Lue keskustelun säännöt.
Mummo hylkäsi lapset, miten sen selität lapsille?
15.06.2016 |
Neuvoja kaipailen. Anoppi hylkäsi meidän lapset, ei edes tervehdi jos jossain satutaan. Lapset on vielä pieniä, vanhin on vasta kouluikäinen.
En valota tässä nyt taustoja sen enempää, sen kerron ettei me olla "tehty" anopille yhtään mitään loukkaavaa. Kaiken takana on käly joka petasi huolella vuosia ettei me vain vahingossakaan käytetä mummoa ajanviettopaikkana tai mikä pahinta, lapsen vahtina. Syynä se perinteinen, se on hänen lapsiltaan pois.
Mutta asiaan. Miten mä selitän mummon käytöksen lapsille? Mummon jonka he muistaavat. Ollaan astuttu pari kertaa samaan paikkaan, kuten kauppaan. Lasten ilme kun mummo ei katso päinkään :(
Lapset miettii onko heissä vikaa, ovatko tehneet jotain pahaa. En osaa kertoa miksi emme voi käydä mummon luona. Tätä on siis kestänyt jo 2 vuotta ja lapset odottaa selitystä edelleen. Sydän särkyy joka kerta kun mummo tulee jonkun lapsen mieleen. Onni kuitenkin ettei pienin ole edes mummoa tavannut, edes hän säästyy tältä.
Olen silloin tällöin yrittänyt soittaa että voisimme jutella, ei vastaa. Mies on todella pöyristynyt ja vihainen, pettynyt ja halvaantunut äitinsä käytöksestä eikä todellakaan aio ottaa yhteyttä.
Tilanne on todella surullinen. Me aikuiset kyllä pärjätään tämän asian kanssa mutta noi lapset. En voi sanoa että mummo on sairas, lapset kyllä tietää että serkut on siellä paljon, en voi sanoa että on riitaa, ne voi aina selvittää eikä sitä riitaa edes ole. En voi sanoa että mummo ei halua, lapset luulee että heissä on vika. Ainut minkä itse vähänkin keksin on sanoa että mummolla on mielenterveysongelmia mutta eihän pieni lapsi sitä käsitä enkä mä nyt noin voi kenestäkään sanoa.
Auttakaa. Miten saan jätettyä lapsille mummosta hyvän muiston mutta samalla ymmärrettävän selityksen miksei mummo enää kuulu meidän elämään.
Kommentit (99)
Kyllä tuo tilanne johtuu lapsista. Jos poika olisi valinnut paremmin ja päässyt hyviin naimisiin eikä olisi siittänyt noita lapsia ruikuttavan ovi maton kanssa tähän tilanteeseen ei olisi jouduttu. Totta kai mummo häpeää eikä kehtaa tervehtiä kun vähä mielisen näköinen lauma pyörii tutussa kaupassa ja toimii huomion hakuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei pidä valehdella eikä syyttää kälyä, koska ei kukaan toinen saa aikaiseksi välirikkoa isovanhemman ja lasten/lastenlasten välille, jos nämä itse eivät sitä halua. Kälykin voi olla toiminut väärin, mutta jos mummo katkaisee välit, vika on mummossa, ei kälyssä."
Et ole sitten tainnut törmätä persoonallisuushäiriön omaavaan ihmiseen, esimerkkinä narsisti kykenee manipuloimaan ihmisiä puolelleen.
Ap, onko kälyllä vahvoja narsistisia piirteitä muutoin havaittavissa?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä sen verran räväkkä ja tempperamenttinen että pistäisin kunnon shown pystyyn kun seuraavan kerran kaupoilla nähtäisiin. Kunnon huudot ja yksityiskohdat julki niin että muutkin kuulevat minkälainen akka on kyseessä. Olen riitävästi leijona emo ettei lapsiani halveksita julkisesti!
Eihän se halveksi. Ei näe eikä kuule.
Ilmaa ilmaa vaan.
En tiedä paraneeko sellainen tilanne huudolla ja myrskyllä. Veikkaan, että traumat....ja suurimmat - siitä saisi ne lapset.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo tilanne johtuu lapsista. Jos poika olisi valinnut paremmin ja päässyt hyviin naimisiin eikä olisi siittänyt noita lapsia ruikuttavan ovi maton kanssa tähän tilanteeseen ei olisi jouduttu. Totta kai mummo häpeää eikä kehtaa tervehtiä kun vähä mielisen näköinen lauma pyörii tutussa kaupassa ja toimii huomion hakuisesti.
Mistäs pimiöstä tämä kommentti kumpuaa? Lue aloitus ja mieti kovasti.
Käly vai anoppi?
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/abuse.html
Kontrollointi avustajan avulla
Jos kaikki muu epäonnistuu, väärinkäyttäjä rekrytoi ystäviä, työtovereita, kavereita, perheenjäseniä, viranomaisia, instituutioita, naapureita, median, opettajia - eli kolmannen osapuolen - toteuttamaan tahtonsa. Hän käyttää heitä taivuttelemaan, painostamaan, uhkaamaan, varjostamaan, ehdottamaan, suosittelemaan antautumista, houkuttelemaan, vakuuttamaan, olemaan vaivaksi, puhumaan ja kaikin tavoin manipuloimaan kohdettaan. Hän kontrolloi näitä pahaa-aavistamattomia työkalujaan aivan samoin kuin hän suunnittelee lopullisen riistansa kontrolloimista. Hän käyttää samoja mekanismeja ja keinoja. Ja hän hylkää heidät kylmästi ilman mitään huomiota ja kiitosta kun työ on tehty.
Toinen avustajia sisältävä väärinkäytön muoto on sellaisten tilanteiden suunnitteleminen joissa väärinkohtelu on toisen ihmisen aikaansaamaa tai kohdistuu johonkin toiseen ihmiseen. Tällaiset huolellisesti suunnitellut ymmälle saattamisen ja nöyryytyksen tilanteet kohdistavat uhriin sosiaalisia rangaistuksia (tuomitsemista, hyljeksimistä, jopa fyysistä rankaisemista). Yhteisöstä tai ryhmästä tulee väärinkäyttäjän apuväline.
VIHJE
Usein väärinkäyttäjän apulaiset eivät ole tietoisia osastaan. Paljasta hänet. Kerro heille. Osoita heille kuinka väärinkäyttäjä käyttää heitä hyväkseen, johtaa harhaan tai pelkästään käyttää heitä.
Tee väärinkäyttäjällesi ansa. Kohtele häntä samoin kuin hän sinua. Ota muut mukaan. Tee se avoimesti. Mikään ei haihduta väärinkäyttöä niin kuin auringonvalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useinkaan nuo piirteet tulevat esille vanhemmiten kun insesti muistojen sulkeminen pois mielestä käy vaikeammaksi. Lapsen lapset muistuttavat omasta lapsuudesta ja sen tapahtumista, lapsi saattaa vielä olla saman näköinenkin tai muuten muistuttaa raiskasi sukulaista.
Tabu, josta vaietaan. Ja syyttömät lapset kärsivät, koska heihin kohdistaa traumansa sellainen ihminen, joka ei ole traumojansa käsitellyt. Väliin pitäisi tulla ulkopuolisen, pelastakaa lapset ja aikuiset lapset ryhmittymät. Tabu on ollut sekin, miten julmasti jotkut vanhemmat lapsiaan ja lapsenlapsiaan kohtelevat - tämä tabu onneksi on rikkoontumassa. Tässäkin ketjussa ap on tuonut tapauksen päivänvaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useinkaan nuo piirteet tulevat esille vanhemmiten kun insesti muistojen sulkeminen pois mielestä käy vaikeammaksi. Lapsen lapset muistuttavat omasta lapsuudesta ja sen tapahtumista, lapsi saattaa vielä olla saman näköinenkin tai muuten muistuttaa raiskasi sukulaista.
Tabu, josta vaietaan. Ja syyttömät lapset kärsivät, koska heihin kohdistaa traumansa sellainen ihminen, joka ei ole traumojansa käsitellyt. Väliin pitäisi tulla ulkopuolisen, pelastakaa lapset ja aikuiset lapset ryhmittymät. Tabu on ollut sekin, miten julmasti jotkut vanhemmat lapsiaan ja lapsenlapsiaan kohtelevat - tämä tabu onneksi on rikkoontumassa. Tässäkin ketjussa ap on tuonut tapauksen päivänvaloon.
No se on kyllä totta, että herttaisen ja lapsirakkaan oloinen mummi/vaari onkin aivan jotain muuta lähimmilleen tai osalle heistä. Mutta tästähän ei puhuta. Sanotaan vaan, että riitaan tarvitaan aina kaksi. Jos ei ole sinänsä riitaa, mutta joku ei vaan kelpaa kohdeltavaksi edes niillä tavallisilla asetuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli Asumusero tilanne. Palattiin yhteen. Noh miehen äiti ei siedä minua eikä minun äitini miestä. Huijasimme kuulema kaikkia, että erottiin. Lasten kuullen haukkuvat räikeästi joten nyt mummot ei ole kuvioissa. Miehen isää ei ole koskaan kiinnostanut. minun isäni on kyllä tekemisissä mutta ei kauheasti nähdä. Lapset 2v ja 5v. Pienempi ei ymmärrä kaivata koska on aina ollut kova vierastamaan eikä suhdetta mummoihin ole kehittynyt. Nyt aikaa mennyt kuukausia niin tuntuu ettei edes muista. Mutta 5v, hän on surullinen etenkin äitini poissaolosta - oli erityisen tärkeä tytölle. Vähän samat pohdiskelut täällä. Meidän oma perhe hajoaa, jos päästämme nämä riitapukarit elämäämme.. :(
Isovanhemmat voivat olla joskus käsittämättömän itsekeskeisiä. Ei se vanhemmille kuulu, kenen kanssa aikuiset lapsensa elämänsä viettävät tai mitä tekevät, mutta se, että kostetaan lapsenlapsille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos kirjoittaisin mummolle kirjeen? Lukee jos lukee, mutta olette ainakin yrittäneet.
Hirveän surullista, että ihminen voi tuhlata ainoaa elämäänsä vihanpitoon. Ja vielä lapsia kohtaan.
Kyllä se oma poikansa voisi jutella äitinsä kansa. Siinä näköjään suvussa tuota kuuluisaa jääräpäisyyttä. Et sinä mahda sinne sille asialle mitään. Kolma jäärää äiti ja lapset. Entäs ukki?
Se selitys, että mummi on sairas on mielestäni paras. Sitähän tuo hänen käytökseensä on. Ei terve ihminen käyttäydy noin. Se että selitätkö lapselle sitä mielenterveyden sairautena tai minä...voi olla monimutkaista. Sairaus on sairaus eikä niille aina ole niin yksioikoisia selityksiä. Alzheimerin tautihan on juuri tuollaisen suuntaan.
Ja sairas suku siellä taustalla. Onhan tuo tosi ikävää. Tosi ikävää, mutta . Pakottaa et voi.
Tuohan on teiltä kaikilta pois, niin teidän perheeltä kuin serkuilta ja mummolta.Ilmankin kyllä pärjää.
Ap kertoi miehensä yrittäneen. Ei kannata alkaa nöyristelemään tuollaisille paskoille. Ei siinä voita mitään, mutta opettaa tehokkaasti lapsille kynnysmattoilua.
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin jo, ei mulla ole aikomusta ottaa enää yhteyksiä anoppiin tai kälyyn, ei tälläisen jälkeen asiat enää korjaannu.
Kivoja vinkkejä sain kuitenkin lapsille kertomiseen, mietin vielä miehen kanssa miten asia käydään läpi kunhan tulee seuraavan kerran puhe mummosta.
Mistä joku repäisi tänne insestin? Ei kyllä nyt mistään sellaisesta ole kyse :0
Kyllä mä luulen että perheen ainoalla ja kuopustytöllä on äitiinsä ihan erilaiset välit kuin poikiin. Huomasin tämän jo omassa perheessä kun äiti lli vielä elossa. Mä soittelin päivittäin äidille, veli kerran pari parin kuukauden välein. Toki vikaa pitää olla äidisdäkin mutta kyllä mä uskon että tytär saa aivopestyä äitiään niin halutessaan.
Ylipäätään kun mietin omaa perhettäni ja muita tuntemiani sisarusparvia, tuntuu että tytöt ovat enemmän kiinni äidissään kuin pojat. Olkoonkin että ollaan "itsenäistytty" ja eletään omaa elämää, äidin mielipide ja läsnäolo elämässä on paljon tarkeämpää jopa ärsyttävyyteen asti, kuin pojilla. Ehkä poikia kannustetaan enemmän itsenäisyyteen kuin tyttöjä? Tyttäret tuntuvat myös pyytävän apua poikia herkemmin.
Tässä on sitten turha porata mistään peräkammarinpojista tai MÄÄ TIÄDÄN YHEN MIÄHEN JOKA O ÄITISSÄÄ KII!!!!
Nyt puhutaan yleisesti eikä poikkeuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo tilanne johtuu lapsista. Jos poika olisi valinnut paremmin ja päässyt hyviin naimisiin eikä olisi siittänyt noita lapsia ruikuttavan ovi maton kanssa tähän tilanteeseen ei olisi jouduttu. Totta kai mummo häpeää eikä kehtaa tervehtiä kun vähä mielisen näköinen lauma pyörii tutussa kaupassa ja toimii huomion hakuisesti.
Mistäs pimiöstä tämä kommentti kumpuaa? Lue aloitus ja mieti kovasti.
Millainen idiootti ei tunnista päivänselvää rölliä, jonka joku martta on vääntänyt työpäivänsä aikana punakyntisiin käsiinsä samalla hihittäen ettei naapurisermin matti ala ihmettelemään?
Laita mummolle oikea kirje ja uusia valokuvia mukaan. Varo syyllistämästä. Kerro vaan, että lapsenlapset haluaisivat nähdä mummoa. Ehdota vaikka yhteistä retkeä johonkin läheiseen paikkaan, esim. Kotieläinpihaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa auttaa, mutta voin jakaa oman ehkä vastaavanlaisen kokemuksen.
Tästä on nyt noin vuosi, kun mulla ja miehellä oli merkkipäivä ja mies oli järkännyt meille yllärin. Oltaisiin menty syömään ja hotelliin yöksi. Meidän lapsi oli silloin vajaa vuoden vanha ja todella riippuvainen minusta. Mä en mielellään jättäisi lastamme vielä yökylään, mutta nyt oltiin sovittu, että menee mieheni vanhemmille yöksi. Ja kyllä minäkin lopulta odotin innolla tuota iltaa!
Oltiin sovittu miehen vanhempien kanssa, että hakevat lapsen klo x. Ketään ei kuulunut, ei näkynyt, ei saatu puhelimella kiinni. Me ei epäilty mitään vakavaa, koska tällaista on tapahtunut ennenkin, eikä tullut yhtään yllätyksenä, ettei kummankaan isovanhemman puhelimeen saa yhteyttä. Kun he olivat olleet pari tuntia myöhässä sovitusta ajasta, sanoin miehelleni, että vaikka he tulisivat nyt, mä en lähde enää mihinkään, eikä muuten lähde lapsikaan, hän jää kotiin yöksi, kun ei kerta voida pitää sovituista ajoista kiinni. Ehkä olin jonkun mielestä kohtuuton, mutta aivan sama. Kiire olisi tullut ravintolaan ja muutenkin jo paska maku suussa ei ole kiva lähteä "nauttimaan ja rentoutumaan".
Sitten vihdoin mieheni sai äitinsä kiinni ja sanoi, että "bileet" peruttu, emme ehdi enää menoihimme, joten jäämme kaikki kotiin. Isovanhemmat olivat ilmeisesti unohtaneet koko yökylän, tätäkään emme saaneet ihan täysin koskaan tietää. He sanoivat, että tulevat heti hakemaan lapsen, mutta sanoin, että jäädään kaikki kotiin, en jaksa alkaa kiireellä tukkaa vääntämään yms. kun oltiin sovittu aikataulu, josta he olivat nyt n. 3h myöhässä.
Tästä nyt sitten pahoittivat isovanhemmat niin pahasti mielensä, että mieheni ei ole ollut isänsä kanssa missään tekemisissä, koska me eväsimme heiltä mahdollisuuden lapsenlapsen yökyläilyyn. Ihan naurettavaa. Miehen isä ei tullut lapsenlapsen synttäreille, eikä muutenkaan halua olla tekemisissä meidän perheen kanssa. Lapsi nyt ei tietenkään muista pappaansa, mutta ken tietää mahtaako loppu elämänsä vihoitella. Varmasti pitävät minua syntipukkina, mutta me ollaan omalta taholtamme jo yritetty asiaa sopia, joten senkus vihottelee vaikka hautaan asti.
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta voin jakaa oman ehkä vastaavanlaisen kokemuksen.
Tästä on nyt noin vuosi, kun mulla ja miehellä oli merkkipäivä ja mies oli järkännyt meille yllärin. Oltaisiin menty syömään ja hotelliin yöksi. Meidän lapsi oli silloin vajaa vuoden vanha ja todella riippuvainen minusta. Mä en mielellään jättäisi lastamme vielä yökylään, mutta nyt oltiin sovittu, että menee mieheni vanhemmille yöksi. Ja kyllä minäkin lopulta odotin innolla tuota iltaa!
Oltiin sovittu miehen vanhempien kanssa, että hakevat lapsen klo x. Ketään ei kuulunut, ei näkynyt, ei saatu puhelimella kiinni. Me ei epäilty mitään vakavaa, koska tällaista on tapahtunut ennenkin, eikä tullut yhtään yllätyksenä, ettei kummankaan isovanhemman puhelimeen saa yhteyttä. Kun he olivat olleet pari tuntia myöhässä sovitusta ajasta, sanoin miehelleni, että vaikka he tulisivat nyt, mä en lähde enää mihinkään, eikä muuten lähde lapsikaan, hän jää kotiin yöksi, kun ei kerta voida pitää sovituista ajoista kiinni. Ehkä olin jonkun mielestä kohtuuton, mutta aivan sama. Kiire olisi tullut ravintolaan ja muutenkin jo paska maku suussa ei ole kiva lähteä "nauttimaan ja rentoutumaan".
Sitten vihdoin mieheni sai äitinsä kiinni ja sanoi, että "bileet" peruttu, emme ehdi enää menoihimme, joten jäämme kaikki kotiin. Isovanhemmat olivat ilmeisesti unohtaneet koko yökylän, tätäkään emme saaneet ihan täysin koskaan tietää. He sanoivat, että tulevat heti hakemaan lapsen, mutta sanoin, että jäädään kaikki kotiin, en jaksa alkaa kiireellä tukkaa vääntämään yms. kun oltiin sovittu aikataulu, josta he olivat nyt n. 3h myöhässä.
Tästä nyt sitten pahoittivat isovanhemmat niin pahasti mielensä, että mieheni ei ole ollut isänsä kanssa missään tekemisissä, koska me eväsimme heiltä mahdollisuuden lapsenlapsen yökyläilyyn. Ihan naurettavaa. Miehen isä ei tullut lapsenlapsen synttäreille, eikä muutenkaan halua olla tekemisissä meidän perheen kanssa. Lapsi nyt ei tietenkään muista pappaansa, mutta ken tietää mahtaako loppu elämänsä vihoitella. Varmasti pitävät minua syntipukkina, mutta me ollaan omalta taholtamme jo yritetty asiaa sopia, joten senkus vihottelee vaikka hautaan asti.
No nyt kyllä nousi pappan lapsellisuus ihan toisiin sfääreihin.
Vierailija kirjoitti:
Kaveeraatteko kälyn perheen kanssa? Ovatko serkukset tekemisissä? Miksi valehdella, että syyllinen on mummu, jos syyllinen on miehen sisko?
Mummuilla on yleensä järki ja oma tahto.
Ellei ole sitten sairastunut.
Mummot ovat entisiä nuoria naisia, eivätkä pelkän mummoksi tulemisensa myötä ole muuttuneet kyvyttömiksi hoitamaan asioitaan ja ihmissuhteitaan oikein ja hyvin.
Aika moni mummo on töissäkin jopa vaativissa tehtävissä.
Aika erikoista on kyllä jos yksi ihminen pystyy manipuloimaan niin ettei mitään säröäkään tule mummon käytökseen.
Eikä mistään muusta ole kysymys.
Vierailija kirjoitti:
"Ei pidä valehdella eikä syyttää kälyä, koska ei kukaan toinen saa aikaiseksi välirikkoa isovanhemman ja lasten/lastenlasten välille, jos nämä itse eivät sitä halua. Kälykin voi olla toiminut väärin, mutta jos mummo katkaisee välit, vika on mummossa, ei kälyssä."
Et ole sitten tainnut törmätä persoonallisuushäiriön omaavaan ihmiseen, esimerkkinä narsisti kykenee manipuloimaan ihmisiä puolelleen.
Ap, onko kälyllä vahvoja narsistisia piirteitä muutoin havaittavissa?
Ja kälystä tuli narsisti muuten tasapainoiseen , toimivaan ja lämpimään perheeseen?
Enpä oikein usko.
Kyllä te nyt taidatte vähän vähätellä tuota mummoa, kyllä tässä täytyy jotain muutakin olla taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli Asumusero tilanne. Palattiin yhteen. Noh miehen äiti ei siedä minua eikä minun äitini miestä. Huijasimme kuulema kaikkia, että erottiin. Lasten kuullen haukkuvat räikeästi joten nyt mummot ei ole kuvioissa. Miehen isää ei ole koskaan kiinnostanut. minun isäni on kyllä tekemisissä mutta ei kauheasti nähdä. Lapset 2v ja 5v. Pienempi ei ymmärrä kaivata koska on aina ollut kova vierastamaan eikä suhdetta mummoihin ole kehittynyt. Nyt aikaa mennyt kuukausia niin tuntuu ettei edes muista. Mutta 5v, hän on surullinen etenkin äitini poissaolosta - oli erityisen tärkeä tytölle. Vähän samat pohdiskelut täällä. Meidän oma perhe hajoaa, jos päästämme nämä riitapukarit elämäämme.. :(
Isovanhemmat voivat olla joskus käsittämättömän itsekeskeisiä. Ei se vanhemmille kuulu, kenen kanssa aikuiset lapsensa elämänsä viettävät tai mitä tekevät, mutta se, että kostetaan lapsenlapsille...
Hieman ohi aiheen mutta tämä pätee myös toisinpäin.
Tuttavani yritti sisarustensa kanssa saada leskeytyneen isänsä luopumaan naisystävästään.
Pelkäsivät perintönsä puolesta lähinnä , tämän tuttavani ihan itse kertoi, ei ollut minun päätelmäni.
Vanhemmat eivät omista lapsiaan , mutta lasten täytyy muistaa myös etteivät he omista vanhempiaan eikä heidän omaisuuttaan niin kauan kuin henki pihisee.
Välillä pääsee näkemään lasten taholta ehdollista välittämistä vanhempiaan kohtaan.
No ehkä siinä sitten voi sanoa ettei omena ole pudonnut kauas puusta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samansuuntainen tilanne. Ollaan selitetty että mummo on sillälailla henkisesti sairas että ei jaksa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Onhan se osittain tottakin, eihän tuo tervettä ole.
Onpa monella samanlainen tilanne, olen luullut että ollaan ainoita kun omassa tuttavapiirissä ei näitä hulluja mummoja muilla ole.
Onko ne niitä sota-ajan lapsia tai ainkin lähellä sitä? Niitä, jotka sai aikusina kävellä suoraan töihin minne tuli mieleen ja muutenkin kaikenlaisia etuja ja urapainotteista elämää. Lapset alettiin vieä hoitoon jo 2kk, tottakai.
Itsekkyys ja katkeruus se kai vaivaa mielenterveysongelmina eniten heitä? Ei mahdu miniä kilpailemaan äitinö, etenkin kun perhearvot on pehmeämmät ja öitinä läsnä lämpimästi lapsille enemmän oletan.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta miksi sinun pitäisi selittää yhtään mitään? Anna miehesi selittää, hänen äitinsähän anoppisi on.