Lue keskustelun säännöt.
Mummo hylkäsi lapset, miten sen selität lapsille?
15.06.2016 |
Neuvoja kaipailen. Anoppi hylkäsi meidän lapset, ei edes tervehdi jos jossain satutaan. Lapset on vielä pieniä, vanhin on vasta kouluikäinen.
En valota tässä nyt taustoja sen enempää, sen kerron ettei me olla "tehty" anopille yhtään mitään loukkaavaa. Kaiken takana on käly joka petasi huolella vuosia ettei me vain vahingossakaan käytetä mummoa ajanviettopaikkana tai mikä pahinta, lapsen vahtina. Syynä se perinteinen, se on hänen lapsiltaan pois.
Mutta asiaan. Miten mä selitän mummon käytöksen lapsille? Mummon jonka he muistaavat. Ollaan astuttu pari kertaa samaan paikkaan, kuten kauppaan. Lasten ilme kun mummo ei katso päinkään :(
Lapset miettii onko heissä vikaa, ovatko tehneet jotain pahaa. En osaa kertoa miksi emme voi käydä mummon luona. Tätä on siis kestänyt jo 2 vuotta ja lapset odottaa selitystä edelleen. Sydän särkyy joka kerta kun mummo tulee jonkun lapsen mieleen. Onni kuitenkin ettei pienin ole edes mummoa tavannut, edes hän säästyy tältä.
Olen silloin tällöin yrittänyt soittaa että voisimme jutella, ei vastaa. Mies on todella pöyristynyt ja vihainen, pettynyt ja halvaantunut äitinsä käytöksestä eikä todellakaan aio ottaa yhteyttä.
Tilanne on todella surullinen. Me aikuiset kyllä pärjätään tämän asian kanssa mutta noi lapset. En voi sanoa että mummo on sairas, lapset kyllä tietää että serkut on siellä paljon, en voi sanoa että on riitaa, ne voi aina selvittää eikä sitä riitaa edes ole. En voi sanoa että mummo ei halua, lapset luulee että heissä on vika. Ainut minkä itse vähänkin keksin on sanoa että mummolla on mielenterveysongelmia mutta eihän pieni lapsi sitä käsitä enkä mä nyt noin voi kenestäkään sanoa.
Auttakaa. Miten saan jätettyä lapsille mummosta hyvän muiston mutta samalla ymmärrettävän selityksen miksei mummo enää kuulu meidän elämään.
Kommentit (99)
Ei kai ikävistä ihmisistä oikein voi jättää positiivista kuvaa. Jos saatte pidettyä tilanteen neutraalina, jää positiivisvoittoinen neutraali kuva. Tuo mielenterveysongelma on hyvä selitys. Minäkään en nähnyt mummiani viimeiseen kymmeneen vuoteen, mutta asiasta ei ole syntynyt traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotte vaan että mummo on sairas päästää eikä sille voi oikein kukaan mitään. Mitäpä sitä piilottelemaan.
Karsean vihlaisevaa, kun mummo ei katso päinkään kaupassa, henkistä väkivaltaa. Taitaa käly ja anoppi olla samaa kastia, otan osaa. Sattuu niin lastesi puolesta. Ehkä yrittäisin lapsille puhua vielä, että mummolla on muistisairaus, ei muista enää kaikkia tuttuja ihmisiä.
Mikä näitä eräitä mummoja nykyään vaivaa, kun eivät välitä omista aikuisista lapsista, saatika lapsenlapsistaan. Kälyt ovat kuin käenpoikasia, jotka salaa vierittävät muiden lapset pois pesästä ja selittävät emolle valheita. Mitä on tapahtunut perhearvoille, aidolle välittämiselle ja yhtenäisyydelle?
Totuudenmukaisesti olen kertonut että isovanhempi ei jostain syystä halua enää tavata, johtuu kait uudesta kumppanista. Teini on jo onneksi unohtanut tämän isovanhemman aika tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos kirjoittaisin mummolle kirjeen? Lukee jos lukee, mutta olette ainakin yrittäneet.
Hirveän surullista, että ihminen voi tuhlata ainoaa elämäänsä vihanpitoon. Ja vielä lapsia kohtaan.
Meillä vähän samansuuntainen tilanne. Ollaan selitetty että mummo on sillälailla henkisesti sairas että ei jaksa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Onhan se osittain tottakin, eihän tuo tervettä ole.
Onpa monella samanlainen tilanne, olen luullut että ollaan ainoita kun omassa tuttavapiirissä ei näitä hulluja mummoja muilla ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille kerrottiin asia suoraan kun oltiin pieniä. Että se ei ollut meidän vika vaan mummon vika. Sinuna kertoisin pelkistetyn version, niin että lapsesi ymmärtää. Ei se maata kaada, emme kuolleet siihen vaikka mummooni en pidäkkään yhteyttä
Jännä juttu, mutta ei ne lapset varsinaisesti siitä kärsi, että mummo ei huomaa tms. Vasta kun sinä nostat asian esille, he keksivät, että aha, tässä oli nyt joku ongelma.
Älä muistuta lapsillesi mummosta mitään, jätä asia ja kas - se unohtuu. Ihan turha selitellä jne., jos tilanne jatkunut jo 2 vuotta ettekä ole kyenneet sitä selvittämään. Ongelmannehan on se, että kukaan ei riitele yksin, joten mummolla olisi varmasti ihan erilainen tarina kerrottavana. Miehesi on pöyristynyt ja halvaantunut jne. ja sinä komppaat vieressä, että pahapaha käly, pahapaha anoppi. Silti miehesi ei halua tehdä asialle mitään, joten miksi ihmeessä syyllistät anoppia, kun vieressäsi on jutun avainhenkilö.
Syyllisen etsiminen kolmannesta osapuolesta (kälystä) on aika omituista, koska hän ei ole mukana välirikossa. Sinä olet selkeästi katkera siitä, että et aikanaan saanut mummolasta ilmaista lastenhoitopaikkaa, joten miten olisi oman toiminnan pohtiminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi äitiinsä kanssa enää ollenkaan tekemisissä? Eli kohdistuuko tuo huomioimattomuus vain lapsiin ja sinuun vai teihin kaikkiin?
Sano nyt ainakin lapsille ettei se ole heidän vikansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva kuulla se tarinan toinenkin puoli.
Eikö tämä ollut juuri täällä joku aika sitten? Kesän uusinnat iskenyt AV:llekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tiedättehän lapset, että kun ihminen on kipeä, niin hänellä vaikka sattuu mahaan tai päähän, tai nenästä tulee räkää? Kun ihminen on kipeä, on hänellä kropasta joku paikka epäkunnossa. Joskus ihmiset sairastuu myös sillä lailla, että heillä menee epäkuntoon ajatukset tai tunteet. Mummolla on tällainen sairaus, ja hänellä on mennyt ajatukset rikki, ja sen sairauden takia hän ei toimi ja ajattele niinkuin terve ihminen. Siksi emme ole vuosiin tavanneet mummua.
Tällainen sairaus ei tartu muihin, mutta se saa sen sairastuneen olemaan esimerkiksi ilkeä, eikä lapset voi olla ilkeästi käyttäyvän ihmisen luona. Jos mummo vielä joku päivä parantuu tästä ajatusten sairaudesta niin sitten voidaan nähdä mummoa, mutta ikävä kyllä hän ei välttämättä enää parane. Muistattehan että silloin kun mummo oli vielä terve niin hän rakasti teitä, mutta nyt tämä sairaus tekee hänen ajatuksensa kipeiksi ihan niinkuin oksennustauti tekee vatsan kipeäksi."
Miksi et voi kertoa totuutta, miksi pitäisi valehdella, että mummolla on mt-ongelmia???
Eli kerro totuus, ja sehän oli tämä : " Kaiken takana on käly joka petasi huolella vuosia ettei me vain vahingossakaan käytetä mummoa ajanviettopaikkana tai mikä pahinta, lapsen vahtina. Syynä se perinteinen, se on hänen lapsiltaan pois. "
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi kertoa totuutta, miksi pitäisi valehdella, että mummolla on mt-ongelmia???
Eli kerro totuus, ja sehän oli tämä : " Kaiken takana on käly joka petasi huolella vuosia ettei me vain vahingossakaan käytetä mummoa ajanviettopaikkana tai mikä pahinta, lapsen vahtina. Syynä se perinteinen, se on hänen lapsiltaan pois. "
Eipä tuo ole edes valehtelua. Ei ole normaalia käyttäytyä tuolla tavalla tuollaisissa olosuhteissa. Jotain häikkää on aina tuon kaltaisissa ihmisissä.
Mistä lapset tietää, että serkut ovat mummon kanssa paljon? Siis tuskin te nyt sen kälynkään kanssa missään tekemisissä olette?
Kerrot, että elämässä on ihan normaalia ns ihmisten vaihtuvuus. Sukulaisia, ystäviä, koulu- ja päiväkotikaveita tulee ja poistuu elämästä. Mikään ihmissuhde ei kestä auttamatta hautaan asti. Ei siitä sen suurempaa numeroa tarvitse tehdä, kuka teki tai kuka sanoi mitäkin. Pitää vaan oppi hyväksymään elämän realiteetit.
Tämäkin pettymys on vain yksi niiden pettymysten joukossa, joka tukee sitä terveen itsetunnon kehitystä.
Meillä oli Asumusero tilanne. Palattiin yhteen. Noh miehen äiti ei siedä minua eikä minun äitini miestä. Huijasimme kuulema kaikkia, että erottiin. Lasten kuullen haukkuvat räikeästi joten nyt mummot ei ole kuvioissa. Miehen isää ei ole koskaan kiinnostanut. minun isäni on kyllä tekemisissä mutta ei kauheasti nähdä. Lapset 2v ja 5v. Pienempi ei ymmärrä kaivata koska on aina ollut kova vierastamaan eikä suhdetta mummoihin ole kehittynyt. Nyt aikaa mennyt kuukausia niin tuntuu ettei edes muista. Mutta 5v, hän on surullinen etenkin äitini poissaolosta - oli erityisen tärkeä tytölle. Vähän samat pohdiskelut täällä. Meidän oma perhe hajoaa, jos päästämme nämä riitapukarit elämäämme.. :(
Meillä on vähän samansuuntainen tilanne. Olemme selittäneet tilannetta käytännössä mielenterveysongelmilla. Käytännössä on puhuttu siitä, että se mummo, joka oli mukava ja kävi kylässä, on mummosta yksi puoli, mutta että hänellä on muunkinlaisia ajatuksia ja luonteenpiirteitä, jotka ovat nyt tulleet esiin. Ja että kaikki suremme sitä ja haluaisimme selvittää asian, mutta se ei onnistu.