Lue keskustelun säännöt.
Sunnuntaina olisi kummilapsen rippijuhlat, minua ei ole kutsuttu, mutta tuli ilmoitus että voin muistaa jos haluan..
10.06.2016 |
Ei olla oltu missään yhteydessä lapsen 1-vuotissynttäreiden jälkeen. Joo, olen huono kummi, mutta kun välit on menneet poikki kummilapsen vanhempien kanssa, on vaikea pitää yhteyttä lapseen. Onneksi lapsella on monta hyvääkin kummia, joten pärjää varmasti ilman minuakin.
Ajattelin kuitenkin käydä viemässä rippijuhliin pienen paketin. En jää kahville, käyn halaamassa ja onnittelemassa ja poistun paikalta nopeasti (jätän vaikka taksin odottamaan niin ei kenellekään tule kiusallista tilannetta kun pitää vastentahtoisesti houkutella minua kahville). Välit on menneet poikki kipeän avioeron jälkeen, jätin "hyvän" miehen törkeästi (siis miehen sukulaisten mielestä hyvän) ja suku alkoi mustamaalata minua. Tämä ei tietenkään ole kummilapsen syy, mutta tekee yhteydenpidosta helekatin vaikeata..
Miten itse toimisitte vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (33)
Minuakaan ei kutsuttu kummilapsen rippijuhliin. Mies ja lapset kyllä kutsuttiin. Miehen siskon lapsi kyseessä. Ja miehen kanssa ollaan edelleen naimisissa. En tiedä miten selittivät poissaoloni muille vieraille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä meni näin.
Meidän lapsen kummiin välit menivät vähän lapsen ristiäisten jälkeen. Tässäkin tapauksessa asiaan vaikutti kummin ja miehensä (meidän sukulainen) kipeä ja riitaisa ero.
Pahoja sanoja lausuttiin puolin ja toisin ja asiaan puututtiin mekin, joiden ei olisi tarvinnut.
Jokunen vuosi sitten lapseni pääsi ripille ja pienen harkinnan jälkeen päätimme kutsua myös tämän kummin sekä kirkkoon että kirkon jälkeisille kahville. Ajattelin, että olen oman osuuteni tehnyt kun edes kutsun.
Monen mutkan kautta löysin kummin puhelinnumeron ja laitoin kutsun tekstiviestinä. Varmuuden vuoksi laitoin kutsuun myös kummilapsen nimen, jos kummi olisi sen jo unohtanut =)
Paluuviestinä tuli kiitokset kutsusta ja että hän tulee mielellään.
Rippipäivänä sitten konfirmaation jälkeen seisoskelimme kirkon pihalla, kun kummi tuli hyvin varovaisesti suvun keskelle. Minä rippilapsen äitinä tietenkin otin ja menin toivottamaan kummin tervetulleeksi ja halasin. Kummi rentoutui silminnähden ja siinä kummin suvun kesken vaihdettiin sana jos toinenkin ihan hymyssäsuin.
Kotona kahvilla sitten kummi myönsi, että hän oli ollut ihan paniikissa aiemmin, ja saman myönsin minä ja moni muu.
Naureskellen juteltiin, miten asioista kuitenkin on jo 15 vuotta aikaa ja jokainen meistä on kasvanut sen jälkeen.
Poislähtiessään kummi kävi vielä halaamassa meidät kaikki ja meillä on nyt toistemme puhelinnumerot. Sovittiin, että kun kummi käy täällä päin, niin ovi on auki kahvikyläilylle koska vain.
Ja kaiken parasta: lapsi sai kumminsa takaisin =)
Rippijuhlat pidetään kirkossa ja sinne tervetulleita ovat kaikki, niin halutessaan, tuli kutsua tai ei. Ja siellä kokoontuvat myös isoset jne.
Vanhemmat voivat halutessaan vielä kotona pitää kahvitilaisuuden, johon voi valita kutsuvieraat, mutta ei kirkkoon.
Mäkin vähän mietin, et miten ihmeessä vihaa on pidetty 14 vuotta? Kyllä jokainen järkevä ymmärtää, että vaikka ero voi ottaa koville, ei kukaan neljäätoista vuotta ryyppää yhden eron takia.
Jos tilanne on ap:n kuvauksen kaltainen (ap:n ajatukset mukaanlukien) en menisi paikalle ollenkaan. Et merkitse kummilapselle mitään. Sinulla ei ole häneen mitään suhdetta etkä edes tunnistaisi häntä, jos kadulla vastaan kävelisi. Eikä hänkään sinua. Olet hänelle vain nimi kastetodistuksessa. Jos "kutsussa" ei toivoteta tervetulleeksi juhliin, mutta toivotaan lahjaa, on se uskomattoman huonoa käytöstä. Ei tuommoiseen tarvitse vastata mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaavassa tilanteessa annoin olla. Tai vituttihan se tilinumero "kutsussa", muttei osotetta.
Myöhemmin sitten sain kuulla, että kuinka paska olen, etten kummilastani muistanut mitenkään.
Miksi pitää sille lapselle kostaa? Ei se varmaan tajua mistä on kyse, jostain kivikautisista riidoista. Kauheen vaikee nyt vaikka edes se kortti laittaa.
Et sitten lukenut? Hirveesti olettamuksia teit.
Mulla ei ollut aavistustakaan missä ne asuivat sillä hetkellä. Ei osoitetta. En edes kaupunkia tiennyt.
Vanhemmat pitää yllä jotain merkillistä kummiuden myyttiä, vaikkeivät olleet yli kymmeneen vuoteen muhun missään yhteyksissä. Sitten pam, anna rahaa. Ei ollut ajatuksena mitään kostella, eikä tässä mitään riitoja ollut.
Nyt tiedän, kun se lapsi tuli opiskelemaan paikkakunnalle. Olen nykyään yhteyksissä vuoden ajan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhemmat eivät pidä yhteyttä, niin olkoot. Kummilapsi on mulle silloin tuntemattomampi kuin pihalla nähdyt lapset.
Jos minut olisi "unohdettu" kutsua, niin minä unohtaisin ihan varmasti koko tilaisuuden. En reagoisi mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös kummilapsi johon en ole yhteyttä pitänyt useampiinn vuosiin (välirikko vanhemman kanssa ja ei ole yrityksistäni huolimatta suostunut selvittämään asiaa) asumme kaukana toisistamme ja kun aiemmin halusin nähdä lasta, kun siellä päin olin käymässä niin ikinä ei ollut aikaa, tai sitten oli muuta "sovittua" menoa... niin työttömällä yh-äidillä jolla ei ollut mitään kiinnostusta lähteä töihin tai opiskelemaan... Paperilla mulla on kummityttö, mutta käytännössä ei. En menisi juhliin vaikka kutsu joskus tulisikin, lahjan voisin lähettää postilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehdi enää postilla. Sain ilmoituksen keskiviikkona, ja aluksi vähän loukkaannuin kun ei minua ollut kutsuttu, mutta lahja silti kelpasi, mutta hetken mietittyäni tajusin että kiusallinen tilannehan se olisi jos minä olisin tullut paikalle. Ajattelin miettiä asiaa puhtaasti tytön kannalta, ja päädyin antamaan pienen lahjan. Kuinkahan pienen kehtaisi antaa..?
No hyvä ihminen. Et tietenkään anna tai edes lähetä yhtään mitään. Aivan hullua jos jotenkin noteeraisit.
Meillä vähän samanlaista. Ei avioeroa mutta meitä kohtaan on yksiselitteisesti tehty väärin niin kuin sinuakin kohtaan. Emme ole sen jälkeen muistaneet heistä ketään. Kummejakin on.
Yhden kerran oli tulossa ristiäiset joihin oli tulossa sellaisia ihmisiä joille ei ollut voinut kertoa valheita meistä niin sitten kautta rantain laitettiin ihmisiä meiltä kyselemään että ollaanhan menossa ristiäisiin. Meille ei oltu ilmoitettu edes vauvan syntymästä. Ei menty.
Se on kumma juttu kun voidaan olla vaikka kuinka pahoja toisia kohtaan ja sitten pitäisi yhtäkkiä esittää että eihän tässä mitään ja lähettää ennen juhlia vähintään lahja, tietenkin vielä mieluiten rahaa, että juhlaväki voi esittää että se ei vaan päässyt paikalle niin lähetti lahjan.
Rippijuhla on muuten nuorille tärkeä vain siksi että saa rahaa niin että saavat ryypätä ja polttaa tupakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me unohdettiin kutsua lapsen toiset kummit rippijuhliin. Kutsuttiin ihmisiä joiden kanssa olimme tekemisissä ja jotka olivat tärkeitä meille ja lapsellemme. Nämä toiset kummit ihan oikeasti unohtuivat vieraslistalta. Emme olleet heistä pitkään aikaan kuulleet. Riitaa ei ollut. Olimme yrittäneet pitää yhteyttä. Soittaa, puheluihin ei vastattu. Viestitellä, viesteihin ei vastattu. Lähetimme joulukortteja, emme saaneet heiltä. Jne. Yhteydenpito vain loppui heidän puoleltaan jossain vaiheessa. Syytä emme tiedä. Kummitäti on serkkuni.
Kristityt on juuri tuollaisia nurkkakuntaisia selkäänpuukottajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehdi enää postilla. Sain ilmoituksen keskiviikkona, ja aluksi vähän loukkaannuin kun ei minua ollut kutsuttu, mutta lahja silti kelpasi, mutta hetken mietittyäni tajusin että kiusallinen tilannehan se olisi jos minä olisin tullut paikalle. Ajattelin miettiä asiaa puhtaasti tytön kannalta, ja päädyin antamaan pienen lahjan. Kuinkahan pienen kehtaisi antaa..?
Kummin velvollisuudet tavallaan loppuu rippikouluun. Olet ollut surkea kummi (oletko muistanut edes syntymäpäivisin?) joten antaisin kyllä nyt "kunnon" lahjan. Ei se lapsen syy ole, että aikuiset ei osaa käyttäytyä.
Kummin velvollisuuksiin ei kuulu syntymäpäivälahjojen antaminen.
Nimenomaan. Kaikkien kummien kannattaisi lukea se kummikirja. Siinä ei mainita yhdessäkään kohtaa että pitää jossain kohtaa antaa jokin konkreettinen lahja tai rahaa.
Ai että on huono kummi kun ei anna lahjoja ja varsinkin rahaa.
Ei ole lapsen syy, mutta myös vanhemmilla on velvollisuutensa, ettei lapsen kummien suhde katkea, niin kuin tässä tapauksessa on käynyt, jos kutsua ei ole aikaisempiin juhliin tullut.
Vanhemmat ovat myös omalla käytöksellään kieltäneet ap. kummiuden, jos lahja kelpaa, mutta ei ole tervetullut juhliin.
Voit antaa kummilapsellesi lahjan onnittelujen yhteydessä kirkon edustalla (julkinen paikka). Vaikka vanhemmat eivät ole toivoneet sinua rippijuhliin, olet tervetullut kirkkoon ja kirkon toivomuksesta kummia pyydetään alttarille konfirmaation yhteydessä siunaamaan kummilapsi. Sinne sinä olet tervetullut ja luulen kummilapsesi ilahtuvan.