Kysymys erolasten vanhemmille

Hmmm. Olen taas tämän ketjun luettuani onnellinen siitä, että päätimme miehen kanssa, että me vanhemmat seilaamme ja lapset saavat pysyä kodissaan. Eli meillä on kakkoskämppä, jossa toinen on vuoroviikoin. 

Minusta on itsekeskeistä ja julmaa panna pienet lapset irtolaisiksi siksi, että vanhemmilla ei synkkaa keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. Olen taas tämän ketjun luettuani onnellinen siitä, että päätimme miehen kanssa, että me vanhemmat seilaamme ja lapset saavat pysyä kodissaan. Eli meillä on kakkoskämppä, jossa toinen on vuoroviikoin. 

Minusta on itsekeskeistä ja julmaa panna pienet lapset irtolaisiksi siksi, että vanhemmilla ei synkkaa keskenään.

No me ollaan lasten isän kanssa kyllä ystäviä ja meillä synkkaa. En kuitenkaan näe järkeä siinä, että lasten isä maksaa talosta jossa saa asua vuoroviikoin. Ja koska välimatka alle kilometri niin ei ne lapset mitään heittopusseja olla. Me muuten tehdään lomareissutkin vielä yhdessä. Enemmän kuin yhtä kotia lapset haluaa tehdä juttuja eron jälkeen perheenä, ainakin meillä. Kokoonnutaan muuten joka päivä syömään yhdessä päivällistä sinne, jossa lapset kulloinkin on. Menetkö sinä omana ns. vapaaviikkonasi joka päivä lapsia tapaamaan? Ei kaksi kotia ole ongelma kun vanhemmat on ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. Olen taas tämän ketjun luettuani onnellinen siitä, että päätimme miehen kanssa, että me vanhemmat seilaamme ja lapset saavat pysyä kodissaan. Eli meillä on kakkoskämppä, jossa toinen on vuoroviikoin. 

Minusta on itsekeskeistä ja julmaa panna pienet lapset irtolaisiksi siksi, että vanhemmilla ei synkkaa keskenään.

Monet mallit toimii ihan hyvin jos vanhemmat kykenevät olemaan niitä turvallisia aikuisia eivätkä ala siirtämään turkaa ja vihaa uuteen tilanteeseen. Ainakin meidän tilanteessa vuoroviikot hyvin lähellä toisiaan olevien kotien välillä (ja käytännössä teinit pyöräilevät tuota väliä päivittäin, muotoutunut, että tekevät jotain juttua enemmän äitillä toista iskällä) on ollut erittäin toimiva ja lähes täysi-ikäisille lapsille itsellen sopiva malli. Jospa kaikki yrittäisi löytää omaan perheeseen toimivimman ratkaisun ja sopisivat mahdollisimman vähin riidoin tuon ex kumppanin kanssa. Sitä toista on turha syyttää kaikesta, itse sitä sen aikoinaan itselleen kumppaniksi valitsi, kannattaa nyt hoitaa yhteinen lastenkasvatus kunnialla loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. Olen taas tämän ketjun luettuani onnellinen siitä, että päätimme miehen kanssa, että me vanhemmat seilaamme ja lapset saavat pysyä kodissaan. Eli meillä on kakkoskämppä, jossa toinen on vuoroviikoin. 

Minusta on itsekeskeistä ja julmaa panna pienet lapset irtolaisiksi siksi, että vanhemmilla ei synkkaa keskenään.

No me ollaan lasten isän kanssa kyllä ystäviä ja meillä synkkaa. En kuitenkaan näe järkeä siinä, että lasten isä maksaa talosta jossa saa asua vuoroviikoin. Ja koska välimatka alle kilometri niin ei ne lapset mitään heittopusseja olla. Me muuten tehdään lomareissutkin vielä yhdessä. Enemmän kuin yhtä kotia lapset haluaa tehdä juttuja eron jälkeen perheenä, ainakin meillä. Kokoonnutaan muuten joka päivä syömään yhdessä päivällistä sinne, jossa lapset kulloinkin on. Menetkö sinä omana ns. vapaaviikkonasi joka päivä lapsia tapaamaan? Ei kaksi kotia ole ongelma kun vanhemmat on ystäviä.

No ei se nyt noinkaan ole. Toki, on tärkeää ja jopa tärkeintä se, että vanhemmat tulevat toimeen eron jälkeen. Mekin tulemme, hyvinkin. Ja pakko tullakin, koska asumme toistemme asunnoissa tavallaan eli pitää sopia aika monenlaisesta yhteistyöstä, ja tämä ei onnistuisi ollenkaan, jos toinen tekisi toiselle kiusaa esim. jättämällä kakkosasunnon aina viikollaan kauheaan siivoon.

Mutta lapsille on tärkeää tuttuus, omat kamat, omat huoneet ja oma rauha. Että ei joudu juurettomana vaihtamaan ympäristöä viikon välein. Aina on joku tarpeellinen juttu väärässä paikassa.

Tuo teidän systeemi on kohtuuhyvä, kun etäisyys on noin pieni.

Meidän kakkoskämppä on tuossa viereisessä korttelissa, ja lapset käy tarvittaessa siellä ja kakkoskämppäläinen pääasunnossa joustavasti. Mutta me vanhemmat olemme sopineet, että jos esim. mulla on pääasuntoviikko, ei siippa tule tänne yllättäen - tai päinvastoin. Eli kunnioitamme toisen oikeutta olla viikollaan asuntonsa "herra".

Työssäni näen näitä kahden kodin välillä reissaavia erolapsia. Osalla on ihan selkeästi eri vaatteet äidin luona kuin isän luona. Toinen vanhemmista pukee lapsen ns. vauvamaisiin vaatteisiin ja toinen isomman lapsen vaatteisiin. Olen vaan itsekseni miettinyt, että onko järkevää hankkia kasvavalle lapselle ihan kaikki vaatteet ja jalkineet tuplana. Mutta kukin toimii tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. Olen taas tämän ketjun luettuani onnellinen siitä, että päätimme miehen kanssa, että me vanhemmat seilaamme ja lapset saavat pysyä kodissaan. Eli meillä on kakkoskämppä, jossa toinen on vuoroviikoin. 

Minusta on itsekeskeistä ja julmaa panna pienet lapset irtolaisiksi siksi, että vanhemmilla ei synkkaa keskenään.

No me ollaan lasten isän kanssa kyllä ystäviä ja meillä synkkaa. En kuitenkaan näe järkeä siinä, että lasten isä maksaa talosta jossa saa asua vuoroviikoin. Ja koska välimatka alle kilometri niin ei ne lapset mitään heittopusseja olla. Me muuten tehdään lomareissutkin vielä yhdessä. Enemmän kuin yhtä kotia lapset haluaa tehdä juttuja eron jälkeen perheenä, ainakin meillä. Kokoonnutaan muuten joka päivä syömään yhdessä päivällistä sinne, jossa lapset kulloinkin on. Menetkö sinä omana ns. vapaaviikkonasi joka päivä lapsia tapaamaan? Ei kaksi kotia ole ongelma kun vanhemmat on ystäviä.

No ei se nyt noinkaan ole. Toki, on tärkeää ja jopa tärkeintä se, että vanhemmat tulevat toimeen eron jälkeen. Mekin tulemme, hyvinkin. Ja pakko tullakin, koska asumme toistemme asunnoissa tavallaan eli pitää sopia aika monenlaisesta yhteistyöstä, ja tämä ei onnistuisi ollenkaan, jos toinen tekisi toiselle kiusaa esim. jättämällä kakkosasunnon aina viikollaan kauheaan siivoon.

Mutta lapsille on tärkeää tuttuus, omat kamat, omat huoneet ja oma rauha. Että ei joudu juurettomana vaihtamaan ympäristöä viikon välein. Aina on joku tarpeellinen juttu väärässä paikassa.

Tuo teidän systeemi on kohtuuhyvä, kun etäisyys on noin pieni.

Meidän kakkoskämppä on tuossa viereisessä korttelissa, ja lapset käy tarvittaessa siellä ja kakkoskämppäläinen pääasunnossa joustavasti. Mutta me vanhemmat olemme sopineet, että jos esim. mulla on pääasuntoviikko, ei siippa tule tänne yllättäen - tai päinvastoin. Eli kunnioitamme toisen oikeutta olla viikollaan asuntonsa "herra".

Omat kamat lapsillani on molemmissa kodeissa. Jos joku lelu onkin saatava toisen tyköä niin se haetaan tai toinen käy tuomassa, ja lapset tietää tämän. Ihan turha puhua juurettomuudesta, sitä ei mun lapset koe. Meillä myös toistemme asuntoon avaimet, jolloin pääsee toisen asuntoon hakemaan sen lasten haluaman tavaran jos tilanne iskee päälle. Meillä ei tuollaista "kunnioitusta" tunneta, exä saa tulla mun luo koska haluaa oli lapset mulla tai hänellä :) varmaan tilanne jotenkin muuttuu jos toinen alkaa seurustella, mutta on siitäkin puhuttu että tulevien kumppanien tulee ymmärtää että me ollaan hyviä ystäviä, joilla lapset tulee aina ensin.

Yksi eron keskeisimmistä syistä meillä oli miehen vastuuttomuus niin taloudellisissa kuin kodinhoidollisissa asioissa. En suostu eron jälkeen maksamaan kahta kotia ja siivoamaan exäni jälkiä, sillä silloin katkeruus estäisi aidosti jaetun vanhemmuuden ja riidat olisivat jatkuneet entistä kiivaampina eron jälkeen. Kaksi kotia lapsilleni on paljon parempi vaihtoehto.

Eksä kyllä tätä vanhemmat siirtyy  asunnosta toiseeen mallia kannatti, nyt valittaa, kuinka raskasta arki on lasten kanssa (vaikkei käy töissä kuten minä ja lapset ovat päivisin hoidossa ja koulussa).

Mutta onneksi jaksaa olla vanhempi lapsilleni, etteivät lapset etäänny isästään.