työkaverin käytös (miehen)

up

Joku on kertonut sinusta juorun tai muun rajun jutun hänelle.

Jos se on kuitenkin tavannut jonkun naisen. Niin tulee otettua sinuun etäisyyttä. Tiedätkö sen naisasiat kuinka tarkkaan?

Tai sitten se on uskoutunut teidän hyvistä väleistä ystävälleen. Ja ystävä on takonut sille järkeä päähän, saanut sen tajuamaan, että sinä vedätät ja pidät häntä löysässä hirressä. On siitä sitten ottanut nokkiinsa. Joskus heikkona hetkenä vain vilkuilee sinua ja muistelee entisiä aikoja.

En oikein tiedä mikä juoru se olisi voinut olla. En omista ajatuksista ole todellakaan kertonut kellekään...

voisit vaikka kertoa hänelle,että olet huomannut hänessä yhtäkkiä olevat muutokset,ja kaipaisit selitystä tähän.

Et voita jos et koita. Sano sille että tykkäät siitä ja mietit joka ilta sitä kun nukkumaan

Naisasioista en tietenkään voi tietää ihan varmasti, mutta sen verran että en usko että sillä ketään on... tuo voi tietty olla että on kertonut jollekin ja nyt yrittää unohtaa.. en tajuu miksi tämä tuntuu näin pahalta nyt sitten :(

Haluaisin kyllä hirveästi kysyä! Mutta en uskalla jostain syystä... :( kyllä muakin alkaa sitten aina jännittää, kun se tilanne on niin jäykkä. Pelkään et jos kysyn jotain ja se keskustelu ei mene hyvin niin sitten onkin asiat tosi huonosti. Nähdään kuitenkin joka päivä. Olen itsekin varmaan nykyään tyly välillä, sen takia että hermostun sen seurassa. Ja silti en osaa ottaa etäisyyttäkään...

Ja ihan oikeastikin mietin häntä joka ilta kun menen nukkumaan, ihan sairasta. Olen vaimo ja äiti, ei minulla saisi olla tällaisia tunteita.

Komppaan kommentaattoria nro 2. Joku on sanonut miehelle jotain sinusta. Vaikkapa sinun ihastuksesi tuohon mieheen (luulet vaan, että olet pystynyt kaiken peittämään, kyllä joku aina tekee havaintoja).

Nyt mies yrittää kaikin voimin näyttää sinulle, ettet "alkaisi luulemaan". Siihen voisi taas olla syynä esim. nro 3:n arvio jonkun muun astumisesta kuvaan.

Sitten on näitä flirttejä, jotka eivät ikinä muut tarkoitakaan, ainakaan työkuvioissa. Sinänsä flirttailu on aika kivaa, vai mitä?

Ääääh, saat kyllä hillittyä itsesi ja jäädytettyä tunteesi. Aikaa siihen voi mennä, mutta aloita heti. Mies ei ole ilmiselvästi sinusta kiinnostunut enää, vaikka joskus olisikin ollut. Ehkä ihastumisesi julkitulo herätti miehessä pelkoa, hän ei halua olla perheenrikkoja. kirjoituksestasi päätellen et sinäkään.

Nyt vaan hold your horses. Olet pelkkää kaveria miehelle, näin hänenkin käytöksensä pikku hiljaa normalisoituu. Ihastuksia tulee ja menee, se on ihan normaalia, kunhan et siirry ajatuksista tekoihin. Tämä on tietysti vain allekirjoittaneen mielipide. Oman ihastukseni olen saanut kuriin tiukalla hajuraolla, vältän kaikin puolin näkemästä ihastustani ja pidän häneen tietoisesti etäisyyttä. Tunteet voi kuolettaa ja omaan mieheen rakastua uudelleen. Kysymys kuuluu; "Tahdotko?".

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kyllä hirveästi kysyä! Mutta en uskalla jostain syystä... :( kyllä muakin alkaa sitten aina jännittää, kun se tilanne on niin jäykkä. Pelkään et jos kysyn jotain ja se keskustelu ei mene hyvin niin sitten onkin asiat tosi huonosti. Nähdään kuitenkin joka päivä. Olen itsekin varmaan nykyään tyly välillä, sen takia että hermostun sen seurassa. Ja silti en osaa ottaa etäisyyttäkään...

Ja ihan oikeastikin mietin häntä joka ilta kun menen nukkumaan, ihan sairasta. Olen vaimo ja äiti, ei minulla saisi olla tällaisia tunteita.

jos et kysy,niin tilanteesi saattaa huonontua.Rohkeasti nyt vaan kysyt että mikä mättää,ja miksi hänen kanssa on nykyään niin jotenkin vaikeaa jutella.Ilmapiiri puhdistuu kummasti ja voitte jutella taas normaalisti kun väärinkäsitykset on hoideltu ensin alta pois.Muista että "Rohkea Rokan syö"

Hitto kun on vaikeeta... Mitä tässä nyt sitten kannattaa/pystyy tekemään? otanko kunnolla etäisyyttä, vaikka hiton pahalta tuntuukin? Harmittaa, että edes kuvittelin että ko tyyppi voisi tykätä musta..

Vierailija kirjoitti:

Auttakaa minua, en tiedä yhtään missä mennään.

Minulla on miespuolinen työkaveri, jonka olen tuntenut jo vuosia. Olen ollut koko tämän ajan varattu (naimisissa ja lapsikin on). Mies on sinkku. Meillä on aina ollut jotenkin ihmeen hyvät kemiat, puhuneet monista asioista aika avoimesti ja olen koko ajan kokenut miehen jollain tapaa läheiseksi ja samanlaiseksi kuin itseni. Tavallaan olen koko ajan tiedostanut että voisin häneen jopa ihastua, mutta olen pitänyt tunteeni hyvin kurissa. Miehestä taas en tiedä, välillä olen aistinut kiinnostusta välillä taas tuntui että olen kuvitellut kaiken. Uskoisin kyllä että mies on sellainen, että ei lähtisin toisten suhdetta rikkomaan ja mitään yrittämään.

Kaikkihan olisi jatkunut hyvin näin, mutta reilu vuosi sitten menin kuitenkin ihastumaan :( kaiken sen vastustelun jälkeen retkahdin kunnolla, vaikkakin olen yrittänyt olla asiaa näyttämättä. ihan kamalaa kun toinen on niin samanlainen ja kaikkea mitä mieheltä voisin toivoa. Olen lähtökohtaisesti ajatellut että kotiani en halua rikkoa enkä todellakaan tee mitään. Välillä taas on tullut olo että mitä jos tässä onkin "se oikea", vaikka en kohtaloon haluakaan uskoa...

Olisin pystynyt elää kyllä tämänkin tilanteen kanssa, ajattelin että fiilisten vaan ihastustani eikä muuta. Mutta sitten tapahtui jotain, ja tämä on nyt se ongelma.

Yhtäkki miehen käytös muuttui! Jostain syystä hän on seurassani nykyään tosi vaikea.. :( ei paljoo puhu, tuntuu jotenkin jäykältä/tylyltä/jännittyneeltä. Vastaukset on yleensä jotenkin lyhkäsiä, usein jopa murahduksia. Jos mennään jonnekin kahdestaan (työasioissa), alut on aina tosi vaikeita. Mies on hiljaa ja vaikeana, juttelu ei onnistu yhtään. Jossain vaiheessa pikkuhiljaa sulaa ja juttelukin alkaa taas sujua, mutta tuntikin saattaa mennä. Töissä nykyään ei katso muhun päinkään, vilkuilee korkeintaan salaa. Välillä heittää jonkun sellaisen vitsin ettei edes naurata.

Mutta sanokaa, mitä tuo voisi tarkoittaa?? Mun päällimmäinen ajatus on, että mies on jotenkin hoksannut että olen ihastunut ja yrittää vältellä tms. Hirveen pahalta se tuntuu kyllä, haluaisin kuitenkin olla ystävä. Mies on sinkku ja ujo, mutta tuskin ujouskaan tuota selitä, kun ennen on ollut niin erilainen...

Tämän takia juuri työnantajilta todella tyhmää laittaa meistä ja naista kollegoiksi samaan huoneeseen ja työmatkoille, tai yhtään mihinkään!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

voisit vaikka kertoa hänelle,että olet huomannut hänessä yhtäkkiä olevat muutokset,ja kaipaisit selitystä tähän.

Älä ole typerä. Mies ei halua rikkoa kenenkään avioliittoa ja lapsen elämää. Hän on ehkä löytänyt jo oman elämänkumppaninsakin, eikä halua sotkea elämäänsä työkaverin takia sinun tavoin. Eikä varsinkaan sinun vuoksesi.

mikään ei ole varmempaa kuin "epävarma,eikä sekään ole koskaan varmaa".Joten selvitä asia että voit olla varma.

Kun ihastunut niin menikö suhde intiimille tasolle? Tai suutelemiseksi ja kähmimiseksi? Tai tapahtuiko mitään konkreettista?

Kuvottavaa. Varattu ämmä virittelee päässään ties mitä kuvitelmia. Miehesi ansaitsee parempaa.

Ei tätä varmaan ainakaan suoraan voi selvittää, en ikinä kehtaisi kysellä mitään...Jos joku on hänelle jotain kertonut niin jonkun työkaverin sen täytyy olla, reilua peliä.

Mutta joo mä tiedän että tuomitseminen on tässä kovin helppoa. Aikaisemmin olisin tuominnut itsekin, kuvittelin olevani tällaisten kiellettyjen ihastusten yläpuolella jotenkin. Ja tosiaan monta vuotta taistelin sitä vastaan, välttelin tuota miestä jne.

Tuntuu jotenkin julmalta, että siinä vaiheessa kun omat tunteet leimahtavat, niin käy näin. Varsinkin kun olisin oikeastikin ollut varmaan ihan tyytyväinen siihen että voidaan olla ystäviä, vaikka en häntä saakkaan.

Kauhealta myös tuntuu huomata millaisia ajatuksia itsellään on. On ihan oikeastikaan haluaisia ikinä rikkoa lapseni kotia, vaikka tokikaan ei nykyinen suhde ole ongelmaton, vaikka en niitä ongelmia tähän halua sen enempää avata. Ja silti tulee joku ihmeen itsekkyyden puuska, että rupeen miettimään että mitä jos tämä olisikin ollut nyt se joku mieletön "elokuvarakkaus", siltä nimittäin jossain vaiheessa tuntui, kun ko mies ei vielä ottanut etäisyyttä tällä tavalla...

Ei todellakaan tapahtunut mitään, en olisi ikinä yrittänyt eikä kyllä tuo mieskään. Mies on sanonut epäsuorasti välillä sellaisia juttuja, joista olen päätellyt että on kiinnostunut, mutta siis mitään konkreettista ei koskaan.

Ei kai ajatuksista voi tuomita?