Lue keskustelun säännöt.
Mummo hylkäsi lapset, miten sen selität lapsille?
15.06.2016 |
Neuvoja kaipailen. Anoppi hylkäsi meidän lapset, ei edes tervehdi jos jossain satutaan. Lapset on vielä pieniä, vanhin on vasta kouluikäinen.
En valota tässä nyt taustoja sen enempää, sen kerron ettei me olla "tehty" anopille yhtään mitään loukkaavaa. Kaiken takana on käly joka petasi huolella vuosia ettei me vain vahingossakaan käytetä mummoa ajanviettopaikkana tai mikä pahinta, lapsen vahtina. Syynä se perinteinen, se on hänen lapsiltaan pois.
Mutta asiaan. Miten mä selitän mummon käytöksen lapsille? Mummon jonka he muistaavat. Ollaan astuttu pari kertaa samaan paikkaan, kuten kauppaan. Lasten ilme kun mummo ei katso päinkään :(
Lapset miettii onko heissä vikaa, ovatko tehneet jotain pahaa. En osaa kertoa miksi emme voi käydä mummon luona. Tätä on siis kestänyt jo 2 vuotta ja lapset odottaa selitystä edelleen. Sydän särkyy joka kerta kun mummo tulee jonkun lapsen mieleen. Onni kuitenkin ettei pienin ole edes mummoa tavannut, edes hän säästyy tältä.
Olen silloin tällöin yrittänyt soittaa että voisimme jutella, ei vastaa. Mies on todella pöyristynyt ja vihainen, pettynyt ja halvaantunut äitinsä käytöksestä eikä todellakaan aio ottaa yhteyttä.
Tilanne on todella surullinen. Me aikuiset kyllä pärjätään tämän asian kanssa mutta noi lapset. En voi sanoa että mummo on sairas, lapset kyllä tietää että serkut on siellä paljon, en voi sanoa että on riitaa, ne voi aina selvittää eikä sitä riitaa edes ole. En voi sanoa että mummo ei halua, lapset luulee että heissä on vika. Ainut minkä itse vähänkin keksin on sanoa että mummolla on mielenterveysongelmia mutta eihän pieni lapsi sitä käsitä enkä mä nyt noin voi kenestäkään sanoa.
Auttakaa. Miten saan jätettyä lapsille mummosta hyvän muiston mutta samalla ymmärrettävän selityksen miksei mummo enää kuulu meidän elämään.
Kommentit (99)
Ei pidä valehdella eikä syyttää kälyä, koska ei kukaan toinen saa aikaiseksi välirikkoa isovanhemman ja lasten/lastenlasten välille, jos nämä itse eivät sitä halua. Kälykin voi olla toiminut väärin, mutta jos mummo katkaisee välit, vika on mummossa, ei kälyssä.
Kertoisin lapsille rehellisesti sen, että ihmiset eivät aina toimi oikein tai ymmärrettävästi ja että sinä et ymmärrä syytä mummon käytökseen. Korosta sitä, että lapset eivät ole tehneet mitään väärää ja että syy on jossain aikuisten välisissä ihmissuhteissa. Myönnä suoraan, että joskus aikuiset tekevät virheitä ja saattavat myöhemmin katua niitä. Voit sanoa, että sinusta mummo toimii väärin, mutta sinä et voi asiaa muuttaa ja että teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää yhteyttä muihin ihmisiin ja läheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mummo ja ukko olleet pois kuvioista jo 10vuotta. Päättivät alkaa perinnön jakoon hengissä ollessaan, no lapsia on kaksi toinen sai suvussa kulkeneen maatilan ja toinen... Ei mitään, koska meillä jo oma mökki. Niin loppui sukuloimiset ja huonoista selityksistä johtuen välit viileni. No keskusteltiin, missä nyt yhdessä tavataan kun sukupaikka meni, kertoi mummo ettei niin välitä vaikka ei enää tavattaisi. No tästä mieheni mielensä pahoittaneena että mummo saa ottaa yhteyttä seuraavaksi, eipä ole mitään kuulunut ja 10 vuotta odoteltu. Lapset olivat 6 ja 4v kerroimme että mummolla ja ukolla on nyt muita kiireitä ottaa yhteyttä kun aikaa on. Asumme n.400km päässä toisistamme eikä vahingossa törmäillä. Välit meni myös veljen perheeseen joka perinnon otti vastaan, ja perijäveli huomattavasti parempituloinen kuin me, eli olisi voinut jonkun mökin ostaa tai vaikka tuon sukupaikan. No me mökkeilemme velkaisella mökillämme ilman sukulaisia, lapsille on nyt vanhempana hiukan valotettu mitä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi kertoa totuutta, miksi pitäisi valehdella, että mummolla on mt-ongelmia???
Eli kerro totuus, ja sehän oli tämä : " Kaiken takana on käly joka petasi huolella vuosia ettei me vain vahingossakaan käytetä mummoa ajanviettopaikkana tai mikä pahinta, lapsen vahtina. Syynä se perinteinen, se on hänen lapsiltaan pois. "
Pienille lapsille pienten lasten kielellä ja isoille isojen. Mummon mielenterveysongelmatkin voi selittää lasten kielellä, että mummo on sairas ja välillä sokeakin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä näitä eräitä mummoja nykyään vaivaa, kun eivät välitä omista aikuisista lapsista, saatika lapsenlapsistaan. Kälyt ovat kuin käenpoikasia, jotka salaa vierittävät muiden lapset pois pesästä ja selittävät emolle valheita. Mitä on tapahtunut perhearvoille, aidolle välittämiselle ja yhtenäisyydelle?
Hyvä kannanotto! Tällaista tapahtuu!
Minä, mummi, kirjoitin kerran, kuinka meillä on kivaa lastenlasten kanssa, kun he ovat yökylässä. Sain usean katkeran(ko kenties?) vastineen, kuinka mulle ei kuulu kasvattaa toisten lapsia :0 ja että mikä oikein luulen olevani :0 (Pelataan TÄYSIN lasten vanhempien säännöin ja ohjein, sekä luvan kanssa!)
Ei lapsia tarvitse joka viikko hoitaa tai tavata, harvemminkin riittää, mutta täydellinen hylkäys, voi hyväluoja, mitä lapsille tekevät. Ja hirveintä on tuo eri asemaan laittaminen, eli saavat koko ajan tuntea olevansa huonompia ja syyllisyyttä!!!!! :O
Miksi kälyt mustamaalaavat veljen perhettä äidille? Mikseivät pojat mustamaalaa sisarustensa perheitä? Kateellisia ja epävarmoja kälyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo ja ukko olleet pois kuvioista jo 10vuotta. Päättivät alkaa perinnön jakoon hengissä ollessaan, no lapsia on kaksi toinen sai suvussa kulkeneen maatilan ja toinen... Ei mitään, koska meillä jo oma mökki. Niin loppui sukuloimiset ja huonoista selityksistä johtuen välit viileni. No keskusteltiin, missä nyt yhdessä tavataan kun sukupaikka meni, kertoi mummo ettei niin välitä vaikka ei enää tavattaisi. No tästä mieheni mielensä pahoittaneena että mummo saa ottaa yhteyttä seuraavaksi, eipä ole mitään kuulunut ja 10 vuotta odoteltu. Lapset olivat 6 ja 4v kerroimme että mummolla ja ukolla on nyt muita kiireitä ottaa yhteyttä kun aikaa on. Asumme n.400km päässä toisistamme eikä vahingossa törmäillä. Välit meni myös veljen perheeseen joka perinnon otti vastaan, ja perijäveli huomattavasti parempituloinen kuin me, eli olisi voinut jonkun mökin ostaa tai vaikka tuon sukupaikan. No me mökkeilemme velkaisella mökillämme ilman sukulaisia, lapsille on nyt vanhempana hiukan valotettu mitä tapahtui.
Tämä joka sai tilan varmaan jatkoi sen pitoa, eikö?
Sukupaikka ? Eikös se ollut mummon ja tämän miehen koti?
Kyllä rahalla on ihme voima, valitettavasti, saa ihmissuhteetkin poikki.
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että ihmiset saavat omalla omaisuudelle tehdä ihan mitä haluavat. En minä esim ole ollut kerryttämässä vanhempieni omaisuutta
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, mutta ei ne lapset varsinaisesti siitä kärsi, että mummo ei huomaa tms. Vasta kun sinä nostat asian esille, he keksivät, että aha, tässä oli nyt joku ongelma.
Älä muistuta lapsillesi mummosta mitään, jätä asia ja kas - se unohtuu. Ihan turha selitellä jne., jos tilanne jatkunut jo 2 vuotta ettekä ole kyenneet sitä selvittämään. Ongelmannehan on se, että kukaan ei riitele yksin, joten mummolla olisi varmasti ihan erilainen tarina kerrottavana. Miehesi on pöyristynyt ja halvaantunut jne. ja sinä komppaat vieressä, että pahapaha käly, pahapaha anoppi. Silti miehesi ei halua tehdä asialle mitään, joten miksi ihmeessä syyllistät anoppia, kun vieressäsi on jutun avainhenkilö.
Syyllisen etsiminen kolmannesta osapuolesta (kälystä) on aika omituista, koska hän ei ole mukana välirikossa. Sinä olet selkeästi katkera siitä, että et aikanaan saanut mummolasta ilmaista lastenhoitopaikkaa, joten miten olisi oman toiminnan pohtiminen?
No ensinnäkin, emme puhu mummosta juurikaan mitään kotona. Lapsille se tulee mieleen kun näkeevät mummon kotitalon, valokuvia, serkut puhuu. Ja todellakin käly on tämän sopan keittänyt ja jopa myöntänyt sen mutta toki sanallisesti vain kahden kesken.
Eikö sun kohdalle ole koskaan sattunut petollista ja pahaa tarkoittavaa, omaa etuaan ajavaa ihmistä? Näitä on näköjään oikeasti olemassa, eka kerta kun näin järkyttävän ilkeä ihminen on mun kohdalle sattunut. Ja saikin kyllä aikamoisen sopan aikaan.
Teki muuten saman tempun toisellekkin veljelleen että kyllä mä (ja me) se syyttävä sormi sinne päin suunnataan.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo ja ukko olleet pois kuvioista jo 10vuotta. Päättivät alkaa perinnön jakoon hengissä ollessaan, no lapsia on kaksi toinen sai suvussa kulkeneen maatilan ja toinen... Ei mitään, koska meillä jo oma mökki. Niin loppui sukuloimiset ja huonoista selityksistä johtuen välit viileni. No keskusteltiin, missä nyt yhdessä tavataan kun sukupaikka meni, kertoi mummo ettei niin välitä vaikka ei enää tavattaisi. No tästä mieheni mielensä pahoittaneena että mummo saa ottaa yhteyttä seuraavaksi, eipä ole mitään kuulunut ja 10 vuotta odoteltu. Lapset olivat 6 ja 4v kerroimme että mummolla ja ukolla on nyt muita kiireitä ottaa yhteyttä kun aikaa on. Asumme n.400km päässä toisistamme eikä vahingossa törmäillä. Välit meni myös veljen perheeseen joka perinnon otti vastaan, ja perijäveli huomattavasti parempituloinen kuin me, eli olisi voinut jonkun mökin ostaa tai vaikka tuon sukupaikan. No me mökkeilemme velkaisella mökillämme ilman sukulaisia, lapsille on nyt vanhempana hiukan valotettu mitä tapahtui.
Tämä joka sai tilan varmaan jatkoi sen pitoa, eikö?
Sukupaikka ? Eikös se ollut mummon ja tämän miehen koti?
Kyllä rahalla on ihme voima, valitettavasti, saa ihmissuhteetkin poikki.
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että ihmiset saavat omalla omaisuudelle tehdä ihan mitä haluavat. En minä esim ole ollut kerryttämässä vanhempieni omaisuutta
Tuollaisessa tilanteessa tilalle jäävä tietenkin OSTAA sisarustensa osuuden tai vanhemmat testamenttaavat toiselle lapselleen vastaavan määrän. Totta kai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä näitä eräitä mummoja nykyään vaivaa, kun eivät välitä omista aikuisista lapsista, saatika lapsenlapsistaan. Kälyt ovat kuin käenpoikasia, jotka salaa vierittävät muiden lapset pois pesästä ja selittävät emolle valheita. Mitä on tapahtunut perhearvoille, aidolle välittämiselle ja yhtenäisyydelle?
Hyvä kannanotto! Tällaista tapahtuu!
Minä, mummi, kirjoitin kerran, kuinka meillä on kivaa lastenlasten kanssa, kun he ovat yökylässä. Sain usean katkeran(ko kenties?) vastineen, kuinka mulle ei kuulu kasvattaa toisten lapsia :0 ja että mikä oikein luulen olevani :0 (Pelataan TÄYSIN lasten vanhempien säännöin ja ohjein, sekä luvan kanssa!)
Ei lapsia tarvitse joka viikko hoitaa tai tavata, harvemminkin riittää, mutta täydellinen hylkäys, voi hyväluoja, mitä lapsille tekevät. Ja hirveintä on tuo eri asemaan laittaminen, eli saavat koko ajan tuntea olevansa huonompia ja syyllisyyttä!!!!! :O
En ole itse tuntenut mitään erityistä huonommuutta tms. Toki siihen auttoi se, että isoäiti oli totaalisesti poissa elämästä. Ainoat tapaamiset olivat, kun tuli käväisemään rippijuhlissa ja ylppäreissä ja käyttäytyi normaalisti. Hänen kuolemansa jälkeen olen kuullut, että olisi väittänyt joillekin, ettei lapsellaan ole perhettä ja lapsia. Ei se kuitenkaan koskettanut, koska tieto on tullut välikäsien kautta. Muistan lapsuudesta hetkiä, kun olimme vielä normaalisti tekemisissä ja niistä on jäänyt ihan hyvät muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen kommentti häipyi johonkin.
Kyllä minäkin todellakin haluaisin itsekkin tietää sen tarinan toisen puolen!!! Sehän tässä onkin kun kommentointiyhteys pistettiin poikki eikä meidän näköpuolta edes kysytty!!
Serkukset tapaavat päiväkodissa kun joku sitä ihmetteli.
Käly teki saman tempun myös toisellenkin veljelle joten kyllä mä näen että syy onsiellä puolen. Näillä näkymin me on syyllistytty vain siihen että meillä on lapsia. Eikä meidän lapset tällä mummolla ikinä olleet edes yökylässä, käytiin perheen voimin kahvilla jne. Muutaman kerran joku lapsista oli siellä kun kävin hoitaa virastoasioita tai lääkärissä. Mahtuu 2 käden sormiin ne kerrat.
Ap.
Sanot että mummo on hullu. Mitä noita kaunistelemaan, ja hyssytelemään. Annat muorille smalla mitalla takaisin. Levitä vielä juoruja että on "perverssi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo ja ukko olleet pois kuvioista jo 10vuotta. Päättivät alkaa perinnön jakoon hengissä ollessaan, no lapsia on kaksi toinen sai suvussa kulkeneen maatilan ja toinen... Ei mitään, koska meillä jo oma mökki. Niin loppui sukuloimiset ja huonoista selityksistä johtuen välit viileni. No keskusteltiin, missä nyt yhdessä tavataan kun sukupaikka meni, kertoi mummo ettei niin välitä vaikka ei enää tavattaisi. No tästä mieheni mielensä pahoittaneena että mummo saa ottaa yhteyttä seuraavaksi, eipä ole mitään kuulunut ja 10 vuotta odoteltu. Lapset olivat 6 ja 4v kerroimme että mummolla ja ukolla on nyt muita kiireitä ottaa yhteyttä kun aikaa on. Asumme n.400km päässä toisistamme eikä vahingossa törmäillä. Välit meni myös veljen perheeseen joka perinnon otti vastaan, ja perijäveli huomattavasti parempituloinen kuin me, eli olisi voinut jonkun mökin ostaa tai vaikka tuon sukupaikan. No me mökkeilemme velkaisella mökillämme ilman sukulaisia, lapsille on nyt vanhempana hiukan valotettu mitä tapahtui.
Tämä joka sai tilan varmaan jatkoi sen pitoa, eikö?
Sukupaikka ? Eikös se ollut mummon ja tämän miehen koti?
Kyllä rahalla on ihme voima, valitettavasti, saa ihmissuhteetkin poikki.
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että ihmiset saavat omalla omaisuudelle tehdä ihan mitä haluavat. En minä esim ole ollut kerryttämässä vanhempieni omaisuutta
Kyllä omilla rahoillaan saa toki tehdä mitä haluaa. Kummasti on sodan jälkeisille sukupolville tämä iskostunut päähän. Maatilat, metsät ja rantamökit tulivat perintönä automaattisesti ja sitten alkoi omahyväisyyden oma aika. Lapsista viis, kunhan itsellä on kivaa, matkustellen ja tiluksilla oleskellen. Mietitään, mihin loput omaisuudesta voisi lahjoittaa ettei vaan omat lapset saisi mitään, koska omalla omaisuudellaan voi tehdä mitä vaan. Sattunut sitten unohtumaan, että sitä omaisuutta saivat perintönä omilta vanhemmiltaan, heiltä, jotka vielä välittivät aidosti läheisistään. Mennyt joku hattuun n. 40-luvun jälkeen syntyneillä?
Vierailija kirjoitti:
Sanot että mummo on hullu. Mitä noita kaunistelemaan, ja hyssytelemään. Annat muorille smalla mitalla takaisin. Levitä vielä juoruja että on "perverssi".
Ei tarvitse olla yhtä tyhmä ja moukka, kuten käly ja mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo ja ukko olleet pois kuvioista jo 10vuotta. Päättivät alkaa perinnön jakoon hengissä ollessaan, no lapsia on kaksi toinen sai suvussa kulkeneen maatilan ja toinen... Ei mitään, koska meillä jo oma mökki. Niin loppui sukuloimiset ja huonoista selityksistä johtuen välit viileni. No keskusteltiin, missä nyt yhdessä tavataan kun sukupaikka meni, kertoi mummo ettei niin välitä vaikka ei enää tavattaisi. No tästä mieheni mielensä pahoittaneena että mummo saa ottaa yhteyttä seuraavaksi, eipä ole mitään kuulunut ja 10 vuotta odoteltu. Lapset olivat 6 ja 4v kerroimme että mummolla ja ukolla on nyt muita kiireitä ottaa yhteyttä kun aikaa on. Asumme n.400km päässä toisistamme eikä vahingossa törmäillä. Välit meni myös veljen perheeseen joka perinnon otti vastaan, ja perijäveli huomattavasti parempituloinen kuin me, eli olisi voinut jonkun mökin ostaa tai vaikka tuon sukupaikan. No me mökkeilemme velkaisella mökillämme ilman sukulaisia, lapsille on nyt vanhempana hiukan valotettu mitä tapahtui.
Tämä joka sai tilan varmaan jatkoi sen pitoa, eikö?
Sukupaikka ? Eikös se ollut mummon ja tämän miehen koti?
Kyllä rahalla on ihme voima, valitettavasti, saa ihmissuhteetkin poikki.
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että ihmiset saavat omalla omaisuudelle tehdä ihan mitä haluavat. En minä esim ole ollut kerryttämässä vanhempieni omaisuutta
Kyllä omilla rahoillaan saa toki tehdä mitä haluaa. Kummasti on sodan jälkeisille sukupolville tämä iskostunut päähän. Maatilat, metsät ja rantamökit tulivat perintönä automaattisesti ja sitten alkoi omahyväisyyden oma aika. Lapsista viis, kunhan itsellä on kivaa, matkustellen ja tiluksilla oleskellen. Mietitään, mihin loput omaisuudesta voisi lahjoittaa ettei vaan omat lapset saisi mitään, koska omalla omaisuudellaan voi tehdä mitä vaan. Sattunut sitten unohtumaan, että sitä omaisuutta saivat perintönä omilta vanhemmiltaan, heiltä, jotka vielä välittivät aidosti läheisistään. Mennyt joku hattuun n. 40-luvun jälkeen syntyneillä?
Pitääkö minun säästää perintöni koskmattomana serkkujen lapsille, koska ei ole omia lapsia? Vai kummilapsille? Vai vanhempieni kummilapsille?
Kaveeraatteko kälyn perheen kanssa? Ovatko serkukset tekemisissä? Miksi valehdella, että syyllinen on mummu, jos syyllinen on miehen sisko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo ja ukko olleet pois kuvioista jo 10vuotta. Päättivät alkaa perinnön jakoon hengissä ollessaan, no lapsia on kaksi toinen sai suvussa kulkeneen maatilan ja toinen... Ei mitään, koska meillä jo oma mökki. Niin loppui sukuloimiset ja huonoista selityksistä johtuen välit viileni. No keskusteltiin, missä nyt yhdessä tavataan kun sukupaikka meni, kertoi mummo ettei niin välitä vaikka ei enää tavattaisi. No tästä mieheni mielensä pahoittaneena että mummo saa ottaa yhteyttä seuraavaksi, eipä ole mitään kuulunut ja 10 vuotta odoteltu. Lapset olivat 6 ja 4v kerroimme että mummolla ja ukolla on nyt muita kiireitä ottaa yhteyttä kun aikaa on. Asumme n.400km päässä toisistamme eikä vahingossa törmäillä. Välit meni myös veljen perheeseen joka perinnon otti vastaan, ja perijäveli huomattavasti parempituloinen kuin me, eli olisi voinut jonkun mökin ostaa tai vaikka tuon sukupaikan. No me mökkeilemme velkaisella mökillämme ilman sukulaisia, lapsille on nyt vanhempana hiukan valotettu mitä tapahtui.
Tämä joka sai tilan varmaan jatkoi sen pitoa, eikö?
Sukupaikka ? Eikös se ollut mummon ja tämän miehen koti?
Kyllä rahalla on ihme voima, valitettavasti, saa ihmissuhteetkin poikki.
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että ihmiset saavat omalla omaisuudelle tehdä ihan mitä haluavat. En minä esim ole ollut kerryttämässä vanhempieni omaisuutta
Kyllä omilla rahoillaan saa toki tehdä mitä haluaa. Kummasti on sodan jälkeisille sukupolville tämä iskostunut päähän. Maatilat, metsät ja rantamökit tulivat perintönä automaattisesti ja sitten alkoi omahyväisyyden oma aika. Lapsista viis, kunhan itsellä on kivaa, matkustellen ja tiluksilla oleskellen. Mietitään, mihin loput omaisuudesta voisi lahjoittaa ettei vaan omat lapset saisi mitään, koska omalla omaisuudellaan voi tehdä mitä vaan. Sattunut sitten unohtumaan, että sitä omaisuutta saivat perintönä omilta vanhemmiltaan, heiltä, jotka vielä välittivät aidosti läheisistään. Mennyt joku hattuun n. 40-luvun jälkeen syntyneillä?
Totta ihmeessä saavat nauttia omaisuudestaan, siitä peritystäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo ja ukko olleet pois kuvioista jo 10vuotta. Päättivät alkaa perinnön jakoon hengissä ollessaan, no lapsia on kaksi toinen sai suvussa kulkeneen maatilan ja toinen... Ei mitään, koska meillä jo oma mökki. Niin loppui sukuloimiset ja huonoista selityksistä johtuen välit viileni. No keskusteltiin, missä nyt yhdessä tavataan kun sukupaikka meni, kertoi mummo ettei niin välitä vaikka ei enää tavattaisi. No tästä mieheni mielensä pahoittaneena että mummo saa ottaa yhteyttä seuraavaksi, eipä ole mitään kuulunut ja 10 vuotta odoteltu. Lapset olivat 6 ja 4v kerroimme että mummolla ja ukolla on nyt muita kiireitä ottaa yhteyttä kun aikaa on. Asumme n.400km päässä toisistamme eikä vahingossa törmäillä. Välit meni myös veljen perheeseen joka perinnon otti vastaan, ja perijäveli huomattavasti parempituloinen kuin me, eli olisi voinut jonkun mökin ostaa tai vaikka tuon sukupaikan. No me mökkeilemme velkaisella mökillämme ilman sukulaisia, lapsille on nyt vanhempana hiukan valotettu mitä tapahtui.
Tämä joka sai tilan varmaan jatkoi sen pitoa, eikö?
Sukupaikka ? Eikös se ollut mummon ja tämän miehen koti?
Kyllä rahalla on ihme voima, valitettavasti, saa ihmissuhteetkin poikki.
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että ihmiset saavat omalla omaisuudelle tehdä ihan mitä haluavat. En minä esim ole ollut kerryttämässä vanhempieni omaisuutta
Kyllä omilla rahoillaan saa toki tehdä mitä haluaa. Kummasti on sodan jälkeisille sukupolville tämä iskostunut päähän. Maatilat, metsät ja rantamökit tulivat perintönä automaattisesti ja sitten alkoi omahyväisyyden oma aika. Lapsista viis, kunhan itsellä on kivaa, matkustellen ja tiluksilla oleskellen. Mietitään, mihin loput omaisuudesta voisi lahjoittaa ettei vaan omat lapset saisi mitään, koska omalla omaisuudellaan voi tehdä mitä vaan. Sattunut sitten unohtumaan, että sitä omaisuutta saivat perintönä omilta vanhemmiltaan, heiltä, jotka vielä välittivät aidosti läheisistään. Mennyt joku hattuun n. 40-luvun jälkeen syntyneillä?
Pitääkö minun säästää perintöni koskmattomana serkkujen lapsille, koska ei ole omia lapsia? Vai kummilapsille? Vai vanhempieni kummilapsille?
On ihan eri asia käyttää omaisuutensa ITSE, kuin lahjoittaa se kahdesta lapsesta vain toiselle.
Sitäpaitsi tuossa esimerkissähän ne epätasapuoliset vanhemmat eivät halunneet muutenkaan olla lapsensa eli kirjoittajan miehen kanssa tekemisissä ("mummo kertoi ettei niin välitä vaikka ei enää tavattaisi"), joten tuskin on ylipäätään normaalit ihmiset kyseessä.
Ei kaveerata, käly ei ole tuntevinaan meitä tai lapsia.
Mä en lähde yhtään tolle haukkumislinjalle. Sellaista en harrasta enkä lapsille opeta.
Joku ihmetteli miksei mies tee mitään. Alussa tekikin. Puhui äidilleen mutta joka toinen lause oli ollut että en usko ja joka toinen mä oon kuullut vähän muuta. Eli anoppi ei ottanut kuuleviin korviinsa poikansa puheita. Mies yritti myös jutella siskonsa kanssa mutta tämä oli mennyt äitinsä selän taakse nauramaan ja siinä kaikki.
Kyllä se käytös oli miehelle shokki ja kyllä mä ymmärrän ettei tuollaisen jälkeen koe että haluaisi yrittää uudelleen. Mä olen sitkeänpi ja tähän asti luullut ettei ole mitään asiaa mikä ei puhumalla selviäisi. Mutta paha puhua yksinään.
Kyllä me aikuiset ollaan tilanne hyväksytty eikä kaiken tämän jälkeen niin käly kuin mummikaan tule olemaan meidän elämässä mitenkään. En koe tuollaisia ihmisiä turvallisiksi lasten lähellä ja luottamus on mennyt aikuisten välillä.
Kyllä se vaan kirpaisee kun lapset ei ymmärrä. Oon mä aina jotain ympäripyöreää sanonut mutta varonut etten sano pahasti. Kälystä lapset ei kysele mutta pelkäävät. En tiedä miksi. Luulen että johtuu siitä ettei se puhu lapsille vaikka lapsi puhuisi sille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo ja ukko olleet pois kuvioista jo 10vuotta. Päättivät alkaa perinnön jakoon hengissä ollessaan, no lapsia on kaksi toinen sai suvussa kulkeneen maatilan ja toinen... Ei mitään, koska meillä jo oma mökki. Niin loppui sukuloimiset ja huonoista selityksistä johtuen välit viileni. No keskusteltiin, missä nyt yhdessä tavataan kun sukupaikka meni, kertoi mummo ettei niin välitä vaikka ei enää tavattaisi. No tästä mieheni mielensä pahoittaneena että mummo saa ottaa yhteyttä seuraavaksi, eipä ole mitään kuulunut ja 10 vuotta odoteltu. Lapset olivat 6 ja 4v kerroimme että mummolla ja ukolla on nyt muita kiireitä ottaa yhteyttä kun aikaa on. Asumme n.400km päässä toisistamme eikä vahingossa törmäillä. Välit meni myös veljen perheeseen joka perinnon otti vastaan, ja perijäveli huomattavasti parempituloinen kuin me, eli olisi voinut jonkun mökin ostaa tai vaikka tuon sukupaikan. No me mökkeilemme velkaisella mökillämme ilman sukulaisia, lapsille on nyt vanhempana hiukan valotettu mitä tapahtui.
Tämä joka sai tilan varmaan jatkoi sen pitoa, eikö?
Sukupaikka ? Eikös se ollut mummon ja tämän miehen koti?
Kyllä rahalla on ihme voima, valitettavasti, saa ihmissuhteetkin poikki.
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että ihmiset saavat omalla omaisuudelle tehdä ihan mitä haluavat. En minä esim ole ollut kerryttämässä vanhempieni omaisuutta
Kyllä omilla rahoillaan saa toki tehdä mitä haluaa. Kummasti on sodan jälkeisille sukupolville tämä iskostunut päähän. Maatilat, metsät ja rantamökit tulivat perintönä automaattisesti ja sitten alkoi omahyväisyyden oma aika. Lapsista viis, kunhan itsellä on kivaa, matkustellen ja tiluksilla oleskellen. Mietitään, mihin loput omaisuudesta voisi lahjoittaa ettei vaan omat lapset saisi mitään, koska omalla omaisuudellaan voi tehdä mitä vaan. Sattunut sitten unohtumaan, että sitä omaisuutta saivat perintönä omilta vanhemmiltaan, heiltä, jotka vielä välittivät aidosti läheisistään. Mennyt joku hattuun n. 40-luvun jälkeen syntyneillä?
Suuriin ikäluokkiin kuuluva sukulaiseni totesi osuvasti, että hänen sukupolvensa aikana katosi suvun sisäinen yhteisöllisyys. Edellinen, sotaveteraanisukupolvi, piti kiinteät välit kaikkiin sukulaisiin, pikkuserkuksista alkaen. Nyt, oman ikäisteni kohdalla harva esim tietää tai tuntee isovanhempiensa serkkujen jälkeläisiä. Tämä varmaan johtuu siitä, että rakennettiin hyvinvointivaltio, joka huolehtii yksilöiden taloudellisesta turvasta. Enää ei tarvitse olla tekemisissä suvun kanssa, aikaisemmin taas turvauduttiin sukuun tilanteessa kuin tilanteessa. Seurauksena juurettomuutta ja suurta itsekkyyttä, esim juuri perinnönjakoasioissa ja omaisuuden käytössä.
Ap, voisitteko muuttaa, niin ette enää törmäisi ikävästi käyttäytyvään isovanhempaan?
Olisiko varamummo hyvä ratkaisu? Esimerkiksi mummon sisko tai ihan vieras ihminen, joka pitää lapsista.