Lue keskustelun säännöt.
hoi ihmiset joilla hyvä historiantuntemus/yhteiskunnan ymmärrys - miksi me suomalaiset ollaan niin negatiivisia ja ilottomia?
10.06.2016 |
haluaisin ymmärtää itseäni ja en haluaisi olla negatiivinen mutta automaattisesti näen ensimmäisenä nagtiiviset puolet ja esteet, en mahdollisuuksia
mikä meitä vaivaa, mikä minua vaivaa? voiko tästä muuttua muuksi?
Kommentit (67)
Luterilaisuus, ilmasto, suurten kaupunkien puute
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys, en voi juuri nyt antaa vastausta, mutta kannustusyläpeukku.
t. kannustuspeukuttaja
Ei kun ap hokee jotakin vanhaa stereotyyppistä hokemaa, joka ei edes pidä enää paikkaansa. Muuten surumielisyys ja pidättyvyys on kytköksissä historiaan, sotiin, vaatimatomuutta ihailevaan kultuuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla että *spekulointia* suomalaiset on geneettisestikin taipuvaisempia introverttiyteen, ja nimen omaan enemmänkin rationaalisuuteen ja vetäytyvyyteen kuin suoranaisesti vain negatiivisuuteen. Kulttuuri on tietenkin muovautunut tältä pohjalta ja mene tiedä, ehkä ne kaikki viimeisetkin iloiset ja rohkeat lähti Amerikkaan :D
Olisiko ylipäätään raskas elämä? Verrattuna esim. muuhun eurooppaan, suomalaisista yli 80% oli vielä 1800-1900lukujen taitteessa talonpoikia, harvaan asutussa korvessa. Kovat kymmenykset siihen päälle, aina vaihtuva uusi mahti ja hallitsija/kirkko, joka keksi veroja korottaa.
Sitten kun ruvettiin ammentamaan omaa kansallista identiteettiä, vähän väkipakollakin, osattiin hyödyntää kurinalaisuus, velvollisuudet ja yleinen synkkämielisyys.
Siihen päälle maailmansodan raskaat korvaukset, kaikesta pulaa ja kaikessa säännöstely. On mun mielestäni aika taputeltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo , siis toi ilottomuus ja kärsiminen kunniaan, sanonta " Itku pitkästä ilosta" kuvastaa hyvin suomalaisten varovaisuutta, että " arvaakohan sitä nyt liikaa naureskella" ja " mitä naapuritkin ajattelee"
Onhan tässä sitten oltu vuosisatoja vieraan vallan alla, heitelty ruotsin ja ryssän väliä, vähemmästäkin oppii varovaiseksi.
Yllättävää kyllä suomalaiset on kyselyissä maailman onnellisimpia. Tuo "negatiivisuus" on yksi puoli sitä onnellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mies se tulee räkänokastakin, muttei tyhjän naurajasta."
Kieli on sellainen että se määrittelee aika paljon miten ajattelee.
Mielikuvat syntyvät kielen kautta. Kannattaa joskus ihan pohtia sanoja ja sanontoja.
Kannattaa ymmärtää että on hyvin vähän aikaa siitä kun täällä oli todella köyhää, kurjaa ja sotia.
Traumat eivät yhdessä tai kahdessa sukupolvessa kerkeä poistumaan.
Voi tuolla luterilaisella paskamentaliteetillakin olla jotain osuutta.
Ylpistyminen on niin kauhea uhka että se pitää pieksää ja hakata ihmisistä pois.
Ilmasto, siis se kaamos ja pimeys masentaa monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Historia: Ollaan oltu vuoronperaan kahden suurvallan alamaisia, totuttu katsomaan noyran kuuliaisina alas omia virsunkarkia. Ei opittu puhumaan kummankaan ylivallan kielta, tyhmat.
Ei kielteisyyden tai negatiivisuuden näkeminen huono asia sellaisenaan ole. Se on yksi perusta realismille. Mutta on hyvä oppia näkemään myös ne myönteiset asiat. Silloin syntyy hyvä kokonaisuus elämästä, ihmisistä ja omasta itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska Salon kaupunki sosiaalitoimi. Sairastuttaa homeisine toimitiloineen kaikki ym ym ym.
Siksi, kun valtio tietoisesti latistaa ihmiset Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ylipäätään raskas elämä? Verrattuna esim. muuhun eurooppaan, suomalaisista yli 80% oli vielä 1800-1900lukujen taitteessa talonpoikia, harvaan asutussa korvessa. Kovat kymmenykset siihen päälle, aina vaihtuva uusi mahti ja hallitsija/kirkko, joka keksi veroja korottaa.
Sitten kun ruvettiin ammentamaan omaa kansallista identiteettiä, vähän väkipakollakin, osattiin hyödyntää kurinalaisuus, velvollisuudet ja yleinen synkkämielisyys.
Siihen päälle maailmansodan raskaat korvaukset, kaikesta pulaa ja kaikessa säännöstely. On mun mielestäni aika taputeltu.
Tosiasiassa Suomi selvisi toisesta maailmansodasta keskimääräistä helpommalla. Valtaosa toiseen maailmansotaan osallistuneista maista kärsi enemmän kuin Suomi. Muut maat olivat miehitettyjä, sotilaat ryöstivät, murhasivat ja raiskasivat. Ruoasta ei ollut vain pulaa, vaan monissa maissa oli suoranainen nälänhätä. Pommituksissa kuoli paljon enemmän ihmisiä kuin Suomessa jne.
Eivät suomalaiset ole ilottomia. Me vain pidämme ilomme omana tietonamme.
Se taas johtuu siitä, että silloin kun "suomalaisuutta" luotiin (1900-luvun alussa) luki arvojohtajat myös Norbert Eliasin sivilisaatioteoriaa - joka tietyeti pohjasi aikaisemmalle ajattelulle 1800-luvulta - jossa itsekuri ja itsehillintä ovat sivilisaation merkki. Ja sivistyneitähän suomalaiset haousivat olla, siksi siis myös hiljaisia ja hillittyjä ja kurinalaisia.
Jos on ollut vaikeat ajat, niin eikö silloin olisi auttanut ennemminkin positiivinen asenne ja positiivisuus olisi päässyt etenemään sukupolvelta toiselle? Vai onko positiivisuus tyhmänrohkeutta ja negatiivisuus varovaista harkitsevaisuutta? Eli positiiviset ihmiset olisivat huoletta menneet kohti vaarallisiakin tilanteita, kun taas negatiiviset olisivat pelanneet kaikessa varman päälle, siis pelänneet (vai pelkääkö sisukansa?) mutta myös selvinneet.
Suomalaiset on vähän melankolisia, mutta eikös sisu ole aika positiivinen asenne
Luterilaisuus