Lue keskustelun säännöt.
Ihana stressitön elämä ilman miestä!
12.06.2016 |
Voisin listata tähän melko pitkänkin litanian miksi elämäni on huomattavasti parempaa ilman parisuhdetta. Olen äiti, mutta sinkku tai eronnut tai miten nyt haluaa sanoa. Mutta viiminen muutaman vuoden suhde oli kyllä sellainen, että siinä tiivistyi koko tähän asti kokemani huonot puolet parisuhteesta. Täytyy sanoa että lukuunottamatta satunnaista kosketuksen kaipuuta, olen kyllä niin onnellinen tästä vapaudestani! Ja tiedän kyllä että on hyviäkin parisuhteita. Onnittelut heille!
Entisessä suhteessa stressiä tuli erilaisuudesta, puhumattomuudesta, miehen jonkinlaisesta tunnelukosta tai -vammasta, en tiedä, ei osannut/halunnut ilmaista tunteitaan, turhista odotuksista, pettymyksistä, tappeluista, erilaisista kiinnostuksen kohteista, luottamuspulasta, mustasukkaisuudesta, erilaisista elämäntavoista, eri elämänarvoista, seksuaalisesta tyytymättömyydestä, ja lähes kaikessa piti päätyä kompromissiin ihan ruokakaupasta alkaen (jos päädyttiin). Tällaisesta elämästä ei mitään muistelemisen arvoista ole jäänyt. Nyt kun tuo kaikki lasti on poissa, en ihan helpolla tätä vapautta enää vaihda!
Kommentit (24)
Meillä on miehen kanssa parisuhde myös loppusuoralla, 17 yhteistä vuotta takana. Tuntuu että elän ihan vieraan ihmisen kanssa tällä hetkellä. Puhumattomuutta jne myös miehen puolelta. Tuntuu että en enään hetkeen ole saanut olla oma itseni, saanut kuulla v*ttuilua ja kaikkea mahdollista. Toisaalta hillittömän surullinen olo, että mitä meille oikein tapahtui, toisaalta olen ihan täpinöissäni kun saan jossain vaiheessa aloittaa uuden oman elämän missä kukaan ei ole tuomitsemassa. Ja miestä en enää ota vaivoikseni. Ja jos sattuu lipsahtamaan kuitenkin , niin pidän oman asunnon. Ei koskaan enää miehen äidiksi alkamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää tähän alkuun mainita joillekin ihmisille erikseen tiedoksi että kyllä kyllä kyllä toisille voi ihan varmasti sopia parisuhde kuin nyrkki silmään ja he ovat siihen kuin luotuja.
Itselleni parisuhde ei koskaan anna enemmän mitä ottaa. Parisuhteissa tuntuu aina siltä ettei voi olla oma itsensä, tuntuu kuin hengittäisi vain puolikkailla keuhkoilla.
Stressi on jatkuvaa. Koko ajan saa olla varpaillaan. Aina pitää olla tekemässä kompromisseja joissa molemmat vain häviävät.
En jaksa vastailla turhiin kysymyksiin koko ajan. En halua olla tilivelvollinen joka ikisestä lenkillä käymisestä tai lenkille lähtemättömyydestäkään.
En jaksa olla koko ajan revittävänä ja kopeloitavana.
En pidä seksistäkään, minulle tulee siitä aina tosi surullinen, riistetty ja käytetty olo.
Tiedän että olen monien mielestä viallinen ja minun pitäisi katsoa peiliin.
Mutta enpäs katso. Minun ei tarvitse koska voin elää yksinkin, eikä se ole minule mitenkään tuskallista.
Yksinäisyys tuntuu minulle luonnnolliselta tavalta elää ja olla.
Sä oot narskun kanssa yhdessä. Ei mun mies vahdi hulluna mun menemisiä.
AP:lle, etkä tosiaan huomannut mitään varoitusmerkkejä alussa, kun tuollaisen listan luettele? Ja ilmeisesti teittiä vielä lapsen/lapsia? Avaatko hieman lisää?
kyllä näin on,ei vinkumista,ei mustasukkaisuutta puolin eikä toisin. Tyttären kanssa vaan tämä tyttöjen koti. Saan kyllä sitä aikuisten puuhaa vakimieheltä,mutta käyn hänen luona,kun siltä tuntuu. Muuten vapaana eläminen on ihanaa.