Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko minun olla tekemisissä isän uuden naisen kanssa?
15.06.2016 |
Isäni on loukkaantunut, kun en halua kutsua hänen uutta seurustelukumppaniaan esikoiseni ristiäisiin. Isä oli automaattisesti olettanut, että nainen ja naisen esiteinit ovat tervetulleita. Juhliin osallistuu kuitenkin myös äitini, enkä halua hänelle ikävää juhlapäivää. Minulla nyt sinänsä ei ole mitään isän uutta naista vastaan, hän on ihan tavallinen, ei mitenkään minun tyyppiseni ihminen, muttei ärsyttäväkään. En kuitenkaan erityisesti halua olla hänen kanssaan tekemisissä, olen nähnyt naisen kaksi kertaa, kun isä on tuonut hänet joihinkin sukujuhliin. Emme varsinaisesti ole esim. jutelleet keskenämme. Mitä mieltä olette, onko isän närkästys oikeutettua?
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole tutustuneet syystä, että? Pelkkäät loukkaavasi äitisiä, jos tutustutte?
Miksi ihmeessä aikuisen lapsen pitäisi tutustua isänsä partneriin?
Miksi tosiaan aikuisen lapsen pitäisi olla missään tekemisssä vanhempiensa kanssa?
Tosiaan aikuisena lapsena haluaisin olla tekemisissä nimenomaan isäni kanssa, en hänen kumppaninsa. Jos se ei onnistu, sitten ollaan kokonaan tapaamatta. Sekin passaa kyllä.
Olisko perusteluja esittää?
Se riittää perusteluksi, että aikuisena ihmisenä saan itse päättää kenen kanssa olen tekemisissä ja kenen en.
Mutta riittääkö perusteluksi olla olematta tekemisissä se, että tyyppi on isän uusi kumppani? Eikö juuri tällaisiin ihmisiin pitäisi ainakin yrittää tutustua? Kunnioituksesta isää kohtaan, jos nyt muuten haluaa välejä isäänsä siis ylläpitää?
Kyllä se riittää. Miksi juuri tällaiseen ihmiseen pitäisi yrittää tutustua? Pallo on nyt isällä välien suhteen, kaikki riippuu hänestä.
No ihan sama jos et tajua.
Peruskohteliaisuus on sitä, että yritetään tutustua omien läheisten rakkaisiin. Jos ei kemiat synkkaa, sille ei mitään sitten mahda, mutta neutraalin kohtelias pitää silti olla.
Ihan sama kuin että ei suostuisi tapaamaan lapsensa puolisoa, tai veljen, tai siskon. Hyvin epäkunnioittavaa.
Ei sillä ole mitään merkitystä. Epäkunnioittavaa oli kohtelu äitiänikin kohtaan, molempien taholta.
Ja äitisi oli täysin viaton pulmunen...
Oletko ap:n isän uusi letukka, vai mistä moinen ininä?
Tajuatko, että se mies ei pettänyt pelkästään vaimoaan eli lastensa äitiä, vaan KOKO PERHEEN: myös lapsensa.
Mieti sitä hiljaa mielessäsi, jos selkeästi rajallinen ja äärimmäisen egoistinen aivokapasiteettisi kykenee tuollaisia asioita ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että eron ja suhteen ollessa näinkin tuore, ei naisystävää tarvitse välttämättä vielä kutsua. Kannattaa kuitenkin rauhassa selittää asia isälle ja yrittää olla mahdollisimman rakentava.
Mutta tulevaisuutta ajatellen, kannattaa miettiä haluaako pitää välejä isään ja jos haluaa, avoimin mielin pyytää naisystävää sitten joku toinen kerta mukaan kahville ja ihastelemaan vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole tutustuneet syystä, että? Pelkkäät loukkaavasi äitisiä, jos tutustutte?
Miksi ihmeessä aikuisen lapsen pitäisi tutustua isänsä partneriin?
Miksi tosiaan aikuisen lapsen pitäisi olla missään tekemisssä vanhempiensa kanssa?
Tosiaan aikuisena lapsena haluaisin olla tekemisissä nimenomaan isäni kanssa, en hänen kumppaninsa. Jos se ei onnistu, sitten ollaan kokonaan tapaamatta. Sekin passaa kyllä.
Olisko perusteluja esittää?
Se riittää perusteluksi, että aikuisena ihmisenä saan itse päättää kenen kanssa olen tekemisissä ja kenen en.
Mutta riittääkö perusteluksi olla olematta tekemisissä se, että tyyppi on isän uusi kumppani? Eikö juuri tällaisiin ihmisiin pitäisi ainakin yrittää tutustua? Kunnioituksesta isää kohtaan, jos nyt muuten haluaa välejä isäänsä siis ylläpitää?
Kyllä se riittää. Miksi juuri tällaiseen ihmiseen pitäisi yrittää tutustua? Pallo on nyt isällä välien suhteen, kaikki riippuu hänestä.
No ihan sama jos et tajua.
Peruskohteliaisuus on sitä, että yritetään tutustua omien läheisten rakkaisiin. Jos ei kemiat synkkaa, sille ei mitään sitten mahda, mutta neutraalin kohtelias pitää silti olla.
Ihan sama kuin että ei suostuisi tapaamaan lapsensa puolisoa, tai veljen, tai siskon. Hyvin epäkunnioittavaa.
Ei sillä ole mitään merkitystä. Epäkunnioittavaa oli kohtelu äitiänikin kohtaan, molempien taholta.
Ja äitisi oli täysin viaton pulmunen...
Oletko ap:n isän uusi letukka, vai mistä moinen ininä?
Tajuatko, että se mies ei pettänyt pelkästään vaimoaan eli lastensa äitiä, vaan KOKO PERHEEN: myös lapsensa.
Mieti sitä hiljaa mielessäsi, jos selkeästi rajallinen ja äärimmäisen egoistinen aivokapasiteettisi kykenee tuollaisia asioita ymmärtämään.
Joku on nyt keksinyt jonkun ihmeellisen pettämistarinankin tähän, vai kertoiko ap sellaisesta jossain?
Ja oletuksen, että tämä naisystävä olisi rikkonut perheen? Kyllä sen perheen aina rikkovat ihan ne perheenjäsenet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole tutustuneet syystä, että? Pelkkäät loukkaavasi äitisiä, jos tutustutte?
Miksi ihmeessä aikuisen lapsen pitäisi tutustua isänsä partneriin?
Miksi tosiaan aikuisen lapsen pitäisi olla missään tekemisssä vanhempiensa kanssa?
Tosiaan aikuisena lapsena haluaisin olla tekemisissä nimenomaan isäni kanssa, en hänen kumppaninsa. Jos se ei onnistu, sitten ollaan kokonaan tapaamatta. Sekin passaa kyllä.
Olisko perusteluja esittää?
Se riittää perusteluksi, että aikuisena ihmisenä saan itse päättää kenen kanssa olen tekemisissä ja kenen en.
Mutta riittääkö perusteluksi olla olematta tekemisissä se, että tyyppi on isän uusi kumppani? Eikö juuri tällaisiin ihmisiin pitäisi ainakin yrittää tutustua? Kunnioituksesta isää kohtaan, jos nyt muuten haluaa välejä isäänsä siis ylläpitää?
Kyllä se riittää. Miksi juuri tällaiseen ihmiseen pitäisi yrittää tutustua? Pallo on nyt isällä välien suhteen, kaikki riippuu hänestä.
No ihan sama jos et tajua.
Peruskohteliaisuus on sitä, että yritetään tutustua omien läheisten rakkaisiin. Jos ei kemiat synkkaa, sille ei mitään sitten mahda, mutta neutraalin kohtelias pitää silti olla.
Ihan sama kuin että ei suostuisi tapaamaan lapsensa puolisoa, tai veljen, tai siskon. Hyvin epäkunnioittavaa.
Ei sillä ole mitään merkitystä. Epäkunnioittavaa oli kohtelu äitiänikin kohtaan, molempien taholta.
Ja äitisi oli täysin viaton pulmunen...
Oletko ap:n isän uusi letukka, vai mistä moinen ininä?
Tajuatko, että se mies ei pettänyt pelkästään vaimoaan eli lastensa äitiä, vaan KOKO PERHEEN: myös lapsensa.
Mieti sitä hiljaa mielessäsi, jos selkeästi rajallinen ja äärimmäisen egoistinen aivokapasiteettisi kykenee tuollaisia asioita ymmärtämään.
Onko ap jo vahvistanut teidän olettamuksen, että isä on pettänyt?
Vierailija kirjoitti:
Isä on nyt ilmeisesti jättänyt äidin, vissiin pettänytkin. Saisiko äidin uusi kumppani tulla, jos isä olisi sinkku? Entä saisiko veljen 5kk naisystävä tulla? Entä leskeksi jääneen enon 6kk naisystävä?
Ei. Liian nuori naisystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhliin osallistuu kuitenkin myös äitini, enkä halua hänelle ikävää juhlapäivää.
Onko äidilläsi itsellään asiaan sanan sijaa, vai päätätkö hänen puolestaan, että hänellä olisi ikävää?
Miksi ap:n äidille tulisi ikävä juhlapäivä, jos ap:n isä tulisin uuden naisen kanssa juhliin? Mitä tenavia nämä muka aikuiset ovat? Eivät osaa iloita lapsensa juhlapäivästä?
No mutta ap kertoi, että isänsä on seurustellut vasta muutaman kuukauden. Ei kai nyt vielä ole edes tiedossa se, että pari olisi vakiintunut. Mielestäni tässä tapauksessa ei ole ollenkaan tarpeen, että hän osallistuu. Itse en ainakaan tuollaisessa tilanteessa menisi seurustelukumppanini perhejuhliin. Kai ihmiset osaavat yksinkin juhliin mennä. Eniten tässä mielestäni voisi vieraita ajatellen ajatella ap:n äitiä. Jos hän tuntee olonsa vaivautuneeksi ko. juhlissa jos isän uuden uutukainen nainen olisi mukana, niin sitten tuo nainen ei tule.
Kuinka pitkään äidin vaivaantuneisuus tai loukkaantuminen saa estää isän uutta puolisoa tulemasta? Kuukauden? Vuoden? Kymmenen vuotta? Kun äiti ei vaan pääse irti pahasta mielestään.
Hieman epärelevantti kysymys tässä vaiheessa, kun ei yhtään tiedä, jatkuuko seurustelu. Epärelevantti myös siinä mielessä, ettei mitään vaivautuneisuutta myöhemmin tule ilmaantumaan todennäköisesti. Mutta pohditaan nyt hieman.
Yrität syyllistää apn äitiä. Eikö vain.
Jos apn vanhempien ero on tuore ja isällä on nyt sitten uusi naisystävä, niin se on tietenkin aika vaikea tilanne tai tuollainen olisi vaikea tilanne useimmille. Tunteet eivät lakkaa avioeroon, jos niitä vielä on jäljellä. Niin se vain on. Mielestäni ympäristö voisi olla hienotunteinen ja ymmärtäväinen tällaisissa tilanteissa ja antaa eronneille aikaa tottua uusiin ihmisiin ja tilanteisiin. Kastejuhla on todella hyvin intiimi perhejuhla ja totta kai isän uusi naisystävä on täysin ulkopuolinen tuollaisessa tilanteessa. Eri asia on sitten, kun pari on ollut yhdessä vuosikausia. On aika selvää, että vuosien kuluttua isä naisineen on aivan ok apn äidille. Mutta tunteet vaativat aikansa ja näissä asioissa on tietty marssijärjestys, jota ehkä minäminätyyppien on vaikea oivaltaa. Itse en missään tapauksessa lähtisi uutena naisystävänä tällaisiin tilaisuuksiin. Miksi ihmeessä menisin. Jos uusi mieheni olisi niin lapsellinen, että tarvitsisi minut mukaansa, niin pitäisin hänelle äidillisen puhuttelun kauniista käyttäytymisestä.
En yritä syyllistää aapeen äitiä enkä aapeen isää enkä aapeetakaan. Eroperheen lapsena ymmärrän varsin hyvin mitä tunteita näissä tilanteissa voi herätä. Ja tuolla äidillä on kaikki oikeus olla pahalla mielellä ja loukkaantunut. Mutta kuten kirjoitin, niin olen itse joutunut eroperheen lapsena vastaavien kuvioitten osaksi vuosikausiksi, ja ne kyllästyttää ja ahdistaa ja surettaa. Kirjoitin täällä aiemmin, että en voi järjestää mitään juhlia kun aina joku loukkantuu tai pilaa juhlan ilmapiirin, tein niin tai näin, koska vanhempani yhä käyvät eron jälkeistä draamaansa vaikka siitä on vuosia aikaa. Ei ole selvää, että uusi kumppani on eksälle edes 20 vuoden jälkeen ok, sama sota voi olla edelleen silloin päällä. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että itse naisystävänä en menisi paikalle juhliin ja sanoisin että minun mukanaolo on varmaan liian aikaista. Mutta minäminätyypiksi en itseäni koe, kurjaa jos näit asian niin. Voin kertoa, että eroperheiden lapset usein pikemminkin joutuu taiteilemaan kaikkien muiden halujen kuin omien mielihalujensa ristitulessa yrittämällä ottamaan huomioon kaikkien muiden tunteet ja loukkaantumiset. Ha sitten se itselle tärkein jää jalkoihin.
Jos isä on pettänyt äitiä ja ollut jättäjä, niin naista ei saa kutsua pitkään aikaan. Se on loukkaavaa.
Jos eroon on päädytty yhteisymmärryksessä, niin intiimeihin ristiäisiin noin tuoretta suhdetta ei saa kutsua vielä. Se on epäkorrektia kaikille osapuolille, sillä nainen ei kuulu sukuun. Ellei sitten ristiäiset ole sellaiset, että naapuritkin kutsutaan.
Jos äiti on pettänyt isää tai ollut jättäjä, niin isä saa tuoda naisen paikalle, mutta osoittaa oman loukkaantuneisuutensa, kun pitää tuoretta suhdetta retostella noin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole tutustuneet syystä, että? Pelkkäät loukkaavasi äitisiä, jos tutustutte?
Miksi ihmeessä aikuisen lapsen pitäisi tutustua isänsä partneriin?
Miksi tosiaan aikuisen lapsen pitäisi olla missään tekemisssä vanhempiensa kanssa?
Tosiaan aikuisena lapsena haluaisin olla tekemisissä nimenomaan isäni kanssa, en hänen kumppaninsa. Jos se ei onnistu, sitten ollaan kokonaan tapaamatta. Sekin passaa kyllä.
Olisko perusteluja esittää?
Se riittää perusteluksi, että aikuisena ihmisenä saan itse päättää kenen kanssa olen tekemisissä ja kenen en.
Mutta riittääkö perusteluksi olla olematta tekemisissä se, että tyyppi on isän uusi kumppani? Eikö juuri tällaisiin ihmisiin pitäisi ainakin yrittää tutustua? Kunnioituksesta isää kohtaan, jos nyt muuten haluaa välejä isäänsä siis ylläpitää?
Kyllä se riittää. Miksi juuri tällaiseen ihmiseen pitäisi yrittää tutustua? Pallo on nyt isällä välien suhteen, kaikki riippuu hänestä.
No ihan sama jos et tajua.
Peruskohteliaisuus on sitä, että yritetään tutustua omien läheisten rakkaisiin. Jos ei kemiat synkkaa, sille ei mitään sitten mahda, mutta neutraalin kohtelias pitää silti olla.
Ihan sama kuin että ei suostuisi tapaamaan lapsensa puolisoa, tai veljen, tai siskon. Hyvin epäkunnioittavaa.
Ei sillä ole mitään merkitystä. Epäkunnioittavaa oli kohtelu äitiänikin kohtaan, molempien taholta.
Ja äitisi oli täysin viaton pulmunen...
Oletko ap:n isän uusi letukka, vai mistä moinen ininä?
Tajuatko, että se mies ei pettänyt pelkästään vaimoaan eli lastensa äitiä, vaan KOKO PERHEEN: myös lapsensa.
Mieti sitä hiljaa mielessäsi, jos selkeästi rajallinen ja äärimmäisen egoistinen aivokapasiteettisi kykenee tuollaisia asioita ymmärtämään.Joku on nyt keksinyt jonkun ihmeellisen pettämistarinankin tähän, vai kertoiko ap sellaisesta jossain?
Ja oletuksen, että tämä naisystävä olisi rikkonut perheen? Kyllä sen perheen aina rikkovat ihan ne perheenjäsenet.
Näinhän ap rivien välistä kirjoitti muutama sivu sitten.
Tälläkin sivulla itseasiassa.
Ehkä et naiiveine "uusi letukka"-laseinesi näe niitä? Haluat nähdä vain sen vuosikymmeniä naimisissa miehensä kanssa olleen ja hänen kanssaan lapsia saaneen naisen jonain pahana ja lapsellisena, kuten myös ap:n.
Hui kamala, kun eivät ole muutamassa kuukaudessa päässeet yli erosta ja uudesta naisesta, kehtaavatkin haluta viettää ristiäiset perheensä kesken!
(Ja ei, se uusi nainen ei kuulu perheeseen)
Mä oon pitänyt aina linjan kaikissa juhlissa, että kutsun läheiseni ja heidän kumppaninsa. Jos jollain on ongelmia, pitää mölyt mahassaan ja jos ei pidä, niin lähtee pois juhlista.
Vain kerran ystäväni on sanonut, että ei tule paikalle, jos kutsun henkilön X. Hänelle vastasin, että on tervetullut toisena päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi niin, että isänsä tyttö katkaisi välit minuun, äitiinsä, kun en voinut hyväksyä sitä että kutsui isän ihan tuoreen petturuuskumppanin juhliinsa ja minä en suostunut sinne menemään samaan aikaan, mitä tytär ei ymmärtänyt ollenkaan! Satuin nyt olemaan tuon samaisen miehen kanssa 20-vuotiaasta tuonne 43-vuotiaaseen saakka yhdessä ja äkkierosta eli miehen yhtäkkisestä häipymisestä oli kulunut vain alle vuosi.
Mies lähti mitään selittelemättä ja silti tytön mielestä mun pitäisi vaan sopeutua tilanteeseen, sillä hänkin on eronnut omasta entisestä poikaystävästään ja unohti muutamassa kuukaudessa kaiken, kun tuli uusi mies. Ihan tosi!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo naine lapsineen tulee olemaan väistämätätä osa esikoisesi elämää, jos suot hänellä oikeuden isovanhempaansa. Ehkä nämä juhlat olisi sopivan neutraalitilaisuus lähteä tutustumaan tähän naiseen. Entä, jos äitisi haluaisi tuoda oman puolisonsa? Epäisit häneltä pääsyn vedoten isääsi?
Ei isän tai äidin nais-ja miesystävät saa mitään "isovanhemman statusta" :D
Ei virallisesti, mutta kyllä se tulee siellä vaarilassa pöyrimään ja mahtumaan sen lapsen sydämeen. Lapset ei tee mitään virallista erottelua biologian perusteella kenet ottaa omakseen.
Todellakin tekee lapsi erottelua ja mikään hoito ei mahdu lapsen sydämeen. Siellä joku mummukka yrittää nyt väkisin päästä osille. Vinkki: hommaa oma suku, lapset ja lapsenlapset.
:D Onko elämässi noin ahdasta?
Minulla on oma suku, omat lapset. Isoäiti iässä en vielä ole. Isäni puoliso on oikein rakas mummi minulle, isomummi lapselleni ja rakas ystävä äidilleni.<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi niin, että isänsä tyttö katkaisi välit minuun, äitiinsä, kun en voinut hyväksyä sitä että kutsui isän ihan tuoreen petturuuskumppanin juhliinsa ja minä en suostunut sinne menemään samaan aikaan, mitä tytär ei ymmärtänyt ollenkaan! Satuin nyt olemaan tuon samaisen miehen kanssa 20-vuotiaasta tuonne 43-vuotiaaseen saakka yhdessä ja äkkierosta eli miehen yhtäkkisestä häipymisestä oli kulunut vain alle vuosi.
Mies lähti mitään selittelemättä ja silti tytön mielestä mun pitäisi vaan sopeutua tilanteeseen, sillä hänkin on eronnut omasta entisestä poikaystävästään ja unohti muutamassa kuukaudessa kaiken, kun tuli uusi mies. Ihan tosi!?
Ei sinun tarvinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhliin osallistuu kuitenkin myös äitini, enkä halua hänelle ikävää juhlapäivää.
Onko äidilläsi itsellään asiaan sanan sijaa, vai päätätkö hänen puolestaan, että hänellä olisi ikävää?
Miksi ap:n äidille tulisi ikävä juhlapäivä, jos ap:n isä tulisin uuden naisen kanssa juhliin? Mitä tenavia nämä muka aikuiset ovat? Eivät osaa iloita lapsensa juhlapäivästä?
No mutta ap kertoi, että isänsä on seurustellut vasta muutaman kuukauden. Ei kai nyt vielä ole edes tiedossa se, että pari olisi vakiintunut. Mielestäni tässä tapauksessa ei ole ollenkaan tarpeen, että hän osallistuu. Itse en ainakaan tuollaisessa tilanteessa menisi seurustelukumppanini perhejuhliin. Kai ihmiset osaavat yksinkin juhliin mennä. Eniten tässä mielestäni voisi vieraita ajatellen ajatella ap:n äitiä. Jos hän tuntee olonsa vaivautuneeksi ko. juhlissa jos isän uuden uutukainen nainen olisi mukana, niin sitten tuo nainen ei tule.
Kuinka pitkään äidin vaivaantuneisuus tai loukkaantuminen saa estää isän uutta puolisoa tulemasta? Kuukauden? Vuoden? Kymmenen vuotta? Kun äiti ei vaan pääse irti pahasta mielestään.
Hieman epärelevantti kysymys tässä vaiheessa, kun ei yhtään tiedä, jatkuuko seurustelu. Epärelevantti myös siinä mielessä, ettei mitään vaivautuneisuutta myöhemmin tule ilmaantumaan todennäköisesti. Mutta pohditaan nyt hieman.
Yrität syyllistää apn äitiä. Eikö vain.
Jos apn vanhempien ero on tuore ja isällä on nyt sitten uusi naisystävä, niin se on tietenkin aika vaikea tilanne tai tuollainen olisi vaikea tilanne useimmille. Tunteet eivät lakkaa avioeroon, jos niitä vielä on jäljellä. Niin se vain on. Mielestäni ympäristö voisi olla hienotunteinen ja ymmärtäväinen tällaisissa tilanteissa ja antaa eronneille aikaa tottua uusiin ihmisiin ja tilanteisiin. Kastejuhla on todella hyvin intiimi perhejuhla ja totta kai isän uusi naisystävä on täysin ulkopuolinen tuollaisessa tilanteessa. Eri asia on sitten, kun pari on ollut yhdessä vuosikausia. On aika selvää, että vuosien kuluttua isä naisineen on aivan ok apn äidille. Mutta tunteet vaativat aikansa ja näissä asioissa on tietty marssijärjestys, jota ehkä minäminätyyppien on vaikea oivaltaa. Itse en missään tapauksessa lähtisi uutena naisystävänä tällaisiin tilaisuuksiin. Miksi ihmeessä menisin. Jos uusi mieheni olisi niin lapsellinen, että tarvitsisi minut mukaansa, niin pitäisin hänelle äidillisen puhuttelun kauniista käyttäytymisestä.
En yritä syyllistää aapeen äitiä enkä aapeen isää enkä aapeetakaan. Eroperheen lapsena ymmärrän varsin hyvin mitä tunteita näissä tilanteissa voi herätä. Ja tuolla äidillä on kaikki oikeus olla pahalla mielellä ja loukkaantunut. Mutta kuten kirjoitin, niin olen itse joutunut eroperheen lapsena vastaavien kuvioitten osaksi vuosikausiksi, ja ne kyllästyttää ja ahdistaa ja surettaa. Kirjoitin täällä aiemmin, että en voi järjestää mitään juhlia kun aina joku loukkantuu tai pilaa juhlan ilmapiirin, tein niin tai näin, koska vanhempani yhä käyvät eron jälkeistä draamaansa vaikka siitä on vuosia aikaa. Ei ole selvää, että uusi kumppani on eksälle edes 20 vuoden jälkeen ok, sama sota voi olla edelleen silloin päällä. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että itse naisystävänä en menisi paikalle juhliin ja sanoisin että minun mukanaolo on varmaan liian aikaista. Mutta minäminätyypiksi en itseäni koe, kurjaa jos näit asian niin. Voin kertoa, että eroperheiden lapset usein pikemminkin joutuu taiteilemaan kaikkien muiden halujen kuin omien mielihalujensa ristitulessa yrittämällä ottamaan huomioon kaikkien muiden tunteet ja loukkaantumiset. Ha sitten se itselle tärkein jää jalkoihin.
Aivan samoja ajatuksia minulla. Mun vanhemmat on eronnu jo melkein 20v sitten, mutta edelleen mua ahdistaa esimerkiksi suunnitteilla olevat omat hääni. Ero oli aikanaan tosi riitaisa ja minua käytettiin välikätenä. Molemmilla ollut uudet puolisot jo varmaan 15v.
-
Mutta näitä kommentteja en ymmärrä, että ei haluta tutustua omien vanhempien uusiin puolisoihin/kumppaneihin. Totta helvetissä minä ainakin halusin. Jos isäni ja äitini elävät suuremman osan elämästään uusien kumppaneiden kanssa kuin toistensa, niin miksi en haluaisi tutustua myös näihin ihmisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole tutustuneet syystä, että? Pelkkäät loukkaavasi äitisiä, jos tutustutte?
Miksi ihmeessä aikuisen lapsen pitäisi tutustua isänsä partneriin?
Miksi tosiaan aikuisen lapsen pitäisi olla missään tekemisssä vanhempiensa kanssa?
Tosiaan aikuisena lapsena haluaisin olla tekemisissä nimenomaan isäni kanssa, en hänen kumppaninsa. Jos se ei onnistu, sitten ollaan kokonaan tapaamatta. Sekin passaa kyllä.
Olisko perusteluja esittää?
Se riittää perusteluksi, että aikuisena ihmisenä saan itse päättää kenen kanssa olen tekemisissä ja kenen en.
Mutta riittääkö perusteluksi olla olematta tekemisissä se, että tyyppi on isän uusi kumppani? Eikö juuri tällaisiin ihmisiin pitäisi ainakin yrittää tutustua? Kunnioituksesta isää kohtaan, jos nyt muuten haluaa välejä isäänsä siis ylläpitää?
Kyllä se riittää. Miksi juuri tällaiseen ihmiseen pitäisi yrittää tutustua? Pallo on nyt isällä välien suhteen, kaikki riippuu hänestä.
No ihan sama jos et tajua.
Peruskohteliaisuus on sitä, että yritetään tutustua omien läheisten rakkaisiin. Jos ei kemiat synkkaa, sille ei mitään sitten mahda, mutta neutraalin kohtelias pitää silti olla.
Ihan sama kuin että ei suostuisi tapaamaan lapsensa puolisoa, tai veljen, tai siskon. Hyvin epäkunnioittavaa.
Ei sillä ole mitään merkitystä. Epäkunnioittavaa oli kohtelu äitiänikin kohtaan, molempien taholta.
Ja äitisi oli täysin viaton pulmunen...
Oletko ap:n isän uusi letukka, vai mistä moinen ininä?
Tajuatko, että se mies ei pettänyt pelkästään vaimoaan eli lastensa äitiä, vaan KOKO PERHEEN: myös lapsensa.
Mieti sitä hiljaa mielessäsi, jos selkeästi rajallinen ja äärimmäisen egoistinen aivokapasiteettisi kykenee tuollaisia asioita ymmärtämään.Joku on nyt keksinyt jonkun ihmeellisen pettämistarinankin tähän, vai kertoiko ap sellaisesta jossain?
Ja oletuksen, että tämä naisystävä olisi rikkonut perheen? Kyllä sen perheen aina rikkovat ihan ne perheenjäsenet.
Näinhän ap rivien välistä kirjoitti muutama sivu sitten.
Tälläkin sivulla itseasiassa.Ehkä et naiiveine "uusi letukka"-laseinesi näe niitä? Haluat nähdä vain sen vuosikymmeniä naimisissa miehensä kanssa olleen ja hänen kanssaan lapsia saaneen naisen jonain pahana ja lapsellisena, kuten myös ap:n.
Hui kamala, kun eivät ole muutamassa kuukaudessa päässeet yli erosta ja uudesta naisesta, kehtaavatkin haluta viettää ristiäiset perheensä kesken!
(Ja ei, se uusi nainen ei kuulu perheeseen)
Heh, siis oletat että minä kirjoitin tuon letukka-kommentin, jonka jälkeen vastasin itselleni. Olinpa ovela :DDDD
Rivien välistä en lähtisi tulkitsemaan mitään. Enkä kyllä kutsuisi letukaksi ketään. Jos ap:n isä on pettänyt, se on ihan hänen oma valintansa. Ja taustalla voi olla melkein mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhliin osallistuu kuitenkin myös äitini, enkä halua hänelle ikävää juhlapäivää.
Onko äidilläsi itsellään asiaan sanan sijaa, vai päätätkö hänen puolestaan, että hänellä olisi ikävää?
Miksi ap:n äidille tulisi ikävä juhlapäivä, jos ap:n isä tulisin uuden naisen kanssa juhliin? Mitä tenavia nämä muka aikuiset ovat? Eivät osaa iloita lapsensa juhlapäivästä?
No mutta ap kertoi, että isänsä on seurustellut vasta muutaman kuukauden. Ei kai nyt vielä ole edes tiedossa se, että pari olisi vakiintunut. Mielestäni tässä tapauksessa ei ole ollenkaan tarpeen, että hän osallistuu. Itse en ainakaan tuollaisessa tilanteessa menisi seurustelukumppanini perhejuhliin. Kai ihmiset osaavat yksinkin juhliin mennä. Eniten tässä mielestäni voisi vieraita ajatellen ajatella ap:n äitiä. Jos hän tuntee olonsa vaivautuneeksi ko. juhlissa jos isän uuden uutukainen nainen olisi mukana, niin sitten tuo nainen ei tule.
Kuinka pitkään äidin vaivaantuneisuus tai loukkaantuminen saa estää isän uutta puolisoa tulemasta? Kuukauden? Vuoden? Kymmenen vuotta? Kun äiti ei vaan pääse irti pahasta mielestään.
Hieman epärelevantti kysymys tässä vaiheessa, kun ei yhtään tiedä, jatkuuko seurustelu. Epärelevantti myös siinä mielessä, ettei mitään vaivautuneisuutta myöhemmin tule ilmaantumaan todennäköisesti. Mutta pohditaan nyt hieman.
Yrität syyllistää apn äitiä. Eikö vain.
Jos apn vanhempien ero on tuore ja isällä on nyt sitten uusi naisystävä, niin se on tietenkin aika vaikea tilanne tai tuollainen olisi vaikea tilanne useimmille. Tunteet eivät lakkaa avioeroon, jos niitä vielä on jäljellä. Niin se vain on. Mielestäni ympäristö voisi olla hienotunteinen ja ymmärtäväinen tällaisissa tilanteissa ja antaa eronneille aikaa tottua uusiin ihmisiin ja tilanteisiin. Kastejuhla on todella hyvin intiimi perhejuhla ja totta kai isän uusi naisystävä on täysin ulkopuolinen tuollaisessa tilanteessa. Eri asia on sitten, kun pari on ollut yhdessä vuosikausia. On aika selvää, että vuosien kuluttua isä naisineen on aivan ok apn äidille. Mutta tunteet vaativat aikansa ja näissä asioissa on tietty marssijärjestys, jota ehkä minäminätyyppien on vaikea oivaltaa. Itse en missään tapauksessa lähtisi uutena naisystävänä tällaisiin tilaisuuksiin. Miksi ihmeessä menisin. Jos uusi mieheni olisi niin lapsellinen, että tarvitsisi minut mukaansa, niin pitäisin hänelle äidillisen puhuttelun kauniista käyttäytymisestä.
En yritä syyllistää aapeen äitiä enkä aapeen isää enkä aapeetakaan. Eroperheen lapsena ymmärrän varsin hyvin mitä tunteita näissä tilanteissa voi herätä. Ja tuolla äidillä on kaikki oikeus olla pahalla mielellä ja loukkaantunut. Mutta kuten kirjoitin, niin olen itse joutunut eroperheen lapsena vastaavien kuvioitten osaksi vuosikausiksi, ja ne kyllästyttää ja ahdistaa ja surettaa. Kirjoitin täällä aiemmin, että en voi järjestää mitään juhlia kun aina joku loukkantuu tai pilaa juhlan ilmapiirin, tein niin tai näin, koska vanhempani yhä käyvät eron jälkeistä draamaansa vaikka siitä on vuosia aikaa. Ei ole selvää, että uusi kumppani on eksälle edes 20 vuoden jälkeen ok, sama sota voi olla edelleen silloin päällä. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että itse naisystävänä en menisi paikalle juhliin ja sanoisin että minun mukanaolo on varmaan liian aikaista. Mutta minäminätyypiksi en itseäni koe, kurjaa jos näit asian niin. Voin kertoa, että eroperheiden lapset usein pikemminkin joutuu taiteilemaan kaikkien muiden halujen kuin omien mielihalujensa ristitulessa yrittämällä ottamaan huomioon kaikkien muiden tunteet ja loukkaantumiset. Ha sitten se itselle tärkein jää jalkoihin.
Aivan samoja ajatuksia minulla. Mun vanhemmat on eronnu jo melkein 20v sitten, mutta edelleen mua ahdistaa esimerkiksi suunnitteilla olevat omat hääni. Ero oli aikanaan tosi riitaisa ja minua käytettiin välikätenä. Molemmilla ollut uudet puolisot jo varmaan 15v.
-
Mutta näitä kommentteja en ymmärrä, että ei haluta tutustua omien vanhempien uusiin puolisoihin/kumppaneihin. Totta helvetissä minä ainakin halusin. Jos isäni ja äitini elävät suuremman osan elämästään uusien kumppaneiden kanssa kuin toistensa, niin miksi en haluaisi tutustua myös näihin ihmisiin?
Kiitos sinulle. Kiva että joku edes ymmärtää. Tuntuu, että kun tilannetta yrittää kuvata eroperheen aikuisen lapsen näkökulmasta, sellaisen joka haluaisi pysytellä etäällä vanhempiensa eroriidoista, niin täällä saa vaan hyökkäyksen osakseen. Ja minuakin on koko aikuisikäni ahdistanut ajatus siitä, että entä jos ja kun menen naimisiin, miten voin suunnitella omat hääni kun jompikumpi vanhemmistani varmasti loukkaantuu tai ei tule paikalle tai pilas mykkäkoululla juhlan. Ja erosta on 20 vuotta. Molempien kaikkiin kumppaneihin olen halunnut tutustua ja tutustunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi niin, että isänsä tyttö katkaisi välit minuun, äitiinsä, kun en voinut hyväksyä sitä että kutsui isän ihan tuoreen petturuuskumppanin juhliinsa ja minä en suostunut sinne menemään samaan aikaan, mitä tytär ei ymmärtänyt ollenkaan! Satuin nyt olemaan tuon samaisen miehen kanssa 20-vuotiaasta tuonne 43-vuotiaaseen saakka yhdessä ja äkkierosta eli miehen yhtäkkisestä häipymisestä oli kulunut vain alle vuosi.
Mies lähti mitään selittelemättä ja silti tytön mielestä mun pitäisi vaan sopeutua tilanteeseen, sillä hänkin on eronnut omasta entisestä poikaystävästään ja unohti muutamassa kuukaudessa kaiken, kun tuli uusi mies. Ihan tosi!?
Ei sinun tarvinnut.
Mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi niin, että isänsä tyttö katkaisi välit minuun, äitiinsä, kun en voinut hyväksyä sitä että kutsui isän ihan tuoreen petturuuskumppanin juhliinsa ja minä en suostunut sinne menemään samaan aikaan, mitä tytär ei ymmärtänyt ollenkaan! Satuin nyt olemaan tuon samaisen miehen kanssa 20-vuotiaasta tuonne 43-vuotiaaseen saakka yhdessä ja äkkierosta eli miehen yhtäkkisestä häipymisestä oli kulunut vain alle vuosi.
Mies lähti mitään selittelemättä ja silti tytön mielestä mun pitäisi vaan sopeutua tilanteeseen, sillä hänkin on eronnut omasta entisestä poikaystävästään ja unohti muutamassa kuukaudessa kaiken, kun tuli uusi mies. Ihan tosi!?
Ei sinun tarvinnut.
Mitä tarkoitat?
Sinun ei tarvinnut sopeutua tilanteeseen. Sinulla on oikeus tuntea juuri niin kuin tunnet.
Kyse on varmaan siitä, että kuinka vakiintunut se isän ja uuden puolison suhde on samoin kuin olisi äidinkin ja isä tulisi yksin.
Kyllä joku suruaika pitää antaa, samoin kuin rakkaan kuollessa. Kuinka moni ymmärtää, että ero rakkaasta jopa parin vuosikymmenen jälkeen voi tuntua pahemmalta kuin hänen kuolemansa, jos sitten joutuu vielä katselemaan häntä jonkun toisen seurassa ihan liian pian?
Se tässä tulisi näiden juhliin kutsujien ottaa huomioon, eikä puolustella sen enempää ketään. Kyllä isän pitää ymmärtää, että pitkäaikaista puolisoa loukkaa syvästi tuollainen, jos tuore ero ja heti uusi kumppani juhliin mukaan, varsinkin ristiäisiin.
Minulle taas kävi niin, että apuni kelpasi kyllä miehen tyttären häiden järjestelyissä, olenhan käsistäni taitava. Hääpaikan koristeita värkättiin jo talvella, vaikka häät olivat heinäkuussa. Kun sitten kutsut tulivat, oli mukana viesti, ettei se koske minua, koska tyttären äiti oli kieltänyt kutsumasta minua häihin. Hänen uusi miesystävänsä kyllä olisi pitänyt kutsua, hän ei saanut kuitenkaan kutsua. Tytär kehtasi vielä viestittää, että minä kyllä saisin olla tulevien lasten "lisämummo" eli käytännössä lahja-automaatti. Sanoin sujuvasti, ettei virka kiinnosta, enkä ole ollut missään tekemisissä tämän tyttären kanssa vielä tänäkään päivänä. En olisi pitänyt tuota hääjuttua ollenkaan niin pahana, ellei minua olisi käytetty hyväksi niiden koristeiden värkkäämisessä. Tyttären lapset kyselevät mieheltäni kuka on XX, kun mies käy tapaamassa heitä ja sanoo lähtevänsä kotiin luokseni. Niin, ja olimme miehen kanssa jo olleet aviossakin joitakin vuosia, kun tämä hääjuttu tapahtui.
Aamen