Sunnuntaina olisi kummilapsen rippijuhlat, minua ei ole kutsuttu, mutta tuli ilmoitus että voin muistaa jos haluan..
Ei olla oltu missään yhteydessä lapsen 1-vuotissynttäreiden jälkeen. Joo, olen huono kummi, mutta kun välit on menneet poikki kummilapsen vanhempien kanssa, on vaikea pitää yhteyttä lapseen. Onneksi lapsella on monta hyvääkin kummia, joten pärjää varmasti ilman minuakin.
Ajattelin kuitenkin käydä viemässä rippijuhliin pienen paketin. En jää kahville, käyn halaamassa ja onnittelemassa ja poistun paikalta nopeasti (jätän vaikka taksin odottamaan niin ei kenellekään tule kiusallista tilannetta kun pitää vastentahtoisesti houkutella minua kahville). Välit on menneet poikki kipeän avioeron jälkeen, jätin "hyvän" miehen törkeästi (siis miehen sukulaisten mielestä hyvän) ja suku alkoi mustamaalata minua. Tämä ei tietenkään ole kummilapsen syy, mutta tekee yhteydenpidosta helekatin vaikeata..
Miten itse toimisitte vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (33)
No jos olet tavannut lapsen viimeksi 1-vuotiaana, niin en menisi sinuna käymään. Lähettäisin postilla onnittelut.
Et ole ollut tekemisisssä lapsen etkä hänen vanhempiensa kanssa noin neljääntoista vuoteen, joten miksi sinun pitäisi mennä paikalle ollenkaan? Tekisit vain tilanteesta numeron ja herättäisit kaikenlaisia tunteita ja puheita. Tuo lapsi ei kuulu sinun elämääsi enää ollenkaan.
Eiköhän nuo ole vain kerjäämässä rahaa sinulta?
Ei ehdi enää postilla. Sain ilmoituksen keskiviikkona, ja aluksi vähän loukkaannuin kun ei minua ollut kutsuttu, mutta lahja silti kelpasi, mutta hetken mietittyäni tajusin että kiusallinen tilannehan se olisi jos minä olisin tullut paikalle. Ajattelin miettiä asiaa puhtaasti tytön kannalta, ja päädyin antamaan pienen lahjan. Kuinkahan pienen kehtaisi antaa..?
En menisi sinne ainakaan käymään. Kai nyt se rippikoululainen on jossain somessa, ottaisin siellä yhteyttä. Ja laittaisin lahjan postiin, vaikka sitten myöhästyisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehdi enää postilla. Sain ilmoituksen keskiviikkona, ja aluksi vähän loukkaannuin kun ei minua ollut kutsuttu, mutta lahja silti kelpasi, mutta hetken mietittyäni tajusin että kiusallinen tilannehan se olisi jos minä olisin tullut paikalle. Ajattelin miettiä asiaa puhtaasti tytön kannalta, ja päädyin antamaan pienen lahjan. Kuinkahan pienen kehtaisi antaa..?
Kummin velvollisuudet tavallaan loppuu rippikouluun. Olet ollut surkea kummi (oletko muistanut edes syntymäpäivisin?) joten antaisin kyllä nyt "kunnon" lahjan. Ei se lapsen syy ole, että aikuiset ei osaa käyttäytyä.
Kuulostaa siltä kuin haluaisit lähinnä hämmentää soppaa. Jos olisi niin tärkeä tavata niin et olisi odottanut 14 vuotta.
Heh, meillä vähän samanlainen tilanne mutta päinvastoin. Meillä on rippijuhlat ja kutsuimme myös kummin, joka ei ole pitänyt mitään yhteyttä. Nyt vähän jännittää tuleeko tämä rock'n roll & sex & drugs - elämää viettävä keski-ikäinen juhliimme aiheuttamaan pahennusta (uskokaa pois, sen hän tekee aina) mutta toisaalta, olisi mukava jos tulisi kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehdi enää postilla. Sain ilmoituksen keskiviikkona, ja aluksi vähän loukkaannuin kun ei minua ollut kutsuttu, mutta lahja silti kelpasi, mutta hetken mietittyäni tajusin että kiusallinen tilannehan se olisi jos minä olisin tullut paikalle. Ajattelin miettiä asiaa puhtaasti tytön kannalta, ja päädyin antamaan pienen lahjan. Kuinkahan pienen kehtaisi antaa..?
Ajattelet tilannetta "puhtaasti" tytön kannalta ja samaan hengenvetoon mietit kuin pienen lahjan kehtaisit antaa? Oikeasti? Kuunteletko nainen itse omia juttujasi ollenkaan? Jätä lahjan antaminen, varmaan ihan hyvä kaikille, että yhteydenpito sinuun on jäänyt.
Haluatko varastaa shown itsellesi joltain 14-vuotiaalta. C'moon, taksilla paikalle ja sisääntulo, sitten yhtä dramaattinen poistuminen.
Voi hyvänen aika :D
Soita sille lapselle, onnittele ja kysele vähän kuulumisia ja kerro, että lahja tulee perässä.
Pyydä tilinumero ja laita kukkapalvelun kautta onnittelukukat. Näin et mene häiritsemään juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehdi enää postilla. Sain ilmoituksen keskiviikkona, ja aluksi vähän loukkaannuin kun ei minua ollut kutsuttu, mutta lahja silti kelpasi, mutta hetken mietittyäni tajusin että kiusallinen tilannehan se olisi jos minä olisin tullut paikalle. Ajattelin miettiä asiaa puhtaasti tytön kannalta, ja päädyin antamaan pienen lahjan. Kuinkahan pienen kehtaisi antaa..?
Kummin velvollisuudet tavallaan loppuu rippikouluun. Olet ollut surkea kummi (oletko muistanut edes syntymäpäivisin?) joten antaisin kyllä nyt "kunnon" lahjan. Ei se lapsen syy ole, että aikuiset ei osaa käyttäytyä.
Kummin velvollisuuksiin ei kuulu syntymäpäivälahjojen antaminen.
Älä mee edes käymään juhlissa. Voit sillä vaan hämmentää soppaa lisää. Pistä lahja postiin, vaikka se myöhässä meneekin.
Vastaavassa tilanteessa annoin olla. Tai vituttihan se tilinumero "kutsussa", muttei osotetta.
Myöhemmin sitten sain kuulla, että kuinka paska olen, etten kummilastani muistanut mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vastaavassa tilanteessa annoin olla. Tai vituttihan se tilinumero "kutsussa", muttei osotetta.
Myöhemmin sitten sain kuulla, että kuinka paska olen, etten kummilastani muistanut mitenkään.
Miksi pitää sille lapselle kostaa? Ei se varmaan tajua mistä on kyse, jostain kivikautisista riidoista. Kauheen vaikee nyt vaikka edes se kortti laittaa.
Niin, tytön kannalta ajattelen asian. Haluan häntä muistaa jotenkin. En isolla rahalla, mutta jotenkin kuitenkin. Muutaman ekan vuoden muistin synttäreinä ja jouluna, mutta kun en koskaan saanut edes tekstarilla kuittausta tai mitään, häivytin itseni perheen elämästä. Ei ollut kovin mukavaa olla yhteydessä sukuun, joka syytti minua ex miehen syrjäytymisestä ja päihdekierteestä. Kuulemma hän oli ihan kunnossa ennen kun minä tein hänelle jotain.. nyt olen elänyt omaa elämääni miettimättä exää menneisyydestä tai hänen sukuaan, nyt nämä rippijuhlat nosti taas kaiken vanhan ahdistuksen pinnalle..
ap
Soita sille lapselle, sovi treffit ensi viikolle johonkin kahvilaan ja anna pieni lahja siellä. Ilman yhtään exän sukulaista.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tytön kannalta ajattelen asian. Haluan häntä muistaa jotenkin. En isolla rahalla, mutta jotenkin kuitenkin. Muutaman ekan vuoden muistin synttäreinä ja jouluna, mutta kun en koskaan saanut edes tekstarilla kuittausta tai mitään, häivytin itseni perheen elämästä.
ap
Lapsi on tuolloin ollut ihan pieni.
Edelleen ; ei ole lapsen vika teidän riitanne tai mielipiteenne toisistanne.
Nyt lapsi on 14-vuotias ja osaa kyllä puhua kanssasi puhelimessa, vastata viestiin tms. ja ajatella omilla aivoillaan.
Jos ette ole nähneet 1-vuotissynttärien jälkeen ja ette tule olemaan tekemisissä niin minä laittaisin kortin ja vaikka rahaa vähän mukaan tai lahjakortin.