Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Poika on siis kuusi vuotias ja aloittaa esikoulun. Hänellä on päiväkodissakin huomattu lisääntynyttä levottomuutta ,sekä agressiivista käytöstä esim. tönii,potkii,lyö,ei malta odottaa ja menettää hermonsa nopeasti. Ei pysy tuolilla paikalla kovin helposti myöskään. Kotona suuttuessaan tavarat lentää,ja nyrkit heiluu. Heti kun rauhoittuu tulee katumapäälle,halaamaan. Eli empatiakykyä löytyy. Olen itse huolissani ja vuoden päässä häämöttää koulu joten käytöksen on pakko muuttua, mutta mistä apua..

Olisiko jotain vinkkejä antaa mitä itse voin asialle tehdä? Onko muiden lapsilla ollut samanlaista ja löydetty jonkinlainen terapia tai muu vastaava. Voisin itse tuollaisen kustantaa jos lapsi sellaista saisi kokeilla.

  • ylös 0
  • alas 0

Sivut

Kommentit (23)

hmm

Sokeria ainakin kannattaa välttää,kalaöljyvalmiste saattaa auttaa.En kyllä usko terapiaan,6-vuotias on luonnostaan mitä on.Adhd on perinnöllistä.

  • ylös 5
  • alas 11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

On käyty jo kunnallisella psykologilla, mutta kukaan ei puhunut perheneuvolasta ja psykologia poika ei kuulemma tarvitse. Hän teki vain pakolliset testit siellä.  

Perheneuvolahan on paikka jossa ongelmat ovat koko perheen yhteiset tai siis riippuu jotenkin perheestä vai? Olenko ymmärtänyt oikein? Ja meillä tälläistä apua kun ei tarvita niin sitä kukaan ei ole edes tarjonnut.

Vierailija

hmm kirjoitti:
Sokeria ainakin kannattaa välttää,kalaöljyvalmiste saattaa auttaa.En kyllä usko terapiaan,6-vuotias on luonnostaan mitä on.Adhd on perinnöllistä.

Mitä honotat? Sokeri ei vaikuta mitenkään. Sokerihumalat jne on höpönhöpöä. Se saattaa antaa energiaa hetkellisesti mutta ei aiheuttanut aggressiivisuutta

  • ylös 11
  • alas 6
5lasta

Suunnitelmallisuutta päivään, asioiden ennakointia hyvissä ajoin, että ehtii valmistautua siirtymätilanteisiin.

Tunteiden nimeämisen harjoittelua, eli puhutaan siitä mikä tunne sai raivostumaan. Hyvällä palkitseminen, positiivinen vahvistaminen, eli kehutaan kaikesta mikä sujuu onnistuneesti. Epäonnistumisia ei korosteta niin kovasti.

Kamalin virhe mielestäni on aresti tai muu eristäminen yksin silloin, kun tunteet läikkyvät yli. Jos hänet pitää viedä pois jostakin tilanteesta, niin sitten mukaan lähtee aikuinen juttelemaan ystävällisesti ja mielummin vielä halaamaankin. Lapsi ei opi mitään hedelmällistä siitä, että hänet hylätään, kun ei osaa käsitellä tunteitaan.

Tässä vielä linkki kuusivuotiaan kehityksestä

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/6_7-vuotias/

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
On käyty jo kunnallisella psykologilla, mutta kukaan ei puhunut perheneuvolasta ja psykologia poika ei kuulemma tarvitse. Hän teki vain pakolliset testit siellä.  

Perheneuvolahan on paikka jossa ongelmat ovat koko perheen yhteiset tai siis riippuu jotenkin perheestä vai? Olenko ymmärtänyt oikein? Ja meillä tälläistä apua kun ei tarvita niin sitä kukaan ei ole edes tarjonnut.

Lapsen ongelmat ovat aina koko perheen ongelmia. Vaikka lapsi saisi tunnin viikossa terapiaa, on teillä perheenä vastuulla kasvatus kaikkina muina viikon tunneista. Perheneuvola auttaa tässä.
Esim.arki lapselle ennakoitavaksi, tarvittaessa kuvallisella lukujärjestyksellä, selvästi sovitut säännöt, selvästi etukäteen sovittu ruutu/peliaika, ikärajoista kiinni pito, riittävä uni, riittävä mahdollisuus purkaa energiaa (esim.ulkoillen), kyky vanhempana nähdä hyvä lapsessa, kiittää ja kannustaa kasvussa hyvää kohti.
Näissä perheneuvola voi auttaa.

hmm

Vierailija kirjoitti:
hmm kirjoitti:
Sokeria ainakin kannattaa välttää,kalaöljyvalmiste saattaa auttaa.En kyllä usko terapiaan,6-vuotias on luonnostaan mitä on.Adhd on perinnöllistä.

Mitä honotat? Sokeri ei vaikuta mitenkään. Sokerihumalat jne on höpönhöpöä. Se saattaa antaa energiaa hetkellisesti mutta ei aiheuttanut aggressiivisuutta

Sokerihumala on nimensä mukainen,sitä neuvotaan ensimmäisenä välttämään adhd-hoidossa.

Vierailija

Ettei vaan olisi oiottu varhaislapsuuden kasvatuksessa? Onkohan vanhemmat vuorovaikuttanut enemmän mobiililaitteiden kuin lastensa kanssa? Onkohan lapsella ollut selvät rajat jo pienestä pitäen? Eihän lasta ole kyllästetty videoilla ja peleillä vanhempien keskittyessä omaan hyvinvointiin. Yleensä käytöshäiriöiden takaa löytyy em. syitä ja sitten havahdutaan kun totuus iskee silmille.

Vierailija

Hyvällä palkitseminen ja kannustaminen toimii paremmin kuin rangaistukset. Esim hyvin sujuneesta eskaripäivästä palkintona tunti peliaikaa tms mistä lapsi pitää yli kaiken. Rauhoittaisin illat niin ettei eskarin jälkeen juosta harrastuksissa ja kaupoissa. Rauhallinen arki vähentää lapsen stressiä. Saako lapsi jostain onnistumisen tunteita eikä aina vain negatiivista palautetta?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Selkäsauna, eiköhän pikkuhiljaa käytös muutu kiltimpään suuntaan.

Ei siinä kauaa mennyt, kun joku kertoo totuuden.

Vierailija

Lisääntynyt levottomuus kuulostaa oireelta. Onko poika alkanut pelaamaan pelikonsoleilla, tietsikalla tai älylaitteilla enemmän? Onko kaikki ihmissuhteet ok? Jonkun tarjoama ADHD ei ole lisääntynyttä levottomuutta ja agressiota. Pystyykö poika puhumalla ilmaisemaan itseään hyvin?

Vierailija

Perheneuvolaa suosittelen minäkin. Sieltä saatte hyviä neuvoja arjen rytmittämiseen ja tarvittaessa lähetteen esim. toimintaterapiaan. Älkää rangaisko lasta, vaan palkitkaa hyvää käytöstä. Jos ongelma jatkuu, rskari pistää kyllä rattaat pyörimään. Lapsi saa tukea sitten kouluun tai menee tarvittaessa pienluokalle.

Erityisluokanopettaja

Rutiinit, strukturoidulla ja vaihtoehtoisten käyttäytymismallien opettaminen. Teoilla pitää olla seuraus, eli syy-seuraus -suhteen ymmärtämisen vahvistaminen. Hyvistä teoista positiivinen seuraus (ei ulkoisia palkintoja) ja huonoista teoista negatiivinen seuraus. Tilanteiden sanoittaminen ja esim. piirtäminen. Tärkeintä on johdonmukaisuus ja että kasvattajat vetävät yhtä köyttä. Jos esim. olette kasvatuksesta eskarien tai open kanssa eri mieltä, niin keskustelette asian aikuisten kesken ja sovitte yhteiset toimintamallit, ei niin, että lapsi saa kuulla, miten typerästi ope teidän mielestä toimi. Toimintatavoista voi olla eri mieltä, mutta viisas aikuinen tukee hyvään pyrkivän aikuisen auktoriteettia.

Vierailija

Perheneuvolaan, perheen ongelma eikö jos yksi käyttäytyy noin ja vanhemmat eivät saa loppumaan, sieltä saatte vinkkejä

Vierailija

5lasta kirjoitti:
Suunnitelmallisuutta päivään, asioiden ennakointia hyvissä ajoin, että ehtii valmistautua siirtymätilanteisiin.

Tunteiden nimeämisen harjoittelua, eli puhutaan siitä mikä tunne sai raivostumaan. Hyvällä palkitseminen, positiivinen vahvistaminen, eli kehutaan kaikesta mikä sujuu onnistuneesti. Epäonnistumisia ei korosteta niin kovasti.

Kamalin virhe mielestäni on aresti tai muu eristäminen yksin silloin, kun tunteet läikkyvät yli. Jos hänet pitää viedä pois jostakin tilanteesta, niin sitten mukaan lähtee aikuinen juttelemaan ystävällisesti ja mielummin vielä halaamaankin. Lapsi ei opi mitään hedelmällistä siitä, että hänet hylätään, kun ei osaa käsitellä tunteitaan.

Tässä vielä linkki kuusivuotiaan kehityksestä

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/6_7-vuotia...

En ole kadonnut vielä mihinkään keskusteluista,on vain muuta puuhaa tässä välissä ollut.

Olemme puhuneet pojan kanssa mikä saa suuttumaan,mistä paha olo tulee että täytyy ottaa nyrkit käyttöön ja heittää tavaroita. Yleensä otan pojasta hellästi kiinni ja sanon niin kauan että halaa äitiä vaikka hän yrittää huitoa sen minuutin kaksi kunnes lopettaa ja itkien alkaa halaamaan ja lopettaa riehumisen. 

Puhumme joka kerta kun tälläinen tilanne on että miksi teki niin. En eristä häntä yksin. Meillä EI käytetä väkivaltaa missään muodossa. Jäähy voi olla vieressäni sohvalla ja puhumme samalla tai viimeksi hänen sängyllään halasimme ja puhuimme samalla. Käytös ei ole aina ollut tälläistä vaan alkanut puolisen vuotta sitten. 

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ettei vaan olisi oiottu varhaislapsuuden kasvatuksessa? Onkohan vanhemmat vuorovaikuttanut enemmän mobiililaitteiden kuin lastensa kanssa? Onkohan lapsella ollut selvät rajat jo pienestä pitäen? Eihän lasta ole kyllästetty videoilla ja peleillä vanhempien keskittyessä omaan hyvinvointiin. Yleensä käytöshäiriöiden takaa löytyy em. syitä ja sitten havahdutaan kun totuus iskee silmille.

Lapsi on vasta nyt kuusi vuotiaana tutustunut konsolipeleihin ja tätä aiemmin ei ole pelaillut. Nytkin pelaa kohtuullisesti.

Hän saa tarpeeksi ulkoilua ja käy harrastuksessaan kerran viikossa joka tosin on nyt kesätauolla. Kukaan ei ole harrastukseen pakottanut ja odottaa sen alkamista erittäin innoissaan.

Ap

5lasta

Kuulostaa kivalta, toimisin varmastikin samoin itse, puhuen ja läheisyydellä ohjaamalla. Itselläni on yksi lapsi samassa vaiheessa ja on kyllä palkitsevaa nähdä onnistumisia vihanpuuskan hilinnässä. Lapsi on itsekin hiukan hämmentyneen oloinen, että "oho, minä onnistuin".

Enemmän nuo puuskat tuppaavat nyt taipumaan itkuksi ja hän sanoo itsekin, ettei oikein tiedä mikä vaivaa. Harjoittelemme siis tunteen nimeämistä. Halaan häntä todella paljon ja sanon ääneen, että rakastan ja että hän on äidin oma ihana. Se tuntuu rauhoittavan ja lohduttavan kovasti.

Muistan kyllä hyvin itsekin millaista oli olla kuusivuotias. Pohditutti mummun kuolema ja että onko varmasti taivaassa odottamassa. Iltaisin kummallinen paha olo, joka itketti (ahdisti), eikä siitä osannut kertoa äidille. Pahinta oli se, kun äiti sitten lopulta tuskastui, että ei sitten, ole jo hiljaa ja ala nukkumaan. Oikeasti olisin halunnut vaikka viereen nukkumaan ja olla ihan pieni nyytti. Sitä ei osannut pukea sanoiksi.

Uskon kyllä, että poikasi on kasvukivuissa henkisesti. Varmasti hyötyy kaikesta neuvotusta, eli jämptistä päivärytmistä ja suuresta määrästä hyväksyvää huomiota.

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla