johtanut masennukseen ja syöksykierteeseen.

Omassa perheessäni olemme molemmat laudaturin ylioppilaita akateemisilla urilla, mutta saapa nähdä mitä tyttärestä aikanaan tulee. Löytäisipä vaan alan, josta on oikeasti kiinnostunut ja oppisi arvostamaan itseään ilman jatkuvaa suorittamista.

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
kaksoistutkintoa suorittamaan. Itse oli aina yli 9 oppilas ja olin aina varma, että lapseni menee lukioon ja kirjoittaa monta ällää ja sitten yliopistoon kuten vanhempansa. En tietenkään sano tätä hänelle mitenkään vaan täällä puran tuntojani.

Eikös tuo käytännössä ole lukio. Raskaampi versio. Olisit siis halunnut lapsesi vain pääsevän mahdollisimman helpolla.

Vierailija

Olen valmistunut merkonomiksi, kaiken lisäksi vielä huonoilla papereilla. Valmistuin 2008 ja tällä hetkellä olen yhdessä suomen suurimmassa yrityksessä töissä ja tienaan n. 3200e/kk. Joten sanotaanko että nykypäivänä sosiaalisilla taidoilla ja työmotivaatiolla on enemmän merkitystä kun koulutuksella :)

Ja ei. Tarkoituksena ei ollut tulla ''lesoilemaan'' palkalla etc vaan käytän tätä nyt esimerkkinä jotta voin tuoda asiani esille paremmin.

Vierailija

Sun täytyy muistaa, että se lapsi elää itseään varten. Hän ei ole sun jatke ja sun toiveiden täyttäjä ja sulla ei ole oikeutta vaatia lastasi elämään kuten sä ja pettymyskin on aika typerää tuossa tilanteessa. Olisit iloinen, että lapsi tietää mitä tahtoo ja toteuttaa omaa urahaavettaan.

Vierailija

Yrittäkää nyt ihmiset erottaa toisistaan se, että tuntee pettymystä ja se, että ilmaisee sen pettymyksen lapselleen. Jos nyt sitä tunnetta tuntee, miten voi yhtäkkiä lopettaa sen tuntemisen?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet pettynyt että hän menbee suorittamaan kaksoistutkintoa? Oletko tosissasi? Se on huomattavasti parempi kuin pelkkä lukio josta valmistuessasi et saa töitä? Nyt hän suorittaa kaksi tutkintoa kerralla joka on aika pirun raskasta ja olet pettynyt? On se kumma kun mikään ei riitä.

Ei se ole raskasta nähnytkään, kun joka toinen jakso on pilipalikoulua. Ei taida kaksoishutkintolaisilla olla edes pitkää matikkaa ja fyssaa

Mutta ne kirjoitukset ovat kuitenkin samat kuin niillä jotka ovat keskittyneet koko ajan asiaan eivätkä hukanneet puolta aikaa "pilipaliin". Kysypä amiksesta kuinka moni luopuu kaksoistutkintohaaveistaan, varsinkin jos lähtötaso ei ole hyvä (millainen se on seiskan keskiarvolla olevalla oppilaalla, tuskin raponen). Monilla kannattaa keskittyä siihen amispuoleen, täydentää yo:n vaikka jälkikäteen jos halua ja energiaa riittää.

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla