Typerät säännöt työpaikoilla

Vaatekaupassa työskennellessäni ei saanut sanoa työkavereille että käyn vessassa ettei asiakkaat koe oloaan epämielyttäväksi?? Piti sanoa että käyn nopeasti taukohuoneessa :D

Kutoa kokouksessa?? En ole ollut yhdessäkääb työpaikassa misää joku kutoisi kokouksessa. Enkä ikimaailmassa edes kahtaisi kaivaa kutimia esiin. Kaikkea sitä saa lukea :DD

Olin aikaisemmin töissä varastolla, kun joku iso pomo keksi (varmasti pitkän aihoriihen jälkeen) mahtavan idean, nimittäin hymynaama-asteikon meidän työntekijöiden arvioimiseksi! Hymynaamoja oli kolmenlaisia: iloinen, neutraali ja surunaama. Pomo oli myös asettanut jokaiselle osastolle oman tavoitelukunsa, jonka osaston työntekijöiden pitäisi saavuttaa, esim.montako tilausta pitää käsitellä tunnissa. Tavoitteet olivat mahdottomia, tai ainakin sellaisia että kaikkien oli niitä mahdoton saavuttaa :D Esim.jos meille tuli 100 tilausta tunnissa, yhden työntekijän tavoitteena oli käsitellä 30 tilausta, ja meitä oli 6 töissä... Muutenkin jotkut tilaukset vei enemmän aikaa, jotkut olivat nopeampia, joten se montako tilausta käsittelee ei kerro työsuorituksesta paljoa. Onhan ne isot tilauksetkin tehtävä!

Meillä oli kerran viikossa kokous, jossa käytiin läpi työsuoritusta. Kaikkien hymynaamat oli heijastettuna valkokankaalle, ja pomo (jota näimme vain kokouksissa) kävi yksitellen nimeltä kaikkien, n.50henkilön, suorituksen :) Kerran yksi työkaverini joutui jäämään parin muun työntekijän kanssa kokouksen jälkeen miettimään kahdeksi tunniksi pomon kanssa miten parantaa omaa työtahtiaan.

Tuo hymynaama-juttu sopii kouluihin, mutta työpaikoilla tuntuu lapselliselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkekaapissa ei saa olla särkylääkkeitä, ettei niitä väärinkäytetä. Laastareita vaan.

Voi jösses! En tiiä, onko yleinen sääntö valtiolla, mutta päänsäryn iskiessä, tämä sääntö vaan lisäsi särkyä!!

Olisi sitten parempi, kun ei olisi koko kaappia.

Meiltä apteekki kyseli että onhan särkylääkkeet lukon takana ja saa vain pyydettäessä kun haimme täydennystä lääkekaapiin. Että kukaan ei ota vahingossa övereitä Buranaa

Ohi aiheen, mutta itseäni ärsyttää tuollaiset asiattomat kysymykset suunnattomasti. Apteekeissa on tosiaan otettu tuollainen ylihuolehtiva ote asioihin. Olin itse lääkeruiskua ostamassa, ja farmaseutti tai mikä ikinä olikaan, kyseli, että mihin tarkoitukseen. Siis kun pyysin näyttämään, mitä eri kokoja on. Lääkeruiskutkin on nykyään piilossa, koska hui, niilläkin voi vissiin rahanpesurikoksen tai terrori-iskun suorittaa. Sanoin vain, että valitsen sopivan, kun näytät mitä kokoja on.

No nuuskaruiskuksihan sen ostin, mutta se asia ei apteekin tädille kuulu millään tavalla. Toinen käyttötarkoitus, jota ei viitsi apteekissa huudella, on muumimukimenetelmään liittyvä, siinäkin on hyvä ruuttaa käyttää.

No sitten piti ostaa irtotupakkaa kaupasta dänkin sekaan. Eikös vain sekin ollut vaikeaa, kun olisi pitänyt itse tietää merkki. Mistä minä tiedän, minkä merkkisiä irtotupakoita kaupoissa myydään? Aloin sitten luettelemaan kaikenlaisia mieleen juolahtavia nimiä, kunnes satuin sanomaan taikasanan, ja tupakat irtosi.

Taidan siirtyä kokonaan laittomiin päihteisiin, kun laillisten hankkiminen on jo vaikeampaa kuin laittomien.

Monissa apteekeissa on otettu käytäntö ettei ruiskuja ja neuloja myydä koska sitten alkaa ravata huumeenkäyttäjiä ostoksilla kun tieto leviää että tietystä apteekista saa.

On nähty yhtä ja toista näiden tyyppien toimesta ikävä kyllä.

Mm puukon kanssa on tultu henkilökunnan puolelle uhkailemaan yms.

Siksi pidetään tiukkaa linjaa.

Laissa on sanottukin että jos herää epäilys väärinkäytöstä ei saa myydä.

Käytännössä on usein mahdoton tietää milloin näin on ja siispä ei juuri myydä kuin jos on resepti mukana tai joku oikeasti uskottava selitys.

Apteekeilla on lakiin perustuva velvollisuus varmistua lääkkeiden oikeasta ja turvallisesta käytöstä kun niitä myydään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vastasin tuohon neulomisjuttuun, että ymmärrän säännön oikein hyvin, koska neulominen on vähän kuin autoilemista puhelin korvalla: luulee olevansa täysissä sielun voimissa, mutta oikeasti kaikenlaista jää kuulematta, näkemättä ja ajattelematta.

Radion kuuntelemisen kieltäminen lähtee usein siitä, että radiokanavat tuottavat niin uskomatonta roskapuhetta ja roskamusiikkia, että on parempi olla ilman. Minun pinnani kiristyy jo suuhygienistin käsittelyssä, kun huoneen nurkasta kaikuu kuvottava suomipoppi ja -räppi ja sitä pilkuttavat älyttömät mainokset. Radiollisessa lihapakkaamossa saattaisin joku päivä silpoa lihaveitselläni poppikoneen.

Typerin sääntö, jonka olen itse nähnyt, oli kielto pitää työpisteessä mitään henkilökohtaista, ei valokuvaa, ei stressilelua, ei vesipulloa. Kyseessä oli avokonttori, johon asiakkailla ei ollut pääsyä. Huonekasvikielto kävi järkeen, mutta muuten tuo tuntui vähän liioitellulta.

Hyvä tavaton, mikä määrä alapeukkuja! Eikä yhtään kommenttia?

Mikä tuossa nyt niin erimielisyyttä herättävää on?

a) mielipiteeni neulomisesta, joka vaikuttaa negatiivisesti havaintokykyyn

b) mielipiteeni suomipopista- ja räpistä, joka on kuvottavaa

c) se, että tiukka kielto pitää yhtään mitään henkilökohtaista työpisteessä, on mielestäni typerää

Kai nyt edes joku 288:sta miinustajasta viitsii kommentoida? Nyt nimittäin kiinnostaa. :)

Nro 1

Juu juu, tosi nokkelaa miinustella edelleen. Tämä on kuitenkin keskustelupalsta, eikö?

Nro 1

Merkkaako noi peukut tosiaan noin paljon sulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neulominen kokouksissa jne on kiellettyä siksi että se on loukkaavaa sitä kohtaa joka juuri sillä hetkellä puhuu kun hänelle ei anneta täyttä huomiota. Lisäksi toki on se että saattaa missata jotain tärkeää jos vaikka silmukka karkaa ja sitten keskittyy siihen.

Tämä on sikäli huvittavaa, että kokouksissa voi kuitenkin notkua vaikka AV:llä. Terveisiä tosi tylsästä kokouksesta :D 

Sun, ja muiden samanlaisten tulisi ottaa asia puheeksi siellä kokouksessa tai esimiehelle suoraan. Ehkei teitä tarvita siellä kokouksessa jatkossa. Turhat palaverit on ajan haaskausta. Meillä on ainakin aina sellaiset paltsut joissa ihan oikeesti käydään asioita läpi, turhia ei pidetä.

Meillä asiakas edellyttää, että joku yrityksestä on palaverissa paikalla. Ja jonkun on silloin oltava, halusi tai ei. Projektista riippuen se olen joko minä tai joku muu. Turhiahan nämä palaverit ovat, kun kuitenkin kokouksen pöytäkirjasta voi lukea ihan samat asiat. Enemmän nämä ovat sellaisia "nice to know" -palavereja kuin sillä tavalla informatiivisia, että ne vaikuttaisivat varsinaisen työn tekemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

En saata ymmärtää tahi hyväksyä sääntöä, että vapaa-ajan somessa on pakko hyväksyä jokainen työtoveri kaveriksi/seuraajaksi/kontaktiksi. Ja kyllä, meille tuli pitkä viesti intraan, jossa kyseinen käytäntö on hyvänmaun mukaista toimintaa ja että kaikkien on oltava kaikkien kavereita. Mikäli ei hyväksy kaveripyyntöä, saattaa syyllistyä työpaikkakiusaamiseen.

Ymmärrän kyseisen säännön alakoulun pihaleikeissä, jotta kenellekään ei tule paha mieli. Mutta minähän en jumalauta hyväksy ainuttakaan kaveripyyntöä esimieheltäni, naapuriosaston pervolta Matilta tai HR:n kitisijä-Anjalta, joka haukkuu kaikki kollegansa joka tapauksessa kahvitauolla.

Sanomattakin selvää, että facea en tästä syystä käytä.

Minulla loppui somen käyttö samasta syystä. Kaikki työkaverit oli pakko hyväksyä kavereiksi, ja kaiken lisäksi pomoni vaati, että työntekijöiden on mainostettava omassa henkilökohtaisessa profiilissaan yrityksen tuotteita ja tarjouksia.

Olen töissä kaupassa, jossa myydään elintarvikkeita, kosmetiikkaa, siivousvälineitä yms. kaikkea mahdollista kodin tavaraa. Meidän työntekijöiden pitäisi kuulemma laittaa facebookiin jotain "Tänään Libresse-siteet tarjouksessa 1,59 euroa! Tervetuloa ostoksille!" -tyyppisiä viestejä.

En muutenkaan  kirjoittele facebookkiin mitään henkilökohtaisia päivityksiä, vaan käytän sitä lähinnä yhteydenpitovälineenä kavereiden kanssa, joten olisi todella outoa ja noloa alkaa yhtäkkiä kirjoittelemaan jotain juhlamokkatarjouksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vastasin tuohon neulomisjuttuun, että ymmärrän säännön oikein hyvin, koska neulominen on vähän kuin autoilemista puhelin korvalla: luulee olevansa täysissä sielun voimissa, mutta oikeasti kaikenlaista jää kuulematta, näkemättä ja ajattelematta.

Radion kuuntelemisen kieltäminen lähtee usein siitä, että radiokanavat tuottavat niin uskomatonta roskapuhetta ja roskamusiikkia, että on parempi olla ilman. Minun pinnani kiristyy jo suuhygienistin käsittelyssä, kun huoneen nurkasta kaikuu kuvottava suomipoppi ja -räppi ja sitä pilkuttavat älyttömät mainokset. Radiollisessa lihapakkaamossa saattaisin joku päivä silpoa lihaveitselläni poppikoneen.

Typerin sääntö, jonka olen itse nähnyt, oli kielto pitää työpisteessä mitään henkilökohtaista, ei valokuvaa, ei stressilelua, ei vesipulloa. Kyseessä oli avokonttori, johon asiakkailla ei ollut pääsyä. Huonekasvikielto kävi järkeen, mutta muuten tuo tuntui vähän liioitellulta.

Hyvä tavaton, mikä määrä alapeukkuja! Eikä yhtään kommenttia?

Mikä tuossa nyt niin erimielisyyttä herättävää on?

a) mielipiteeni neulomisesta, joka vaikuttaa negatiivisesti havaintokykyyn

b) mielipiteeni suomipopista- ja räpistä, joka on kuvottavaa

c) se, että tiukka kielto pitää yhtään mitään henkilökohtaista työpisteessä, on mielestäni typerää

Kai nyt edes joku 288:sta miinustajasta viitsii kommentoida? Nyt nimittäin kiinnostaa. :)

Nro 1

Juu juu, tosi nokkelaa miinustella edelleen. Tämä on kuitenkin keskustelupalsta, eikö?

Nro 1

Merkkaako noi peukut tosiaan noin paljon sulle?

Eivät. Minua vain kiinnostaa se, mistä asiasta kanssani ollaan noin kovasti eri mieltä. Kohdasta a ollaan näemmä pitkälti samaa mieltä, kohdasta c yleensä ollaan työpaikoilla samaa mieltä, joten syypää lienee kohta b. Se ei kyllä ole isokaan ihme, koska valtaosalla suomalaisista on ikään katsomatta pöyristyttävän huono musiikkimaku.

Ja nyt minä häivyn. Tulen illalla vilkaisemaan, kuinka monta nokkelaa ja hassunhauskaa miinusta olen saanut kasaan mykältä kansanosalta. :)

Nro 1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vastasin tuohon neulomisjuttuun, että ymmärrän säännön oikein hyvin, koska neulominen on vähän kuin autoilemista puhelin korvalla: luulee olevansa täysissä sielun voimissa, mutta oikeasti kaikenlaista jää kuulematta, näkemättä ja ajattelematta.

Radion kuuntelemisen kieltäminen lähtee usein siitä, että radiokanavat tuottavat niin uskomatonta roskapuhetta ja roskamusiikkia, että on parempi olla ilman. Minun pinnani kiristyy jo suuhygienistin käsittelyssä, kun huoneen nurkasta kaikuu kuvottava suomipoppi ja -räppi ja sitä pilkuttavat älyttömät mainokset. Radiollisessa lihapakkaamossa saattaisin joku päivä silpoa lihaveitselläni poppikoneen.

Typerin sääntö, jonka olen itse nähnyt, oli kielto pitää työpisteessä mitään henkilökohtaista, ei valokuvaa, ei stressilelua, ei vesipulloa. Kyseessä oli avokonttori, johon asiakkailla ei ollut pääsyä. Huonekasvikielto kävi järkeen, mutta muuten tuo tuntui vähän liioitellulta.

Hyvä tavaton, mikä määrä alapeukkuja! Eikä yhtään kommenttia?

Mikä tuossa nyt niin erimielisyyttä herättävää on?

a) mielipiteeni neulomisesta, joka vaikuttaa negatiivisesti havaintokykyyn

b) mielipiteeni suomipopista- ja räpistä, joka on kuvottavaa

c) se, että tiukka kielto pitää yhtään mitään henkilökohtaista työpisteessä, on mielestäni typerää

Kai nyt edes joku 288:sta miinustajasta viitsii kommentoida? Nyt nimittäin kiinnostaa. :)

Nro 1

Juu juu, tosi nokkelaa miinustella edelleen. Tämä on kuitenkin keskustelupalsta, eikö?

Nro 1

Merkkaako noi peukut tosiaan noin paljon sulle?

Eivät. Minua vain kiinnostaa se, mistä asiasta kanssani ollaan noin kovasti eri mieltä. Kohdasta a ollaan näemmä pitkälti samaa mieltä, kohdasta c yleensä ollaan työpaikoilla samaa mieltä, joten syypää lienee kohta b. Se ei kyllä ole isokaan ihme, koska valtaosalla suomalaisista on ikään katsomatta pöyristyttävän huono musiikkimaku.

Ja nyt minä häivyn. Tulen illalla vilkaisemaan, kuinka monta nokkelaa ja hassunhauskaa miinusta olen saanut kasaan mykältä kansanosalta. :)

Nro 1

Menipä tunteisiin, kun noin pitkän vastineen jaksoi vääntää, ja lopuksi hieno defenssi vielä.

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut pitää sandaaleita, jotka "napsuu" kävellessä (eli semmoisia "flip flop" -sandaaleita). Kyseessä itsenäisesti tehtävä siivoustyö, jossa ei joutunut kohtaamaan asiakkaita tai ylipäätään ketään, joka sen "napsutuksen" olisi kuullut. :D

Se pitäisi kieltää työturvallisuuteen vedoten. Tuollaisilla kengillä ei saa korvauksia, jos jalka menee sököksi töissä.

Vierailija kirjoitti:

Me kiellettiin töissä sormukset, korvikset yms. Korut

Tästä nousi kauhea haloo ja muutama mamma ei suostunut sormuksia pois ottamaan.

Jouduin sanomaan että sitten loppuu työt ja että sääntö ei ole minun keksimäni ja koska asiasta on tullut kaksi huomautusta niin siksi täyskielto.

<<<<<<Sama sääntö saisi olla voimassa nuolla kaikenmaailman tv-kokeilla.!!!!!>>>>>>>>>

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vastasin tuohon neulomisjuttuun, että ymmärrän säännön oikein hyvin, koska neulominen on vähän kuin autoilemista puhelin korvalla: luulee olevansa täysissä sielun voimissa, mutta oikeasti kaikenlaista jää kuulematta, näkemättä ja ajattelematta.

Radion kuuntelemisen kieltäminen lähtee usein siitä, että radiokanavat tuottavat niin uskomatonta roskapuhetta ja roskamusiikkia, että on parempi olla ilman. Minun pinnani kiristyy jo suuhygienistin käsittelyssä, kun huoneen nurkasta kaikuu kuvottava suomipoppi ja -räppi ja sitä pilkuttavat älyttömät mainokset. Radiollisessa lihapakkaamossa saattaisin joku päivä silpoa lihaveitselläni poppikoneen.

Typerin sääntö, jonka olen itse nähnyt, oli kielto pitää työpisteessä mitään henkilökohtaista, ei valokuvaa, ei stressilelua, ei vesipulloa. Kyseessä oli avokonttori, johon asiakkailla ei ollut pääsyä. Huonekasvikielto kävi järkeen, mutta muuten tuo tuntui vähän liioitellulta.

Hyvä tavaton, mikä määrä alapeukkuja! Eikä yhtään kommenttia?

Mikä tuossa nyt niin erimielisyyttä herättävää on?

a) mielipiteeni neulomisesta, joka vaikuttaa negatiivisesti havaintokykyyn

b) mielipiteeni suomipopista- ja räpistä, joka on kuvottavaa

c) se, että tiukka kielto pitää yhtään mitään henkilökohtaista työpisteessä, on mielestäni typerää

Kai nyt edes joku 288:sta miinustajasta viitsii kommentoida? Nyt nimittäin kiinnostaa. :)

Nro 1

Juu juu, tosi nokkelaa miinustella edelleen. Tämä on kuitenkin keskustelupalsta, eikö?

Nro 1

Merkkaako noi peukut tosiaan noin paljon sulle?

Eivät. Minua vain kiinnostaa se, mistä asiasta kanssani ollaan noin kovasti eri mieltä. Kohdasta a ollaan näemmä pitkälti samaa mieltä, kohdasta c yleensä ollaan työpaikoilla samaa mieltä, joten syypää lienee kohta b. Se ei kyllä ole isokaan ihme, koska valtaosalla suomalaisista on ikään katsomatta pöyristyttävän huono musiikkimaku.

Ja nyt minä häivyn. Tulen illalla vilkaisemaan, kuinka monta nokkelaa ja hassunhauskaa miinusta olen saanut kasaan mykältä kansanosalta. :)

Nro 1

Millainen taukki viiitsii ylipäätään vauhkoontua jostain peukuista :D

No sellainen, joka tekee käsitöitä palaverissa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vastasin tuohon neulomisjuttuun, että ymmärrän säännön oikein hyvin, koska neulominen on vähän kuin autoilemista puhelin korvalla: luulee olevansa täysissä sielun voimissa, mutta oikeasti kaikenlaista jää kuulematta, näkemättä ja ajattelematta.

Radion kuuntelemisen kieltäminen lähtee usein siitä, että radiokanavat tuottavat niin uskomatonta roskapuhetta ja roskamusiikkia, että on parempi olla ilman. Minun pinnani kiristyy jo suuhygienistin käsittelyssä, kun huoneen nurkasta kaikuu kuvottava suomipoppi ja -räppi ja sitä pilkuttavat älyttömät mainokset. Radiollisessa lihapakkaamossa saattaisin joku päivä silpoa lihaveitselläni poppikoneen.

Typerin sääntö, jonka olen itse nähnyt, oli kielto pitää työpisteessä mitään henkilökohtaista, ei valokuvaa, ei stressilelua, ei vesipulloa. Kyseessä oli avokonttori, johon asiakkailla ei ollut pääsyä. Huonekasvikielto kävi järkeen, mutta muuten tuo tuntui vähän liioitellulta.

Hyvä tavaton, mikä määrä alapeukkuja! Eikä yhtään kommenttia?

Mikä tuossa nyt niin erimielisyyttä herättävää on?

a) mielipiteeni neulomisesta, joka vaikuttaa negatiivisesti havaintokykyyn

b) mielipiteeni suomipopista- ja räpistä, joka on kuvottavaa

c) se, että tiukka kielto pitää yhtään mitään henkilökohtaista työpisteessä, on mielestäni typerää

Kai nyt edes joku 288:sta miinustajasta viitsii kommentoida? Nyt nimittäin kiinnostaa. :)

Nro 1

Juu juu, tosi nokkelaa miinustella edelleen. Tämä on kuitenkin keskustelupalsta, eikö?

Nro 1

Merkkaako noi peukut tosiaan noin paljon sulle?

Eivät. Minua vain kiinnostaa se, mistä asiasta kanssani ollaan noin kovasti eri mieltä. Kohdasta a ollaan näemmä pitkälti samaa mieltä, kohdasta c yleensä ollaan työpaikoilla samaa mieltä, joten syypää lienee kohta b. Se ei kyllä ole isokaan ihme, koska valtaosalla suomalaisista on ikään katsomatta pöyristyttävän huono musiikkimaku.

Ja nyt minä häivyn. Tulen illalla vilkaisemaan, kuinka monta nokkelaa ja hassunhauskaa miinusta olen saanut kasaan mykältä kansanosalta. :)

Nro 1

Menipä tunteisiin, kun noin pitkän vastineen jaksoi vääntää, ja lopuksi hieno defenssi vielä.

Katsokaa! OOoh! Nyt hän kävi itse ALAPEUKUTTAMASSA, VOI SINÄ MIINUSTELIJANAINEN!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vastasin tuohon neulomisjuttuun, että ymmärrän säännön oikein hyvin, koska neulominen on vähän kuin autoilemista puhelin korvalla: luulee olevansa täysissä sielun voimissa, mutta oikeasti kaikenlaista jää kuulematta, näkemättä ja ajattelematta.

Radion kuuntelemisen kieltäminen lähtee usein siitä, että radiokanavat tuottavat niin uskomatonta roskapuhetta ja roskamusiikkia, että on parempi olla ilman. Minun pinnani kiristyy jo suuhygienistin käsittelyssä, kun huoneen nurkasta kaikuu kuvottava suomipoppi ja -räppi ja sitä pilkuttavat älyttömät mainokset. Radiollisessa lihapakkaamossa saattaisin joku päivä silpoa lihaveitselläni poppikoneen.

Typerin sääntö, jonka olen itse nähnyt, oli kielto pitää työpisteessä mitään henkilökohtaista, ei valokuvaa, ei stressilelua, ei vesipulloa. Kyseessä oli avokonttori, johon asiakkailla ei ollut pääsyä. Huonekasvikielto kävi järkeen, mutta muuten tuo tuntui vähän liioitellulta.

Hyvä tavaton, mikä määrä alapeukkuja! Eikä yhtään kommenttia?

Mikä tuossa nyt niin erimielisyyttä herättävää on?

a) mielipiteeni neulomisesta, joka vaikuttaa negatiivisesti havaintokykyyn

b) mielipiteeni suomipopista- ja räpistä, joka on kuvottavaa

c) se, että tiukka kielto pitää yhtään mitään henkilökohtaista työpisteessä, on mielestäni typerää

Kai nyt edes joku 288:sta miinustajasta viitsii kommentoida? Nyt nimittäin kiinnostaa. :)

Nro 1

Juu juu, tosi nokkelaa miinustella edelleen. Tämä on kuitenkin keskustelupalsta, eikö?

Nro 1

Merkkaako noi peukut tosiaan noin paljon sulle?

Eivät. Minua vain kiinnostaa se, mistä asiasta kanssani ollaan noin kovasti eri mieltä. Kohdasta a ollaan näemmä pitkälti samaa mieltä, kohdasta c yleensä ollaan työpaikoilla samaa mieltä, joten syypää lienee kohta b. Se ei kyllä ole isokaan ihme, koska valtaosalla suomalaisista on ikään katsomatta pöyristyttävän huono musiikkimaku.

Ja nyt minä häivyn. Tulen illalla vilkaisemaan, kuinka monta nokkelaa ja hassunhauskaa miinusta olen saanut kasaan mykältä kansanosalta. :)

Nro 1

No nyt kyllä se koira äläht in wich kalicka kalaht.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vastasin tuohon neulomisjuttuun, että ymmärrän säännön oikein hyvin, koska neulominen on vähän kuin autoilemista puhelin korvalla: luulee olevansa täysissä sielun voimissa, mutta oikeasti kaikenlaista jää kuulematta, näkemättä ja ajattelematta.

Radion kuuntelemisen kieltäminen lähtee usein siitä, että radiokanavat tuottavat niin uskomatonta roskapuhetta ja roskamusiikkia, että on parempi olla ilman. Minun pinnani kiristyy jo suuhygienistin käsittelyssä, kun huoneen nurkasta kaikuu kuvottava suomipoppi ja -räppi ja sitä pilkuttavat älyttömät mainokset. Radiollisessa lihapakkaamossa saattaisin joku päivä silpoa lihaveitselläni poppikoneen.

Typerin sääntö, jonka olen itse nähnyt, oli kielto pitää työpisteessä mitään henkilökohtaista, ei valokuvaa, ei stressilelua, ei vesipulloa. Kyseessä oli avokonttori, johon asiakkailla ei ollut pääsyä. Huonekasvikielto kävi järkeen, mutta muuten tuo tuntui vähän liioitellulta.

Hyvä tavaton, mikä määrä alapeukkuja! Eikä yhtään kommenttia?

Mikä tuossa nyt niin erimielisyyttä herättävää on?

a) mielipiteeni neulomisesta, joka vaikuttaa negatiivisesti havaintokykyyn

b) mielipiteeni suomipopista- ja räpistä, joka on kuvottavaa

c) se, että tiukka kielto pitää yhtään mitään henkilökohtaista työpisteessä, on mielestäni typerää

Kai nyt edes joku 288:sta miinustajasta viitsii kommentoida? Nyt nimittäin kiinnostaa. :)

Nro 1

Juu juu, tosi nokkelaa miinustella edelleen. Tämä on kuitenkin keskustelupalsta, eikö?

Nro 1

Merkkaako noi peukut tosiaan noin paljon sulle?

Eivät. Minua vain kiinnostaa se, mistä asiasta kanssani ollaan noin kovasti eri mieltä. Kohdasta a ollaan näemmä pitkälti samaa mieltä, kohdasta c yleensä ollaan työpaikoilla samaa mieltä, joten syypää lienee kohta b. Se ei kyllä ole isokaan ihme, koska valtaosalla suomalaisista on ikään katsomatta pöyristyttävän huono musiikkimaku.

Ja nyt minä häivyn. Tulen illalla vilkaisemaan, kuinka monta nokkelaa ja hassunhauskaa miinusta olen saanut kasaan mykältä kansanosalta. :)

Nro 1

Menipä tunteisiin, kun noin pitkän vastineen jaksoi vääntää, ja lopuksi hieno defenssi vielä.

Katsokaa! OOoh! Nyt hän kävi itse ALAPEUKUTTAMASSA, VOI SINÄ MIINUSTELIJANAINEN!

Ei kun minä ihan sivusta miinustin.

Ärsyttää tuollainen " meni tunteisiin" kun ei keksitä mitään oikeasti. Ja samoin tuo " defenssi". Aina voi tuollaisilla kuitata kun ei muuhun kykene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vastasin tuohon neulomisjuttuun, että ymmärrän säännön oikein hyvin, koska neulominen on vähän kuin autoilemista puhelin korvalla: luulee olevansa täysissä sielun voimissa, mutta oikeasti kaikenlaista jää kuulematta, näkemättä ja ajattelematta.

Radion kuuntelemisen kieltäminen lähtee usein siitä, että radiokanavat tuottavat niin uskomatonta roskapuhetta ja roskamusiikkia, että on parempi olla ilman. Minun pinnani kiristyy jo suuhygienistin käsittelyssä, kun huoneen nurkasta kaikuu kuvottava suomipoppi ja -räppi ja sitä pilkuttavat älyttömät mainokset. Radiollisessa lihapakkaamossa saattaisin joku päivä silpoa lihaveitselläni poppikoneen.

Typerin sääntö, jonka olen itse nähnyt, oli kielto pitää työpisteessä mitään henkilökohtaista, ei valokuvaa, ei stressilelua, ei vesipulloa. Kyseessä oli avokonttori, johon asiakkailla ei ollut pääsyä. Huonekasvikielto kävi järkeen, mutta muuten tuo tuntui vähän liioitellulta.

Hyvä tavaton, mikä määrä alapeukkuja! Eikä yhtään kommenttia?

Mikä tuossa nyt niin erimielisyyttä herättävää on?

a) mielipiteeni neulomisesta, joka vaikuttaa negatiivisesti havaintokykyyn

b) mielipiteeni suomipopista- ja räpistä, joka on kuvottavaa

c) se, että tiukka kielto pitää yhtään mitään henkilökohtaista työpisteessä, on mielestäni typerää

Kai nyt edes joku 288:sta miinustajasta viitsii kommentoida? Nyt nimittäin kiinnostaa. :)

Nro 1

Juu juu, tosi nokkelaa miinustella edelleen. Tämä on kuitenkin keskustelupalsta, eikö?

Nro 1

Merkkaako noi peukut tosiaan noin paljon sulle?

Eivät. Minua vain kiinnostaa se, mistä asiasta kanssani ollaan noin kovasti eri mieltä. Kohdasta a ollaan näemmä pitkälti samaa mieltä, kohdasta c yleensä ollaan työpaikoilla samaa mieltä, joten syypää lienee kohta b. Se ei kyllä ole isokaan ihme, koska valtaosalla suomalaisista on ikään katsomatta pöyristyttävän huono musiikkimaku.

Ja nyt minä häivyn. Tulen illalla vilkaisemaan, kuinka monta nokkelaa ja hassunhauskaa miinusta olen saanut kasaan mykältä kansanosalta. :)

Nro 1

Menipä tunteisiin, kun noin pitkän vastineen jaksoi vääntää, ja lopuksi hieno defenssi vielä.

Katsokaa! OOoh! Nyt hän kävi itse ALAPEUKUTTAMASSA, VOI SINÄ MIINUSTELIJANAINEN!

Ei kun minä ihan sivusta miinustin.

Ärsyttää tuollainen " meni tunteisiin" kun ei keksitä mitään oikeasti. Ja samoin tuo " defenssi". Aina voi tuollaisilla kuitata kun ei muuhun kykene.

Taidat olla vähän tietynlainen. Tässä tapauksessa molemmat pitivät paikkansa: pieneen kuittiin kirjoitetaan kilometrin pituinen vastine miten "ei mua haittaa oikeeeeeestiiii" vaikka selvästi haitaa. Defenssi oli se, että "katotaan paljon tää saa miinuksia teiltä säälittäviltä" eli kirjoitetaan valmiiksi tuollainen ettei kukaan miinustaisi, tai jos miinustaa, niin MÄÄ SANOIN :D:D:D:D:D:D:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vastasin tuohon neulomisjuttuun, että ymmärrän säännön oikein hyvin, koska neulominen on vähän kuin autoilemista puhelin korvalla: luulee olevansa täysissä sielun voimissa, mutta oikeasti kaikenlaista jää kuulematta, näkemättä ja ajattelematta.

Radion kuuntelemisen kieltäminen lähtee usein siitä, että radiokanavat tuottavat niin uskomatonta roskapuhetta ja roskamusiikkia, että on parempi olla ilman. Minun pinnani kiristyy jo suuhygienistin käsittelyssä, kun huoneen nurkasta kaikuu kuvottava suomipoppi ja -räppi ja sitä pilkuttavat älyttömät mainokset. Radiollisessa lihapakkaamossa saattaisin joku päivä silpoa lihaveitselläni poppikoneen.

Typerin sääntö, jonka olen itse nähnyt, oli kielto pitää työpisteessä mitään henkilökohtaista, ei valokuvaa, ei stressilelua, ei vesipulloa. Kyseessä oli avokonttori, johon asiakkailla ei ollut pääsyä. Huonekasvikielto kävi järkeen, mutta muuten tuo tuntui vähän liioitellulta.

Hyvä tavaton, mikä määrä alapeukkuja! Eikä yhtään kommenttia?

Mikä tuossa nyt niin erimielisyyttä herättävää on?

a) mielipiteeni neulomisesta, joka vaikuttaa negatiivisesti havaintokykyyn

b) mielipiteeni suomipopista- ja räpistä, joka on kuvottavaa

c) se, että tiukka kielto pitää yhtään mitään henkilökohtaista työpisteessä, on mielestäni typerää

Kai nyt edes joku 288:sta miinustajasta viitsii kommentoida? Nyt nimittäin kiinnostaa. :)

Nro 1

Juu juu, tosi nokkelaa miinustella edelleen. Tämä on kuitenkin keskustelupalsta, eikö?

Nro 1

Merkkaako noi peukut tosiaan noin paljon sulle?

Eivät. Minua vain kiinnostaa se, mistä asiasta kanssani ollaan noin kovasti eri mieltä. Kohdasta a ollaan näemmä pitkälti samaa mieltä, kohdasta c yleensä ollaan työpaikoilla samaa mieltä, joten syypää lienee kohta b. Se ei kyllä ole isokaan ihme, koska valtaosalla suomalaisista on ikään katsomatta pöyristyttävän huono musiikkimaku.

Ja nyt minä häivyn. Tulen illalla vilkaisemaan, kuinka monta nokkelaa ja hassunhauskaa miinusta olen saanut kasaan mykältä kansanosalta. :)

Nro 1

Menipä tunteisiin, kun noin pitkän vastineen jaksoi vääntää, ja lopuksi hieno defenssi vielä.

Katsokaa! OOoh! Nyt hän kävi itse ALAPEUKUTTAMASSA, VOI SINÄ MIINUSTELIJANAINEN!

Ei kun minä ihan sivusta miinustin.

Ärsyttää tuollainen " meni tunteisiin" kun ei keksitä mitään oikeasti. Ja samoin tuo " defenssi". Aina voi tuollaisilla kuitata kun ei muuhun kykene.

VOI SINÄ MIINUSTELIJANAINEN!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saata ymmärtää tahi hyväksyä sääntöä, että vapaa-ajan somessa on pakko hyväksyä jokainen työtoveri kaveriksi/seuraajaksi/kontaktiksi. Ja kyllä, meille tuli pitkä viesti intraan, jossa kyseinen käytäntö on hyvänmaun mukaista toimintaa ja että kaikkien on oltava kaikkien kavereita. Mikäli ei hyväksy kaveripyyntöä, saattaa syyllistyä työpaikkakiusaamiseen.

Ymmärrän kyseisen säännön alakoulun pihaleikeissä, jotta kenellekään ei tule paha mieli. Mutta minähän en jumalauta hyväksy ainuttakaan kaveripyyntöä esimieheltäni, naapuriosaston pervolta Matilta tai HR:n kitisijä-Anjalta, joka haukkuu kaikki kollegansa joka tapauksessa kahvitauolla.

Sanomattakin selvää, että facea en tästä syystä käytä.

Minulla loppui somen käyttö samasta syystä. Kaikki työkaverit oli pakko hyväksyä kavereiksi, ja kaiken lisäksi pomoni vaati, että työntekijöiden on mainostettava omassa henkilökohtaisessa profiilissaan yrityksen tuotteita ja tarjouksia.

Olen töissä kaupassa, jossa myydään elintarvikkeita, kosmetiikkaa, siivousvälineitä yms. kaikkea mahdollista kodin tavaraa. Meidän työntekijöiden pitäisi kuulemma laittaa facebookiin jotain "Tänään Libresse-siteet tarjouksessa 1,59 euroa! Tervetuloa ostoksille!" -tyyppisiä viestejä.

En muutenkaan  kirjoittele facebookkiin mitään henkilökohtaisia päivityksiä, vaan käytän sitä lähinnä yhteydenpitovälineenä kavereiden kanssa, joten olisi todella outoa ja noloa alkaa yhtäkkiä kirjoittelemaan jotain juhlamokkatarjouksia.

Meillä tuli käyttöön työhön liittyvä Facebook-ryhmä. Se oli sinänsä kätevä työkalu, mutta itse halusin pitää työn ja muun elämän tiukasti erillään, joten loin sitten toiset Facebook-tunnukset pelkästään ryhmää varten. Tulimme työkavereiden kanssa hyvin toimeen ja työt sujuivat, mutta emme olleet mitään ystäviä keskenämme emmekä siis viettäneet vapaa-aikaa toistemme seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät ymmärrä neulomista kahdesta syystä: eivät ymmärrä että naiset voivat tehdä kahta tai useampaa asiaa samaan aikaan ja toiseksi eivät tiedä, kuinka "yksinkertaista" työtä neulominen voi olla eikä se vaadi aina keskittymistä juuri siihen neuleeseen vaan kokousasiaan. Sama juttu kouluissa ja luennoille, opettaja piti neulomista henkilökohtaisena loukkauksena.

Se on se pirun kilinä ja kolina, mikä niistä puikoista lähtee, todella ärsyttävä jä häirisevä ääni.

Tiiätkö kun niitä on nykyään koivuisia ja bambuisiakin puikkoja. Eipä kilise.