Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa lapsen, minä sterilisaation...
10.06.2016 |
Meillä on vähän ongelmallinen tilanne, mies haluaisi vielä yhden lapsen ja minä taas sterilisaation. Minä en enää jaksais alottaa vauva-arkea alusta, olisin halunnut vaan yhden lapsen, mutta saatiin sitten kaksoset. Mies on aina halunnut monta (4-5) lasta, mutta ei lähtenyt toista naista etsimään, vaikka tiesi minun haluavan korkeintaan yhden lapsen.
Meillä on kaksoset, jotka ovat nyt 6-vuotiaita. Ensimmäiset vuodet oli monesta syystä tosi rankkoja, kun täyttivät kolme niin sitten alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Nyt on tuntunut jo todella helpolta. Meillä on miehen kanssa molemmilla kaksossisarus eli kaksosten riskikin on olemassa.
Miten tällaisessa tilanteessa voi tehdä päätöksen tuleeko kolmas lapsi vai ei? Minä haluaisin mieluummin sterilisaation heti enkä ensin yhtä raskautta. Toisaalta onko minulla oikeus "kieltää" mieheltä kolmas lapsi vai pitäisikö joustaa? Muistan vaan liian hyvin edelleen sen hirveän väsymyksen ja riittämättömyyden tunteen, kun kaksoset olivat pieniä. En jaksais sitä enää millään uudestaan. Ei tietty ehkä yhden lapsen kanssa olisi samanlaista, mutta kait sekin on mahdollista.
Vai pitäisikö antaa miehelle mahdollisuus lähteä etsimään naista, jonka kanssa tehdä se yksi lapsi? Mies on todella hyvä isä näille meidän olemassa oleville lapsille, mutta tästä huolimatta en saa omaa mieltäni muutettua, vaikka kuinka ajattelisin, että se pikkulapsiaika on lyhyt ja että mies hoitais lapsen niin paljon kun mahdollista jne. Siksi on tullut mietittyä sitäkin, että pitäiskö antaa miehelle mahdollisuus lähteä ja toteuttaa haaveensa jonkun toisen kanssa, joka sen lapsen haluaa.
Kommentit (58)
Ei todellakaan yhtään uutta kersaa jos vähänkään epäilyttää, siitä ei seuraa kuin äidin masentuminen ja ero!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli kolmas lapsi kun kaksoset olivat jo isoja. Itsekin olen jo nelikymppinen. Onnellisempi en vois olla kuin mitä tästä pienimmästä nelivuotiaasta. Kaksosetkin oli pienenä ja edelleen rakkaat mutta kun sain vielä kokea mitä on keskittyä yhteen. Todellakin kannustan yrittämään kolmatta ja kahdet kaksoset nyt on melkoinen harvinaisuus😉
Ei kahdet kaksoset ole mitenkään mahdoton ajatus aloittajan kohdalla, kun molemmat vanhemmat on toinen kaksosista. Mä tiedän kaksi pariskuntaa, joissa molemmat on toinen kaksosista. Näistä toisella pariskunnalla on kaksoset ja kolmoset ja toisella pariskunnalla kahdet kaksoset ja "yksönen" tulossa. Ainakin näille, joilla on kaksoset ja kolmoset niin ihan lääkärikin sanoi, että kannattaa varautua siihen, että tulokkaita on suuremmalla todennäköisyydellä enemmän kun yksi.
Joko teette lapsen tai mies lähtee, ennemmin tai myöhemmin!
Kaksosuus periytyy vain naisen puolelta eli miehen kaksosuus ei lisää "riskiä".
Vierailija kirjoitti:
Joko teette lapsen tai mies lähtee, ennemmin tai myöhemmin!
Meillä minä jouduin tyytymään yhteen lapseen kun mies ei kahta lasta halunnut silti en ole lähtenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapsi on helpompi, mutta kaksoista en tiedä.
Minä olisin ollut oikein tyytyväinen yhden lapsen äiti, mutta joustin kahteen.
Ei olisi kannattanut, mutta kyllä me nyt tämän kanssa pärjäillään. Sterilisaatio seuraavaksi.
Siis mihin perustuu tämä että toinen lapsi olisi helpompi? Kaksinkertaisesti siinä töitä on. Aloittajan (ja omassakin) tapauksessa tulee vielä sen ikäeroa ettei lapsista välttämättä ole kauheasti seuraa toisilleen (joskaan ei se lyhyt ikäerokaan sitä takaa).
Mies voi lähteä myös väsyessään vauvaperheen arkeen, vaikka olisi kuinka lasta halunnut, eli ei se lapsenteko ole mikään tae siitä, että mies pysyy tyytyväisenä. Minä en ap:n sijassa kauaa miettisi, sillä raskaus, synnytys, imetys ja päävastuu vauvasta ovat kuitenkin äidillä. Naisen riskit, naisen päätös.
- Tosin olen itse vaihtanut miestä siksi, että ensimmäisen kanssa näkemykset lapsiluvusta erosivat toisistaan radikaalisti. Vaikeaa on kääntää kenenkään päätä ja löytää kompromisseja ilman katkeruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapsi on helpompi, mutta kaksoista en tiedä.
Minä olisin ollut oikein tyytyväinen yhden lapsen äiti, mutta joustin kahteen.
Ei olisi kannattanut, mutta kyllä me nyt tämän kanssa pärjäillään. Sterilisaatio seuraavaksi.
Meillä esikoinen oli mitä helpoin vauva, aina aurinkoinen, itki lähinnä nälkää tai väsymystä. Toinen sen sijaan synnäriltä saakka todella itkuinen, nukkui vain liikkeessä, kun joskus harvoin itkultaan nukkui. Mikään ei ollut koskaan hyvin. Mitään syytä ei tälle toisen lapsen itkuisuudelle koskaan löytynyt, ei ollut allergioita, refluksia tmv. Noin 6kk iässä itku alkoi pikkuhiljaa vähenemään ja nukkuminen parantua.
Tämän oman kokemukseni ja muutaman muun tuttuni kokemusten perusteella en todellakaan allekirjoita sitä, että toinen lapsi olis automaattisesti helpompi
En tekis. Lasta on molempien haluttava, tässä ei voi kompromisseja tehdä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnet varmaan miehesi, ottaako hän vastuuta kun lupaa. Jos ottaa, niin et voi mitenkään väsyä yhden kanssa vaikka osallistut hoitoon. Pystyttekö ostamaan apua tarvittaessa?
Jokainen lapsi ansaitsee olevansa toivottu. Oletko miettinyt, mite osaisit ha jaksaisit olla hänelle yhtä hyvä äiti kuin kaksosille, jos et alunperinkään toivonut hänen syntymäänsä? Keskusteluun miehenkamssa pitäisi ottaa myös lapsennäkökulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnet varmaan miehesi, ottaako hän vastuuta kun lupaa. Jos ottaa, niin et voi mitenkään väsyä yhden kanssa vaikka osallistut hoitoon. Pystyttekö ostamaan apua tarvittaessa?
Tähän saakka miehen sanaan on voinut luottaa eli jos jotain on luvannut, on sen myös pitänyt. Ei mulla siis ole syytä epäillä, etteikö mies tällä kertaa sanaansa pitäisi. Toisaalta kaksosten kanssa hoidettiin molemmat yhtä paljon ja silti molemmat oltiin jaksamisen äärirajoilla. Tietysti kahden kanssa on aina raskaampaa kun yhden ja meillä oli monessa mielessä haastavat kaksoset ja syyt tuolle haastavuudelle alkoi selvitä vasta paljon myöhemmin.
Toisaalta se kaksosten riski on nytkin olemassa, jos kolmannelle annettais lupa tulla. Ennen kaksosia sain yhden keskenmenon ja kaksosraskaus oli tuokin. Tämä lisää omaa pelkoani siitä, että tulevakin raskaus saattaisi olla kaksosraskaus. Eihän sekään tietysti tarkoita, vaikka tulisi kaksoset, että olisivat yhtä vaikeita kun ensimmäiset, mutta sekin on mahdollista.
Joskus olen miettinyt, että jos joku pystyisi takaamaan, ettei uuden vauvan kanssa ensimmäiset vuodet ole yhtä rankkoja kun kaksosten kanssa, niin olisin luultavasti paljon myötämielisempi uuden vauvan suhteen. Kukaan ei kuitenkaan voi tätä taata, vaan sen näkee vasta sitten kun vauva on jo maailmassa. Olen kyllä myös miettinyt, että nyt kun ikää on enemmän niin oiskohan pienempi riski saada kaksoset?
Periaatteessa olisi mahdollista palkata esim. lastenhoitaja, jos vauva osoittautuisi haastavaksi tapaukseksi ja jaksaminen alkais olla kortilla. Viimeksi ei palkattu, koska sukulaiset ja lähipiiri pystyi auttamaan. Nyt tilanne on kuitenkin toinen siinä mielessä, että nyt asutaan kaukana sukulaisista ja muista tutuista. Miehen työn takia jouduttiin vuosi sitten muuttamaan. On täältä kyllä muutamia ystäviä löytynyt ja varmaan ajan myötä löytyy lisää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lapsi ansaitsee olevansa toivottu. Oletko miettinyt, mite osaisit ha jaksaisit olla hänelle yhtä hyvä äiti kuin kaksosille, jos et alunperinkään toivonut hänen syntymäänsä? Keskusteluun miehenkamssa pitäisi ottaa myös lapsennäkökulma.
Olen kyllä miettinyt tätäkin. Luulen, että ajan kanssa lapsesta tulisi kyllä rakas, mutta minua huolettaa se pikkulapsiaika ja se miten sen jaksaa. Aiempaan kommenttiini jo kirjoitinkin, että jos joku voisi taata, ettei se pikkulapsiaika ole yhtä raskas kun kaksosten kanssa oli niin olisin varmasti paljon myönteisempi uudelle lapselle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä myös miettinyt, että nyt kun ikää on enemmän niin oiskohan pienempi riski saada kaksoset?
Itse asiassa vanhemmiten on moninkertaisesti todennäköisempää saada kaksoset. Äidin munasarjat alkavat kypsyttää useampia munasoluja per kierto. Jos sinulla on takana sekä kaksosraskaus että kesken mennyt kaksosraskaus, niin kuka tietää, ehkä sinulta irtoaa muutenkin aina munasoluja parittain. Sellaisiakin naisia on.
Tilanne, johon pelkään itsekin joutuvani (jos nyt pelkkä otsikko luetaan). Mutta en todellakaan miehen mieliksi tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Tunnet varmaan miehesi, ottaako hän vastuuta kun lupaa. Jos ottaa, niin et voi mitenkään väsyä yhden kanssa vaikka osallistut hoitoon. Pystyttekö ostamaan apua tarvittaessa?
Omituinen näkemys.Ei mitenkään voi etukäteen tietää,miten uuden vauvan/vauvojen kanssa jaksaa,paitsi että jos jo ensimmäisten kaksosten kanssa oli niin raskasta,että pari oli vähällä erota,tuskinpa elämä on ainakaan helpompaa vauvan/vauvojen JA kahden isomman lapsen kanssa.Vaikka isä kuinka ottaisi vastuuta hoidosta,äidin pitää kestää raskaus,synnytys,ja kuitenkin itsekin hoitaa lasta/lapsia.Lapsi lapset saattavat olla sairaita,vammaisia tai muuten vaan "vaikeita" vauvoja,joten ei kukaan voi sanoa etukäteen "et voi mitenkään väsyä",ei ole mahdollisuutta nähdä tyyliin kristallipallolla tulevaisuuteen,millaista ap:n elämä olisi uuden vauvan/vauvojen kanssa.
Ja typerää joltain aikaisemmalta kommentoijalta sanoa,että pitää suostua miehen vauvavaatimukseen tai mies lähtee lätkimään.Yhtä hyvin voi olla,että aika on kullannut miehen muistot kaksosten vauva-ajasta.Jos nyt sattuisi käymään niin,että tulee toiset vaikean vauva-ajan kaksoset ja samalla pitää huolehtia niistä kahdesta isommasta lapsesta,jompi kumpi vanhempi väsyy ja lähtee lätkimään,koska suurperheen arki on raskasta vaikka sitä vauvakuumehuuruissaan kuvittelisi mitä.
Teki niin tai näin,ei ole takeita siitä,että parisuhde kestää ikuisesti.Jos epäilee,ettei jaksa uutta vauvarumbaa,parempi jättää se väliin kuin alkaa tehdä lisää vauvoja ja huomata sitten ettei jaksa.Enemmän vanhemmat siitä kärsisivät kuin siitä,että toinen ei saa toivomaansa lapsikatrasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä myös miettinyt, että nyt kun ikää on enemmän niin oiskohan pienempi riski saada kaksoset?
Itse asiassa vanhemmiten on moninkertaisesti todennäköisempää saada kaksoset. Äidin munasarjat alkavat kypsyttää useampia munasoluja per kierto. Jos sinulla on takana sekä kaksosraskaus että kesken mennyt kaksosraskaus, niin kuka tietää, ehkä sinulta irtoaa muutenkin aina munasoluja parittain. Sellaisiakin naisia on.
Mulla on näin, että irtoaa lähes aina useampi munasolu. Meillä on kolmoset ja enempää lapsia ei tule. Mies samaa mieltä.
En myöskään suosittele tekemään kenenkään mieliksi lasta, lapsen tulee olla haluttu molempien vanhempien puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnet varmaan miehesi, ottaako hän vastuuta kun lupaa. Jos ottaa, niin et voi mitenkään väsyä yhden kanssa vaikka osallistut hoitoon. Pystyttekö ostamaan apua tarvittaessa?
Tähän saakka miehen sanaan on voinut luottaa eli jos jotain on luvannut, on sen myös pitänyt. Ei mulla siis ole syytä epäillä, etteikö mies tällä kertaa sanaansa pitäisi. Toisaalta kaksosten kanssa hoidettiin molemmat yhtä paljon ja silti molemmat oltiin jaksamisen äärirajoilla. Tietysti kahden kanssa on aina raskaampaa kun yhden ja meillä oli monessa mielessä haastavat kaksoset ja syyt tuolle haastavuudelle alkoi selvitä vasta paljon myöhemmin.
Toisaalta se kaksosten riski on nytkin olemassa, jos kolmannelle annettais lupa tulla. Ennen kaksosia sain yhden keskenmenon ja kaksosraskaus oli tuokin. Tämä lisää omaa pelkoani siitä, että tulevakin raskaus saattaisi olla kaksosraskaus. Eihän sekään tietysti tarkoita, vaikka tulisi kaksoset, että olisivat yhtä vaikeita kun ensimmäiset, mutta sekin on mahdollista.
Joskus olen miettinyt, että jos joku pystyisi takaamaan, ettei uuden vauvan kanssa ensimmäiset vuodet ole yhtä rankkoja kun kaksosten kanssa, niin olisin luultavasti paljon myötämielisempi uuden vauvan suhteen. Kukaan ei kuitenkaan voi tätä taata, vaan sen näkee vasta sitten kun vauva on jo maailmassa. Olen kyllä myös miettinyt, että nyt kun ikää on enemmän niin oiskohan pienempi riski saada kaksoset?
Periaatteessa olisi mahdollista palkata esim. lastenhoitaja, jos vauva osoittautuisi haastavaksi tapaukseksi ja jaksaminen alkais olla kortilla. Viimeksi ei palkattu, koska sukulaiset ja lähipiiri pystyi auttamaan. Nyt tilanne on kuitenkin toinen siinä mielessä, että nyt asutaan kaukana sukulaisista ja muista tutuista. Miehen työn takia jouduttiin vuosi sitten muuttamaan. On täältä kyllä muutamia ystäviä löytynyt ja varmaan ajan myötä löytyy lisää.
ap
Miehen työn takia olette muuttaneet ja kuvittelet, että mies jäisi pariksi vuodeksi hoitovapaalla? In your dreams.
Mä keskustelisin miehen kanssa ja muistuttaisin, että muistaako millaista oli kaksosten kaksosten kanssa ja että onko oikeasti valmis ottamaan riskin, että tulee taas kaksoset ja mahdollisesti sama rumba uudestaan, huonolla tuurilla vielä pahempana.
Meillä on kahdet kaksoset, ensimmäisten kaksosten kanssa oli jaksaminen kortilla, toinen oli/on herkkäuninen (heräs ja herää vieläkin pienimpiinkin ääniin), toinen itki lähes taukoamatta. Reilu pari vuotta mentiin jaksamisen äärirajoilla, sit alkoi vihdoin selvitä, mistä toisen itkuisuus ja toisen ns. kärttyisyys johtui.
Päätettiin tästä huolimatta kaksosten ollessa 5-vuotiaita, että yksi lapsi olisi vielä tervetullut. Näin jälkeenpäin ajateltuna onneksi raskaus antoi odottaa itseään ja kaksoset syntyivät ekojen kaksosten ollessa lähes 8-vuotiaita. Näiden toisten kaksosten kanssa oli vielä rankempaa. Kumpikin oli todella itkuinen, toinen ei jaksanut syödä kunnolla, monesti jouduttiin soittamaan ambulanssi, kun jompi kumpi ei esim. saanut henkeä ja syyksi paljastui alllerginen reaktio, mutta heti ei osattu päätellä mistä johtui vaan monta kertaa jouduttiin soittaa ambulanssi ennen kun sitten vihdoin alkoi selvitä, että molemmilla todella laajat ja vaikeat allergiat, toisella sydänvika jne.
Meillä tämä toinen raskaus oli kuitenkin yhteinen päätös. Minun neuvoni, että jos vähänkään tuntuu siltä, että et jaksa niin en suosittele suostumaan miehen mieliksi. Tai jos jossain mielesi sopukoissa kuitenkin haluaisit vielä lapsen, kunhan vaan tietäisit, että jaksatte sen pikkulapsiajan niin sitten kannattaa jo etukäteen päättää, että tarvittaessa palkataan esim. lastenhoitaja, mikäli lähipiiri ei pysty tai halua auttaa.