Miten niin harvat ihmiset osaavat keskustella?

Niin kun keskustellakseen vähän syvällisemmin yhtään mistään, vaati se että molemmat/kaikki keskustelijat olisivat edes jonkun verran pohtineet asioita.

Monet eivät paljoa pohdiskele tai ylipäätään harrasta minkään kyseenalaistamista.

Tulee inhottavan kiusallisia tilanteita jos satutkin jotain jostain tietämään enemmän kuin toiset, tai pystyt jotain perusteltuja mielipiteitä esittämään. On itsellekin inhottavaa kun toiset menevät hiljaisiksi ja ehkä noloiksikin.

Useilla ihmisillä kun se "keskusteleminen" on sitä mustavalkoisten mielipiteiden ja ennakkoluulojensa ääneen lausumista, ja toisen on joko oltava eri mieltä tai samaa mieltä thats it.

Niin se vain on, ja kyllähän se vain niin on että. Minä olen kyllä sitä mieltä että ei se kyllä ihan niinkään ole, ja sillä tavallahan se ei ole, joka muuta väittää on semmonen ja semmonen. Kerrankin meinasi kahvit mennä väärään kurkkuun kun se ja se sieltä ja sieltä sano että se on justiinsa silleen että notta ja näin!

Nyrkkiä vielä pöytään ja vähän topakampi äänen paino, jos ei toinen ymmärrä ja tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sinusta keskustelua? Minusta tuo on jutustelua, eikö se nyt ole sama kertooko toinen kuulumisensa vai tenttaatko sinä?

Minä olen pitänyt keskusteluna ajatusten vaihtoa kirjallisuudesta, politiikasta, maahanmuutosta, musiikista jne.

Mutta olen samaa mieltä, että ihmiset eivät osaa keskustella, ollaan jääräpäisesti sitä mieltä mitä ollaan eikä osata perustella kantoja, jankataan vain samaa.

Arvasin, että joku tarttuu tuohon ja meinasin laittaa jo aloitukseen, että pitää pystyä keskustelemaan totta kai muistakin asioista. Itse työskentelen politiikan parissa, joten luonnollisesti keskustelen noistakin mainitsemistasi asioista niiden ihmisten kanssa, ketä ne kiinnostavat (jotkut ystäväni eivät todellakaan halua, että jaarittelen heille politiikasta).

En ehkä tekisi noin tarkkaa jakoa "keskustelun" ja "juttelun" välille - kyllähän usein keskustelu on rönsyilevää. Lähinnä meinasin sitä, että esimerkiksi pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä nähdessään tai uusiin ihmisiin tutustuessa, on minusta luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kyllähän ihanteellinen keskustelu on ylipäätään monipuolista ja sellaista, että molemmat voivat siihen osallistua (koski se sitten maahanmuuttoa tai toista ihmistä), eikä toinen jaarittele tuntikausia mummonsa naapurista, jolla on jalka kipeä. Kyllä minusta hyvä keskustelija on kiinnostunut laajempien ilmiöiden lisäksi myös lähimmäisestään. - Ap

Eli haluaisit puhua itsestäsi, mutta kukaan ei pyydä sinua kertomaan itsestäsi? 

Jos haluaisin puhua ainoastaan itsestäni, niin luuletko, että minua hämmästyttäisi se, että useat tuntemani ihmiset tekevät niin? Silloinhan minä vain jaarittelisin itsestäni, kuten muutkin, eikä siinä olisi minusta mitään hassua. - Ap

Älä silloin kysy, mitä kuuluu,  vaan kysy mieluummin, mitä mieltä olet Syyrian tilanteesta tms. Mun miniäni on Meksikosta ja hänelle oli yllätys, että kun suomalaiselta kysyy, mitä kuuluu, niin suomalainen alkaa tosiaan kertoa, mitä hänelle kuuluu. Eikä vastaa "kiitos hyvää, entä itsellesi?", vaikka olisi juuri saanut syöpädiagnoosin tai potkut töistä. 

Olen huomannut saman, ja olen tosi väsynyt siihen, että itse joutuu ylöäpitämään keskustelua. Jotkut kyllä puhuvat monologiaan, mutta eivät kykene dialogiin.

Toinen mikä minua ärsyttää on se, että joidenkin ihmisten kanssa voi puhua vain yhdestä asiasta. Yksien tuttujen kanssa aina puhutaan matkailusta. Joo, ihan kivaa, mutta kun seitsemättä kertaa jutut pyörii matkustamisen ympärillä, niin...

Small talk on tärkeää, sillä löydetään ne yhteiset keskustelun aiheet. Se on maaperän tunnustelua, mistä se yhteinen aaltopituus sitten löytyy. Ilman small talkia sitä harvemmin löytää the jutun ekalla lauseella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sinusta keskustelua? Minusta tuo on jutustelua, eikö se nyt ole sama kertooko toinen kuulumisensa vai tenttaatko sinä?

Minä olen pitänyt keskusteluna ajatusten vaihtoa kirjallisuudesta, politiikasta, maahanmuutosta, musiikista jne.

Mutta olen samaa mieltä, että ihmiset eivät osaa keskustella, ollaan jääräpäisesti sitä mieltä mitä ollaan eikä osata perustella kantoja, jankataan vain samaa.

Arvasin, että joku tarttuu tuohon ja meinasin laittaa jo aloitukseen, että pitää pystyä keskustelemaan totta kai muistakin asioista. Itse työskentelen politiikan parissa, joten luonnollisesti keskustelen noistakin mainitsemistasi asioista niiden ihmisten kanssa, ketä ne kiinnostavat (jotkut ystäväni eivät todellakaan halua, että jaarittelen heille politiikasta).

En ehkä tekisi noin tarkkaa jakoa "keskustelun" ja "juttelun" välille - kyllähän usein keskustelu on rönsyilevää. Lähinnä meinasin sitä, että esimerkiksi pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä nähdessään tai uusiin ihmisiin tutustuessa, on minusta luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kyllähän ihanteellinen keskustelu on ylipäätään monipuolista ja sellaista, että molemmat voivat siihen osallistua (koski se sitten maahanmuuttoa tai toista ihmistä), eikä toinen jaarittele tuntikausia mummonsa naapurista, jolla on jalka kipeä. Kyllä minusta hyvä keskustelija on kiinnostunut laajempien ilmiöiden lisäksi myös lähimmäisestään. - Ap

Eli haluaisit puhua itsestäsi, mutta kukaan ei pyydä sinua kertomaan itsestäsi? 

Lisäksi olen huomannut että usein "vastapuolella" on käsittämätön kyky ymmärtää väärin, joko tahallisesti tai tahattomasti. Yritä siinä sitten keskustella.

T: ei Ap

Aloituksessasi harmittelivat, että ihmiset puhuvat vain itsestään, omasta elämästään ja omista kuulumisistaan. Sitten seuraavaksi sanot, että sinusta olisi luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kumpaa sinä nyt siis haluat: kerrotaan kuulumisia vai ei kerrota kuulumisia?

Ystävällisin terveisin: jankka :)

Vierailija kirjoitti:

Ihan totta,jotkut on taitavampia keskustelijoita kun toiset.Toisilla tuntuu olevan mielipide kaikkeen ja tietoa siitä ja tosta.Itse en kuulu heihin ja kadehdin todella teitä jotka sen osaatte!!Itse olen avoin ja iloinen mutten saa keskustelua aikaan kuin toiset,syytän siitä omaa huonoa yleissivistystä ja haluttomuutta oppia uutta.

Monilla on myös mielipide (usein vankkumaton) vaikka mihin vaikka tietoa ko asiasta ei olisikaan. Se ei ole hyvää keskustelutaitoa, joustavuus ja avoimuus on. Toki kyky perustella näkemyksensä myös, muullakin kuin "olen sitä mieltä" ilman todellista pohjaa.

Ja kuten kai jo todettu, hyvään keskustelutaitoon kuuluu kyky kuulla toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja puhuu nyt small talkista, ei keskustelusta.

Itse introverttina en ole koskaan lämmennyt small talkille ja monesti jos joku on nimenomaan halunnut sitä vääntää kanssani (muusta kuin yleisestä höpönlöpöstä tai vaikka säästä) on se mennyt hänen puoleltaan tenttaamiseksi. Ei minua niin kiinnosta mitä työkaveri teki viikonloppuna tai missä hän kävi parturissa, eikä minua oikeasti huvittaisi sellaista omastakaan elämästäni kertoa.

Nykyään hyvin sosiaalisessa työssä olen pakon edessä opetellut kyselemään kaikkea tyhjänpäiväistä ihmisiltä. Eivät ne asiat minua vieläkään niin kiinnosta mutta monet tulevat onnellisiksi saadessaan selostaa pikkuasioitaan. Toisaalta siinä on se hyvä puoli ettei tarvitse avata omaa elämäänsä sivullisille, koska eiväthän minun asiani juuri heitä kosketa.

Olen aina ollut vankkumaton syvällisemmän keskustelun kannattaja - oikeaa, aitoa keskustelua on miellyttävä käydä vaikka tuntikausia putkeen, ja on lukemattomia kertoja käytykin vaikka yöunien kustannuksella :)

"Small talk tarkoittaa kielitieteessä sosiaalisia suhteita muodostavaa, ylläpitävää ja edistävää lyhytsanaista keskustelua". Ymmärrän kyllä, että joillekin tuontapainen keskustelu on vaikeaa. Mutta kuten aiemmin sanoin, niin mielelläni puhun muistakin aiheista. Olisi vain mukavaa, jos useampi ihminen osallistuisi keskustelun rakentamiseen, eikä pelkästään siihen yksinpuheluun. - Ap

Ei vaikeaa, vaan tylsää. Luulen tosin että voisimme ihan hyvin keskustella ap:n kanssa, kyselisimme toisiltamme kuulumiset (!) ja sitten siirtyisimme mielenkiintoisimpiin aiheisiin.

Luulen että monikaan uusi tuttavuus ei tajua ettei small talk sinänsä kiinnosta minua. Olen sopeutunut esittämään ns. sosiaalista eläintä ihmisten ilmoilla liikkuessani.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja puhuu nyt small talkista, ei keskustelusta.

Itse introverttina en ole koskaan lämmennyt small talkille ja monesti jos joku on nimenomaan halunnut sitä vääntää kanssani (muusta kuin yleisestä höpönlöpöstä tai vaikka säästä) on se mennyt hänen puoleltaan tenttaamiseksi. Ei minua niin kiinnosta mitä työkaveri teki viikonloppuna tai missä hän kävi parturissa, eikä minua oikeasti huvittaisi sellaista omastakaan elämästäni kertoa.

Nykyään hyvin sosiaalisessa työssä olen pakon edessä opetellut kyselemään kaikkea tyhjänpäiväistä ihmisiltä. Eivät ne asiat minua vieläkään niin kiinnosta mutta monet tulevat onnellisiksi saadessaan selostaa pikkuasioitaan. Toisaalta siinä on se hyvä puoli ettei tarvitse avata omaa elämäänsä sivullisille, koska eiväthän minun asiani juuri heitä kosketa.

Olen aina ollut vankkumaton syvällisemmän keskustelun kannattaja - oikeaa, aitoa keskustelua on miellyttävä käydä vaikka tuntikausia putkeen, ja on lukemattomia kertoja käytykin vaikka yöunien kustannuksella :)

Mieheni on myös introvertti, eikä pidä ns. small talkista. Hän on hyvä pitkissä ja syvällisissä keskusteluissa, ja ihan hyvä niin, tykkään itsekin keskustella todella paljon kaikkea syvällistä. Hän on kiinnustunut ilmiöistä ja asioista. Harmi vain, että se jää usein hänen kanssaan sille syvällisen keskustelun tasolle, dialogiin tarvittaisiin aito kiinnostustus toista ihmistä ja hänen ajatuksiaan kohtaan. 

Itse arvostan small talkia. Minusta sekin voi olla syvällistä. Opin ymmärtämään ihmisiä, heidän ajatuksiaan ja näkökulmiaan. Rakentavassa, dialogimaisessa small talkissa on kaikki mahdollisuudet laajentaa omaa ajattelua. 

Kysehän on siitä, että kyky hyvään, monipuoliseen ja syvälliseen keskusteluun tulee laajasta yleissivistyksestä, siitä että osaa oivaltaa syy-yhteyksiä ilmiöiden taustalla ja siitä että osaa argumentoida ja perustella. Ja tietysti että osaa kuulla, ei vain kuunnella.

Small talk on keskustelua kyllä, mutta pintakeskustelua, sellaista jutustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sinusta keskustelua? Minusta tuo on jutustelua, eikö se nyt ole sama kertooko toinen kuulumisensa vai tenttaatko sinä?

Minä olen pitänyt keskusteluna ajatusten vaihtoa kirjallisuudesta, politiikasta, maahanmuutosta, musiikista jne.

Mutta olen samaa mieltä, että ihmiset eivät osaa keskustella, ollaan jääräpäisesti sitä mieltä mitä ollaan eikä osata perustella kantoja, jankataan vain samaa.

Arvasin, että joku tarttuu tuohon ja meinasin laittaa jo aloitukseen, että pitää pystyä keskustelemaan totta kai muistakin asioista. Itse työskentelen politiikan parissa, joten luonnollisesti keskustelen noistakin mainitsemistasi asioista niiden ihmisten kanssa, ketä ne kiinnostavat (jotkut ystäväni eivät todellakaan halua, että jaarittelen heille politiikasta).

En ehkä tekisi noin tarkkaa jakoa "keskustelun" ja "juttelun" välille - kyllähän usein keskustelu on rönsyilevää. Lähinnä meinasin sitä, että esimerkiksi pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä nähdessään tai uusiin ihmisiin tutustuessa, on minusta luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kyllähän ihanteellinen keskustelu on ylipäätään monipuolista ja sellaista, että molemmat voivat siihen osallistua (koski se sitten maahanmuuttoa tai toista ihmistä), eikä toinen jaarittele tuntikausia mummonsa naapurista, jolla on jalka kipeä. Kyllä minusta hyvä keskustelija on kiinnostunut laajempien ilmiöiden lisäksi myös lähimmäisestään. - Ap

Eli haluaisit puhua itsestäsi, mutta kukaan ei pyydä sinua kertomaan itsestäsi? 

Jos haluaisin puhua ainoastaan itsestäni, niin luuletko, että minua hämmästyttäisi se, että useat tuntemani ihmiset tekevät niin? Silloinhan minä vain jaarittelisin itsestäni, kuten muutkin, eikä siinä olisi minusta mitään hassua. - Ap

Älä silloin kysy, mitä kuuluu,  vaan kysy mieluummin, mitä mieltä olet Syyrian tilanteesta tms. Mun miniäni on Meksikosta ja hänelle oli yllätys, että kun suomalaiselta kysyy, mitä kuuluu, niin suomalainen alkaa tosiaan kertoa, mitä hänelle kuuluu. Eikä vastaa "kiitos hyvää, entä itsellesi?", vaikka olisi juuri saanut syöpädiagnoosin tai potkut töistä. 

Voin kyllä kysyä ihmisten mielipiteitä erinäisistä asioista keskustelun syvennyttyä, mutta omasta mielestäni se olisi hiukan outoa, että näkisin tuttavaani ja aloittaisin keskustelun sillä, että "mitä mieltä olen Syyrian tilanteesta", enkä sillä, että "mitä kuuluu". Mielestäni se kuuluu peruskäytöstapoihin ja on kohteliasta. -Ap

Olen monesti varmaan ollut juuri tuollainen itsestäni jauhaja. Siihen voi vaikuttaa se että jos on tottunut jonkun ystävänsä kanssa siihen että joskus toinen jauhaa itsestään tunnin ja joskus taas se toinen. Kumminkin niin että se toinen tietää ja tuntee toisen niin hyvin että kumpikaan ei tule liikaa riistetyksi ja käytetyksi oksennusämpärinään.

Sitä sitten ehkä automaattisesti toistaa sitä samaa kaavaa muidenkin kanssa kun luulee että he uskaltavat keskeyttää sinut ja OMATOIMISESTI kertoa itsestään sitä mitä haluavat, ilman toisen tenttaamista.

Nyt kun olen käsittänyt että jotkut ovatkin sellaisia kursailijoita etteivät kykenekään itsenäisesti pitämään juttelutuokioissa puoliaan, en sitten minäkään enää kehtaa tenttaamatta kertoa yhtään mitään kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sinusta keskustelua? Minusta tuo on jutustelua, eikö se nyt ole sama kertooko toinen kuulumisensa vai tenttaatko sinä?

Minä olen pitänyt keskusteluna ajatusten vaihtoa kirjallisuudesta, politiikasta, maahanmuutosta, musiikista jne.

Mutta olen samaa mieltä, että ihmiset eivät osaa keskustella, ollaan jääräpäisesti sitä mieltä mitä ollaan eikä osata perustella kantoja, jankataan vain samaa.

Arvasin, että joku tarttuu tuohon ja meinasin laittaa jo aloitukseen, että pitää pystyä keskustelemaan totta kai muistakin asioista. Itse työskentelen politiikan parissa, joten luonnollisesti keskustelen noistakin mainitsemistasi asioista niiden ihmisten kanssa, ketä ne kiinnostavat (jotkut ystäväni eivät todellakaan halua, että jaarittelen heille politiikasta).

En ehkä tekisi noin tarkkaa jakoa "keskustelun" ja "juttelun" välille - kyllähän usein keskustelu on rönsyilevää. Lähinnä meinasin sitä, että esimerkiksi pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä nähdessään tai uusiin ihmisiin tutustuessa, on minusta luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kyllähän ihanteellinen keskustelu on ylipäätään monipuolista ja sellaista, että molemmat voivat siihen osallistua (koski se sitten maahanmuuttoa tai toista ihmistä), eikä toinen jaarittele tuntikausia mummonsa naapurista, jolla on jalka kipeä. Kyllä minusta hyvä keskustelija on kiinnostunut laajempien ilmiöiden lisäksi myös lähimmäisestään. - Ap

Eli haluaisit puhua itsestäsi, mutta kukaan ei pyydä sinua kertomaan itsestäsi? 

Jos haluaisin puhua ainoastaan itsestäni, niin luuletko, että minua hämmästyttäisi se, että useat tuntemani ihmiset tekevät niin? Silloinhan minä vain jaarittelisin itsestäni, kuten muutkin, eikä siinä olisi minusta mitään hassua. - Ap

Älä silloin kysy, mitä kuuluu,  vaan kysy mieluummin, mitä mieltä olet Syyrian tilanteesta tms. Mun miniäni on Meksikosta ja hänelle oli yllätys, että kun suomalaiselta kysyy, mitä kuuluu, niin suomalainen alkaa tosiaan kertoa, mitä hänelle kuuluu. Eikä vastaa "kiitos hyvää, entä itsellesi?", vaikka olisi juuri saanut syöpädiagnoosin tai potkut töistä. 

En tiedä oletko se sama joka aiemmin ei tajunnut mistä puhutaan mutta olit tai et niin et selvästikään ymmärrä. Miten tämä voi olla näin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sinusta keskustelua? Minusta tuo on jutustelua, eikö se nyt ole sama kertooko toinen kuulumisensa vai tenttaatko sinä?

Minä olen pitänyt keskusteluna ajatusten vaihtoa kirjallisuudesta, politiikasta, maahanmuutosta, musiikista jne.

Mutta olen samaa mieltä, että ihmiset eivät osaa keskustella, ollaan jääräpäisesti sitä mieltä mitä ollaan eikä osata perustella kantoja, jankataan vain samaa.

Arvasin, että joku tarttuu tuohon ja meinasin laittaa jo aloitukseen, että pitää pystyä keskustelemaan totta kai muistakin asioista. Itse työskentelen politiikan parissa, joten luonnollisesti keskustelen noistakin mainitsemistasi asioista niiden ihmisten kanssa, ketä ne kiinnostavat (jotkut ystäväni eivät todellakaan halua, että jaarittelen heille politiikasta).

En ehkä tekisi noin tarkkaa jakoa "keskustelun" ja "juttelun" välille - kyllähän usein keskustelu on rönsyilevää. Lähinnä meinasin sitä, että esimerkiksi pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä nähdessään tai uusiin ihmisiin tutustuessa, on minusta luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kyllähän ihanteellinen keskustelu on ylipäätään monipuolista ja sellaista, että molemmat voivat siihen osallistua (koski se sitten maahanmuuttoa tai toista ihmistä), eikä toinen jaarittele tuntikausia mummonsa naapurista, jolla on jalka kipeä. Kyllä minusta hyvä keskustelija on kiinnostunut laajempien ilmiöiden lisäksi myös lähimmäisestään. - Ap

Eli haluaisit puhua itsestäsi, mutta kukaan ei pyydä sinua kertomaan itsestäsi? 

Lisäksi olen huomannut että usein "vastapuolella" on käsittämätön kyky ymmärtää väärin, joko tahallisesti tai tahattomasti. Yritä siinä sitten keskustella.

T: ei Ap

Aloituksessasi harmittelivat, että ihmiset puhuvat vain itsestään, omasta elämästään ja omista kuulumisistaan. Sitten seuraavaksi sanot, että sinusta olisi luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kumpaa sinä nyt siis haluat: kerrotaan kuulumisia vai ei kerrota kuulumisia?

Tarkoittaisiko ap nyt kuitenkin vuorovaikutuksellisuutta? Kerrotaan kuulumisia ja kysytään toisen kuulumisia.

Miksi pitää erikseen kysyä toisen kuulumisia, jos toinen on jo keskustelun avannut kuulumisten kyselyllä? Eikö normaalisti keskustelu etene esimerkiksi näin:

A: Moi, mitä kuuluu?

B: Moi, mitäs tässä. Oli just tyttären yo-juhlat ja nyt oottelen, että loma alkaa juhannuksen jälkeen.

A: Meillä oli pojan yo-juhlat viime keväänä ja muistan, että oli tosiaan aikamoinen hässäkkä. Mun lomani alkaa vasta elokuussa, joten vielä on jokunen päivä tehtävä töitä sitä ennen. Mutta jaksaa sitä odottaa, kun ollaan ekalla lomaviikolla lähdössä perheen kanssa Milanoon.

B: Oih, Milano on ihana kaupunki! Mä kävin Milanossa neljä vuotta sitten ja rakastuin paikkaan. Me käytiin samalla reissulla myös Torinossa ja sielläkin oli hienoa,

A: Kiitos vinkistä, pitääkin katsoa, jos ehdittäisiin tehdä edes päiväreissu Torinoon. 

Jne jne jne. 

Kyllä, kirjoittaja 30, puheet ja käytös on aina tilannesidonnaista.

Monologi sopii vain "rippituoliin" tai rippituoliin :).

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti varmaan ollut juuri tuollainen itsestäni jauhaja. Siihen voi vaikuttaa se että jos on tottunut jonkun ystävänsä kanssa siihen että joskus toinen jauhaa itsestään tunnin ja joskus taas se toinen. Kumminkin niin että se toinen tietää ja tuntee toisen niin hyvin että kumpikaan ei tule liikaa riistetyksi ja käytetyksi oksennusämpärinään.

Sitä sitten ehkä automaattisesti toistaa sitä samaa kaavaa muidenkin kanssa kun luulee että he uskaltavat keskeyttää sinut ja OMATOIMISESTI kertoa itsestään sitä mitä haluavat, ilman toisen tenttaamista.

Nyt kun olen käsittänyt että jotkut ovatkin sellaisia kursailijoita etteivät kykenekään itsenäisesti pitämään juttelutuokioissa puoliaan, en sitten minäkään enää kehtaa tenttaamatta kertoa yhtään mitään kenellekään.

Voi miten mustavalkoista ja marttyyrimaista. Mitä jos miettisit mitä se keskustelu ei-tuttujesi kanssa voisi olla ja kuinka alkaa sensijaan että loukkaannut ja uhriudut?

Ei ole mitään kursailua ja puoliansa pitämättömyyttä hallita käytöstapoja ja odottaa niitä muiltakin. Tenttaus on kaikkea muuta kuin hyvää keskustelua, kiinnostunut kysyminen niin että toinen saa itse määritellä paljonko ja mitä haluaa itsestään kertoa on.

Kuinka se mainittu vastavuoroisuus ja tilan antaminen toisillekin on joillekin aivan outo käsite?

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti varmaan ollut juuri tuollainen itsestäni jauhaja. Siihen voi vaikuttaa se että jos on tottunut jonkun ystävänsä kanssa siihen että joskus toinen jauhaa itsestään tunnin ja joskus taas se toinen. Kumminkin niin että se toinen tietää ja tuntee toisen niin hyvin että kumpikaan ei tule liikaa riistetyksi ja käytetyksi oksennusämpärinään.

Sitä sitten ehkä automaattisesti toistaa sitä samaa kaavaa muidenkin kanssa kun luulee että he uskaltavat keskeyttää sinut ja OMATOIMISESTI kertoa itsestään sitä mitä haluavat, ilman toisen tenttaamista.

Nyt kun olen käsittänyt että jotkut ovatkin sellaisia kursailijoita etteivät kykenekään itsenäisesti pitämään juttelutuokioissa puoliaan, en sitten minäkään enää kehtaa tenttaamatta kertoa yhtään mitään kenellekään.

No mutta kutsuisitko sinä tuota keskusteluksi (otsikko), että "toinen jauhaa itsestään tunnin ja joskus taas se toinen"? Keskustelu on omasta mielestäni nimenomaan vuorovaikutteista ajatustenvaihtoa. -Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan totta,jotkut on taitavampia keskustelijoita kun toiset.Toisilla tuntuu olevan mielipide kaikkeen ja tietoa siitä ja tosta.Itse en kuulu heihin ja kadehdin todella teitä jotka sen osaatte!!Itse olen avoin ja iloinen mutten saa keskustelua aikaan kuin toiset,syytän siitä omaa huonoa yleissivistystä ja haluttomuutta oppia uutta.

Sekään ei ole hyvä, että on mielipide kaikkeen ja tietää ns. kaikesta jotain. Suurimmalla osalla, ainakaan omassa lähipiirissäni, ei ole mitään sanottavaa suurimpaan osaan aiheista ja minua pidetään outona, jos keskustelun lomassa mainitsen tietojani aiheesta  tai korjaan jonkun harhaluuloja. Siksi onkin parempi käsitellä aiheita pinnallisesti ja esittää tyhmempää kuin onkaan. Ärsyttää kyllä kovasti, kun puheenaiheesta olisi vielä paljonkin sanottavaa muiden poukkoillessa jo seuraavaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sinusta keskustelua? Minusta tuo on jutustelua, eikö se nyt ole sama kertooko toinen kuulumisensa vai tenttaatko sinä?

Minä olen pitänyt keskusteluna ajatusten vaihtoa kirjallisuudesta, politiikasta, maahanmuutosta, musiikista jne.

Mutta olen samaa mieltä, että ihmiset eivät osaa keskustella, ollaan jääräpäisesti sitä mieltä mitä ollaan eikä osata perustella kantoja, jankataan vain samaa.

Arvasin, että joku tarttuu tuohon ja meinasin laittaa jo aloitukseen, että pitää pystyä keskustelemaan totta kai muistakin asioista. Itse työskentelen politiikan parissa, joten luonnollisesti keskustelen noistakin mainitsemistasi asioista niiden ihmisten kanssa, ketä ne kiinnostavat (jotkut ystäväni eivät todellakaan halua, että jaarittelen heille politiikasta).

En ehkä tekisi noin tarkkaa jakoa "keskustelun" ja "juttelun" välille - kyllähän usein keskustelu on rönsyilevää. Lähinnä meinasin sitä, että esimerkiksi pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä nähdessään tai uusiin ihmisiin tutustuessa, on minusta luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kyllähän ihanteellinen keskustelu on ylipäätään monipuolista ja sellaista, että molemmat voivat siihen osallistua (koski se sitten maahanmuuttoa tai toista ihmistä), eikä toinen jaarittele tuntikausia mummonsa naapurista, jolla on jalka kipeä. Kyllä minusta hyvä keskustelija on kiinnostunut laajempien ilmiöiden lisäksi myös lähimmäisestään. - Ap

Eli haluaisit puhua itsestäsi, mutta kukaan ei pyydä sinua kertomaan itsestäsi? 

Lisäksi olen huomannut että usein "vastapuolella" on käsittämätön kyky ymmärtää väärin, joko tahallisesti tai tahattomasti. Yritä siinä sitten keskustella.

T: ei Ap

Aloituksessasi harmittelivat, että ihmiset puhuvat vain itsestään, omasta elämästään ja omista kuulumisistaan. Sitten seuraavaksi sanot, että sinusta olisi luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kumpaa sinä nyt siis haluat: kerrotaan kuulumisia vai ei kerrota kuulumisia?

Tarkoittaisiko ap nyt kuitenkin vuorovaikutuksellisuutta? Kerrotaan kuulumisia ja kysytään toisen kuulumisia.

Miksi pitää erikseen kysyä toisen kuulumisia, jos toinen on jo keskustelun avannut kuulumisten kyselyllä? Eikö normaalisti keskustelu etene esimerkiksi näin:

A: Moi, mitä kuuluu?

B: Moi, mitäs tässä. Oli just tyttären yo-juhlat ja nyt oottelen, että loma alkaa juhannuksen jälkeen.

A: Meillä oli pojan yo-juhlat viime keväänä ja muistan, että oli tosiaan aikamoinen hässäkkä. Mun lomani alkaa vasta elokuussa, joten vielä on jokunen päivä tehtävä töitä sitä ennen. Mutta jaksaa sitä odottaa, kun ollaan ekalla lomaviikolla lähdössä perheen kanssa Milanoon.

B: Oih, Milano on ihana kaupunki! Mä kävin Milanossa neljä vuotta sitten ja rakastuin paikkaan. Me käytiin samalla reissulla myös Torinossa ja sielläkin oli hienoa,

A: Kiitos vinkistä, pitääkin katsoa, jos ehdittäisiin tehdä edes päiväreissu Torinoon. 

Jne jne jne. 

No minusta olisi kohteliasta kysyä toisen lomasuunnitelmista. Vähän tuosta paistaa, että haluaa juuri tuoda sitä, omaa tekemistä ja omia juttuja esiin. Itse tykkään sellaisesta syvällisemmästä kuulumistenvaihdosta eli ensin keskustellaan pintaa syvemmin, mitä toiselle oikeasti kuuluu ja sen jälkeen toisen kuulumiset. Kysymyksillä osoitat, että olet oikeasti kiinnostunut siitä, mitä toiselle ihmiselle kuuluu. 

Olen myös oppinut pitämään matalaa profiilia ja vähäistä ääntä ns. vaikeista asioita, koska joskus on mennyt tappelun tapaiseksi tiuskimiseksi.

Ehkä kaikkein inhottavinta on ollut kertoa omille perheen jäsenilleen ettei todellakaan niele ja omaksu sitä samaa poliittista ja uskonnollista vakaumusta mitä heillä on.

Se on minun puoleltani mennyt itkuksi kun joutui omin silmin ja korvin todistamaan ettei nuorimmaisena saakaan olla se perheen jäsen jota olisi siunattu kypsemmillä varttuneemman iän saavuttaneilla aikuisilla lähiomaisilla.

Ihan kiva kun ne sinua ylempänä olevat ja elämän viisaammat läheisimmät ihmiset lapsellisesti inttäen, haukkuen ja todella inhottavalla tavalla käyttäytyen taantuvat pikkulapsen tasolle, kykenemättä perustelemaan omia luutuneita käsityksiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti varmaan ollut juuri tuollainen itsestäni jauhaja. Siihen voi vaikuttaa se että jos on tottunut jonkun ystävänsä kanssa siihen että joskus toinen jauhaa itsestään tunnin ja joskus taas se toinen. Kumminkin niin että se toinen tietää ja tuntee toisen niin hyvin että kumpikaan ei tule liikaa riistetyksi ja käytetyksi oksennusämpärinään.

Sitä sitten ehkä automaattisesti toistaa sitä samaa kaavaa muidenkin kanssa kun luulee että he uskaltavat keskeyttää sinut ja OMATOIMISESTI kertoa itsestään sitä mitä haluavat, ilman toisen tenttaamista.

Nyt kun olen käsittänyt että jotkut ovatkin sellaisia kursailijoita etteivät kykenekään itsenäisesti pitämään juttelutuokioissa puoliaan, en sitten minäkään enää kehtaa tenttaamatta kertoa yhtään mitään kenellekään.

No mutta kutsuisitko sinä tuota keskusteluksi (otsikko), että "toinen jauhaa itsestään tunnin ja joskus taas se toinen"? Keskustelu on omasta mielestäni nimenomaan vuorovaikutteista ajatustenvaihtoa. -Ap

No hyvän ystävän kanssa sitä on jo kehittynyt sellainen keskinäinen oma kieli että sitä tajuaa jo puolittaisesta tavusta, ynähdyksestä ja microilmeestä mitä toinen ajattelee. Kyllä minä pitäisin niitä minun ja ystäväni kanssa olleita keskusteluja todellakin keskusteluina, vaikka ne olisivat käsitelleet vain toisen ihmisen asioita. En ole pitänyt kirjaa saako molemmat yhtä paljon vuorosanoja.

Tuolle yhdelle skitsoajalle sanoisin että sori nyt vaan mutta en ota sinun uhriutumiskorttiasi vastaan. Ja muutenkin pidän tuota kirjoitustasi vain riidan haastamisena ja sinun henkilökohtaisena pahan olon purkunasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sinusta keskustelua? Minusta tuo on jutustelua, eikö se nyt ole sama kertooko toinen kuulumisensa vai tenttaatko sinä?

Minä olen pitänyt keskusteluna ajatusten vaihtoa kirjallisuudesta, politiikasta, maahanmuutosta, musiikista jne.

Mutta olen samaa mieltä, että ihmiset eivät osaa keskustella, ollaan jääräpäisesti sitä mieltä mitä ollaan eikä osata perustella kantoja, jankataan vain samaa.

Arvasin, että joku tarttuu tuohon ja meinasin laittaa jo aloitukseen, että pitää pystyä keskustelemaan totta kai muistakin asioista. Itse työskentelen politiikan parissa, joten luonnollisesti keskustelen noistakin mainitsemistasi asioista niiden ihmisten kanssa, ketä ne kiinnostavat (jotkut ystäväni eivät todellakaan halua, että jaarittelen heille politiikasta).

En ehkä tekisi noin tarkkaa jakoa "keskustelun" ja "juttelun" välille - kyllähän usein keskustelu on rönsyilevää. Lähinnä meinasin sitä, että esimerkiksi pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä nähdessään tai uusiin ihmisiin tutustuessa, on minusta luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kyllähän ihanteellinen keskustelu on ylipäätään monipuolista ja sellaista, että molemmat voivat siihen osallistua (koski se sitten maahanmuuttoa tai toista ihmistä), eikä toinen jaarittele tuntikausia mummonsa naapurista, jolla on jalka kipeä. Kyllä minusta hyvä keskustelija on kiinnostunut laajempien ilmiöiden lisäksi myös lähimmäisestään. - Ap

Eli haluaisit puhua itsestäsi, mutta kukaan ei pyydä sinua kertomaan itsestäsi? 

Lisäksi olen huomannut että usein "vastapuolella" on käsittämätön kyky ymmärtää väärin, joko tahallisesti tai tahattomasti. Yritä siinä sitten keskustella.

T: ei Ap

Aloituksessasi harmittelivat, että ihmiset puhuvat vain itsestään, omasta elämästään ja omista kuulumisistaan. Sitten seuraavaksi sanot, että sinusta olisi luontevaa ainakin aluksi vaihdella vähän kuulumisia/kertoa elämäntilanteesta. Kumpaa sinä nyt siis haluat: kerrotaan kuulumisia vai ei kerrota kuulumisia?

Tarkoittaisiko ap nyt kuitenkin vuorovaikutuksellisuutta? Kerrotaan kuulumisia ja kysytään toisen kuulumisia.

Miksi pitää erikseen kysyä toisen kuulumisia, jos toinen on jo keskustelun avannut kuulumisten kyselyllä? Eikö normaalisti keskustelu etene esimerkiksi näin:

A: Moi, mitä kuuluu?

B: Moi, mitäs tässä. Oli just tyttären yo-juhlat ja nyt oottelen, että loma alkaa juhannuksen jälkeen.

A: Meillä oli pojan yo-juhlat viime keväänä ja muistan, että oli tosiaan aikamoinen hässäkkä. Mun lomani alkaa vasta elokuussa, joten vielä on jokunen päivä tehtävä töitä sitä ennen. Mutta jaksaa sitä odottaa, kun ollaan ekalla lomaviikolla lähdössä perheen kanssa Milanoon.

B: Oih, Milano on ihana kaupunki! Mä kävin Milanossa neljä vuotta sitten ja rakastuin paikkaan. Me käytiin samalla reissulla myös Torinossa ja sielläkin oli hienoa,

A: Kiitos vinkistä, pitääkin katsoa, jos ehdittäisiin tehdä edes päiväreissu Torinoon. 

Jne jne jne. 

No minusta olisi kohteliasta kysyä toisen lomasuunnitelmista. Vähän tuosta paistaa, että haluaa juuri tuoda sitä, omaa tekemistä ja omia juttuja esiin. Itse tykkään sellaisesta syvällisemmästä kuulumistenvaihdosta eli ensin keskustellaan pintaa syvemmin, mitä toiselle oikeasti kuuluu ja sen jälkeen toisen kuulumiset. Kysymyksillä osoitat, että olet oikeasti kiinnostunut siitä, mitä toiselle ihmiselle kuuluu. 

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta aika monet suomalaiset ajattelevat, että kyseleminen on utelua eivätkä he välttämättä halua vastata sellaisiin kysymyksiin. Lomasuunnitelmista kyselyä voi joku pitää jopa loukkaavana, jos on vaikka pienituloinen eikä ole varaa tehtä lomalla yhtään mitään. Sen sijaan on luontevaa ottaa kiinni siitä, mitä toinen sanoi, ja kertoa itse, mitä haluaa kertoa.  Tuossa mun esimerkissäni B olisi voinut toisessa kommentissaan sanoa myös esim, että "joo, olihan niissä juhlissa hommaa, mutta onneksi mulla oli  kondiittoriksi opiskeleva veljentyttö apuna", jolloin B olisi voinut välttyä keskustelemasta sen enempää lomasuunnitelmistaan.  Tietysti tilanne on eri, jos toinen puhua päpättää niin, ettei toinen saa suunvuoroa.