Lue keskustelun säännöt.
Äärimmäisen nolo vaiva parisuhteessa olevalle...
14.06.2016 |
Olen vastikään muuttanut yhteen mieheni kanssa. Tämä on se hetki jota olen koko elämäni ajan pelännyt, ja pelkoni ovat käyneet toteen... Olen nuori, itsestään huolehtiva nainen, josta ei kukaan päällepäin arvaisi kaikkein kauheinta ongelmaani: ilmavaivoja. Minulla on suolistosairaus, jonka vuoksi muutun päivittäin iltaa kohden oikeaksi ihmisilmapalloksi. Vatsan turvotus on sitä lajia että näytän viimeisilläni raskaana olevalta, mutta ei sekään ole isoin ongelma, vaan se, että ilman on tultava joskus uloskin.
Muiden seurassa pidättelen tietenkin, mutta yöt. Nukkuessa en pysty kontrolloimaan asiaa. Tiedän nyt varmaksi, että mies on huomannut mitä on meneillään, sillä sen verran usein hän on ollut hereillä kun minä nukun. Herään itse usein siihen, kun ilmaa pääsee ulos. Noina hetkinä tunnen itseäni kertakaikkiaan kuvottavaksi.
Asiasta ei ole puhuttu sanallakaan. Mies ei ole vihjannut yhtään mitenkään, että tietäisi ongelmastani. Mutta kyllä hän tietää. Me emme kumpikaan syty pieruhuumorista, joten vitsailemaankaan en asiasta ala.
Luotan mieheeni ja haluan uskoa, että hän rakastaa minua tästä luotaantyöntävästä vaivasta huolimatta. Mutta itse tunnen kuvotusta itseäni kohtaan, ja myös pettymystä, vaikken voi tästä sairaudesta päästä eroonkaan. Tunnen itseni epänaiselliseksi. Asia ahdistaa minua paljon, etenkin iltaisin. Minulla on nukkumisvaikeuksiakin. Ne illat ovat helpompia, kun huomaan miehen nukahtaneen syvään uneen ennen minua. Silloin voin paremmin rentoutua.
Kuten sanoin, en usko että kukaan arvaisi että minulla on näin inhottava ongelma. Aina ei kaikkea näe päältäpäin katsoen.
Kommentit (51)
Voi tokkiisa, pieruahan se vain on, haisevaa ilmaa. Ei sentään mitään sinappikaasua tai zyklon-b:tä! Harva parisuhde niin hatarilla pohjilla on, ettei pieruja kestä, vaikka niitä nyt sattuisi piisaamaan runsaamminkin, puhu miehen kanssa, ymmärtää varmasti!
Ok, sulla on suolistosairaus, josta seuraa runsaita ilmavaivoja, mutta se ei uhkaa sun henkeä. Yritä päästä eroon häpeästä, se on vain sun korvien välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhut asiasta avoimesti ja teet selväksi että tämä on iso osa sinua, ottaa tai jättää. Et kuitenkaan voi loputtomiin pidätellä ja kuten totesitkin, yöllä et kuitenkaan pysty kontrolloimaan ilmojasi. Meillä välillä koko perhe meinaa tukehtua hajuihin ja mies ei koskaan asialla, mut minkäs teet ;) Nimim. tälläkin hetkellä pskalla ovi auki
Laita se ovi kiinni oksetus! Miehesi silmissä et todellakaan ole mikään viehättävä tapaus..
No kannattais kertoa sille miehelle, että sulla on suolistosairaus ja että turvottaa ja pierettää. Kyllä se ymmärtää ja paukuttelee se joskus itsekin. Kaikki tekee niin.
Mä olen kanssa vatsasairas. Olin ekaa kertaa yötä nykyisen mieheni luona yötä, ja vatsa varmaan ihan jännityksestä rupes temppuilemaan. Unissani oli sitten paukutellut miesparan nenään, kertoi hän. Nolotti. Mutta se mies ymmärsi kyllä, kun kerroin ja nyt ollaan oltu 7v yhdessä ja mua rakastetaan hurjasti, vaikka joudunkin joskus kaasuttelemaan aika tavalla. :D
Muista myös, et míehesi saattaa myös omata jonkun (omasta mielestään) nolon vaivan. Ei meistä kukaan ole täydellinen.
Mulla on myös suolistosairaus, jonka hoitoon käytin joskus peräruiskeita. Liitännäisoireena mulla oli mm. nivelkipuja käsissä, enkä saanut ruisketta itse truutattua. Miehen ehdotuksesta laitoin ruiskeen itse paikoilleen, mies truuttasi sen tyhjäksi, otti ulos ja vei roskikseen, joka ilta noin kuukauden ajan.
Onneksi hän ei tämänkään jälkeen pitänyt sairauttani tai minua ällöttävänä, noosta ajoista on kymmenisen vuotta ja olemme saaneet kaksi lastakin.
Minulla on krooninen sairaus, johon vahvat lääkkeet. Minulle vaihdettiin uusi lääkitys juuri kun mieheni kanssa olimme muuttaneet yhteen. Sivuoireina tuli sitten pahoinvointia, järkyttäviä ilmavaivoja ja ripulointia. Ensimmäiset 2-3 viikkoa oikeasti vaan paskoin 5-10 kertaa päivässä, kaasuttelin, kerran tuli ilman mukana vellit housuun ja kerran oksensin hänen kengilleen.
Mies tiesi sairaudestani ja uudesta lääkityksestä, ymmärsi ja hoiti parhaansa mukaan. Onneksi itse sain hyvät lääkkeet sivuoireisiin. Ainoana on jäänyt pahalle haisevat ilmavaivat. Ja mies rakastaa silti.
Olemme nyt asuneet yhdessä 1,5 vuotta ja olemme olleet vuoden kihloissa. :)
Suosittelen kertomaan miehellesi sairaudestasi. Jos mies oikeasti rakastaa, hän myös ymmärtää. Ei tällaiset ongelmat oma valinta ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä aamuna kun heräsin NELJÄTTÄ kertaa yön aikana omaan pieruuni päätin että viillän joko ranteeni auki tai kirjoitan tästä vauvaan, mutta minun ei tarvinnut. Ap, tekstisi on kuin omasta suustani ja allekirjoitan joka sanan, pelon ja häpeän ja epä-naisellisuuden. Tekstisi jo itsessään antoi minulle todella paljon voimaa asian kanssa.
Olen nuori, viehättävä, naisellinen, tuoreessa parisuhteessa ja ilmeisesti sekä niin laktoosi-intolerikko kuin ärtyneestä suolesta kärsiväkin. En usko että kukaan uskoisi päältä päin, miten ällöttävä olenkaan ongelmani kanssa. Saan ilmavaivoja ilmeisesti aivan kaikesta -välillä tuntuu että maitohappobakteerit ja laktaasitabletit vain pahentavat asiaa. Olen niin ärsyyntynyt ongelmaani, että välillä annan vaan mennä ja syön karkkia ja suklaata ja herkkuja - parisuhteessa olisi myös kiva herkutella yhdessä ja inhottavaa kierrellä miksi ei otettaisi yhteistä Ben&Jerrysiä yötä vasten. Kärsin myös todella pahoista itsetunto-ongelmista ja niistä olen käynyt koko aikuisikäni keskustelmeassa terapiassa myös. Olen hävennyt ja paininut asian kanssa läpi elämäni ja tuntuu että se tuhoaa minut, niin dramaattiselta kuin se kuulostaakin. Minulla on todella paha kompleksi asian suhteen, koska tuntuu että varsinkin nuorille kauniille naisille tämä ongelma jotenkin vielä pahempi, kuin jos olisin vaikka raavas mies.
Joka ilta jännitän tulevaa yhteistä yötä, rukoilen että vatsa olisi rauhallinen ja joka kerta kun oikein herään säikähtäen omaan pieruuni, tulee niin epäonnistunut olo. Ja jos vahinko kävisi joskus kerran kaksi viikossa, mutta ei, joka yö ja monta kertaa. :'( Mies on onneksi syväuninen mutta tiedän että esim juuri tänä aamuna hän oli varmasti jo hereillä kun pierasin jäätävän kovaa. Tämän jälkeen saan lähestulkoon aina paniikkikohtauksen, sydän alkaa hakkaamaan ja kurkkua kuristaa ja tekee mieli vain itkeä ja lähteä pois. (naurettavaa, tiedän) Hän ei ole koskaan sanonut mitään. Haluaisin pyytää mieheltä anteeksi, mutta en halua ällöttää häntä yhtään enempää -saati antaa ymmärtää, että nyt kun asia on sanottu ääneen voin piereskellä holtittomasti tästä eteenpäin.
Vihaan itseäni tämän takia ja pelkään. Mies itse on ilmeisesti täysin täydellinen koska en ole suhteemme aikana kuullut hänen pieraisevan kertaakaan. Hän tietää itsetunto-ongelmistani joten oletan että hän arvaisi että flippailisin jos hän mainitsisi ilmavaivoistani - mikä pitää paikkansa. Hän on sanonut haluavansa olla kanssani loppuelämänsä ja on rakastava ja ymmärtävä, mutta en haluaisi että hän joutuu kärsimään tästä, riittää että itse elän asian kanssa.
Tuntuu naurettavalta että tämä on yksi suurimmista ongelmistamme, kai meillä menee sitten tosi hyvin. Mutta pointti oli kai se, että et ole AP asian kanssa yksin ja antaisinpa mitä vaan jos voisin saada normaalin vatsan.
Piereskely ei ole todellisuudessa "epänaisellista", vaikka sitä on meidän päähän salakavalasti taottu iät ja ajat. Se on inhimillistä! Elämä on tosi lyhyt, kerro asiasta and be done with it. Ja piere menemään 😇
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annat sodoman torven soida vaan kunnolla.
Oma hyvätapainen avovaimo ei ikinä piere minun tai muiden läsnä ollessa, mutta nukkuessa hän piereskelee : ) Lusikassa nukkuessa se saattaa hieman mulkkuun tärähtää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien ruuansulatus tuottaa suolikaasuja. Terveelläkin keskimäärin 7-8 dl päivässä ja uloshan sen on päästävä. Pieremätöntä ihmistä ei olekaan. Kaikki kaasuntuotantosi ei siis suinkaan ole sairauden syytä vaan ihan normaalia. Kotona pitää voida pierrä kun pierettää.
Kiva loppuelämä miehelle ku emäntä haisee ja pieree joka yö peiton alla kaalipieruja :D