Lue keskustelun säännöt.
Naisena ei voi tehdä mitään, jos ei ole syntynyt kauniiksi
11.06.2016 |
Opiskelu, työ, hyvät tulot ja liikuntaharrastukset ovat aivan yhtä tyhjän kanssa kun ei ole saanut hyviä geenejä. Kropalla ei ole mitään väliä parisuhdemarkkinoilla, jos kasvot ovat rumat. Miehet saavat aina kuitenkin jotain naisia rahalla.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Olen ruma nainen (hoikka ja melko hyvävartaloinen sekä pitkähiuksinen, mutta kasvoiltani suunnilleen maahista muistuttava). Parikymppisenä olin yhden yli viisikymppisen luottotietonsa menettäneen duunarimiehen vakipano noin viiden vuoden ajan. Jossain vaiheessa täytettyäni 30 vuotta, hän dumppasi minut. Meni pari vuotta, niin löysin netin kautta väkivaltaiseksi osoittautuneen itseäni noin 10 vuotta vanhemman miehen ulkomailta. Oli pakko erota, sillä pelkäsin häntä.
Sitten löysin viimein netin kautta ikäiseni suomalaismiehen, joka kohtelee minua kuin roskaa (olen hänelle kodinhoitaja ja maksan miehelle kuluja; mies haukkuu ja solvaa minua päivittäin todella ilkeästi sekä joskus pahoinpitelee).
Tällaista voi siis olla epätavallisen ruman naisen elämä Suomessa esimerkiksi. Miehille olen täysin nolla ja ilkkumisen sekä hyväksikäytön kohde ainoastaan. Tarvitsisin useamman plastiikkakirurgisen operaation, jotta minusta saisi suomalaista kauneusihannetta edes etäisesti muistuttavan näköisen.
Suhteita on ollut, ja seksiä olet saanut. Moni mies ei saa kumpaakaan noista, vain lassukkahaukut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen jatkaa: tekisi mieli laittaa kuvani pällisteltäväksi, mutten kehtaa. Työkaverini voisivat katsella hieman oudosti maanantaina. :) Enkä halua livenä paljastaa sitä, miten kovasti fyysinen vajavaisuuteni raastaa minua. Rumuus on yksi nykyajan viimeisistä tabuaiheista.
Vierailija kirjoitti:
On huomattu. Olen itse rumahko, mutta jostain luonnonoikusta tyttäreni on syntynyt kauniiksi. Hassua seurata, kuinka helppo niitä miehiä on vaan VALITA, kun ympärillä pyörii koko joukkueen, koulun tai työpaikan kaikki miehet. Itse joutui ottamaan sen, joka huoli. Ja huonoksihan se jämäpala osoittautui. Nyt sitten yksin vissiin koko loppuelämä. Mukava ja nauravainen olen, ja miehet kyllä ystävystyy mielellään kanssani, mutta harva haluaa mitään muuta. Niin se vaan menee. Nainen menestyy, jos on kaunis ja tyhmä. Kaikki muu on turhaa.
Pidät sitten tytärtäsi tyhmänä?
Oman äidin kateus se vasta herkkua onkin. Ei tosin niin harvinaista sellaista kuin saatetaan luulla.
Jaa? Minä olen kouluttautunut, harrastan, on ystäviä ja mukava työpaikka. Ruma olen, mutta elämäni on silti jees. Miestä en ole saanut enkä saakaan, mutta mitäpä tuolla kun asian on vuosien aikana hyväksynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ruma nainen (hoikka ja melko hyvävartaloinen sekä pitkähiuksinen, mutta kasvoiltani suunnilleen maahista muistuttava). Parikymppisenä olin yhden yli viisikymppisen luottotietonsa menettäneen duunarimiehen vakipano noin viiden vuoden ajan. Jossain vaiheessa täytettyäni 30 vuotta, hän dumppasi minut. Meni pari vuotta, niin löysin netin kautta väkivaltaiseksi osoittautuneen itseäni noin 10 vuotta vanhemman miehen ulkomailta. Oli pakko erota, sillä pelkäsin häntä.
Sitten löysin viimein netin kautta ikäiseni suomalaismiehen, joka kohtelee minua kuin roskaa (olen hänelle kodinhoitaja ja maksan miehelle kuluja; mies haukkuu ja solvaa minua päivittäin todella ilkeästi sekä joskus pahoinpitelee).
Tällaista voi siis olla epätavallisen ruman naisen elämä Suomessa esimerkiksi. Miehille olen täysin nolla ja ilkkumisen sekä hyväksikäytön kohde ainoastaan. Tarvitsisin useamman plastiikkakirurgisen operaation, jotta minusta saisi suomalaista kauneusihannetta edes etäisesti muistuttavan näköisen.
Suhteita on ollut, ja seksiä olet saanut. Moni mies ei saa kumpaakaan noista, vain lassukkahaukut.
Hmm, mutta mies saa naisen, jos alkaa kuntoilla sekä yrittää tulla hyväksi jomlain alalla sekä tienaa rahaa. Lisäksi Aasiasta voi saada vaimon helposti jo sen avulla, että on kotoisin vauraasta länsimaasta. Sitäpaitsi mun suhteeni eivät ole olleet kovin kummoisia; pääsääntöisesti vain hyväksikäyttöä fyysisesti, henkisesti ja/tai taloudellisesti. Tasaveroinen rakkaussuhde ei vain ole kovin realistinen unelma kaltaiselleni rumalle naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kropalla ei ole mitään väliä parisuhdemarkkinoilla, jos kasvot ovat rumat.
Mistä tämä harhaluulo oikein tulee?
En ole mikään kaunotar ja mieheni on ihanin, oli niitä muitakin halukkaita. Menin korkeakouluun ja kovasti hain töitä, löyty mahtava työpaikka.
Ihme luuseriasenne jos muka sun mielestä tälläset perussöpöt rillipäät ei pärjää elämässä. Ja on sillä kropalla väliä myös, ihan kokemuksesta, nimim. E-kuppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko te ihan oikeasti, että kauniin naisen elämä on jotain ihmeellisen ihanaa ja kaikki tulee tuosta vaan sormia napsauttamalla? Joo, miehiä on aina riittänyt liiaksi asti, vieläkin, vaikka olen yli 40-v. Varsinkin nuorena koin, että ei saanut hetken rauhaa, se oli inhottavaa ja vastenmielistä. Kaikenikäiset miehet katsoivat oikeudekseen kommentoida ulkönäköäni, ihan kuin olisin ollut joku näyttelyesine. Oli todella kiusallista, kun jotkut 40-60-v miehet kommentoivat teinin ulkonäköä! Naiset höpöttivät jatkuvasti, että on sulla helppoa kun olet niin kaunis ja menisi missikisoihin jne. Ja mua kun ei ulkonäkö kiinnostanut juuri ollenkaan. Olin sellainen taiteellinen runotyttö, en meikannut oikeastaan ollenkaan, en käyttänyt korkkareita ja minihameita, en perustanut muodista.
Ei mun elämässä sitten muuta ihmeellistä ole ollutkaan. Rakastuin 18-vuotiaana sen ajan nörttipoikaan (pitkä, laiha ja mun mielestä söpö), menimme naimisiin, saimme lapsia, ostimme talon. Hankin sillisalaattikoulutuksen, tein pätkätöitä ja sijaisuuksia, nyt olen muutaman vuoden ollut eräänlainen yrittäjä. Töitä on riittänyt miehelläkin. Rikkaita emme ole, mutta tulemme toimeen, kun emme pahemmin tuhlaile. On ollut hyviä ja huonompia aikoja, surua, taloudellisesti tiukkoja aikoja, iloa ja onnistumisia. Ihan niinkuin suurimmalla osalla muistakin. Tavallista elämää.
Mutta tuokaan mies ei olisi sinua rakastanut, ellet olisi kaunis. Ilman olisit jäänyt.
No sitähän en voi koskaan varmaksi tietää, enkä ala siihen energiaani tuhlaamaan, että miettisin, olisinko kelvannut, jos olisinkin ollut ruma. En usko, että rakkaus on ulkonäöstä kiinni. Vaikka toinen olisi kuinka kaunis tai komea hyvänsä, mutta inhottava ja ilkeä luonne, niin ei häntä ulkonäön takia jaksaisi vuosikymmeniä. Mitä iloa on vaikka nyt sitten kauniista vaimosta, joka nalkuttaa, ilkeilee, nimittelee, eikä halua edes seksiä? Veikkaan, että ruma vaimo, joka ei nalkuta ja on mukava ja tykkää seksistä, on miehelle paljon rakkaampi.
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä kauniillakaan naisella elämä ruusuilla tanssimista ole.
Aina on pelimiehiä ja kaikenmaailman urpoja pyörimässä ympärillä.
Ja entäpä muiden naisten kateus sitten? Sillä vittumaisuudella ei ole mitään rajaa!
Ei kateutta ole olemassa, se on vain urbaania legendaa. Ihmiset vetävät kateuskortin esiin mutta todellisuudessa kateutta ei ole olemassa. Sen tietää siitä ettei kukaan ole sanonut minun kuullen, että olisi jollekin kateellinen. Kyllä ihmiset itse tietävät ovatko vai eivät ja sanoisivat kyllä, jos kateellisia olisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kropalla ei ole mitään väliä parisuhdemarkkinoilla, jos kasvot ovat rumat.
Mistä tämä harhaluulo oikein tulee?
Omakohtainen kokemus.
Kroppa loistava, rumat kasvot. Pussi päässä kelpaisin miehille koska olen kuulemma loistavaa seuraa ja vartaloni on keskivertoa huimasti parempi, mutta eihän se parisuhdetta ja rakkautta tarkoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä kauniillakaan naisella elämä ruusuilla tanssimista ole.
Aina on pelimiehiä ja kaikenmaailman urpoja pyörimässä ympärillä.
Ja entäpä muiden naisten kateus sitten? Sillä vittumaisuudella ei ole mitään rajaa!Pieni hinta siitä, että voi saada myös sen rakastavan miehen.
Siiiis mistä lähtien vain kauniit saavat miehen muka? Elätkö jossain Disney-maailmassa? Avaa silmät ja kattelen vaikka jotain nuoria perheenäitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kropalla ei ole mitään väliä parisuhdemarkkinoilla, jos kasvot ovat rumat.
Mistä tämä harhaluulo oikein tulee?
Olen siis itse kasvoiltani ruma ja voin allekirjoittaa kyseisen väitteen. Mulla on ollut suurimman osan aikuisiästäni suunnilleen missimittainen vartalo ja hiukset ovat pitkät ja luonnostaan paksut. Mutta kasvoni ovat todella rumat (vinot silmät, voimakkaat poskipäät, liian iso suu ja leveä hymy, liian paksut huulet valkoihoiseksi suomalaiseksi ja aivan liian iso nenä, joka on vieläpä hyppyrimallia). Miehet eivät vain pidä minua lainkaan viehättävänä ainakaan Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä kauniillakaan naisella elämä ruusuilla tanssimista ole.
Aina on pelimiehiä ja kaikenmaailman urpoja pyörimässä ympärillä.
Ja entäpä muiden naisten kateus sitten? Sillä vittumaisuudella ei ole mitään rajaa!
Tämä on muuten totta. Minulla on yksi ystävätär, joka on todella kaunis. Olen tuntenut hänet 20 vuotta ja vieläkin joka kerta jaksan ihmetellä miten hyvännäköinen hän on. Mutta rakkaudessa häntä ei ole ikinä onnistanut. Pelimiehet ja narsistit kiinnostuu, sellaiset tavalliset kivannäköiset normaalit miehet ei uskalla edes lähestyä. Minä olen sellainen ihan tavallisen perusnätin näköinen ja paljon onnellisempi olen ollut mitä tulee parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajana eräässä pienessä kaupungissa on yksiselitteisesti rumakasvoinen nainen. On mies ja lapsia silti, vaikka naama leveä, rosoinen ja epäsymmetrinen. Ei meikkikään paljon auta.
Suomalaiset naiset, huhuh. Nyt vähän itsetuntoa peliin. Jos ajattelette olevanne rumia kun peikot niin ei tosiaan kukaan mies kiinnostu kun naamasta näkyy tyyliin "anteeksi, että olen olemassa" -ilme ja ei ripaustakaan itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ruma nainen (hoikka ja melko hyvävartaloinen sekä pitkähiuksinen, mutta kasvoiltani suunnilleen maahista muistuttava). Parikymppisenä olin yhden yli viisikymppisen luottotietonsa menettäneen duunarimiehen vakipano noin viiden vuoden ajan. Jossain vaiheessa täytettyäni 30 vuotta, hän dumppasi minut. Meni pari vuotta, niin löysin netin kautta väkivaltaiseksi jo osoittautuneen itseäni noin 10 vuotta vanhemman miehen ulkomailta. Oli pakko erota, sillä pelkäsin häntä.
Sitten löysin viimein netin kautta ikäiseni suomalaismiehen, joka kohtelee minua kuin roskaa (olen hänelle kodinhoitaja ja maksan miehelle kuluja; mies haukkuu ja solvaa minua päivittäin todella ilkeästi sekä joskus pahoinpitelee).
Tällaista voi siis olla epätavallisen ruman naisen elämä Suomessa esimerkiksi. Miehille olen täysin nolla ja ilkkumisen sekä hyväksikäytön kohde ainoastaan. Tarvitsisin useamman plastiikkakirurgisen operaation, jotta minusta saisi suomalaista kauneusihannetta edes etäisesti muistuttavan näköisen.
Sun ongelma on kyllä ensisijaisesti se, että (tiedostamatta?) valitset itseäsi huonosti kohtelevia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kropalla ei ole mitään väliä parisuhdemarkkinoilla, jos kasvot ovat rumat.
Mistä tämä harhaluulo oikein tulee?
Omakohtainen kokemus.
Kroppa loistava, rumat kasvot. Pussi päässä kelpaisin miehille koska olen kuulemma loistavaa seuraa ja vartaloni on keskivertoa huimasti parempi, mutta eihän se parisuhdetta ja rakkautta tarkoita.
Paljon parempi olisit kun tajuaisit kasvojesi olevan vain yksi osa sinua. Ehkä tutustumisvaiheessa voi karkoittaa joitakin, mutta varmasti viereen jäisi paljon hyviä miehiä. Kun osaisit rakastaa ja arvostaa itseäsi. Tiskirätiksi suostuminen parisuhteissa syö vain itsetuntoasi entisestäänkin. Heikko itsetunto imee puoleensa noita hyväksikäyttäjiä joille parempi-itsetuntoiset laittaisivat heti rajat käytökselle. Kyllä tuo itsetunto se sinun suurin ongelmasi taitaa olla, se ei parantuisi pelkillä kosmeettisilla operaatioilla. Tunnen muutamia nuoria naisia jotka minusta aivan täydellisiä, mutta mielestään hirveän rumia. Ongelma on todellinen heidän päässään, toinen kehitti anoreksian. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset, huhuh. Nyt vähän itsetuntoa peliin. Jos ajattelette olevanne rumia kun peikot niin ei tosiaan kukaan mies kiinnostu kun naamasta näkyy tyyliin "anteeksi, että olen olemassa" -ilme ja ei ripaustakaan itsetuntoa.
Olen varmasti useammassa naisen rumuutta käsittelevässä ketjussa kirjoittanut: huono itsetunto EI ole syy rumuuteen, huono itsetunto on SEURAUS rumuudesta.
Kokeile elää rumana lapsuudesta asti ja katsotaan millainen itsetunto kehittyy!
Työkaverini on todella pienirintainen, lyhyt, ulkonäkö p**seestä ja ikääkin on, ja hänet iski fiksu ja komea nuorimies. Että näköjään mitä vaan voi tapahtua.
Olen ruma nainen (hoikka ja melko hyvävartaloinen sekä pitkähiuksinen, mutta kasvoiltani suunnilleen maahista muistuttava). Parikymppisenä olin yhden yli viisikymppisen luottotietonsa menettäneen duunarimiehen vakipano noin viiden vuoden ajan. Jossain vaiheessa täytettyäni 30 vuotta, hän dumppasi minut. Meni pari vuotta, niin löysin netin kautta väkivaltaiseksi osoittautuneen itseäni noin 10 vuotta vanhemman miehen ulkomailta. Oli pakko erota, sillä pelkäsin häntä.
Sitten löysin viimein netin kautta ikäiseni suomalaismiehen, joka kohtelee minua kuin roskaa (olen hänelle kodinhoitaja ja maksan miehelle kuluja; mies haukkuu ja solvaa minua päivittäin todella ilkeästi sekä joskus pahoinpitelee).
Tällaista voi siis olla epätavallisen ruman naisen elämä Suomessa esimerkiksi. Miehille olen täysin nolla ja ilkkumisen sekä hyväksikäytön kohde ainoastaan. Tarvitsisin useamman plastiikkakirurgisen operaation, jotta minusta saisi suomalaista kauneusihannetta edes etäisesti muistuttavan näköisen.