Opettajaäidit!
Kärsiikö lapsenne ammatistanne?
Oletko organisoimassajoka kekkereissä jotain pedagogista puuhaa lapsille/nuorille/aikuisille onko lapsenne kavereilleen viemät synttärilahjat jotain kirjallisuuden klassikoita tai englanninkielisiä sanaristikoita?
Entä annatteko lapsenne lomailla edes kesällä?
Pakotatteko lapsenne ns" kehittäviin" harrastuksiin vasten tahtoaan?
Opettajat ovat vanhempina suoraan saatanasta, eikö?!
Kommentit (35)
Meillä taitaa enemmän päteä se suutarin lapsilla ei ole kenkiä -hokema. Lukemaan ovat oppineet vasta koulussa. Koulumenestys on käytöstä lukuunottamatta keskitasoa. Pelaavat liikaa, harrastavat liikaa ja siinä varmaan syy koulumenestyksen vaatimattomuuteen. En ole koskaan opettanut lapsiani, mutta nyt kun ovat isompia, ovat alkaneet kysellä opetusaineestani. Juuri tänään automatkalla keskusteltiin Suomen sisällissodasta ja saksalaisten marssimisesta paikkakunnallemme...
Ja kesälomasuunnitelmiin kuuluu Linnanmäen lisäksi tutustuminen Hämeen linnaan ja Parolan panssarimuseoon esikoisen toivomuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tää on taivahan tosi!
Opettajien lapset on aina niin esimerkkeinä, että oikein säälittää. Hirveät paineet toisilla.Opettajan lapsi
Pah. Opettajan lapset eivät ole sen kummoisempia, kuin kukaan muukaan. Liikaa opettajatkin kuvittelevat olevansa jonkin yläpuolella, parempia vanhempia. Lapsensa seuraavat perässä ja pompottavat ovelasti muita lapsia kenenkään puuttumatta. Koska vanhempansa eivät koskaan suostu uskomaan, jos joku vähäarvoisempi ei-opevanhempi tulee kertomaan jotakin opelapsen pahuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lötkötellään. Välillä syödään ja käydään kaupassa.
T. Lehtori
Eikö me tavikset ollakaan huonoja, vaikka Helsingin ope väitti niin, kun emme käy kaukomatkoilla kesälomalla? Eikö olekaan huono-osaisuutta loikoilla kotona ja käydä kaupassa, tylsästi ja virikkeettömästi?
Lapseni on joutunut kärsimään opettajaäidistä 'vain' sillä tavalla että häntä on kiusattu ja syrjitty sen vuoksi että hän on opettajan lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helvetillisen noloa olla open lapsi.
Kaikki vaatteet on itsetehtyjä, viilikin väsätty itse ja legolandiaan pääsee vasta kun lukudiplomi suoritettu.:D
Puhumattakaan kotiintuloajoista, ruutuajoista, nukkumaanmenoajoista ja pakkopartiosta.
Ai, tapahtuuko sitä opettajienkin perheissä? Hyvä, ope ei pidäkään meitä negatiivisina tiukkiksina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on paljon kirjoja, koska lapsi tykkää niistä. Hän myös haluaa käydä kirjastossa usein. Lapsi harrastaa askartelukerhoa ja muskaria, koska haluaa. Kohta hän on sen ikäinen, että ehkä vaihtaa jommankumman satujumppaan (kolme harrastusta viikossa on mielestäni pienelle lapselle liikaa, kaksi riittää). Lisäksi käymme uimassa ja luistelemassa. Hiihtämään täällä ei loskatalvien takia juurikaan pääse, mutta olemme harjoitelleet hiihtoa putkessa. Ihan hän saa harrastaa, mitä tykkää tai olla kokonaan harrastamatta. Onhan hänellä tablettikin, josta tykkää töllöttää piirrettyjä.
Lahjaksi olen ostanut kirjoja, Legoja, vaatteita, leluja, muovailuvahaa, saippuakulpakoneen, pyörän, tabletin, ihan mitä hän haluaakin (budjetin rajoissa). Karkkia ja jätskiä syömme tämän tästä ja limsaakin saa aina kun janottaa.
Minä en ole lapseni opettaja vaan äiti. Ajattelin kyllä opettaa hänet lukemaan jo ennen koulua, koska hän näyttää olevan niin kiinnostunut kirjaimista ja kirjoista. Minutkin opetettiin lukemaan viisivuotiaana, vaikkeivät vanhempani olleetkaan opettajia.
Loma on meillä lomailua varten.
Ensimmäinen lapsi? Huh. Ok, no nyt taidan tietää mistä tää ketju tulee. Alakoulun opettajat on kieltämättä vähän tällaisia. Itse opetan yläkoulussa, enkä kyllä sieltä tunnista tätä ihmistyyppiä.
En opeta alakoulussa vaan ammattikorkeassa.
Ok. Ajattelin vaan, kun suunnittelit opettavasi lapsen lukemaaan. Itse en uskalla "opettaa" lukemaan, kun en tiedä, miten nykypäivänä alkuopetuksessa opetetaan lukemaan. Jos lapsi oppii itsekseen lukemaan, niin siitä vaan, mutta en ajatellut sen enempää ohjailla.
Mun lapseni on pelannut koneella tänään 5h. T. Luokanopettaja
Olen opettajan lapsi. Ainoa harmi asiasta lapsena oli se, että kaverit eivät uskoneet, että meillä ei todellakaan vahdittu läksyjen tekemistä tai muutenkaan stressattu koulusta.
Tietääkseni eivät ole kärsineet, itse asiassa taitavat olla tyytyväisiä, kun äiti pystyy hoitamaan joitakin asioita suoraan muitten opettajien kanssa. En ole koskaan opettanut omia lapsiani. Myös isänsä on opettaja. Lapset eivät ole hikipinkoja eivätkä myöskään himoharrastajia. Olen yrittänyt opettaa heille, että koulu on vaan koulua, se on käytävä ja sillä siisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on paljon kirjoja, koska lapsi tykkää niistä. Hän myös haluaa käydä kirjastossa usein. Lapsi harrastaa askartelukerhoa ja muskaria, koska haluaa. Kohta hän on sen ikäinen, että ehkä vaihtaa jommankumman satujumppaan (kolme harrastusta viikossa on mielestäni pienelle lapselle liikaa, kaksi riittää). Lisäksi käymme uimassa ja luistelemassa. Hiihtämään täällä ei loskatalvien takia juurikaan pääse, mutta olemme harjoitelleet hiihtoa putkessa. Ihan hän saa harrastaa, mitä tykkää tai olla kokonaan harrastamatta. Onhan hänellä tablettikin, josta tykkää töllöttää piirrettyjä.
Lahjaksi olen ostanut kirjoja, Legoja, vaatteita, leluja, muovailuvahaa, saippuakulpakoneen, pyörän, tabletin, ihan mitä hän haluaakin (budjetin rajoissa). Karkkia ja jätskiä syömme tämän tästä ja limsaakin saa aina kun janottaa.
Minä en ole lapseni opettaja vaan äiti. Ajattelin kyllä opettaa hänet lukemaan jo ennen koulua, koska hän näyttää olevan niin kiinnostunut kirjaimista ja kirjoista. Minutkin opetettiin lukemaan viisivuotiaana, vaikkeivät vanhempani olleetkaan opettajia.
Loma on meillä lomailua varten.
Ensimmäinen lapsi? Huh. Ok, no nyt taidan tietää mistä tää ketju tulee. Alakoulun opettajat on kieltämättä vähän tällaisia. Itse opetan yläkoulussa, enkä kyllä sieltä tunnista tätä ihmistyyppiä.
En opeta alakoulussa vaan ammattikorkeassa.
Ok. Ajattelin vaan, kun suunnittelit opettavasi lapsen lukemaaan. Itse en uskalla "opettaa" lukemaan, kun en tiedä, miten nykypäivänä alkuopetuksessa opetetaan lukemaan. Jos lapsi oppii itsekseen lukemaan, niin siitä vaan, mutta en ajatellut sen enempää ohjailla.
Minua ei suuremmin kiinnosta, miten nykyään opetetaan lukemaan. Ne opetustavathan muuttuvat tämän tästä siinä missä opetussuunnitelmatkin. Ihan ajattelin opettaa niin kuin minua opetettiin, ensin kirjaimet yksittäin ja sitten sanat tavuttain. Meillä on isot pinot kirjojakin, joissa on tikkukirjaimet ja tavuviivat sanoissa. Jostain syystä meille on jahkaantunut koko suvun lastenkirjat 30 vuoden ajalta, "kun meillä varmaan luetaan paljon, kun kerran olet opettaja". Joo, niin luetaankin, kiitos kirjoista. Ja opettaisin lapsen lukemaan, vaikka olisin insinööri tai siivooja, jos lapsi pyytäisi minua.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on joutunut kärsimään opettajaäidistä 'vain' sillä tavalla että häntä on kiusattu ja syrjitty sen vuoksi että hän on opettajan lapsi.
Lapseni on joutunut kärsimään opettajaäidin lapsesta "vain" sillä tavalla, että häntä on kiusattu ja syrjitty eikä kukaan ole uskonut ja tehnyt mitään, koska kiusaaja on opettajan lapsi. Vika on tottakai jossakin muualla.
Opettajien lapset on usein vanhempiensa ammatinjatkeita.
Hmmm... Mä ajattelen ehkä niin päin, että kun omat opinnot on viivästyneet, maisterin paperit puuttuu vielä kolmikymppisenä, niin mulla on enemmän paineita siitä että oma lapsi menestyy. Olen pitkään kotiäitinä ja käyn välillä hanttihommissa (tarkoittaen satunnaisia töitä mihin ei vaadita korkeakuolututkintoa). Ja mä olen tosi nipo lapsen ruutuajasta ja googlailen vapaa-ajallani montessori-henkisiä kehättäviä aktiviteetteja. Amis-miehenikin on tosi innokas opettamaan lapselleni asioita. Esim alle 2-vuotiaana osaa nimetä varmasti yli 100 eri eläintä.
En kyllä näe pahana että vanhempi - olkoon sitten juristi, opettaja tai kaupan kassa- haluaa tarjota lapselleen kehittävää tekemistä niin kauan kun lapsi siitä nauttii. Toki pitää pystyä lukemaan lasta ja olla painostamatta.
PS. Tunnen minäkin yhden opettaja pariskunnan, joiden lapsilla oli kotiintuloaika klo 9 varmaan siihen asti kun muuttivat kotoa. Siitä ei kyllä seurannut mitään hyvää. t. niiden lasten kaveri, joka sai valehdella kaiken maailman kirkkoiltoja, jotta open lapset pääsi ulos :D
No itse olisin kyllä toivonut enemmän ohjattua toimintaa ja sparrausta kouluikäisenä.
T. Opettajan lapsi
Opettajaäiti olen. Lapsilla on lyhyet hoitopäivät-engl. open työaika 19 tuntia viikossa. Minulla on usein lomaa ja kaikki kesät ollaan lasten kanssa vapaalla. Lomilla reissataan minne tykätään. Olisipa minunkin äitini ollut opettaja...