Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikani löi minua. Jos kukaan osaa, niin auttakaa.
09.06.2016 |
Poika oli ollut ryyppäämässä (reilusti alaikäinen, 14-vuotias) päättäjäisviikonloppuna. Kun jäi kiinni sekä alkoholista että tupakasta, me olimme tietysti vihaisia, pettyneitä ja huolissamme.
Riita eskaloitui niin, että poika kävi minuun fyysisesti käsiksi. Tiivistettynä tönäisi minut pois huoneestaan, kun huusin oven läpi, avasi oven, läimäytti minua avokämmenellä ja sulki oven.
En osaa kuvailla miltä sillä hetkellä tuntui. Olen edelleen shokissa. Tuntuu, että olen epäonnistunut täydellisesti. Meillä on ollut suuria ongelmia pojan kanssa (pahantuulinen, lintsaillut, puhuu rumasti pikkusiskolleen, ei vastaa puhelimeen, lähtenyt luvatta ulos jne), mutta nyt viimeistään silmät aukeni, että meillähän on valtavia ongelmia. Pojalla on ollut pahaa oloa koulussa, kaveriongelmia ja keskittymisvaikeuksia. Uskon, että häntä kiusataan, mutta hän ei suostu puhumaan asiasta. Olen hänestä todella, todella huolissani.
Koen valtavaa pettymystä, mutta myös häpeää. Hävettää jo pelkästään kirjoittaa tätä. Jos vauvalla voi näin pyytää, niin jos mahdollista, vastaanottaisin mielelläni asiallisia vastauksia.
Kommentit (113)
Miten niin isoja ongelmia? Normaalia teinimeininkiä. ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa rankalta. Saisiko koulusta terveydenhoitajalta tai kuraattorilta apua?
Koita jaksaa kasvattaa ja pitää rajoja, vaikka olisi helpompi antaa periksi.
Vierailija kirjoitti:
Nuorisokotiin.
Tämä on tasan viimeinen vaihtoehto, jos vaihtoehto silloinkaan.
Jos et kerran pärjää pojan kanssa itse, niin tee hänestä lasu. Saat apua lastensuojelusta.
On huono auttaa lasta jos teillä ei ole keskusteluyhteyttä.
Voithan toki käyttää klassisia konsteja kiristys, lahjonta, uhkailu, mutta nyt olisi ehkä viisainta hankkia lapselle ammattiapua perheneuvolasta tai lastensuojelusta. Ennen kuin on liian myöhäistä ja poika tekee vieläkin typerämpää.
Äläkä huuda pojalle, yritä säilyttää malttisi ja puhua hänen kanssaan. Jos ei se onnistu ole mieluummin hiljaa kuin huudat, kyllä hän varmasti jo tietää, että olet häneen pettynyt.
Maltti on nyt valttia.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa rankalta. Saisiko koulusta terveydenhoitajalta tai kuraattorilta apua?
Koita jaksaa kasvattaa ja pitää rajoja, vaikka olisi helpompi antaa periksi.
Kuraattorin, koulupsykologin kanssa on keskustellut. Luokanvalvojan kanssa palavereja ollut pari pojan lintsailusta. Olen vienyt psykiatrille ja pari kertaa terapiaan. Ei suostu enää menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpöhöpö nuorisokotiin.
Perheneuvolaan puhumaan. Tarvitsette molemmat apua. Peli ei ole menetetty, selviätte tästä. Lapsi on varmasti yhtä järkyttynyt ja pettynyt kuin sinä. Tuntee varmasti myös häpeää teostaan. Enemmän kuin koskaan hän tarvitsee rakkautta nyt.
Ota yhteyttä perheneuvolaan tai suoraan lastensuojeluun, niin eiköhän sitä apua ala tulla.
Itse kokenut aikoinaan saman ja ilmoitin lastensuojeluun ettei poika enää voi asua luonani ja joutui nuorisokotiin samana iltana ja vietti siellä n. 18kk:tta. Tämän jälkeen oli kuin eri poika ja loppui hölmöilyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit tehdä omasta perheestäsi lastensuojeluilmoituksen. Kokemuksesta kerron, että heidän pääsääntöinen intohimonsa ei ole erottaa lapsia vanhemmistaan, vaan auttaa perheitä.
Lastensuojeluilmoitus.poika tarvitee apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojallakin varmasti paha olo. Yrittäkää puhua ja hakea apua, älkää tuomitko, puhukaa, puhukaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos et kerran pärjää pojan kanssa itse, niin tee hänestä lasu. Saat apua lastensuojelusta.
On huono auttaa lasta jos teillä ei ole keskusteluyhteyttä.
Voithan toki käyttää klassisia konsteja kiristys, lahjonta, uhkailu, mutta nyt olisi ehkä viisainta hankkia lapselle ammattiapua perheneuvolasta tai lastensuojelusta. Ennen kuin on liian myöhäistä ja poika tekee vieläkin typerämpää.
Äläkä huuda pojalle, yritä säilyttää malttisi ja puhua hänen kanssaan. Jos ei se onnistu ole mieluummin hiljaa kuin huudat, kyllä hän varmasti jo tietää, että olet häneen pettynyt.
Maltti on nyt valttia.
Olen ehdottomasti tehnyt virheitä siinä, että olen huutanut pojalle. Meillä ei ole koskaan ollut fyysistä väkivaltaa missään muodossa perheessä (edes lapsena en heitä millään tavalla fyysisesti rankaissut), mutta huutamista on.
En usko, että poika välittää minun tunteistani tai pettymyksestäni.
Lasu tuntuu vaikealta ajatuksena. Tutkin ja pohdin asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi paska tilanne teillä. Poikakin varmaan katuu lyömistä. Olisiko pojan elämässä aikuista johon poika luottaisi ja uskaltaisi avautua, siis joku muu kuin äiti tai isä? Voisi olla helpompaa puhua ihmiselle jolla on pieni etäisyys teidän perheeseen. Nyt on varmaan huudot jo huudettu, joten ihan rauhallisesti tästä eteenpäin niin kauan että tilanteeseen saadaan joku selko. Jäitä hattuun äidille. Toivon teille kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkeinpä tekisin sinuna itse lastensuojeluilmoituksen. Saisitte sossusta ainakin keskusteluapua.
Älä anna häpeälle tai pettymykselle sijaa. Olet varmasti hyvä äiti, mutta poikasi oireilu kertoo kivuliaista henkisistä kasvukivuista. Tärkeintä on nyt auttaa poikaa kaikin mahdollisin keinoin, jotta tilanne ei pahennu.
(Älkää silti unohtako nuorimmaista. Pikkusisko ei saa tuntea jäävänsä isoveljensä varjoon)
Vierailija kirjoitti:
Pojallakin varmasti paha olo. Yrittäkää puhua ja hakea apua, älkää tuomitko, puhukaa, puhukaa.
Tämä on luonnollisesti se suurin surunaihe. Puhuminen ei onnistu, sitä olen yrittänyt maailman tappiin asti. Apua ollaan haettu mutta pitää hakea enemmän, koska hän ei ole sitä aidosti vielä saanut.
Vierailija kirjoitti:
Tosi paska tilanne teillä. Poikakin varmaan katuu lyömistä. Olisiko pojan elämässä aikuista johon poika luottaisi ja uskaltaisi avautua, siis joku muu kuin äiti tai isä? Voisi olla helpompaa puhua ihmiselle jolla on pieni etäisyys teidän perheeseen. Nyt on varmaan huudot jo huudettu, joten ihan rauhallisesti tästä eteenpäin niin kauan että tilanteeseen saadaan joku selko. Jäitä hattuun äidille. Toivon teille kaikkea hyvää.
Olen yrittänyt etsiä vastaavaa aikuista terapeutin muodossa, parilla ollaan käyty mutta poika ei ole lainkaan kokenut oloaan hyväksi heillä. Lähipiirissä on häntä rakastavia aikuisia, mutta ei ketään, johon poika luottaisi tarpeeksi avautuakseen.
Olen yrittänyt puhua asiasta ja painottanut, että me rakastamme häntä vaikka tekisi mitä, että tärkeintä on saada hänen olonsa parantumaan. Pahalta kyllä tuntuu se, ettei poika koskaan pyytänyt lyöntiä minulta anteeksi. Isältään kyllä pyysi, jolta paloi täysin käämit kun tuli kotiin ja kuuli mitä on käynyt. En muista nähneeni häntä niin vihaisena oikeastaan ikinä. Juttelivat pitkään, en tiedä mitä.
Etkö sää ihminen ymmärrä että olet juuri ärsyttänyt teiniä ja tottakai teini reagoi.
Ei mitenkään ihmeellistä.
Katto nyt ettet jatkuvasti hyökkää sen kimppuun.
Yksinkertainen totuus eli tapahtumaketju: jotain tapahtunut> sätit toista > teini reagoi.
Jos jatkat näin, ymmärrät varmaan että aina tulee vastareaktio, vai?
Voimia <3 olen ollut lähes samanlaisessa tilanteessa. Epäusko ja pelko (lapsen tilannetta koskien) tilanteessa tuttuja. Saimme apua lastensuojelusta. Avotukitoimia n. 7kk ajan mutta nekään eivät riittäneet vaan lapsi sijoitettiin ensin avolaitokseen ja kun ei sielläkään osannut olla ihmisiksi, meni sitten koulukotiin. Lapsella oli vaihtoehtoja näyttää osaavansa olla, kun tarvittaessa osasi käyttäytyä pitkätkin ajat että pääsi kotiin, mutta valitettavasti meidän kohdalla lapsella sitten huumeet saneli sitä elämäntapaa ja ne hallitsi kovalla kouralla :/
Mulla on myös teinipoika. Jos lähtisin räyhäämään sille, se suuttuisi ja saattaisi tulla eteen se hetki että sekin löisi mua.
Eli älä kerjää sitä käytöstä omalla käytökselläsi.
Miten hoisit lastasi kun hän oli pieni?
Alue: Aihe vapaa
Nuorisokotiin.