Lue keskustelun säännöt.
Voisitko adoptoida sisaresi/ystäväsi 6 lasta, jos tämä ennen kuolemaansa viimeisenä toiveenaan pyytäisi?
10.06.2016 |
Ja olettaen että näiden 6 lasten toinen vanhempi ei siis olisi kuvioissa mitenkään mukana (kuollut myös tai ei halua pitää yhteyttä).
Jos ystäväsi/sisaruksesi kuolinvuoteellaan kyynelsilmin viimeisenä toiveenaan pyytäisi, että juuri sinä adoptoisit kaikki hänen 6 pientä lastaan (iältään noin 0 - 10 v), niin suostuisitko?
Kommentit (52)
En adoptoisi yhtäkään lasta. Valehtelisin toki asiasta kuolevalle, että jäisi hyvä mieli, mutta hell no. En halua lapsia, en omia enkä kenenkään muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siskoni kuolisi ja pyytäisi minut kasvattamaan pienen tyttönsä, niin kyllä, suostuisin. En sitten tiedä miten selviäisin kuuden lapsen kanssa...
Sisareni lapset kyllä. Ja kokisin sen jopa velvollisuudeksi. Perhe on aina perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Ja olettaen että näiden 6 lasten toinen vanhempi ei siis olisi kuvioissa mitenkään mukana (kuollut myös tai ei halua pitää yhteyttä).
Jos ystäväsi/sisaruksesi kuolinvuoteellaan kyynelsilmin viimeisenä toiveenaan pyytäisi, että juuri sinä adoptoisit kaikki hänen 6 pientä lastaan (iältään noin 0 - 10 v), niin suostuisitko?
Kaunis ajatus tietysti,että ystävä/sisarus toivoisi juuri minun huolehtivan lapsistaan,mutta en uskoisi pystyväni ottamaan vastuulleni ja hoidettavakseni kuutta lasta.Yhden tai kaksi voisin adoptoida.
En voisi adoptoida kuutta lasta, koska olen syöpähoitojen vuoksi huonossa kunnossa.
Sisaruksellani on kolme lasta, joten heidät adoptoisin. Toisaalta lasten elämä muuttuisi liikaa, koska he asuvat monen sadan kilometrin päässä olevalla maatilalla ja minä asun kaksiossa kaupungissa. Lapsille olisi varmasti inhimillisempää, että he saisivat jäädä asumaan kotonaan. Toistuvien sairaalakäyntieni vuoksi en voisi muuttaa heille asumaan. Hankala tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalitoimi päättää asiasta, en minä tai kuoleva. Lapsia ei voi Suomessa testamentata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En adoptoisi yhtäkään lasta. Valehtelisin toki asiasta kuolevalle, että jäisi hyvä mieli, mutta hell no. En halua lapsia, en omia enkä kenenkään muun.
Varsinainen tosiystävä :D
Tuskin kukaan minut tunteva edes ehdottaisi kuuden lapsen adoptointia kerralla,mutta jos niin kävisi vastaisin rehellisesti että minusta ei olisi suurperheen äidiksi,jolloin kuoleva voisi kysyä jotain toista ystävää/sukulaista vastuulliseen tehtävään.
En adoptoisi, eihän siinä olisi järkeä, sillä tavallaan se pyyhkisi pois heidän todelliset vanhempansa. Mutta ryhtyisin lapsille huoltajaksi ja Arjen pyörittäjäksi. Sosiaaliviranomaisilla ei varmasti olisi mitään sitä vastaan, sillä ollaan ihan normaaleja ihmisiä En sano, että tähän kaipaisin kuutta lasta - jos kaipaisin, olisin tehnyt ne itse - tai että se edes sopisi voimassaolevaan suunnitelmaan. Mutta jokaisella on velvollisuutensa, olen omani täyttämyt ennenkin ja täytän vastedeskin ja kun pakko on, suunnitelmia muutetaan. Läheisistä pidetään huolta eikä jätetä "yhteiskunnan" riepoteltaviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisarukseni eivät halua lapsia joten heiltä tätä tilannetta ei tulisi eteen. Kaverilla ehkä joo mut en pystyisi taloudellisesti enkä henkisesti kasvattamaan seitsemää lasta. Joten en suostuisi. Sitä paitsi kavereilla isot rikkaammat kuin minä suvut joten lapset menisi sinne.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalitoimi päättää asiasta, en minä tai kuoleva. Lapsia ei voi Suomessa testamentata.
Eiköhän tämä ole enemmänkin ajatusleikki.Ei mun tuttavapiiriin ainakaan kuulu kuusilapsisen perheen yksinhuoltajaäitejä.
AP:n kysymyshän olikin,jos noin voisi tehdä,olisiko mammat valmiita ottamaan kuusi uutta lasta perheeseen kerralla.
Parhaan ystäväni ainokaisen voisin kuvitella adoptoivani,olen tuntenut hänet vauvasta asti ja tulemme hyvin toimeen.Kuutta lasta en ottaisi kerralla,vaikka olisivat miten rakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi, koska minä olisin sen jälkeen lasten vanhempi = huoltaja, eli heillä ei olisi mitään oikeutta eläkkeisiin, elatustukiin ym. Minä vastaisin sen jälkeen yksin lasten kuluista kuin omien lasten, eikä minulla ole ollut varaa tehdä 6 lasta.
Sen sijaan voisin ottaa heidät sijoitukseen, vrt. Ulvila-casen lasten sijoitus. Yhteiskunta maksaisi minulle hyvät korvaukset lasten sijoituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Sain kysymykseen idean tästä:
http://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/naisen-paras-yst%c3%a4v%c3%a4-ku…
ap
;)
Tuli itku silmään,tuo on todellista ystävyyttä! En itse pystyisi noin suureen elämän muutokseen,mutta ihailen uutisen naista,joka otti ystävän lapset luontevasti omaan perheeseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisaren lapset voisin. Ystävistä en ole niin varma.
En. En ryhtynyt sisarukseni kahden alle 3-vuotiaan lapsen sijaisvanhemmaksi, joten kuuden adoptiovanhemmaksi olisi suoraan sanottuna helvetti. Olen valinnut lapsettomuuden ja siitä en kyllä luovu. Muuten autan ja tuen mielelläni, mutta tuo on minulle liikaa.
2 kouluikäistä menisi, mutta ei kuutta lasta. Ensinnäkin mulla ei ole tilaa kuudelle lapselle eikä myöskään varaa ostaa isompaa asuntoa muuta kuin muuttamalla jonnekin periferiaan. Lisäksi olen yrittäjä ja työaikani epäsäännölliset, joten en voi alkaa enää mihinkään päiväkotirumbaan. Olen myös jo yli 50-vuotias enkä jaksaisi pikkulapsiaikaa sen paremmin henkisesti kuin fyysisestikään.
En halua olla vanhempi kenellekään, en edes sisarusteni lapsille. Joten joutuisin kieltäytymään, vaikka orpolapsia olisi vain yksi.
En, monestakin syystä joista suurin on raha: ei ole varaa elättää noin montaa lasta eikä varaa tarpeeksi isoon asuntoon (nyt 3 hlö/70 neliötä). 1 tai 2 vielä jotenkuten menisi, muttei noin monta.
Kyllä, luultavasti ottaisin. Uskon myös että miehenikin siihen suostuisi. Käytännössä tuollaista ei kyllä tule tapahtumaan. Kummankaan sisaruksilla ei ole lapsia ainakaan vielä. Ja mun runsaslapsisimmalla kaverilla lapsia on kolme.