Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko minun olla tekemisissä isän uuden naisen kanssa?
15.06.2016 |
Isäni on loukkaantunut, kun en halua kutsua hänen uutta seurustelukumppaniaan esikoiseni ristiäisiin. Isä oli automaattisesti olettanut, että nainen ja naisen esiteinit ovat tervetulleita. Juhliin osallistuu kuitenkin myös äitini, enkä halua hänelle ikävää juhlapäivää. Minulla nyt sinänsä ei ole mitään isän uutta naista vastaan, hän on ihan tavallinen, ei mitenkään minun tyyppiseni ihminen, muttei ärsyttäväkään. En kuitenkaan erityisesti halua olla hänen kanssaan tekemisissä, olen nähnyt naisen kaksi kertaa, kun isä on tuonut hänet joihinkin sukujuhliin. Emme varsinaisesti ole esim. jutelleet keskenämme. Mitä mieltä olette, onko isän närkästys oikeutettua?
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se asetelma, että kumman ap priorisoi tärkeämmäksi? Oman äitinsä vai isän naisystävän?
Ei, vaan äitinsä vai isänsä tunteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne olisi eri, jos vamhempasi olisivat eronneet esim viisi vuotta sitten. Jos ero on tuore, et voi satuttaa äitiäsi lisää kutsumalla isän uuden.
Isä jos tuosta loukkaantuu, osoittaa se vain isän omaa näyttämisenhalua. Empatiaan kyvyllinen ihminen ymmärtäisi asetelman.
Minun nähdäkseni, jos nainen ja isäsi eivät asu yhdessä, ja ovat tunteneet vasta muutaman kuukauden, niin ristiäiset on voimakkaasti sukujuhla ja läheisten juhla. Se ei ole oikea paikka noin tuoreen seurustelukumppanin esittelyyn suhteessa, joka ei ole kovin vakiintunut. Vielä vähemmän seurustelukumppanin lapset kuuluu sinne.
Ei meidänkään ristiäisiin kutsuttu mitään anopin miesystävää, jota on pari kertaa tavattu anopin luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se asetelma, että kumman ap priorisoi tärkeämmäksi? Oman äitinsä vai isän naisystävän?
Ei, vaan äitinsä vai isänsä tunteet.
Juuri näin. Priorisoiko tärkeämmäksi äidin vai isän tunteet. Me emme edes tiedä haluaako naisystävä tulla. Ap on puhunut vain isän loukkaantumisesta ja äidin loukkaantumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhliin osallistuu kuitenkin myös äitini, enkä halua hänelle ikävää juhlapäivää.
Onko äidilläsi itsellään asiaan sanan sijaa, vai päätätkö hänen puolestaan, että hänellä olisi ikävää?
Miksi ap:n äidille tulisi ikävä juhlapäivä, jos ap:n isä tulisin uuden naisen kanssa juhliin? Mitä tenavia nämä muka aikuiset ovat? Eivät osaa iloita lapsensa juhlapäivästä?
No mutta ap kertoi, että isänsä on seurustellut vasta muutaman kuukauden. Ei kai nyt vielä ole edes tiedossa se, että pari olisi vakiintunut. Mielestäni tässä tapauksessa ei ole ollenkaan tarpeen, että hän osallistuu. Itse en ainakaan tuollaisessa tilanteessa menisi seurustelukumppanini perhejuhliin. Kai ihmiset osaavat yksinkin juhliin mennä. Eniten tässä mielestäni voisi vieraita ajatellen ajatella ap:n äitiä. Jos hän tuntee olonsa vaivautuneeksi ko. juhlissa jos isän uuden uutukainen nainen olisi mukana, niin sitten tuo nainen ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole tutustuneet syystä, että? Pelkkäät loukkaavasi äitisiä, jos tutustutte?
Miksi ihmeessä aikuisen lapsen pitäisi tutustua isänsä partneriin?
Miksi tosiaan aikuisen lapsen pitäisi olla missään tekemisssä vanhempiensa kanssa?
Tosiaan aikuisena lapsena haluaisin olla tekemisissä nimenomaan isäni kanssa, en hänen kumppaninsa. Jos se ei onnistu, sitten ollaan kokonaan tapaamatta. Sekin passaa kyllä.
Olisko perusteluja esittää?
Se riittää perusteluksi, että aikuisena ihmisenä saan itse päättää kenen kanssa olen tekemisissä ja kenen en.
Mutta riittääkö perusteluksi olla olematta tekemisissä se, että tyyppi on isän uusi kumppani? Eikö juuri tällaisiin ihmisiin pitäisi ainakin yrittää tutustua? Kunnioituksesta isää kohtaan, jos nyt muuten haluaa välejä isäänsä siis ylläpitää?
Kyllä se riittää. Miksi juuri tällaiseen ihmiseen pitäisi yrittää tutustua? Pallo on nyt isällä välien suhteen, kaikki riippuu hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhliin osallistuu kuitenkin myös äitini, enkä halua hänelle ikävää juhlapäivää.
Onko äidilläsi itsellään asiaan sanan sijaa, vai päätätkö hänen puolestaan, että hänellä olisi ikävää?
Miksi ap:n äidille tulisi ikävä juhlapäivä, jos ap:n isä tulisin uuden naisen kanssa juhliin? Mitä tenavia nämä muka aikuiset ovat? Eivät osaa iloita lapsensa juhlapäivästä?
No mutta ap kertoi, että isänsä on seurustellut vasta muutaman kuukauden. Ei kai nyt vielä ole edes tiedossa se, että pari olisi vakiintunut. Mielestäni tässä tapauksessa ei ole ollenkaan tarpeen, että hän osallistuu. Itse en ainakaan tuollaisessa tilanteessa menisi seurustelukumppanini perhejuhliin. Kai ihmiset osaavat yksinkin juhliin mennä. Eniten tässä mielestäni voisi vieraita ajatellen ajatella ap:n äitiä. Jos hän tuntee olonsa vaivautuneeksi ko. juhlissa jos isän uuden uutukainen nainen olisi mukana, niin sitten tuo nainen ei tule.
Kuinka pitkään äidin vaivaantuneisuus tai loukkaantuminen saa estää isän uutta puolisoa tulemasta? Kuukauden? Vuoden? Kymmenen vuotta? Kun äiti ei vaan pääse irti pahasta mielestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se asetelma, että kumman ap priorisoi tärkeämmäksi? Oman äitinsä vai isän naisystävän?
Ei, vaan äitinsä vai isänsä tunteet.
Kamoon, jokainen aikuinen tajuaa, että 4 kk:n seurustelu on kovin hataralla pohjalla vielä. Isän tunteet perustuvat illuusiolle tai oman egon pönkittämiselle.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se asetelma, että kumman ap priorisoi tärkeämmäksi? Oman äitinsä vai isän naisystävän?
Ja tarkemmin ottaen isän aivan vasta tapaaman naisen. Isä vaikuttaa jotenkin itsekeskeiseltä. Tarrautunut uuteen naiseen. Haluaa esitellä häntä suvulle. Ehkä esittely toimii isälle myös naisen kiinnittämisenä itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhliin osallistuu kuitenkin myös äitini, enkä halua hänelle ikävää juhlapäivää.
Onko äidilläsi itsellään asiaan sanan sijaa, vai päätätkö hänen puolestaan, että hänellä olisi ikävää?
Miksi ap:n äidille tulisi ikävä juhlapäivä, jos ap:n isä tulisin uuden naisen kanssa juhliin? Mitä tenavia nämä muka aikuiset ovat? Eivät osaa iloita lapsensa juhlapäivästä?
No mutta ap kertoi, että isänsä on seurustellut vasta muutaman kuukauden. Ei kai nyt vielä ole edes tiedossa se, että pari olisi vakiintunut. Mielestäni tässä tapauksessa ei ole ollenkaan tarpeen, että hän osallistuu. Itse en ainakaan tuollaisessa tilanteessa menisi seurustelukumppanini perhejuhliin. Kai ihmiset osaavat yksinkin juhliin mennä. Eniten tässä mielestäni voisi vieraita ajatellen ajatella ap:n äitiä. Jos hän tuntee olonsa vaivautuneeksi ko. juhlissa jos isän uuden uutukainen nainen olisi mukana, niin sitten tuo nainen ei tule.
Kuinka pitkään äidin vaivaantuneisuus tai loukkaantuminen saa estää isän uutta puolisoa tulemasta? Kuukauden? Vuoden? Kymmenen vuotta? Kun äiti ei vaan pääse irti pahasta mielestään.
Sanotaan, että ihmisellä kestää toipua jätetyksi tulemisesta vuosi viittä aviovuotta kohden. Monta vuotta vanhemmat olivat yhdessä?
No, pari vuotta siihen kuitenkin menee. Jos äiti on vielä viiden vuoden päästä ihan rikki, niin sitten kandee mennä terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhliin osallistuu kuitenkin myös äitini, enkä halua hänelle ikävää juhlapäivää.
Onko äidilläsi itsellään asiaan sanan sijaa, vai päätätkö hänen puolestaan, että hänellä olisi ikävää?
Miksi ap:n äidille tulisi ikävä juhlapäivä, jos ap:n isä tulisin uuden naisen kanssa juhliin? Mitä tenavia nämä muka aikuiset ovat? Eivät osaa iloita lapsensa juhlapäivästä?
No mutta ap kertoi, että isänsä on seurustellut vasta muutaman kuukauden. Ei kai nyt vielä ole edes tiedossa se, että pari olisi vakiintunut. Mielestäni tässä tapauksessa ei ole ollenkaan tarpeen, että hän osallistuu. Itse en ainakaan tuollaisessa tilanteessa menisi seurustelukumppanini perhejuhliin. Kai ihmiset osaavat yksinkin juhliin mennä. Eniten tässä mielestäni voisi vieraita ajatellen ajatella ap:n äitiä. Jos hän tuntee olonsa vaivautuneeksi ko. juhlissa jos isän uuden uutukainen nainen olisi mukana, niin sitten tuo nainen ei tule.
Kuinka pitkään äidin vaivaantuneisuus tai loukkaantuminen saa estää isän uutta puolisoa tulemasta? Kuukauden? Vuoden? Kymmenen vuotta? Kun äiti ei vaan pääse irti pahasta mielestään.
Sama kirjoittaja jatkaa. En ole itse jätetty nainen vaan eroperheen lapsi, joka on lopen kyllästynyt vanhempiensa eron jälkeisiin tulehtuneisiin väleihin, loukkaantumisiin, soppiin ja draamoihin ja siihen että toinen heistä yrittää saada minua puolelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo naine lapsineen tulee olemaan väistämätätä osa esikoisesi elämää, jos suot hänellä oikeuden isovanhempaansa. Ehkä nämä juhlat olisi sopivan neutraalitilaisuus lähteä tutustumaan tähän naiseen. Entä, jos äitisi haluaisi tuoda oman puolisonsa? Epäisit häneltä pääsyn vedoten isääsi?
Ei isän tai äidin nais-ja miesystävät saa mitään "isovanhemman statusta" :D
Ei virallisesti, mutta kyllä se tulee siellä vaarilassa pöyrimään ja mahtumaan sen lapsen sydämeen. Lapset ei tee mitään virallista erottelua biologian perusteella kenet ottaa omakseen.
Olipa hyvin sanottu :) Tosiaan, lapsi ei tee näistä asioista niin hankalia kuin aikuiset. Lapset pitävät mukavista aikuisista, joiden seurassa on turvallista ja mukavaa. On vaan hienoa, jos lapsen elämässä on paljon turvallisia ja välittäviä aikuisia!
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se asetelma, että kumman ap priorisoi tärkeämmäksi? Oman äitinsä vai isän naisystävän?
Naisten hiekkalaatikko? Isällä ei ole mitään roolia asiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole tutustuneet syystä, että? Pelkkäät loukkaavasi äitisiä, jos tutustutte?
Miksi ihmeessä aikuisen lapsen pitäisi tutustua isänsä partneriin?
Miksi tosiaan aikuisen lapsen pitäisi olla missään tekemisssä vanhempiensa kanssa?
Tosiaan aikuisena lapsena haluaisin olla tekemisissä nimenomaan isäni kanssa, en hänen kumppaninsa. Jos se ei onnistu, sitten ollaan kokonaan tapaamatta. Sekin passaa kyllä.
Olisko perusteluja esittää?
Se riittää perusteluksi, että aikuisena ihmisenä saan itse päättää kenen kanssa olen tekemisissä ja kenen en.
Mutta riittääkö perusteluksi olla olematta tekemisissä se, että tyyppi on isän uusi kumppani? Eikö juuri tällaisiin ihmisiin pitäisi ainakin yrittää tutustua? Kunnioituksesta isää kohtaan, jos nyt muuten haluaa välejä isäänsä siis ylläpitää?
Kyllä se riittää. Miksi juuri tällaiseen ihmiseen pitäisi yrittää tutustua? Pallo on nyt isällä välien suhteen, kaikki riippuu hänestä.
No ihan sama jos et tajua.
Peruskohteliaisuus on sitä, että yritetään tutustua omien läheisten rakkaisiin. Jos ei kemiat synkkaa, sille ei mitään sitten mahda, mutta neutraalin kohtelias pitää silti olla.
Ihan sama kuin että ei suostuisi tapaamaan lapsensa puolisoa, tai veljen, tai siskon. Hyvin epäkunnioittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole tutustuneet syystä, että? Pelkkäät loukkaavasi äitisiä, jos tutustutte?
Miksi ihmeessä aikuisen lapsen pitäisi tutustua isänsä partneriin?
Miksi tosiaan aikuisen lapsen pitäisi olla missään tekemisssä vanhempiensa kanssa?
Tosiaan aikuisena lapsena haluaisin olla tekemisissä nimenomaan isäni kanssa, en hänen kumppaninsa. Jos se ei onnistu, sitten ollaan kokonaan tapaamatta. Sekin passaa kyllä.
Olisko perusteluja esittää?
Se riittää perusteluksi, että aikuisena ihmisenä saan itse päättää kenen kanssa olen tekemisissä ja kenen en.
Mutta riittääkö perusteluksi olla olematta tekemisissä se, että tyyppi on isän uusi kumppani? Eikö juuri tällaisiin ihmisiin pitäisi ainakin yrittää tutustua? Kunnioituksesta isää kohtaan, jos nyt muuten haluaa välejä isäänsä siis ylläpitää?
Kyllä se riittää. Miksi juuri tällaiseen ihmiseen pitäisi yrittää tutustua? Pallo on nyt isällä välien suhteen, kaikki riippuu hänestä.
No ihan sama jos et tajua.
Peruskohteliaisuus on sitä, että yritetään tutustua omien läheisten rakkaisiin. Jos ei kemiat synkkaa, sille ei mitään sitten mahda, mutta neutraalin kohtelias pitää silti olla.
Ihan sama kuin että ei suostuisi tapaamaan lapsensa puolisoa, tai veljen, tai siskon. Hyvin epäkunnioittavaa.
Ei sillä ole mitään merkitystä. Epäkunnioittavaa oli kohtelu äitiänikin kohtaan, molempien taholta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo naine lapsineen tulee olemaan väistämätätä osa esikoisesi elämää, jos suot hänellä oikeuden isovanhempaansa. Ehkä nämä juhlat olisi sopivan neutraalitilaisuus lähteä tutustumaan tähän naiseen. Entä, jos äitisi haluaisi tuoda oman puolisonsa? Epäisit häneltä pääsyn vedoten isääsi?
Ei isän tai äidin nais-ja miesystävät saa mitään "isovanhemman statusta" :D
Ei virallisesti, mutta kyllä se tulee siellä vaarilassa pöyrimään ja mahtumaan sen lapsen sydämeen. Lapset ei tee mitään virallista erottelua biologian perusteella kenet ottaa omakseen.
Todellakin tekee lapsi erottelua ja mikään hoito ei mahdu lapsen sydämeen. Siellä joku mummukka yrittää nyt väkisin päästä osille. Vinkki: hommaa oma suku, lapset ja lapsenlapset.
Huh huh mikä kommentti :O Tämäkö se teidän suuri pelko on, että joku toinen "varastaa" teidän mummuutenne? Ihminen on kyllä kamala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole tutustuneet syystä, että? Pelkkäät loukkaavasi äitisiä, jos tutustutte?
Miksi ihmeessä aikuisen lapsen pitäisi tutustua isänsä partneriin?
Miksi tosiaan aikuisen lapsen pitäisi olla missään tekemisssä vanhempiensa kanssa?
Tosiaan aikuisena lapsena haluaisin olla tekemisissä nimenomaan isäni kanssa, en hänen kumppaninsa. Jos se ei onnistu, sitten ollaan kokonaan tapaamatta. Sekin passaa kyllä.
Olisko perusteluja esittää?
Se riittää perusteluksi, että aikuisena ihmisenä saan itse päättää kenen kanssa olen tekemisissä ja kenen en.
Mutta riittääkö perusteluksi olla olematta tekemisissä se, että tyyppi on isän uusi kumppani? Eikö juuri tällaisiin ihmisiin pitäisi ainakin yrittää tutustua? Kunnioituksesta isää kohtaan, jos nyt muuten haluaa välejä isäänsä siis ylläpitää?
Kyllä se riittää. Miksi juuri tällaiseen ihmiseen pitäisi yrittää tutustua? Pallo on nyt isällä välien suhteen, kaikki riippuu hänestä.
No ihan sama jos et tajua.
Peruskohteliaisuus on sitä, että yritetään tutustua omien läheisten rakkaisiin. Jos ei kemiat synkkaa, sille ei mitään sitten mahda, mutta neutraalin kohtelias pitää silti olla.
Ihan sama kuin että ei suostuisi tapaamaan lapsensa puolisoa, tai veljen, tai siskon. Hyvin epäkunnioittavaa.
Ei sillä ole mitään merkitystä. Epäkunnioittavaa oli kohtelu äitiänikin kohtaan, molempien taholta.
Ja äitisi oli täysin viaton pulmunen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhliin osallistuu kuitenkin myös äitini, enkä halua hänelle ikävää juhlapäivää.
Onko äidilläsi itsellään asiaan sanan sijaa, vai päätätkö hänen puolestaan, että hänellä olisi ikävää?
Miksi ap:n äidille tulisi ikävä juhlapäivä, jos ap:n isä tulisin uuden naisen kanssa juhliin? Mitä tenavia nämä muka aikuiset ovat? Eivät osaa iloita lapsensa juhlapäivästä?
No mutta ap kertoi, että isänsä on seurustellut vasta muutaman kuukauden. Ei kai nyt vielä ole edes tiedossa se, että pari olisi vakiintunut. Mielestäni tässä tapauksessa ei ole ollenkaan tarpeen, että hän osallistuu. Itse en ainakaan tuollaisessa tilanteessa menisi seurustelukumppanini perhejuhliin. Kai ihmiset osaavat yksinkin juhliin mennä. Eniten tässä mielestäni voisi vieraita ajatellen ajatella ap:n äitiä. Jos hän tuntee olonsa vaivautuneeksi ko. juhlissa jos isän uuden uutukainen nainen olisi mukana, niin sitten tuo nainen ei tule.
Kuinka pitkään äidin vaivaantuneisuus tai loukkaantuminen saa estää isän uutta puolisoa tulemasta? Kuukauden? Vuoden? Kymmenen vuotta? Kun äiti ei vaan pääse irti pahasta mielestään.
Hieman epärelevantti kysymys tässä vaiheessa, kun ei yhtään tiedä, jatkuuko seurustelu. Epärelevantti myös siinä mielessä, ettei mitään vaivautuneisuutta myöhemmin tule ilmaantumaan todennäköisesti. Mutta pohditaan nyt hieman.
Yrität syyllistää apn äitiä. Eikö vain.
Jos apn vanhempien ero on tuore ja isällä on nyt sitten uusi naisystävä, niin se on tietenkin aika vaikea tilanne tai tuollainen olisi vaikea tilanne useimmille. Tunteet eivät lakkaa avioeroon, jos niitä vielä on jäljellä. Niin se vain on. Mielestäni ympäristö voisi olla hienotunteinen ja ymmärtäväinen tällaisissa tilanteissa ja antaa eronneille aikaa tottua uusiin ihmisiin ja tilanteisiin. Kastejuhla on todella hyvin intiimi perhejuhla ja totta kai isän uusi naisystävä on täysin ulkopuolinen tuollaisessa tilanteessa. Eri asia on sitten, kun pari on ollut yhdessä vuosikausia. On aika selvää, että vuosien kuluttua isä naisineen on aivan ok apn äidille. Mutta tunteet vaativat aikansa ja näissä asioissa on tietty marssijärjestys, jota ehkä minäminätyyppien on vaikea oivaltaa. Itse en missään tapauksessa lähtisi uutena naisystävänä tällaisiin tilaisuuksiin. Miksi ihmeessä menisin. Jos uusi mieheni olisi niin lapsellinen, että tarvitsisi minut mukaansa, niin pitäisin hänelle äidillisen puhuttelun kauniista käyttäytymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole tutustuneet syystä, että? Pelkkäät loukkaavasi äitisiä, jos tutustutte?
Miksi ihmeessä aikuisen lapsen pitäisi tutustua isänsä partneriin?
Miksi tosiaan aikuisen lapsen pitäisi olla missään tekemisssä vanhempiensa kanssa?
Tosiaan aikuisena lapsena haluaisin olla tekemisissä nimenomaan isäni kanssa, en hänen kumppaninsa. Jos se ei onnistu, sitten ollaan kokonaan tapaamatta. Sekin passaa kyllä.
Olisko perusteluja esittää?
Se riittää perusteluksi, että aikuisena ihmisenä saan itse päättää kenen kanssa olen tekemisissä ja kenen en.
Mutta riittääkö perusteluksi olla olematta tekemisissä se, että tyyppi on isän uusi kumppani? Eikö juuri tällaisiin ihmisiin pitäisi ainakin yrittää tutustua? Kunnioituksesta isää kohtaan, jos nyt muuten haluaa välejä isäänsä siis ylläpitää?
Kyllä se riittää. Miksi juuri tällaiseen ihmiseen pitäisi yrittää tutustua? Pallo on nyt isällä välien suhteen, kaikki riippuu hänestä.
No ihan sama jos et tajua.
Peruskohteliaisuus on sitä, että yritetään tutustua omien läheisten rakkaisiin. Jos ei kemiat synkkaa, sille ei mitään sitten mahda, mutta neutraalin kohtelias pitää silti olla.
Ihan sama kuin että ei suostuisi tapaamaan lapsensa puolisoa, tai veljen, tai siskon. Hyvin epäkunnioittavaa.
Ei sillä ole mitään merkitystä. Epäkunnioittavaa oli kohtelu äitiänikin kohtaan, molempien taholta.
Ja äitisi oli täysin viaton pulmunen...
Näihin verrattuna kyllä. No, isäni tytär olen ja jatkan yhtä epäkunnioittavaa linjaa millä hän on aloittanut.
Niinno. Jos et kutsu naisystävää, loukkaat isääsi.
Jos kutsut, loukkaat äitiäsi.
Kumpi sitten pahempi/parempi?
Jos itse olisin asiaa päättämässä, miettisin niin, että kutsun ne jotka paikalle haluan nais/miesystävineen, miehineen, vaimoineen jne. Jos joku loukkaantuu, se on hänen ongelmansa. Mutta toisaalta kun kaikki taustat eivät ole tiedossa, niin vaikea neuvoa.