Kahden lapsen äiti

Hei!

Lähdin kirjoittamaan sinulle, koska olen kovin uupunut ja huolissani lapsestani, jolla on nyt ikää vuosi ja 8 kuukautta. Hän nukkuu vähän ikäisekseen, yöllä n. klo 20-4:30/05, päiväunia 1,5h-2h. Aamulla herätessään hän on yleensä itkuinen ja kiukuttelee, joten olen ajatellut, että hän on väsynyt. En kuitenkaan saa häntä millään enää nukkumaan kun hän herää. Hän on luonteeltaan ollut aina helposti ärtyvä ja häntä on vaikea saada rauhoittumaan kun alkaa kierroksia kerätä. Hän on ollut myös aina kovin kiinni minussa ja takertuu edelleen kovasti. Kotona en saisi tehdä mitään yksin, esim. käydä vessassa vaikka ovikin olisi auki. Hän tulee perässäni itkien ja roikkuu puntissani lähes kaiken aikaa. Vauva-aikana hän itki yleensä koko sen ajan kun olin pois kotoa ja haimme tähän apua neuvolasta ja perhetyöstä ilman ihmeempiä tuloksia.

Päiväkotielämää meillä on takana nyt 3 kuukautta. Se lähti hyvin käyntiin ja päiväkodista on tullut pelkästään positiivista palautetta lapsestamme. Hän kuulemma on hyvin iloinen ja aurinkoinen hoidossa, leikkii paljon, on ketterä ikäisekseen ja puhelee paljon kaikenlaista. Kotona näen lapsesta yleensä ihan toisenlaisen puolen ja tämä takertuminen ja kiukuttelu kohdistuvat nimenomaan minuun, ei niinkään isään. Olen lukenut, että 1,5-vuotiaana takertuminen on melko tavallista, mutta tätä on ollut aina. Imetän myös edelleen lasta ja mietin, onko siinä osasyy tilanteeseen. Olen yrittänyt vähentää imetyskertoja ja sitä kautta tavoitellut lopettamista, mutta tällä hetkellä voimani eivät riitä siihen mitä lopettaminen vaatisi. Hermoni eivät kestä yhtään enempää itkua ja kiukkua. Sama ahdistus iskee minulle lapsen alkaessa itkeä kuin silloin kun hän oli vauva ja itki tunteja yhtä mittaa putkeen.

Mistä voisin lähteä tätä solmua purkamaan? Olenkohan tehnyt jotain väärin kun lapsi takertuu minuun niin kovasti? Onko mitään tehtävissä, että unet paranisivat? Harmittaa myös se, etten pysty antamaan 3-vuotiaallemme niin paljon huomiota kuin haluaisin, koska pienempi vaatii sitä jatkuvasti niin paljon. Esikoisen kanssa ei ole ollut tällaisia ongelmia näissä mittakaavoissa lainkaan.

  • ylös 1
  • alas 0

Kommentit (1)

Hei,

et ole tehnyt mitään väärin. Lapset ovat erilaisia, toiset tarvitsevat vanhempaa tiiviimmin kuin toiset ja osa suosii toista vanhempaa. Kuulostaa siltä, että kuopuksesi on sekä vaativa että temperamenttinen.

Pikkuisesi on sellaisessa iässä, jossa on jo opittu kävelemään ja jopa juoksemaankin. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen maailma laajenee. Hän tarvitsee sinun turvallista syliä uskaltaakseen ottaa vähän etäisyyttä ja tehdäkseen omia tutkimusretkiään sekä kotona että kodin ulkopuolella.

Ymmärrän, että lapsen voimakas tarvitsevuus voi olla väsyttävää. Varsinkin, jos ei voi täyttää edes omia perustarpeitaan, kuten vessassa käymistä tai syömistä ilman lasta. Imetys ei kuitenkaan tee lapsesta tarvitsevaa vaan se on lapsen temperamentin ja luonteenpiirteiden sanelemaa. Voit jatkaa imetystä niin pitkää kun se teistä molemmista tuntuu mukavalta.

Myös unentarve on lapsilla yksilöllistä. Lapsesi nukkuu noin 12h vuorokaudessa, mikä on riittävä määrä unta. Unia ei oikein voi pidentää, jos lapsi ei ole tarpeeksi väsynyt nukkuakseen. Nukahtaako kuopuksesi, jos otat hänet viereesi, kun hän herää aamulla? Rauhoittuuko hän rinnalle? Voit yrittää siirtää päiväunia myöhäisemmäksi, jolloin yöunille meneminenkin siirtyy hieman. Näin lapsi saattaa nukkua aamulla pidempään. Runsas iltapala voi myös pitää lapsen unessa pidempään. Tarjoa esim. puuroa ja kiisseliä, mikä täyttää hyvin.

Perhetyö ei vaikuta lapsesi temperamenttiin tai vaativuuteen, mutta antaa sinulle lepäämisaikaa ja taukoa lapsen tarvitsevuudesta. Ota kaikki apu vastaan, mitä vain tarjotaan ja mitä saat. Hyötyisit mielestäni parhaiten lapsiperheiden kotiavusta, josta saa apua kotitöihin ja lastenhoitoon. Valitettavasti tätä tukimuotoa ei ole saatavilla kaikissa kunnissa.

Olisi kaikkien kannalta tärkeää, että lapsi oppisi olemaan myös isänsä kanssa. Järjestäkää tilanteita, joissa lapsi on vain isänsä kanssa. Voit jättää lapsen kotiin vaikka kauppareissun tai lenkin ajaksi. Kun järjestätte lapsen ja isän yhteistä aikaa säännöllisesti, lapsen on ajan myötä helpompi hyväksyä myös isä tasavertaiseksi syliksi ja turvaksi äidin rinnalla.

Toivottavasti näistä neuvoista on teille apua. Aurinkoista kesää koko perheellenne!   

t. Mia, terveydenhoitaja

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla