Lue keskustelun säännöt.
Äiti kuoli, pesä jakamatta, isä tuhlaa ja hävittää äidin(KIN) omaisuuden...
09.06.2016 |
Tää on kuin painajaista. :(
Äiti kuoli sairastettuaan pitkään, pesä jäi hienotunteisuuden vuoksi jakamatta (koska isän mielestä meillä lapsilla ei ollut oikeutta vaatia sitä tai olisimme olleet röyhkeitä ja kiittämättömiä haaskalintuja), nyt isä tuhoaa ja tuhlaa kaiken omaisuuden, äidinkin osuuden. Isän jo aiemminkin runsas alkoholinkäyttö on karannut kokonaan käsistä. Yhdelle lapselleen, sille joka toimii juoppokuskina ja mahdollistaa isän elämäntyylin, isä on luvannut jättää "kaiken", siis sen mitä enää on jäljellä ja jää jäljelle.
Mitä tässä voi tehdä? Tiedän ettei äiti olisi halunnut tätä meille muille lapsilleen.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annat isäsi elää juuri niinkuin haluaa ja tuhlata omaisuutensa jos haluaa. Ei se omaisuus ole sinun tai muidenkaan jälkeläisten. Vituttaa tuollaiset perinnön odottelijat. Käykää töissä ja kerätkää oma omaisuutenne.
Väärin. Se kuolleen äidin omaisuus todellakin on rintaperillisten omaisuutta, ei missään nimessä ainakaan juopottelevan lesken. Alkoholisoitunut isä voi tosiaankin tuhlata sen OMAN OMAISUUTENSA kuten tahtoo, mutta ei kuolleen puolisonsa.
Mitä opitaan tästäkin? Kannattaa vaatia aina pesänjakoa, kaikissa tapauksissa. Oli välit millaiset tahansa.
Lain mukaan se toki on rintaperillisten omaisuutta, mutta jos ajatellaan laajemminkin kuin vain lain kannalta, niin en näe, miksi jälkeläisillä olisi moraalisesti suurempi oikeus siihen omaisuuteen kuin leskelläkään. Vielä vähemmän ne lapset ovat sen omaisuuden kerryttämisessä auttaneet, leski nyt todennäköisesti jollakin tavalla mm. parisuhteessa olevan työnjaon kautta (hoitanut lapsia jotta toinen voisi työskennellä tmv.).
Siinä on vain sellainen pikku juttu että ne rintaperilliset ovat joutuneet maksamaan perintöverot, vaikka pesä on jakamatta.
Juuri siksi vanhempien kannattaa tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Yhdessä hankittu omaisuus päätyy näin jäljellejäävälle. Ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa on jäljellä tämä lasten perimysoikeus toisen vanhemman kuoltua. Muualla perijä on leski.
Ikinä en sellaista kusetusta lapsilleni tee, en maksa lesken huvitteluja ja jätä lapsiani puille paljaille. Teen sellaisen testamentin, missä kaikki mahdollinen menee lapsilleni ja leskelle jää mahdollisimman vähän.
Millainen tilanne mahtaa tämän kirjoittajalla olla? Epäluottamus puolisoa kohtaan on suuri. Aikuiset lapset?
Itselläni on kaksi teiniä. Mies on rakas. Mitenkään ei olla varauduttu toisen kuolemaan. Mutta toki nyt toivoisin etteivät lapset vaadi jakamaan pesää, jos jompikumpi kuolee. Mieheni ei yhtäkkiä ala käyttäytymään epäreilusti.
Ei tarvi huolehtia että lapset jää huomiotta tai rahat valu sormien välistä.
Sanotaanko että sellainen tilanne, että ihminen muuttui leskeksi jäätyään täysin päinvastaiseksi sekä luonteeltaan että käytöstavoiltaan, myös rahan käytön suhteen. Tämän kaiken tietenkin aiheutti lesken uusi suuri rakkaus.
Sinäkään et voi tietää, miten miehesi käyttäytyisi kuolemasi jälkeen vaikka nyt olisi luottamusta ja järkevää toimintaa kaikkien asioiden suhteen. Itse en aio ottaa pienintäkään riskiä lasteni kaltoinkohtelusta. Ps. En ole äitihullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas ihmiset menevät mukaan ilmiselvään provoon.
Tottakai tämä on provo. Täällä puhutaankin aiheesta. Ei aloittajan tarinasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annat isäsi elää juuri niinkuin haluaa ja tuhlata omaisuutensa jos haluaa. Ei se omaisuus ole sinun tai muidenkaan jälkeläisten. Vituttaa tuollaiset perinnön odottelijat. Käykää töissä ja kerätkää oma omaisuutenne.
Väärin. Se kuolleen äidin omaisuus todellakin on rintaperillisten omaisuutta, ei missään nimessä ainakaan juopottelevan lesken. Alkoholisoitunut isä voi tosiaankin tuhlata sen OMAN OMAISUUTENSA kuten tahtoo, mutta ei kuolleen puolisonsa.
Mitä opitaan tästäkin? Kannattaa vaatia aina pesänjakoa, kaikissa tapauksissa. Oli välit millaiset tahansa.
Lain mukaan se toki on rintaperillisten omaisuutta, mutta jos ajatellaan laajemminkin kuin vain lain kannalta, niin en näe, miksi jälkeläisillä olisi moraalisesti suurempi oikeus siihen omaisuuteen kuin leskelläkään. Vielä vähemmän ne lapset ovat sen omaisuuden kerryttämisessä auttaneet, leski nyt todennäköisesti jollakin tavalla mm. parisuhteessa olevan työnjaon kautta (hoitanut lapsia jotta toinen voisi työskennellä tmv.).
Siinä on vain sellainen pikku juttu että ne rintaperilliset ovat joutuneet maksamaan perintöverot, vaikka pesä on jakamatta.
Juuri siksi vanhempien kannattaa tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Yhdessä hankittu omaisuus päätyy näin jäljellejäävälle. Ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa on jäljellä tämä lasten perimysoikeus toisen vanhemman kuoltua. Muualla perijä on leski.
Ikinä en sellaista kusetusta lapsilleni tee, en maksa lesken huvitteluja ja jätä lapsiani puille paljaille. Teen sellaisen testamentin, missä kaikki mahdollinen menee lapsilleni ja leskelle jää mahdollisimman vähän.
Millainen tilanne mahtaa tämän kirjoittajalla olla? Epäluottamus puolisoa kohtaan on suuri. Aikuiset lapset?
Itselläni on kaksi teiniä. Mies on rakas. Mitenkään ei olla varauduttu toisen kuolemaan. Mutta toki nyt toivoisin etteivät lapset vaadi jakamaan pesää, jos jompikumpi kuolee. Mieheni ei yhtäkkiä ala käyttäytymään epäreilusti.
Ei tarvi huolehtia että lapset jää huomiotta tai rahat valu sormien välistä.Sanotaanko että sellainen tilanne, että ihminen muuttui leskeksi jäätyään täysin päinvastaiseksi sekä luonteeltaan että käytöstavoiltaan, myös rahan käytön suhteen. Tämän kaiken tietenkin aiheutti lesken uusi suuri rakkaus.
Sinäkään et voi tietää, miten miehesi käyttäytyisi kuolemasi jälkeen vaikka nyt olisi luottamusta ja järkevää toimintaa kaikkien asioiden suhteen. Itse en aio ottaa pienintäkään riskiä lasteni kaltoinkohtelusta. Ps. En ole äitihullu.
Meillä kävi juuri näin. En ikinä, eikä varmasti äitinikään, olisi uskonut kuinka pian äitini kuoleman jälkeen isäni jakoi omaisuutensa uudelle rakkaalleen ja tämän lapsille. Minulle tai lapsilleni ei ole halukas antamaan mitään. Eikä tullut mieleenkään vaatia ositusta kun kuvittelin asioiden jatkuvan kuin ennenkin.
Ns. Lapseneläke tai en tiedä millä nimellä sitä kutsutaan joka siis alaikäisestä puoli-/orvosta (orpo) maksetaan niin kenelle se kuuluu maksaa? Lesken tilille vai sen alle 18-vuotiaan orvon tilille? Leskellä on ihan oma leskeneläkkeensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annat isäsi elää juuri niinkuin haluaa ja tuhlata omaisuutensa jos haluaa. Ei se omaisuus ole sinun tai muidenkaan jälkeläisten. Vituttaa tuollaiset perinnön odottelijat. Käykää töissä ja kerätkää oma omaisuutenne.
Väärin. Se kuolleen äidin omaisuus todellakin on rintaperillisten omaisuutta, ei missään nimessä ainakaan juopottelevan lesken. Alkoholisoitunut isä voi tosiaankin tuhlata sen OMAN OMAISUUTENSA kuten tahtoo, mutta ei kuolleen puolisonsa.
Mitä opitaan tästäkin? Kannattaa vaatia aina pesänjakoa, kaikissa tapauksissa. Oli välit millaiset tahansa.
Lain mukaan se toki on rintaperillisten omaisuutta, mutta jos ajatellaan laajemminkin kuin vain lain kannalta, niin en näe, miksi jälkeläisillä olisi moraalisesti suurempi oikeus siihen omaisuuteen kuin leskelläkään. Vielä vähemmän ne lapset ovat sen omaisuuden kerryttämisessä auttaneet, leski nyt todennäköisesti jollakin tavalla mm. parisuhteessa olevan työnjaon kautta (hoitanut lapsia jotta toinen voisi työskennellä tmv.).
Siinä on vain sellainen pikku juttu että ne rintaperilliset ovat joutuneet maksamaan perintöverot, vaikka pesä on jakamatta.
Juuri siksi vanhempien kannattaa tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Yhdessä hankittu omaisuus päätyy näin jäljellejäävälle. Ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa on jäljellä tämä lasten perimysoikeus toisen vanhemman kuoltua. Muualla perijä on leski.
Ikinä en sellaista kusetusta lapsilleni tee, en maksa lesken huvitteluja ja jätä lapsiani puille paljaille. Teen sellaisen testamentin, missä kaikki mahdollinen menee lapsilleni ja leskelle jää mahdollisimman vähän.
Millainen tilanne mahtaa tämän kirjoittajalla olla? Epäluottamus puolisoa kohtaan on suuri. Aikuiset lapset?
Itselläni on kaksi teiniä. Mies on rakas. Mitenkään ei olla varauduttu toisen kuolemaan. Mutta toki nyt toivoisin etteivät lapset vaadi jakamaan pesää, jos jompikumpi kuolee. Mieheni ei yhtäkkiä ala käyttäytymään epäreilusti.
Ei tarvi huolehtia että lapset jää huomiotta tai rahat valu sormien välistä.Sanotaanko että sellainen tilanne, että ihminen muuttui leskeksi jäätyään täysin päinvastaiseksi sekä luonteeltaan että käytöstavoiltaan, myös rahan käytön suhteen. Tämän kaiken tietenkin aiheutti lesken uusi suuri rakkaus.
Sinäkään et voi tietää, miten miehesi käyttäytyisi kuolemasi jälkeen vaikka nyt olisi luottamusta ja järkevää toimintaa kaikkien asioiden suhteen. Itse en aio ottaa pienintäkään riskiä lasteni kaltoinkohtelusta. Ps. En ole äitihullu.
Olet siis kuollut ja leskesi muuttui oudoksi!
Ja et ole äitihillu, vaikka ei sitä tässä viestissä kysytty. Oletko kirjoittanut useitakin viestejä tähän(kin) ketjuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annat isäsi elää juuri niinkuin haluaa ja tuhlata omaisuutensa jos haluaa. Ei se omaisuus ole sinun tai muidenkaan jälkeläisten. Vituttaa tuollaiset perinnön odottelijat. Käykää töissä ja kerätkää oma omaisuutenne.
Siis mitä? AP:n isähän tässä pistää omaisuutta sileäksi kun on päässyt siihen käsiksi. Äidin puolikas yhteisestä omaisuudesta ei ole millään muotoa hänen. Isän käytöshän tässä pitäisi vituttaa. Tuskin AP:ta niinkään kiinnostaa omaisuuden rahallinen arvo vaan tunnearvo. Isähän voi viinanhimoissaan myydä vaikka äidin henkilökohtaiset korun 20e:lla kun tulee tarve saada viinapullo Alkosta.
tv. ei-ap
Tunnearvo tosiaan. Mistä kehittelit tämän korun myynnin?
Ihan esimerkkinä. Korun tilalla voi olla vaikka maljakko.
Vierailija kirjoitti:
Ns. Lapseneläke tai en tiedä millä nimellä sitä kutsutaan joka siis alaikäisestä puoli-/orvosta (orpo) maksetaan niin kenelle se kuuluu maksaa? Lesken tilille vai sen alle 18-vuotiaan orvon tilille? Leskellä on ihan oma leskeneläkkeensä.
En tiedä, kenen tilille se kuuluu maksaa, mutta ainakin se on tarkoitettu nimenomaan lapsen päivittäiseen elatukseen. Eli jos leski on nostanut nämä rahat ja käyttänyt ne lapsen ruoka-, asumis-, vaate-, matka- ym. kuluihin, niin hän ei ole tehnyt mitään väärää. Juuri näihin menoihin tuo eläke on tarkoitettu. Sitä ei siis tarvitse säästää lapsen tulevaisuuden varalle toisin kuin lapsen saama perintö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ns. Lapseneläke tai en tiedä millä nimellä sitä kutsutaan joka siis alaikäisestä puoli-/orvosta (orpo) maksetaan niin kenelle se kuuluu maksaa? Lesken tilille vai sen alle 18-vuotiaan orvon tilille? Leskellä on ihan oma leskeneläkkeensä.
Tavallaan leskellä ei ole "ihan omaa leskeneläkettä" sillä hänen eläkkeestään vähennetään kaikki se, joka maksetaan lapsille perhe-eläkkeenä.
Äitihullu