Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykynainen ottaa miehen nimen?
14.06.2016 |
Puolet pareista eroaa, puolet pettää. Miehet haaveilevat ja tahtovat seksiä enemmän useiden naisten kanssa. Miehet pettävät enemmän, tuovat vähemmä panosta perheisiin, ovat vähemmän perhekeskeisiä ja haluavat sitoutua harvemmin kuin naiset. Silti päätätte ottaa vähemmän sitoutuneen osapuolen nimen, venkslata nimiänne ja dokumenttejanne eestaas ja sama uudestaan eron myötä.
En käsitä miksi kukaan tahtoisi nimensä sen vähemmän sitoutuneen ja avioon halukkaan osapuolen mukaan. Ei mitään järkeä.
Miksi sinä teet saman virheen etkä pidä omaa nimeäsi? Teitä miehen nimen ottaneita naisia ei voi ottaa tosissaan.
Kommentit (31)
En pitänyt tyttönimestäni enkä ole mitenkään sukurakas. Vanhanaikainen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekalla kerralla halusin olla itsenäinen ja pidin oman nimeni ja erosin kahden vuoden jälkeen. Toisella kerralla halusin kuulua miehelle ja otin miehen nimen. Nyt jo 16 vuotta naimisissa ja edelleen ylpeä siitä, että saan olla mieheni vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Ekalla kerralla halusin olla itsenäinen ja pidin oman nimeni ja erosin kahden vuoden jälkeen. Toisella kerralla halusin kuulua miehelle ja otin miehen nimen. Nyt jo 16 vuotta naimisissa ja edelleen ylpeä siitä, että saan olla mieheni vaimo.
Miehesi aviomiehen velvollisuuksia ovat varmaan pornonkatselu, valmiit lounaat ja vaimon omistaminen? Mikset vain muuta Irakiin ja anna vapaudenkaipuiselle naiselle paikkaasi Suomesta?
Miehen fantasiat = syy olla ottamatta miehen nimeä? Ei morjens.
Mies saa haaveilla seksistä niin monen naisen kanssa kuin tahtoo, on kuitenkin aikuinen ja mielenterveys kunnossa joten itsehillintää kyllä löytyy. Jos nyt pitäisi ruveta ruikuttamaan jostain sitoutumisesta sukupuolen mukaan niin naisiltahan ne useimmat eroaloitteet lähtevät.
Mutta joo, otin miehen nimen koska se sopi paljon paremmin yhteen etunimeni kanssa. Terveisin esim. Virginie Swan, tyttönimeltään Virginie Pönkkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikö koko sukunimi ole patriarkaatin peruja. Otetaan islannin malli siten , että äidin etunimi on tyttären sukunimi jne. Vaikkapa raija kaijan tytär jne.
Ei tuo noin mene Islannissa, vaan yleensä isän nimi + son tai dottir. Eli esim. Jarinpoika tai Jarintytär.
Mites Ruotsissa? Onko ne -son-nimet (Jansson, Pettersson jne) sukunimiä vai patronyymeja (vai mitä ne oli)? Entäs tapaus alppihiihtäjä Frida Hansdotter? Hänen isänsä on nimeltään Hans Johansson.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pitänyt tyttönimestäni enkä ole mitenkään sukurakas. Vanhanaikainen kyllä.
Sama täällä. Oma sukunimeni oli vaikea, sitä piti aina ta-va-ta. Mieheni sukunimi (ollut omanikin jo viitisentoista vuotta) on lyhyt, ytimekäs, jopa hauska. Lisäksi se sopii etunimeeni, aivan kuin näin olisi tarkoitettu. Ihan ap:n kiusalla kirjoitin tuon lopun.
Haluan vielä lisäksi mainita, että olen naisena erittäin itsenäinen, minulla on omat rahat, valtaa päättää asioistani, ansaitsen enemmän kuin mieheni. Silti koen, että olemme molemmat erittäin sitoutuneita parisuhteeseen ja perheeseen. Meillä on hyvä näin, nimien ja muidenkin asioiden puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekalla kerralla halusin olla itsenäinen ja pidin oman nimeni ja erosin kahden vuoden jälkeen. Toisella kerralla halusin kuulua miehelle ja otin miehen nimen. Nyt jo 16 vuotta naimisissa ja edelleen ylpeä siitä, että saan olla mieheni vaimo.
Miehesi aviomiehen velvollisuuksia ovat varmaan pornonkatselu, valmiit lounaat ja vaimon omistaminen? Mikset vain muuta Irakiin ja anna vapaudenkaipuiselle naiselle paikkaasi Suomesta?
Miehelläsi on siis aviomies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikö koko sukunimi ole patriarkaatin peruja. Otetaan islannin malli siten , että äidin etunimi on tyttären sukunimi jne. Vaikkapa raija kaijan tytär jne.
Ei tuo noin mene Islannissa, vaan yleensä isän nimi + son tai dottir. Eli esim. Jarinpoika tai Jarintytär.
tiedän, mutta koitin päästä eroon miesten nimistä :)
OK sorry, ymmärsin väärin... Tarkoitit siis Islannin tapaa vähän muokattuna. :) Minusta tuo islantilainen nimiperinne on itse asiassa aika ihana ihan sellaisenaankin, mutta tuntuisi vähän väkinäiseltä ja päälleliimatulta ottaa se täällä käyttöön kun sellaista perinnettä ei meillä ole. Ja vaatisi melkoisia muutoksia sukunimilakiin myös.
Itseäni hieman harmittaa, että minulla on isäni sukunimi eikä äitini, koska äitini sukunimi on todella kaunis ja harvinainen (alle 50 elossa jotka sitä nimeä kantaa) kun taas isäni ja siis myös oma nimeni on tyyliin Virtanen tai Lahtinen (ei kumpikaan noista mutta siis tylsä ja hyvin yleinen). Hienoa että nykyään voi jokainen pari ihan keskenään päättää kumman nimi otetaan vai pidetäänkö omat. Ainahan se ei ole ollut mahdollista - silloin kun omat vanhempani menivät naimisiin, sallittua oli ottaa joko miehen nimi tai yhdistelmänimi. Siis vielä 80-luvun alussa oli tuollainen sukunimilaki!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikö koko sukunimi ole patriarkaatin peruja. Otetaan islannin malli siten , että äidin etunimi on tyttären sukunimi jne. Vaikkapa raija kaijan tytär jne.
Ei tuo noin mene Islannissa, vaan yleensä isän nimi + son tai dottir. Eli esim. Jarinpoika tai Jarintytär.
Mites Ruotsissa? Onko ne -son-nimet (Jansson, Pettersson jne) sukunimiä vai patronyymeja (vai mitä ne oli)? Entäs tapaus alppihiihtäjä Frida Hansdotter? Hänen isänsä on nimeltään Hans Johansson.
Yleensä sukunimiä nykyään, mutta ovat syntyneet aikoina, jolloin Ruotsissakin käytettiin patronyymejä. Jossain vaiheessa nuo patronyymit siellä kiellettiin kun ajateltiin että lapsilla on oikeus saada isänsä sukunimi, mutta nykyään niitä saa taas käyttää, eli vaihtelua on ollut Ruotsin nimilaeissa. Harvinaista se varmasti on nykypäivänä siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se nimi tee naista vaan nainen nimen.Mitä väliä?Kaikilla sama nimi,ois se vähän kumma jos eukko ois eri nimellä.Jos se onkin pettäjä paska nainen.
Miksi pitää mennä naimisiin sitoutumiskammoisen pettäjäsian kanssa? Oma mies piiritti minua aika kauan ennen kuin lämpenin ja sitten vielä myöhemmin oli aloitteellinen naimisiin menon suhteen, samoin lasten hankinnan suhteen. Hän on arvoiltaan sellainen että kun naimisiin mennään niin se todella tarkoittaa että sitten ollaan naimisissa ja rakennetaan yhteinen elämä, molemmat ollaan.
Harmi että sinulla ei ole ollut yhtä hyvää tuuria puolisomarkkinoilla, mutta ei se tarkoita että kenelläkään muullakaan ei ole.
Otin miehen nimen, koska se on kauniimpi kuin omani ja koska haluttiin joka tapauksessa yhteinen sukunimi kun samaa perhettä kerran ollaan :)