Äiti kuoli, pesä jakamatta, isä tuhlaa ja hävittää äidin(KIN) omaisuuden...

Eihän se voi olla mitenkään juridisesti mahdollista, sillä omaisuuden myyntiin ja pankkitiliin tarvitaan kaikkien osakkaiden suostumus. Miten isä tuhlaa pesänvaroja?

Pesä on jaettava jos yksikin perikunnasta vaatii.

Vaadi siis.

Tulin jakamattoman kuolinpesän osakkaaksi alaikäisenä, enkä tähän päivään mennessä yli 25 vuoteen ole näynyt yhtään ainutta kuolinpesän veroilmoitusta yms. Leski on ilmoittanut että kaikki on hänen ja hän määrää kaikesta. Väkivältainen naispuolinen narsisti leski. Emme ole yhteyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Tulin jakamattoman kuolinpesän osakkaaksi alaikäisenä, enkä tähän päivään mennessä yli 25 vuoteen ole näynyt yhtään ainutta kuolinpesän veroilmoitusta yms. Leski on ilmoittanut että kaikki on hänen ja hän määrää kaikesta. Väkivältainen naispuolinen narsisti leski. Emme ole yhteyksissä.

Tiedän myös tällaisen lesken. Poikansa vei asian aikuistuttuaan käräjille, vaati jaon ja leski joutui korvaamaan törsäämänsä rahat.

Vierailija kirjoitti:

Miten isäsi tuhlaa äitisi(kin) omaisuuden? Kerro jokin esimerkki.

Myös meillä on jakamaton kuolinpesä, jo kymmeniä vuosia, eikä äidilläni ole mitään oikeutta pankkitiliin osakkeisiin, kiinteistöin, päinvastoin, hän ylläpitää omilla varoillaan huolta niistä.

Isälläsi on tietysti oikeus tehdä varallisuudellaan mitä lystää, vaikka juoda ne kurkusta alas, mutta äitisi omaisuuteen hän ei pääse käsiksi, ei edes pankkitiliin, koska rahojen nostoon tarvitaan jokaisen pesänosakkeen allekirjoitus.

En käsitä, mistä tämmöinen kuvitelma oikein on peräisin. Ilmeisesti tv-draamasarjoista. Se leskipuoliso voi nimittäin oikeasti ilman minkäänlaisia ongelmis tai nimikirjoituksia jatkaa yhteisen tilin käyttöä ja nodtaa myös kuolinpesän tililtä vaikka kaikki rahat. Näin ainakin oli kaksi vuotta sitten kun isäni kuoli ja äitini jäi leskeksi. Kuolinpäivän saldo pitää kertoa peruskirjoituksessa ja sen perusteella verottaja määrää perintöverot perillisille, mutta mikään ei käytännössä estä leskeä käyttämästä vaikka joka penniä. Perilliset voivat sitten joskus myöhemmin haastaa oikeuteen kavalluksesta, mutta siihen mennessä rahat voi olla jo hassattu ja kaikki myöhäistä.

Meillä homma meni siis toki ihan sovussa ja niin kuin pitikin, mutta mikään mekanismi pankissa ei siihen pakottanut.

Höpsis mitään pesän osakkaiden allekirjoituksia tarvita. Yleensä pesän osakkaat antavat leskelle valtakirjan, jotta tämä pystyy hoitamaan perunkirjoitusta edeltävät asiat ja ilmoittamaan pesän omaisuuden perunkirjoituksessa. Pankki ei tämän jälkeen kysy yhtikäs mitään, kun leski hoitaa kaikkien omaisuutta miten haluaa. Näin anoppini teki, eikä kukaan kysellyt perään. Toki kun asunto myytiin, tarvittiin kaikilta allekirjoitus, mutta esimerkiksi osakkeita hän myi kuin omiaan. Pesä oli hänen jäljiltään huomattavasti pienempi kuin apen jäljiltä. Hoidin hänen rahojaan loppuvuodet ja ilmoitin omaisuuden perunkirjoituksessa, joten tiedän tämän.

Anoppi myös maksoi osakkaiden perintöverot suoraan pesästä, joten enpä osaa sanoa, hävisikö siinä kukaan mitään. Kun elää pitkään, yleensä sairastaakin pitkään, ja se maksaa. Se kaikki on pois pesästä.

Vanhempien omaisuus on vanhempien omaisuutta. Kumma että pitää kärkkyä isänsä omaisuutta vielä toisen eläessä.

Elossa olevan edunvalvottavan omaisuuteen ei saa koskea, vaan sitä saa vain hoitaa ja kartuttaa. Ehkä väärinkäsitys tulee tästä?  Edunvalvottavana oleminen voi tietysti jatkua pitkäänkin, mutta kyllä se kuolemaan päättyy. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän se voi olla mitenkään juridisesti mahdollista, sillä omaisuuden myyntiin ja pankkitiliin tarvitaan kaikkien osakkaiden suostumus. Miten isä tuhlaa pesänvaroja?

Meillä on vähän samantyyppinen tilanne. Isäni (=leski) jakelee tavaroita kelle tahansa. Sinne on menneet niin antiikkisenkit kuin vanhat muumimukininikin. Myisi edes, mutta kun antaa kenelle tahansa. Olen varma, että äitini olisi halunnut antaa tavaroita minulle ja niiden pysyvän suvussa. Äidin sairastaessa puhuttiin mitä hänen vaatteilleen tehdään. Eipä tullut mieleenkään, että muista tavaroista tarvitsisi edes puhua.

Korppikotkat kirjoitti:

Vanhempien omaisuus on vanhempien omaisuutta. Kumma että pitää kärkkyä isänsä omaisuutta vielä toisen eläessä.

Eihän tässä sen isän omaisuutta kukaan kärky vaan sen kuolleen äidin, torvi.

Vaadi sitä pesän jakoa nyt heti. Meillä on miehen suvussa meneillään sama prosessi, kun miehen sisar ja äiti polttavat pesän varallisuutta ja rahoja oikein urakalla. Tokikin heidän omasta mielestään kaikki on heidän - viis niistä neljästä muusta pesän osakkaasta, nehän ovat vain ahneita paskoja, jotka ei halua että äidillä ja siskolla on mitään hauskaa elämässään.

Meillä on nyt menty lakimiesten kautta ja joudutaan varmaan menemään oikeuteen asti, koska kumpikaan näistä säätäjistä ei ole reagoinut asiaan mitenkään ja toinen heistä on vielä pesänhoitajaksi nimettynä. Mies harmittelee päivittäin, miten on voinut olla niin tyhmä, ettei ole puuttunut asiaan aikaisemmin ja miten yleensä salli sen, että sisarensa nimettiin pesänhoitajaksi, kun ei hänellä ole siihen mitään edellytyksiä eikä edes osaamista. Vainaja kuitenkin halusi niin, joten hänen tahtoaan kunnioitettiin. Tai tiedä halusiko vainaja, mutta hänen puolisonsa eli miehen äiti halusi niin.

On tämä vaikea tilanne. Mies sisaruksineen ihan rikki, koska välit äitiin ja yhteen sisarukseen ovat menneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annat isäsi elää juuri niinkuin haluaa ja tuhlata omaisuutensa jos haluaa. Ei se omaisuus ole sinun tai muidenkaan jälkeläisten. Vituttaa tuollaiset perinnön odottelijat. Käykää töissä ja kerätkää oma omaisuutenne.

Väärin. Se kuolleen äidin omaisuus todellakin on rintaperillisten omaisuutta, ei missään nimessä ainakaan juopottelevan lesken. Alkoholisoitunut isä voi tosiaankin tuhlata sen OMAN OMAISUUTENSA kuten tahtoo, mutta ei kuolleen puolisonsa.

Mitä opitaan tästäkin? Kannattaa vaatia aina pesänjakoa, kaikissa tapauksissa. Oli välit millaiset tahansa.

Lain mukaan se toki on rintaperillisten omaisuutta, mutta jos ajatellaan laajemminkin kuin vain lain kannalta, niin en näe, miksi jälkeläisillä olisi moraalisesti suurempi oikeus siihen omaisuuteen kuin leskelläkään. Vielä vähemmän ne lapset ovat sen omaisuuden kerryttämisessä auttaneet, leski nyt todennäköisesti jollakin tavalla mm. parisuhteessa olevan työnjaon kautta (hoitanut lapsia jotta toinen voisi työskennellä tmv.).

Siinä on vain sellainen pikku juttu että ne rintaperilliset ovat joutuneet maksamaan perintöverot, vaikka pesä on jakamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annat isäsi elää juuri niinkuin haluaa ja tuhlata omaisuutensa jos haluaa. Ei se omaisuus ole sinun tai muidenkaan jälkeläisten. Vituttaa tuollaiset perinnön odottelijat. Käykää töissä ja kerätkää oma omaisuutenne.

Väärin. Se kuolleen äidin omaisuus todellakin on rintaperillisten omaisuutta, ei missään nimessä ainakaan juopottelevan lesken. Alkoholisoitunut isä voi tosiaankin tuhlata sen OMAN OMAISUUTENSA kuten tahtoo, mutta ei kuolleen puolisonsa.

Mitä opitaan tästäkin? Kannattaa vaatia aina pesänjakoa, kaikissa tapauksissa. Oli välit millaiset tahansa.

Lain mukaan se toki on rintaperillisten omaisuutta, mutta jos ajatellaan laajemminkin kuin vain lain kannalta, niin en näe, miksi jälkeläisillä olisi moraalisesti suurempi oikeus siihen omaisuuteen kuin leskelläkään. Vielä vähemmän ne lapset ovat sen omaisuuden kerryttämisessä auttaneet, leski nyt todennäköisesti jollakin tavalla mm. parisuhteessa olevan työnjaon kautta (hoitanut lapsia jotta toinen voisi työskennellä tmv.).

Siinä on vain sellainen pikku juttu että ne rintaperilliset ovat joutuneet maksamaan perintöverot, vaikka pesä on jakamatta.

Juuri siksi vanhempien kannattaa tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Yhdessä hankittu omaisuus päätyy näin jäljellejäävälle. Ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa on jäljellä tämä lasten perimysoikeus toisen vanhemman kuoltua. Muualla perijä on leski.

Urpo Lahtisen kakkosvaimo kääri pesästä oikeudettomasti ja on piileskellyt ulkomailla jo vuosia. Äesyttävää, että ei saada kiinni, vaikka on käynyt salaa Suomessakin välillä. Onko se lahjonut porukkaa, ettei jäisi kiinni. Oliko se Marja-Leena Lahtinen tms.

Sen Urpon poika kärsi tästä rikoksesta. (Hymy-lehden perustaja ja miljonääri)

Jos avioparin on yhteinen tili,noin eikö leski saa sitä käyttää edelleen ihan kuten haluaa? Yhteisiä rahoja vaikka toinen kuollut?

Ei saa. Ne rahat eivät ole enää käytössä, kun toinen on kuollut, koska osa rahoista on kuolinpesän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annat isäsi elää juuri niinkuin haluaa ja tuhlata omaisuutensa jos haluaa. Ei se omaisuus ole sinun tai muidenkaan jälkeläisten. Vituttaa tuollaiset perinnön odottelijat. Käykää töissä ja kerätkää oma omaisuutenne.

Väärin. Se kuolleen äidin omaisuus todellakin on rintaperillisten omaisuutta, ei missään nimessä ainakaan juopottelevan lesken. Alkoholisoitunut isä voi tosiaankin tuhlata sen OMAN OMAISUUTENSA kuten tahtoo, mutta ei kuolleen puolisonsa.

Mitä opitaan tästäkin? Kannattaa vaatia aina pesänjakoa, kaikissa tapauksissa. Oli välit millaiset tahansa.

Lain mukaan se toki on rintaperillisten omaisuutta, mutta jos ajatellaan laajemminkin kuin vain lain kannalta, niin en näe, miksi jälkeläisillä olisi moraalisesti suurempi oikeus siihen omaisuuteen kuin leskelläkään. Vielä vähemmän ne lapset ovat sen omaisuuden kerryttämisessä auttaneet, leski nyt todennäköisesti jollakin tavalla mm. parisuhteessa olevan työnjaon kautta (hoitanut lapsia jotta toinen voisi työskennellä tmv.).

Siinä on vain sellainen pikku juttu että ne rintaperilliset ovat joutuneet maksamaan perintöverot, vaikka pesä on jakamatta.

Juuri siksi vanhempien kannattaa tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Yhdessä hankittu omaisuus päätyy näin jäljellejäävälle. Ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa on jäljellä tämä lasten perimysoikeus toisen vanhemman kuoltua. Muualla perijä on leski.

Ikinä en sellaista kusetusta lapsilleni tee, en maksa lesken huvitteluja ja jätä lapsiani puille paljaille. Teen sellaisen testamentin, missä kaikki mahdollinen menee lapsilleni ja leskelle jää mahdollisimman vähän.

Vierailija kirjoitti:

Jos avioparin on yhteinen tili,noin eikö leski saa sitä käyttää edelleen ihan kuten haluaa? Yhteisiä rahoja vaikka toinen kuollut?

31 vastaa: ainakin minun anoppini käyttää sitä miten haluaa ilman, että tarvitaan pesän osakkaiden lupaa tai allekirjoitusta. Ja ahkerasti onkin käyttänyt: vuodessa haihtunut melkein 120 000 euroa savuna ilmaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa. Ne rahat eivät ole enää käytössä, kun toinen on kuollut, koska osa rahoista on kuolinpesän.

Kyllä saa käyttää, jos tili on "tai"-tili. Jos se on "ja"-tili, niin silloin ei. "Tai"-tilistä vain ilmoitetaan perunkirjoituksessa, mikä oli tilin saldo kuolinpäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annat isäsi elää juuri niinkuin haluaa ja tuhlata omaisuutensa jos haluaa. Ei se omaisuus ole sinun tai muidenkaan jälkeläisten. Vituttaa tuollaiset perinnön odottelijat. Käykää töissä ja kerätkää oma omaisuutenne.

Väärin. Se kuolleen äidin omaisuus todellakin on rintaperillisten omaisuutta, ei missään nimessä ainakaan juopottelevan lesken. Alkoholisoitunut isä voi tosiaankin tuhlata sen OMAN OMAISUUTENSA kuten tahtoo, mutta ei kuolleen puolisonsa.

Mitä opitaan tästäkin? Kannattaa vaatia aina pesänjakoa, kaikissa tapauksissa. Oli välit millaiset tahansa.

Lain mukaan se toki on rintaperillisten omaisuutta, mutta jos ajatellaan laajemminkin kuin vain lain kannalta, niin en näe, miksi jälkeläisillä olisi moraalisesti suurempi oikeus siihen omaisuuteen kuin leskelläkään. Vielä vähemmän ne lapset ovat sen omaisuuden kerryttämisessä auttaneet, leski nyt todennäköisesti jollakin tavalla mm. parisuhteessa olevan työnjaon kautta (hoitanut lapsia jotta toinen voisi työskennellä tmv.).

Siinä on vain sellainen pikku juttu että ne rintaperilliset ovat joutuneet maksamaan perintöverot, vaikka pesä on jakamatta.

Juuri siksi vanhempien kannattaa tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Yhdessä hankittu omaisuus päätyy näin jäljellejäävälle. Ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa on jäljellä tämä lasten perimysoikeus toisen vanhemman kuoltua. Muualla perijä on leski.

Ikinä en sellaista kusetusta lapsilleni tee, en maksa lesken huvitteluja ja jätä lapsiani puille paljaille. Teen sellaisen testamentin, missä kaikki mahdollinen menee lapsilleni ja leskelle jää mahdollisimman vähän.

Jaa, minä taas ajattelen niin, että yhdessä vaimoni kanssa olemme säästäneet ja rakentaneet tämän talon ja mökin ja myös panneet vähän rahaa syrjään pahan päivän varalle. Kyllä minä haluan, että vaimoni saa käyttää yhteistä omaisuuttamme ihan niin kuin haluaa. Aikuiset lapset ovat paremmissa varoissa kuin me ja olemme heille ilmoittaneet tästä omistusoikeustestamentista ja he ovat sanoneet, että tietenkin rahat ovat meidän, heillä on omat rahansa ja kun molemmat olemme kuolleet, lapset kuulemma siirtävt rahat omille lapsilleen.

Kaikki on puhuttu ja kirjoihin laitettu.