Lue keskustelun säännöt.
Äiti kuoli, pesä jakamatta, isä tuhlaa ja hävittää äidin(KIN) omaisuuden...
09.06.2016 |
Tää on kuin painajaista. :(
Äiti kuoli sairastettuaan pitkään, pesä jäi hienotunteisuuden vuoksi jakamatta (koska isän mielestä meillä lapsilla ei ollut oikeutta vaatia sitä tai olisimme olleet röyhkeitä ja kiittämättömiä haaskalintuja), nyt isä tuhoaa ja tuhlaa kaiken omaisuuden, äidinkin osuuden. Isän jo aiemminkin runsas alkoholinkäyttö on karannut kokonaan käsistä. Yhdelle lapselleen, sille joka toimii juoppokuskina ja mahdollistaa isän elämäntyylin, isä on luvannut jättää "kaiken", siis sen mitä enää on jäljellä ja jää jäljelle.
Mitä tässä voi tehdä? Tiedän ettei äiti olisi halunnut tätä meille muille lapsilleen.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Annat isäsi elää juuri niinkuin haluaa ja tuhlata omaisuutensa jos haluaa. Ei se omaisuus ole sinun tai muidenkaan jälkeläisten. Vituttaa tuollaiset perinnön odottelijat. Käykää töissä ja kerätkää oma omaisuutenne.
Siis mitä? AP:n isähän tässä pistää omaisuutta sileäksi kun on päässyt siihen käsiksi. Äidin puolikas yhteisestä omaisuudesta ei ole millään muotoa hänen. Isän käytöshän tässä pitäisi vituttaa. Tuskin AP:ta niinkään kiinnostaa omaisuuden rahallinen arvo vaan tunnearvo. Isähän voi viinanhimoissaan myydä vaikka äidin henkilökohtaiset korun 20e:lla kun tulee tarve saada viinapullo Alkosta.
tv. ei-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annat isäsi elää juuri niinkuin haluaa ja tuhlata omaisuutensa jos haluaa. Ei se omaisuus ole sinun tai muidenkaan jälkeläisten. Vituttaa tuollaiset perinnön odottelijat. Käykää töissä ja kerätkää oma omaisuutenne.
Väärin. Se kuolleen äidin omaisuus todellakin on rintaperillisten omaisuutta, ei missään nimessä ainakaan juopottelevan lesken. Alkoholisoitunut isä voi tosiaankin tuhlata sen OMAN OMAISUUTENSA kuten tahtoo, mutta ei kuolleen puolisonsa.
Mitä opitaan tästäkin? Kannattaa vaatia aina pesänjakoa, kaikissa tapauksissa. Oli välit millaiset tahansa.
Lain mukaan se toki on rintaperillisten omaisuutta, mutta jos ajatellaan laajemminkin kuin vain lain kannalta, niin en näe, miksi jälkeläisillä olisi moraalisesti suurempi oikeus siihen omaisuuteen kuin leskelläkään. Vielä vähemmän ne lapset ovat sen omaisuuden kerryttämisessä auttaneet, leski nyt todennäköisesti jollakin tavalla mm. parisuhteessa olevan työnjaon kautta (hoitanut lapsia jotta toinen voisi työskennellä tmv.).
Siinä on vain sellainen pikku juttu että ne rintaperilliset ovat joutuneet maksamaan perintöverot, vaikka pesä on jakamatta.
Juuri siksi vanhempien kannattaa tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Yhdessä hankittu omaisuus päätyy näin jäljellejäävälle. Ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa on jäljellä tämä lasten perimysoikeus toisen vanhemman kuoltua. Muualla perijä on leski.
Ikinä en sellaista kusetusta lapsilleni tee, en maksa lesken huvitteluja ja jätä lapsiani puille paljaille. Teen sellaisen testamentin, missä kaikki mahdollinen menee lapsilleni ja leskelle jää mahdollisimman vähän.
Jaa, minä taas ajattelen niin, että yhdessä vaimoni kanssa olemme säästäneet ja rakentaneet tämän talon ja mökin ja myös panneet vähän rahaa syrjään pahan päivän varalle. Kyllä minä haluan, että vaimoni saa käyttää yhteistä omaisuuttamme ihan niin kuin haluaa. Aikuiset lapset ovat paremmissa varoissa kuin me ja olemme heille ilmoittaneet tästä omistusoikeustestamentista ja he ovat sanoneet, että tietenkin rahat ovat meidän, heillä on omat rahansa ja kun molemmat olemme kuolleet, lapset kuulemma siirtävt rahat omille lapsilleen.
Kaikki on puhuttu ja kirjoihin laitettu.
Se mikä sopii teille, ei sovi kaikille. Tilanteen mukaan. Olen nähnyt kuinka lesken uusi kumppani on tullut kuvioihin heti hautajaisten jälkeen ja kaikki on laitettu nopeasti sileäksi. Vainaja ei ehkä tällaista olisi leskestä uskonut, eikä lapsetkaan. Mä pidän huolen, että niin ei mun lapsille käy. Kipeämmin asuntovelkaiset lapset rahaa tarvitsevat kuin velaton leski.
Taas ihmiset menevät mukaan ilmiselvään provoon.
Avoimet valtakirjat ovat vihoviimeisiä töppejä, ellei luota 101 prosenttisesti henkilöön, joka pesää hoitaa. Kummasti se omaisuus on yhtäkkiä kadonnutkin juuri ennen vainajan kopsahtamista. Vainaja ehti lahjoittaa omaisuuttaan, vei kaatopaikalle ja kirpputorille, poltti tavaroitaan, kaikenlaista keljuilua kuulee pesänselvittäjän suusta.
Ap jättää nyt jotakin kertomatta tai sitten kertomus on provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4/5 koska menee ihmisten tunteisiin.
http://www.perunkirjoitus.fi/lesken-oikeudet/
Lesken oikeudet
Lesken hallintaoikeus
Jos vainaja oli kuollessaan naimisissa, leski hallitsee vainajan omaisuutta ja saa sen tuoton. Lesken hallintaoikeus päättyy, jos joku rintaperillisistä tai yleistestamentinsaajista vaatii pesän jakamista. Hallintaoikeus ei koske avopuolisoa, eikä avopuoliso muutoinkaan peri puolisoaan ellei tästä ole määrätty testamentilla.
Hallintaoikeus tarkoittaa sitä, että leskellä on oikeus käyttää vainajan omaisuutta, mutta hän ei saa myydä tai muuten luovuttaa sitä. Kuolinpesän omaisuuden myymiseksi tarvitaan kaikkien pesän osakkaiden suostumus.
Leskellä on myös oikeus saada vainajan omaisuuden tuotto, esimerkiksi korkotulot. Mikäli pesässä on lesken lisäksi muita osakkaita, leski ei kuitenkaan ole yksin oikeutettu käyttämään pesän pankkitilejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän hassua, kuten naapurillamme. Perheen äiti oli koko ikänsä kotirouva, mies hyvätuloinen ja hänen tuomilla rahoilla hankittiin talo, mökki ja kaikki muu. Nyt kun rouva kuoli, niin puolet pesästä kuuluisikin lapsille, koska kaikki omaisuus oli pantu molempien nimiin. Jotenkin epäoikeudenmukaiselta tuntuu, että naapuri joutuu luovuttamaan mökin ja muuta lapsilleen, vaikka itse on mökin rakentanut ja rahoittanut.
Se oli herran oma valinta, että laitettiin molempien nimiiin. Sekin oli herran oma valinta, että eivät tehneet rouvansa kanssa keskinäistä testamenttia, jolloin lapset olisivat perineet kuolleen äitinsä jälkeen vain lakiosana 1/4 yhteisestä omaisuudesta.
Naapuri on ihan itse tehnyt ne päätökset, eikä hän suinkaan joutu luovuttamaan lapsilleen mökkiä ja muuta. Yhteisen kodin (=talon?) hän saa pitää jakamattomana hallinnasaan, vaikka lapset omistaisivat siitä puolet. Mökki ja muu menee puoliksi, eli he voivat edelleen joko omistaa ne yhdessä tai sitten jakaa siten, että leski omistaa puolet, ja lapset jakavat keskenään toisen puolen yhteisestä omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Ap jättää nyt jotakin kertomatta tai sitten kertomus on provo.
Kyllä ap:n kertomus on täysin mahdollinen, jos pesän osakkaat ovat antaneet äidin kuoleman jälkeen isälle valtakirjan, jotta hän pystyisi hoitamaan kuolinpesän raha-asioita. Silloin ei välttämättä heti osaa arvata, että leski rupeaakin ryyppäämään rahoilla.
Mutta kuten tässä on jo monesti mainittu, ap:n kannattaa vaatia pesän jakamista. Tämä toki sillä edellytyksellä, että äidin kuollessa osa omaisuudesta oli äidin nimissä. Jos kaikki omaisuus oli siinä vaiheessa isän nimissä, ei hänen tarvitse antaa tasinkoa perillisille ja hän saa tehdä omaisuudellaan mitä lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoppo pystyy ryyppäämään omaisuuksia. Ei juopoille mikään riitä. Tartu asiaan heti.
Alkoholismi on yksi saatanan vitsaus.
Vierailija kirjoitti:
Tulin jakamattoman kuolinpesän osakkaaksi alaikäisenä, enkä tähän päivään mennessä yli 25 vuoteen ole näynyt yhtään ainutta kuolinpesän veroilmoitusta yms. Leski on ilmoittanut että kaikki on hänen ja hän määrää kaikesta. Väkivältainen naispuolinen narsisti leski. Emme ole yhteyksissä.
Tuossa tapauksessa kuolinpesällä ei ole ollut verotettavaa tuloa, jolloin ei voi vähentää myöskään menoja. Verottaja vahvistaa automaattisesti tuloksen, ellei siihen tehdä muutoksia ja näin varmaan ollut teidän tapauksessa, jos verottaja ei ole pyytänyt sinulta valtakirjaa ja tiedot pohjautuvat perunkirjaan. Leski ei voi yksin päättää tai tehdä muutoksia pesään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten isäsi tuhlaa äitisi(kin) omaisuuden? Kerro jokin esimerkki.
Myös meillä on jakamaton kuolinpesä, jo kymmeniä vuosia, eikä äidilläni ole mitään oikeutta pankkitiliin osakkeisiin, kiinteistöin, päinvastoin, hän ylläpitää omilla varoillaan huolta niistä.
Isälläsi on tietysti oikeus tehdä varallisuudellaan mitä lystää, vaikka juoda ne kurkusta alas, mutta äitisi omaisuuteen hän ei pääse käsiksi, ei edes pankkitiliin, koska rahojen nostoon tarvitaan jokaisen pesänosakkeen allekirjoitus.
En käsitä, mistä tämmöinen kuvitelma oikein on peräisin. Ilmeisesti tv-draamasarjoista. Se leskipuoliso voi nimittäin oikeasti ilman minkäänlaisia ongelmis tai nimikirjoituksia jatkaa yhteisen tilin käyttöä ja nodtaa myös kuolinpesän tililtä vaikka kaikki rahat. Näin ainakin oli kaksi vuotta sitten kun isäni kuoli ja äitini jäi leskeksi. Kuolinpäivän saldo pitää kertoa peruskirjoituksessa ja sen perusteella verottaja määrää perintöverot perillisille, mutta mikään ei käytännössä estä leskeä käyttämästä vaikka joka penniä. Perilliset voivat sitten joskus myöhemmin haastaa oikeuteen kavalluksesta, mutta siihen mennessä rahat voi olla jo hassattu ja kaikki myöhäistä.
Meillä homma meni siis toki ihan sovussa ja niin kuin pitikin, mutta mikään mekanismi pankissa ei siihen pakottanut.
Siinä tapauksessa pankki on tehnyt virheen, sillä kuolinpesän varoja pankkitililtä voi nostaa vain, jos kaikilta pesänosakkailta on kirjallinen suostumus/valtakirja. Ainoastaan pankki maksaa hautauskulut, ilman p.osakkaiden suostumsta, mutta myöhemmin ei edes pesään kuuluvaa kiinteistöveroa, ilman osakkauden suostumusta.
Ei aikaakaan onnistu meillä ja olen hoitanut kahden kuolinpesän asioita osakkaana jo vuosia, eli tieto perustuu omaan kokemukseen, ei tv-sarjoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saa. Ne rahat eivät ole enää käytössä, kun toinen on kuollut, koska osa rahoista on kuolinpesän.
Kyllä saa käyttää, jos tili on "tai"-tili. Jos se on "ja"-tili, niin silloin ei. "Tai"-tilistä vain ilmoitetaan perunkirjoituksessa, mikä oli tilin saldo kuolinpäivänä.
Ei saa. Tilit jäädytetään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annat isäsi elää juuri niinkuin haluaa ja tuhlata omaisuutensa jos haluaa. Ei se omaisuus ole sinun tai muidenkaan jälkeläisten. Vituttaa tuollaiset perinnön odottelijat. Käykää töissä ja kerätkää oma omaisuutenne.
Siis mitä? AP:n isähän tässä pistää omaisuutta sileäksi kun on päässyt siihen käsiksi. Äidin puolikas yhteisestä omaisuudesta ei ole millään muotoa hänen. Isän käytöshän tässä pitäisi vituttaa. Tuskin AP:ta niinkään kiinnostaa omaisuuden rahallinen arvo vaan tunnearvo. Isähän voi viinanhimoissaan myydä vaikka äidin henkilökohtaiset korun 20e:lla kun tulee tarve saada viinapullo Alkosta.
tv. ei-ap
Tunnearvo tosiaan. Mistä kehittelit tämän korun myynnin?
Jos minulla olisi juoppo mies, en kyllä haluaisi, että minun vanhemmiltani perimä omaisuus, joka kauttani kuuluu lapsille, menisi juopon mieheni kurkusta alas. Kyllä se on sukuperintö ja kuuluu lapsillemme, jotka vaalivat minun perintöäni.
Vierailija kirjoitti:
Höpsis mitään pesän osakkaiden allekirjoituksia tarvita. Yleensä pesän osakkaat antavat leskelle valtakirjan, jotta tämä pystyy hoitamaan perunkirjoitusta edeltävät asiat ja ilmoittamaan pesän omaisuuden perunkirjoituksessa. Pankki ei tämän jälkeen kysy yhtikäs mitään, kun leski hoitaa kaikkien omaisuutta miten haluaa. Näin anoppini teki, eikä kukaan kysellyt perään. Toki kun asunto myytiin, tarvittiin kaikilta allekirjoitus, mutta esimerkiksi osakkeita hän myi kuin omiaan. Pesä oli hänen jäljiltään huomattavasti pienempi kuin apen jäljiltä. Hoidin hänen rahojaan loppuvuodet ja ilmoitin omaisuuden perunkirjoituksessa, joten tiedän tämän.
Anoppi myös maksoi osakkaiden perintöverot suoraan pesästä, joten enpä osaa sanoa, hävisikö siinä kukaan mitään. Kun elää pitkään, yleensä sairastaakin pitkään, ja se maksaa. Se kaikki on pois pesästä.
Voi pyhä Sylvi sentään....
Juu, ei tarvitse allekirjoittaa mitään papereita, jos perillinen antaa valtakirja.
Käytännössä allekirjoitetulla valtakirjalla asianomaisen siirtää päätösvaltansa muille.
Turha tästä on sen jälkeen ketään syyttää, sillä tyhmyydestä sakotetaan, jos ei ymmärrä, mihin paperiin nimensä raapustaa.
Valtakirja kannattaa antaa aina vain erikseen nimettyjen asioideen hoitoon. Vain tyhmä allekirjoittaa avoimen valtakirjan etenkään jos siihen sisältyy tilinkäyttöoikeus.
Niin ja valtakirjan voi aina peruuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annat isäsi elää juuri niinkuin haluaa ja tuhlata omaisuutensa jos haluaa. Ei se omaisuus ole sinun tai muidenkaan jälkeläisten. Vituttaa tuollaiset perinnön odottelijat. Käykää töissä ja kerätkää oma omaisuutenne.
Väärin. Se kuolleen äidin omaisuus todellakin on rintaperillisten omaisuutta, ei missään nimessä ainakaan juopottelevan lesken. Alkoholisoitunut isä voi tosiaankin tuhlata sen OMAN OMAISUUTENSA kuten tahtoo, mutta ei kuolleen puolisonsa.
Mitä opitaan tästäkin? Kannattaa vaatia aina pesänjakoa, kaikissa tapauksissa. Oli välit millaiset tahansa.
Lain mukaan se toki on rintaperillisten omaisuutta, mutta jos ajatellaan laajemminkin kuin vain lain kannalta, niin en näe, miksi jälkeläisillä olisi moraalisesti suurempi oikeus siihen omaisuuteen kuin leskelläkään. Vielä vähemmän ne lapset ovat sen omaisuuden kerryttämisessä auttaneet, leski nyt todennäköisesti jollakin tavalla mm. parisuhteessa olevan työnjaon kautta (hoitanut lapsia jotta toinen voisi työskennellä tmv.).
Siinä on vain sellainen pikku juttu että ne rintaperilliset ovat joutuneet maksamaan perintöverot, vaikka pesä on jakamatta.
Juuri siksi vanhempien kannattaa tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Yhdessä hankittu omaisuus päätyy näin jäljellejäävälle. Ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa on jäljellä tämä lasten perimysoikeus toisen vanhemman kuoltua. Muualla perijä on leski.
Ikinä en sellaista kusetusta lapsilleni tee, en maksa lesken huvitteluja ja jätä lapsiani puille paljaille. Teen sellaisen testamentin, missä kaikki mahdollinen menee lapsilleni ja leskelle jää mahdollisimman vähän.
Millainen tilanne mahtaa tämän kirjoittajalla olla? Epäluottamus puolisoa kohtaan on suuri. Aikuiset lapset?
Itselläni on kaksi teiniä. Mies on rakas. Mitenkään ei olla varauduttu toisen kuolemaan. Mutta toki nyt toivoisin etteivät lapset vaadi jakamaan pesää, jos jompikumpi kuolee. Mieheni ei yhtäkkiä ala käyttäytymään epäreilusti.
Ei tarvi huolehtia että lapset jää huomiotta tai rahat valu sormien välistä.
Hae vainajan kotipaikkakunnan käräjäoikeudesta pesänjakajaa (lakimies). Kuka tahansa perillisistä voi sitä hake, jos pesä on riitaisa, eikä sopua tule jaosta. Maksat vain hakemusmaksun n. 100 euroa omasta pussistasi, pesänjakajan palkkiot pesänselvityksestä menee kuolinpesän varoista. Rintaperilliselle kuuluu se osuus, mitä laki määrää. Lesken pulinoilla ei ole merkitystä, hänkin saa osansa, mutta ei kaikkea!