Mummo hylkäsi lapset, miten sen selität lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu, mutta ei ne lapset varsinaisesti siitä kärsi, että mummo ei huomaa tms. Vasta kun sinä nostat asian esille, he keksivät, että aha, tässä oli nyt joku ongelma.

Älä muistuta lapsillesi mummosta mitään, jätä asia ja kas - se unohtuu. Ihan turha selitellä jne., jos tilanne jatkunut jo 2 vuotta ettekä ole kyenneet sitä selvittämään. Ongelmannehan on se, että kukaan ei riitele yksin, joten mummolla olisi varmasti ihan erilainen tarina kerrottavana. Miehesi on pöyristynyt ja halvaantunut jne. ja sinä komppaat vieressä, että pahapaha käly, pahapaha anoppi. Silti miehesi ei halua tehdä asialle mitään, joten miksi ihmeessä syyllistät anoppia, kun vieressäsi on jutun avainhenkilö.

Syyllisen etsiminen kolmannesta osapuolesta (kälystä) on aika omituista, koska hän ei ole mukana välirikossa. Sinä olet selkeästi katkera siitä, että et aikanaan saanut mummolasta ilmaista lastenhoitopaikkaa, joten miten olisi oman toiminnan pohtiminen?

Hohhoijaa, näinkö haluat asian todellakin  nähdä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi kertoa totuutta, miksi pitäisi valehdella, että mummolla on mt-ongelmia???

Eli kerro totuus, ja sehän oli tämä : "  Kaiken takana on käly joka petasi huolella vuosia ettei me vain vahingossakaan käytetä mummoa ajanviettopaikkana tai mikä pahinta, lapsen vahtina. Syynä se perinteinen, se on hänen lapsiltaan pois. "

Jos tuo on normaalia tervettä käytöstä, mutta ei varmasti ole. Tottahan ap puhuu lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kälyt mustamaalaavat veljen perhettä äidille? Mikseivät pojat mustamaalaa sisarustensa perheitä? Kateellisia ja epävarmoja kälyjä?

JOkin tässä yhteiskunnassa on sellaista, että naiset on kasvaneet kilpailemaan keskenään miesten huomiosta ja siitä kumpi on kauniimpi, huomiotaherättävämpi, suositumpi, onnellisempi, parempi, taitavampi, fiksumpi, enemmän miesten mieleen. Tämä on sitten siirtynyt myös joidenkin anoppi/käly/miniä-suhteisiin. Ei tarvitse olla kuin yksi syypää moiseen touhuun ja muut ovat sopassa mukana. harmi vain, ettei sopan keittäjä myönnä koskaan aloittaneensa sopan keittoa.

Miniä on aina ykkönen, anopin ja kälyn on luovuttava pojastaan ja veljestään, joka aloittaa elämän toisen naisen kanssa. Toinen nainen voi olla aivan erilainen, kuin lapsuusperheen naiset. Se voi loukata lapsuusperheen naisia. lapsuusperheen naisten miehet voivat pitää hyvänäkin valintana ja toivoa, että omalta naiseltakin vastaavia piirteitä löytyisi. Kilpailu siirtyy joillakin äitiyden suorittamiseen ja lapsiin. Kauniimmat ja lahjakkaammat, paremmin kasvatetut ja suositut lapset? kenellä?

Em kaltainen ajattelu on jonninjoutavan turhaa, eikä vie ihmissuhteita eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mummo ja ukko olleet pois kuvioista jo 10vuotta. Päättivät alkaa perinnön jakoon hengissä ollessaan, no lapsia on kaksi toinen sai suvussa kulkeneen maatilan ja toinen... Ei mitään, koska meillä jo oma mökki. Niin loppui sukuloimiset ja huonoista selityksistä johtuen välit viileni. No keskusteltiin, missä nyt yhdessä tavataan kun sukupaikka meni, kertoi mummo ettei niin välitä vaikka ei enää tavattaisi. No tästä mieheni mielensä pahoittaneena että mummo saa ottaa yhteyttä seuraavaksi, eipä ole mitään kuulunut ja 10 vuotta odoteltu. Lapset olivat 6 ja 4v kerroimme että mummolla ja ukolla on nyt muita kiireitä ottaa yhteyttä kun aikaa on. Asumme n.400km päässä toisistamme eikä vahingossa törmäillä. Välit meni myös veljen perheeseen joka perinnon otti vastaan, ja perijäveli huomattavasti parempituloinen kuin me, eli olisi voinut jonkun mökin ostaa tai vaikka tuon sukupaikan. No me mökkeilemme velkaisella mökillämme ilman sukulaisia, lapsille on nyt vanhempana hiukan valotettu mitä tapahtui.

Tämä joka sai tilan varmaan jatkoi sen pitoa, eikö?

Sukupaikka ? Eikös se ollut mummon ja tämän miehen koti?

Kyllä rahalla on ihme voima, valitettavasti, saa ihmissuhteetkin poikki.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että ihmiset saavat omalla omaisuudelle tehdä ihan mitä haluavat. En minä esim ole ollut kerryttämässä vanhempieni omaisuutta

Kyllä omilla rahoillaan saa toki tehdä mitä haluaa. Kummasti on sodan jälkeisille sukupolville tämä iskostunut päähän. Maatilat, metsät ja rantamökit tulivat perintönä automaattisesti ja sitten alkoi omahyväisyyden oma aika. Lapsista viis, kunhan itsellä on kivaa, matkustellen ja tiluksilla oleskellen. Mietitään, mihin loput omaisuudesta voisi lahjoittaa ettei vaan omat lapset saisi mitään, koska omalla omaisuudellaan voi tehdä mitä vaan. Sattunut sitten unohtumaan, että sitä omaisuutta saivat perintönä omilta vanhemmiltaan, heiltä, jotka vielä välittivät aidosti läheisistään. Mennyt joku hattuun n. 40-luvun jälkeen syntyneillä?

Pitääkö minun säästää perintöni koskmattomana serkkujen lapsille, koska ei ole omia lapsia? Vai kummilapsille? Vai vanhempieni kummilapsille?

Koskemattgomana? Miksi et omia varojasi voisi käyttää eläessäsi? Kuka niin on sanonut? Tässä on kyse nyt niistä, joilla on omia lapsia ja miten omia lapsia kohdellaan ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mummo ja ukko olleet pois kuvioista jo 10vuotta. Päättivät alkaa perinnön jakoon hengissä ollessaan, no lapsia on kaksi toinen sai suvussa kulkeneen maatilan ja toinen... Ei mitään, koska meillä jo oma mökki. Niin loppui sukuloimiset ja huonoista selityksistä johtuen välit viileni. No keskusteltiin, missä nyt yhdessä tavataan kun sukupaikka meni, kertoi mummo ettei niin välitä vaikka ei enää tavattaisi. No tästä mieheni mielensä pahoittaneena että mummo saa ottaa yhteyttä seuraavaksi, eipä ole mitään kuulunut ja 10 vuotta odoteltu. Lapset olivat 6 ja 4v kerroimme että mummolla ja ukolla on nyt muita kiireitä ottaa yhteyttä kun aikaa on. Asumme n.400km päässä toisistamme eikä vahingossa törmäillä. Välit meni myös veljen perheeseen joka perinnon otti vastaan, ja perijäveli huomattavasti parempituloinen kuin me, eli olisi voinut jonkun mökin ostaa tai vaikka tuon sukupaikan. No me mökkeilemme velkaisella mökillämme ilman sukulaisia, lapsille on nyt vanhempana hiukan valotettu mitä tapahtui.

Tämä joka sai tilan varmaan jatkoi sen pitoa, eikö?

Sukupaikka ? Eikös se ollut mummon ja tämän miehen koti?

Kyllä rahalla on ihme voima, valitettavasti, saa ihmissuhteetkin poikki.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että ihmiset saavat omalla omaisuudelle tehdä ihan mitä haluavat. En minä esim ole ollut kerryttämässä vanhempieni omaisuutta

Kyllä omilla rahoillaan saa toki tehdä mitä haluaa. Kummasti on sodan jälkeisille sukupolville tämä iskostunut päähän. Maatilat, metsät ja rantamökit tulivat perintönä automaattisesti ja sitten alkoi omahyväisyyden oma aika. Lapsista viis, kunhan itsellä on kivaa, matkustellen ja tiluksilla oleskellen. Mietitään, mihin loput omaisuudesta voisi lahjoittaa ettei vaan omat lapset saisi mitään, koska omalla omaisuudellaan voi tehdä mitä vaan. Sattunut sitten unohtumaan, että sitä omaisuutta saivat perintönä omilta vanhemmiltaan, heiltä, jotka vielä välittivät aidosti läheisistään. Mennyt joku hattuun n. 40-luvun jälkeen syntyneillä?

Suuriin ikäluokkiin kuuluva sukulaiseni totesi osuvasti, että hänen sukupolvensa aikana katosi suvun sisäinen yhteisöllisyys. Edellinen, sotaveteraanisukupolvi, piti kiinteät välit kaikkiin sukulaisiin, pikkuserkuksista alkaen. Nyt, oman ikäisteni kohdalla harva esim tietää tai tuntee isovanhempiensa serkkujen jälkeläisiä. Tämä varmaan johtuu siitä, että rakennettiin hyvinvointivaltio, joka huolehtii yksilöiden taloudellisesta turvasta. Enää ei tarvitse olla tekemisissä suvun kanssa, aikaisemmin taas turvauduttiin sukuun tilanteessa kuin tilanteessa. Seurauksena juurettomuutta ja suurta itsekkyyttä, esim juuri perinnönjakoasioissa ja omaisuuden käytössä.

Onneksi tuoreemmat sukupolvet toimivat toisin. Kolmekymppiset kutsuvat häihinsä kaikki serkut, koska halutaan olla tekemisissä suvun kanssa.

Eikun.. eihän nämä 80-luvulla syntyneet halua kutsua edes isovanhempia paikalle, koska kavereitten kanssa on kivampaa.

Arvaapa mistä se johtuu? Siitä, että heidän vanhemmillaan on aina ollut omat menonsa, harrastuksensa ja kaverinsa ja työhippalonsa, joissa ovat eläneet sitä omaa elämäänsä, eikä aikaa ole ollut lapsille. Eikä ole varmasti vieläkään, kun kohta eläkeläishippalot kutsuvat. Ja jos alkaa ollakin, vaativat kyllä osansa syyllistäen ja aina silloin, kun juuri heille sopii. Vaikka lapsensa ei koskaan saanut tarvitsemaansa läheisyyttä ja apua silloin, kun sitä eniten tarvitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun et selitä asiaa lapsillesi (ikätaso huomioiden) selkeästi ja rehellisesti, he tulevat kuvittelemaan että syy on heissä. Lapsille on luontaista "selittää" itselleen ympäristönsä ja perheensä mahdollisimman vakaaksi, koska muuten tilanne olisi heille liian stressaava. Lapsen henkiinjäänti kun riippuu siitä, että hänestä pidetään huolta ja ympäristö on vakaa. Siksipä kaikki virheellisyydet ympäristössä muuntuvat lapsen päässä hänen OMAKSI virheellisyyksi - oma virheellisyys kun on psykologisesti helpompi kestää, koska se ei uhkaa henkiinjäämistä samalla lailla kuin ympäristön virheellisyys. Tästä johtuen esim. persoonallisuushäiriöisten vanhempien lapset ottavat persoonansa osaksi "huonouden ja pahuuden", koska lapsi ei voi kestää tilannetta, jossa oma äiti ja/tai isä olisivat huonoja ja pahoja.

Eli nyt kun salailet ja piilottelet asian todellista tilaa etkä siitä juuri lapsille kerro, he hyvin todennäköisesti ajattelevat että vika on heissä - että äiti ei puhu asiasta koska he ovat tehneet jotain tuhmaa, ovat tuhmia, jne jne. On siis erittäin tärkeää PUHUA asiasta lapsille jotta he kokevat ettet yritä piilotella jotain heidän pahuuksiaan, ja että puhut siitä REHELLISESTI jotta heille tulee selkeäksi että mikään sukulaisten käytös ei johdu lapsista itsestään. Ja samalla tietysti vakuuttaa, ettei mummon ja tädin "sairaus" uhkaa lapsia mitenkään, eikä tartu heihin tai teihin vanhempiin.

Paitsi tässä kyse on isovanhemmasta, joka ei ole mukana elämässä. Ei se ole sama asia. Ei lapset siitä välttämättä huolta kanna lainkaan.

Eivät he mistään jää paitsi niin kauan kun asiasta ei muistuteta, nosteta asiaa esille, eivät näe tympeää isovanhempaa tai muuten asia ei vaikuta mihinkään.

Ei lapset sitä ymmärrä, että isovanhemman kuuluisi olla elämässä. Elämässä on paljon ihmisiä, joita nähdään satunnaisesti, vain kerran, jne. Eivät lapset heitä kaipaa, kun eivät ajattele heidän kuuluvan olla elämässä.

Luitko, että lapset kuulevat asiasta ja mummosta usein samassa päiväkodissa olevilta serkuiltaan. Ilmeisesti kyse on josatkain pienestä paikkakunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin jo, ei mulla ole aikomusta ottaa enää yhteyksiä anoppiin tai kälyyn, ei tälläisen jälkeen asiat enää korjaannu.

Kivoja vinkkejä sain kuitenkin lapsille kertomiseen, mietin vielä miehen kanssa miten asia käydään läpi kunhan tulee seuraavan kerran puhe mummosta.

Mistä joku repäisi tänne insestin? Ei kyllä nyt mistään sellaisesta ole kyse :0

Kyllä mä luulen että perheen ainoalla ja kuopustytöllä on äitiinsä ihan erilaiset välit kuin poikiin. Huomasin tämän jo omassa perheessä kun äiti lli vielä elossa. Mä soittelin päivittäin äidille, veli kerran pari parin kuukauden välein. Toki vikaa pitää olla äidisdäkin mutta kyllä mä uskon että tytär saa aivopestyä äitiään niin halutessaan.

Tun huomaa jo joistakin lapsiperheistä: lapsensa voivta väittää mitä tahansa naapurin lapsista ja vanhemmat uskoo. Eivätkä usko lapsistaan mitään ikävää, vaikka muut aikuiset tulisivat kertomaan, koska lapsensa väittää toisin.

Tuli mieleen, tiedätkö anopin tämän hetken kuulumisista? Onhan tuossa voinut ihan oikeastikin olla jotain alkua jollekin aivoperäiselle sairaudelle, joka etenee hitaasti. Mitä kaikkea niitä nyt onkaan, dementian lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kälyt mustamaalaavat veljen perhettä äidille? Mikseivät pojat mustamaalaa sisarustensa perheitä? Kateellisia ja epävarmoja kälyjä?

JOkin tässä yhteiskunnassa on sellaista, että naiset on kasvaneet kilpailemaan keskenään miesten huomiosta ja siitä kumpi on kauniimpi, huomiotaherättävämpi, suositumpi, onnellisempi, parempi, taitavampi, fiksumpi, enemmän miesten mieleen. Tämä on sitten siirtynyt myös joidenkin anoppi/käly/miniä-suhteisiin. Ei tarvitse olla kuin yksi syypää moiseen touhuun ja muut ovat sopassa mukana. harmi vain, ettei sopan keittäjä myönnä koskaan aloittaneensa sopan keittoa.

Miniä on aina ykkönen, anopin ja kälyn on luovuttava pojastaan ja veljestään, joka aloittaa elämän toisen naisen kanssa. Toinen nainen voi olla aivan erilainen, kuin lapsuusperheen naiset. Se voi loukata lapsuusperheen naisia. lapsuusperheen naisten miehet voivat pitää hyvänäkin valintana ja toivoa, että omalta naiseltakin vastaavia piirteitä löytyisi. Kilpailu siirtyy joillakin äitiyden suorittamiseen ja lapsiin. Kauniimmat ja lahjakkaammat, paremmin kasvatetut ja suositut lapset? kenellä?

Em kaltainen ajattelu on jonninjoutavan turhaa, eikä vie ihmissuhteita eteenpäin.

Naiset ovat loppujen lopuksi aika vähän aikaa voineet itse elättää itsensä.

Ollaan oltu riippuvaisia miehistä.

Kun sitä on ollut tuhansia vuosia, ei sen aiheuttama malli sadassa vuodessa häviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin jo, ei mulla ole aikomusta ottaa enää yhteyksiä anoppiin tai kälyyn, ei tälläisen jälkeen asiat enää korjaannu.

Kivoja vinkkejä sain kuitenkin lapsille kertomiseen, mietin vielä miehen kanssa miten asia käydään läpi kunhan tulee seuraavan kerran puhe mummosta.

Mistä joku repäisi tänne insestin? Ei kyllä nyt mistään sellaisesta ole kyse :0

Kyllä mä luulen että perheen ainoalla ja kuopustytöllä on äitiinsä ihan erilaiset välit kuin poikiin. Huomasin tämän jo omassa perheessä kun äiti lli vielä elossa. Mä soittelin päivittäin äidille, veli kerran pari parin kuukauden välein. Toki vikaa pitää olla äidisdäkin mutta kyllä mä uskon että tytär saa aivopestyä äitiään niin halutessaan.

Ylipäätään kun mietin omaa perhettäni ja muita tuntemiani sisarusparvia, tuntuu että tytöt ovat enemmän kiinni äidissään kuin pojat. Olkoonkin että ollaan "itsenäistytty" ja eletään omaa elämää, äidin mielipide ja läsnäolo elämässä on paljon tarkeämpää jopa ärsyttävyyteen asti, kuin pojilla. Ehkä poikia kannustetaan enemmän itsenäisyyteen kuin tyttöjä? Tyttäret tuntuvat myös pyytävän apua poikia herkemmin.

Tässä on sitten turha porata mistään peräkammarinpojista tai MÄÄ TIÄDÄN YHEN MIÄHEN JOKA O ÄITISSÄÄ KII!!!!

Nyt puhutaan yleisesti eikä poikkeuksista.

Ai jaa. Mä oon luullut, että se on ihan toisin päin.. tai onko se sitten niin, että äiti takertuu siihen, josta saa otteen, jos on monta lasta?

Surullinen asia, ap. Minä sanoisin miehelle, että sinä selvität mikä on vikana. En pystyisi elämään tuollaista vihan elämää. Ette ehkä ole niin viattomia kuin itse luulet ja teidänkin voisi olla hyvä nöyrtyä. Muista, että jos annat miehesi nyt hyljätä äitinsä, hän voi tehdä joskus saman sinulle. Miehet kohtelevat vaimojaan niin kuin äitejään.

Vierailija kirjoitti:

Laita mummolle oikea kirje ja uusia valokuvia mukaan. Varo syyllistämästä. Kerro vaan, että lapsenlapset haluaisivat nähdä mummoa. Ehdota vaikka yhteistä retkeä johonkin läheiseen paikkaan, esim. Kotieläinpihaan.

Tämä varmaan toimisi terveeseen ihmiseen. Mutta ap kertoi, että käly vaan naureskelee yrityksille. Tuskin se käly muuten vaan naureskelee, tietää kyllä miten äitinsä mielen hän on saanut kääntännettyä. Mutta hetkinen, itseasiassa jos käly on kaiken takana, voisi tuo herätellä anoppia. Joka kertoo tyttärelleen, joka taas syöttää äidilleen sontaa veljensä perheestä. Käly ei tuota tekisi, ellei hänellä ole motivaatio, ja se on hyöty, vain hyöty omasta äidistään. Silti, lähettäisin valokuvia lapsista mummolle. En haluaisi tulla mummon kaltaiseksi, en hylkää lapsiani, en sitenkään että jonain päivänä heille kuitenkin kerron, millainen minä olen ja millainen on mummo ja millainen on käly.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useinkaan nuo piirteet tulevat esille vanhemmiten kun insesti muistojen sulkeminen pois mielestä käy vaikeammaksi. Lapsen lapset muistuttavat omasta lapsuudesta ja sen tapahtumista, lapsi saattaa vielä olla saman näköinenkin tai muuten muistuttaa raiskasi sukulaista.

Tabu, josta vaietaan. Ja syyttömät lapset kärsivät, koska heihin kohdistaa traumansa sellainen ihminen, joka ei ole traumojansa käsitellyt. Väliin pitäisi tulla ulkopuolisen, pelastakaa lapset ja aikuiset lapset ryhmittymät. Tabu on ollut sekin, miten julmasti jotkut vanhemmat lapsiaan ja lapsenlapsiaan kohtelevat - tämä tabu onneksi on rikkoontumassa. Tässäkin ketjussa ap on tuonut tapauksen päivänvaloon.

No se on kyllä totta, että herttaisen ja lapsirakkaan oloinen mummi/vaari onkin aivan jotain muuta lähimmilleen tai osalle heistä. Mutta tästähän ei puhuta. Sanotaan vaan, että riitaan tarvitaan aina kaksi. Jos ei ole sinänsä riitaa, mutta joku ei vaan kelpaa kohdeltavaksi edes niillä tavallisilla asetuksilla.

Olen alkanut näkemään punaista, kun vanhemmat tai isovanhemmat kommentoivat mihin tahansa foorumeille tms. mm. kommentilla "emme tapaa lapsenlasta, koska tytär huusi meille ja lähti ovet paukkuen." Mikä johti tähän tilanteeseen, sitä eivät nuo vanhemmat koskaan kirjoittele nettiin. Eivät kerro, mitä olivat itse tehneet ja kuinka kauan sitä oli kestänyt, jotta tyttären ihmisarvon mittari yksinkertaisesti oli tullut täyteen. Netissä ei näy vanhempien kirjoituksia, ihmetyksiä ja kertomuksia miksi aikuisen lapsen ja hänen perheensä kanssa meni sukset ristiin, on vain toteamuksia ja säälinhakua, että näin kävi. Sitä säälinhakua, huomionhakua, jota eivät saa enää omalta lapseltaan tai lapsensa perheeltä, sitä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useinkaan nuo piirteet tulevat esille vanhemmiten kun insesti muistojen sulkeminen pois mielestä käy vaikeammaksi. Lapsen lapset muistuttavat omasta lapsuudesta ja sen tapahtumista, lapsi saattaa vielä olla saman näköinenkin tai muuten muistuttaa raiskasi sukulaista.

Tabu, josta vaietaan. Ja syyttömät lapset kärsivät, koska heihin kohdistaa traumansa sellainen ihminen, joka ei ole traumojansa käsitellyt. Väliin pitäisi tulla ulkopuolisen, pelastakaa lapset ja aikuiset lapset ryhmittymät. Tabu on ollut sekin, miten julmasti jotkut vanhemmat lapsiaan ja lapsenlapsiaan kohtelevat - tämä tabu onneksi on rikkoontumassa. Tässäkin ketjussa ap on tuonut tapauksen päivänvaloon.

No se on kyllä totta, että herttaisen ja lapsirakkaan oloinen mummi/vaari onkin aivan jotain muuta lähimmilleen tai osalle heistä. Mutta tästähän ei puhuta. Sanotaan vaan, että riitaan tarvitaan aina kaksi. Jos ei ole sinänsä riitaa, mutta joku ei vaan kelpaa kohdeltavaksi edes niillä tavallisilla asetuksilla.

Olen alkanut näkemään punaista, kun vanhemmat tai isovanhemmat kommentoivat mihin tahansa foorumeille tms. mm. kommentilla "emme tapaa lapsenlasta, koska tytär huusi meille ja lähti ovet paukkuen." Mikä johti tähän tilanteeseen, sitä eivät nuo vanhemmat koskaan kirjoittele nettiin. Eivät kerro, mitä olivat itse tehneet ja kuinka kauan sitä oli kestänyt, jotta tyttären ihmisarvon mittari yksinkertaisesti oli tullut täyteen. Netissä ei näy vanhempien kirjoituksia, ihmetyksiä ja kertomuksia miksi aikuisen lapsen ja hänen perheensä kanssa meni sukset ristiin, on vain toteamuksia ja säälinhakua, että näin kävi. Sitä säälinhakua, huomionhakua, jota eivät saa enää omalta lapseltaan tai lapsensa perheeltä, sitä riittää.

Juuri näin. Vanhempina ihmisinä ovat myös uskottavia muiden silmissä. Kukaan ei uskalla epäilä heitä, vaikka heidän kanssan olisi todellisuudessa vaikeaa tai lähes mahdotonta elää.

vanhempina ihmisinä pitäisi myls osata olla tarpeeksi fiksu ollakseen ottamatta kaikesta nokkiinsa, vaikka niiden pienten lastenlasten vuoksi. Rauhaa rakentaen asiat luonnistuvat.Taustalla ei voi olla kovin rauhaa rakentavaa toimintaa ja asennetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin jo, ei mulla ole aikomusta ottaa enää yhteyksiä anoppiin tai kälyyn, ei tälläisen jälkeen asiat enää korjaannu.

Kivoja vinkkejä sain kuitenkin lapsille kertomiseen, mietin vielä miehen kanssa miten asia käydään läpi kunhan tulee seuraavan kerran puhe mummosta.

Mistä joku repäisi tänne insestin? Ei kyllä nyt mistään sellaisesta ole kyse :0

Kyllä mä luulen että perheen ainoalla ja kuopustytöllä on äitiinsä ihan erilaiset välit kuin poikiin. Huomasin tämän jo omassa perheessä kun äiti lli vielä elossa. Mä soittelin päivittäin äidille, veli kerran pari parin kuukauden välein. Toki vikaa pitää olla äidisdäkin mutta kyllä mä uskon että tytär saa aivopestyä äitiään niin halutessaan.

Ylipäätään kun mietin omaa perhettäni ja muita tuntemiani sisarusparvia, tuntuu että tytöt ovat enemmän kiinni äidissään kuin pojat. Olkoonkin että ollaan "itsenäistytty" ja eletään omaa elämää, äidin mielipide ja läsnäolo elämässä on paljon tarkeämpää jopa ärsyttävyyteen asti, kuin pojilla. Ehkä poikia kannustetaan enemmän itsenäisyyteen kuin tyttöjä? Tyttäret tuntuvat myös pyytävän apua poikia herkemmin.

Tässä on sitten turha porata mistään peräkammarinpojista tai MÄÄ TIÄDÄN YHEN MIÄHEN JOKA O ÄITISSÄÄ KII!!!!

Nyt puhutaan yleisesti eikä poikkeuksista.

Yleisesti puhuttuna, jos hieman tuota internettiä selailet, niin huomaat viisaana, ettei ole olemassa mitää yleisiä poikkeuksia. Paljonkin aihetta lipoen elämää seuranneena tulos on tämä: on terveitä vanhempia, ja miksi he ovat terveitä, juurtuu siitä että heitä on kasvatettu terveesti. On hieman polulta eksyneitä vanhempia, jotka kasvattavat kuitenkin lapsensa rakkaudella. Nämä lapsetkin jäävät henkiin, se on isompi asia kuin uskotkaan, lisäksi he perustavat perheitä, yleensä kohtaavat samankaltaiset vanhemmat omaavat, kasvatus on sillain puolihyvää -elämä yhtä taiteilua lastenlastenkin suhteen - melkein rakastetaan ja välitetään, opetellaan kun ei ole potkua oppia. Sitten ääripää, helvetti lapsille loppuiäksi, jota on enemmän olemassa, kuin mitä ikinä uskoitkaan. Narsistivanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin jo, ei mulla ole aikomusta ottaa enää yhteyksiä anoppiin tai kälyyn, ei tälläisen jälkeen asiat enää korjaannu.

Kivoja vinkkejä sain kuitenkin lapsille kertomiseen, mietin vielä miehen kanssa miten asia käydään läpi kunhan tulee seuraavan kerran puhe mummosta.

Mistä joku repäisi tänne insestin? Ei kyllä nyt mistään sellaisesta ole kyse :0

Kyllä mä luulen että perheen ainoalla ja kuopustytöllä on äitiinsä ihan erilaiset välit kuin poikiin. Huomasin tämän jo omassa perheessä kun äiti lli vielä elossa. Mä soittelin päivittäin äidille, veli kerran pari parin kuukauden välein. Toki vikaa pitää olla äidisdäkin mutta kyllä mä uskon että tytär saa aivopestyä äitiään niin halutessaan.

Ylipäätään kun mietin omaa perhettäni ja muita tuntemiani sisarusparvia, tuntuu että tytöt ovat enemmän kiinni äidissään kuin pojat. Olkoonkin että ollaan "itsenäistytty" ja eletään omaa elämää, äidin mielipide ja läsnäolo elämässä on paljon tarkeämpää jopa ärsyttävyyteen asti, kuin pojilla. Ehkä poikia kannustetaan enemmän itsenäisyyteen kuin tyttöjä? Tyttäret tuntuvat myös pyytävän apua poikia herkemmin.

Tässä on sitten turha porata mistään peräkammarinpojista tai MÄÄ TIÄDÄN YHEN MIÄHEN JOKA O ÄITISSÄÄ KII!!!!

Nyt puhutaan yleisesti eikä poikkeuksista.

Yleisesti puhuttuna, jos hieman tuota internettiä selailet, niin huomaat viisaana, ettei ole olemassa mitää yleisiä poikkeuksia. Paljonkin aihetta lipoen elämää seuranneena tulos on tämä: on terveitä vanhempia, ja miksi he ovat terveitä, juurtuu siitä että heitä on kasvatettu terveesti. On hieman polulta eksyneitä vanhempia, jotka kasvattavat kuitenkin lapsensa rakkaudella. Nämä lapsetkin jäävät henkiin, se on isompi asia kuin uskotkaan, lisäksi he perustavat perheitä, yleensä kohtaavat samankaltaiset vanhemmat omaavat, kasvatus on sillain puolihyvää -elämä yhtä taiteilua lastenlastenkin suhteen - melkein rakastetaan ja välitetään, opetellaan kun ei ole potkua oppia. Sitten ääripää, helvetti lapsille loppuiäksi, jota on enemmän olemassa, kuin mitä ikinä uskoitkaan. Narsistivanhemmat.

Ja siinä helvetissä kuluu elämä, taistellessa että jaksaako vai eikö jaksa. Narsistivanhemmilla, kuten lapsillaankin voi ulkoiset puitteet näyttää varsin hyvältä, on koulutusta, on oma asunto, hyvä työ. Mutta sitä ei kukaan näe, miten narsistivanhemmat säännöllisesti tappavat lastaan. Kunnes tämä tappaa itsensä. Se ei liikuta narsistivanhempia, vaan nämä siirtyvät seuraavaan kohteeseen. Ulkopuoliset ihmettelevät, että miksi tappoi itsensä, mikä sille tuli. Vanhemmat vaikenevat tai kertovat lapsellaan olevan mielenterveysongelmia, vaikka ei olisikaan. Muuta ongelmaa ei ole elämässä ollut, kuin narsistivanhemmat.

Sanot että mummo on suuttunut vanhemmille ja tekee väärin kostamalla sen lapsille. Voisiko lapsille etsiä toisen mummon tilalle, varamummon. Moni ikäihminen tekee vapaaehtoistyötä varamummona tai jotain muuta kautta löytyisi mummo? Minä "adoptoin" erään vanhemman naisen lapsena mummoksi.

Oliko tämä kommentti mummosta asiallinen. Hän on sitten vähän kaheli kun ei näy. Ei muuten ole ihme. En tulisi minäkään. Toisekseen mummous kaikilta ei luonnistu. Minua ei kiinnosta, ja se on minun päätökseni.

Oliko tämä kommentti mummosta asiallinen. Hän on sitten vähän kaheli kun ei näy. Ei muuten ole ihme. En tulisi minäkään. Toisekseen mummous kaikilta ei luonnistu. Minua ei kiinnosta, ja se on minun päätökseni.

Tässä nyt näkyy että mummosta keksitään psyykkinen syy...hieno alku pienelle. Isona hän sanoo että oletko sinä äiti itse terve kun valehtelet ja pieninkin saa tietää että hänellä on mummo joka on mielisairas. Häpea