Lue keskustelun säännöt.
Kun tuntuu että tukehtuu suruun erossa :(
08.06.2016 |
Mitä silloin tehdään, kun tuntuu ettei pysty olemaan? Ettei edes ystävien seura tai tuki auta ollenkaan? Ettei lamaannukselta ja tunteiden vyöryltä voi kuin olla ja itkeä, hoitaa velvollisuudet, ja taas surra?
Ensimmäinen pitkä suhde, 9 vuotta takana. Entinen rakas ihminen on maailman onnellisin ilman minua. Miksi minusta tuntuu tältä, että tukehdun ja hajoan? Miksi miehestä ei tunnu eromme miltään? Erosta on vähän aikaa, mies jätti minut kuukausi sitten eikä ole edes muuttanut pois vielä, vasta heinäkuussa muutto. Näen miestä siis jatkuvasti, kohtaan sen onnellisen kepeyden joka päivä. Mies on lomalla nyt ja kaikki illat menossa jossain, ilman huolen häivää. Ei kyse ole siitä, etteikö vapautta mennä olisi ollut aina, enkä ole mielestäni koskaan ollut nalkuttava tai muuten sellainen hirviö, että minusta eroon pääseminen olisi noin ihanaa. Mies vannoi ettei ketään uutta naista ole, eikä se siltä totta puhuen vaikuta, on yöt kotona esimerkiksi. Vaikka mitä väliä sillä, jos uusi olisikin. Vaikea uskoa, että tämän pahemmalta minusta voisi enää tuntua. Yhdeksän vuotta ei merkinnyt kai mitään.
Välillä tahtoisin vain tappaa itseni. Osittain siksi, että tuo maailman rakkain ihminen, joka nyt on muuttunut välinpitämättömäksi, saisi kokea edes syyllisyyden tunteen. Mutta en halua kuolla, sekä tiedostan kuinka lapsellisia nämä koston ajatukset itsemurhalla ovat, se ei ole kuin heikoimpien hetkien ilkeä ajatus. Oikeasti haluaisin vain tämän surun ja tuskan pois! :(
Kommentit (57)
Mä ajattelin eron jälkeen, että jaksan huomiseen, sillä ajatuksella meni pari vuotta ja sitten alkoi helpottaa. Jaksa huomiseen <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä pihalle se äijä, mitä se enää sielä nurkissa norkoaa.
Ja itke jos itkettää, totta kai saa surra. Ei kai se itku loputtomiin kestä. Kuukausi on lyhyt aika.
Onko sinulla ollut paljon vastoinkäymisiä? Kaikella on tarkoituksensa vaikka sitä ei heti näe. Pitää vain luottaa tulevaa ja siihen että jotain hyvää tästäkin seuraa♡
Tuo yhteisasuminen on sulle kidutusta, pyydä että se muuttais heti pois, kavereille, hotelliin tai jonnekin.
Pyyhi kyynelees, kyllä elämä jatkuu, aurinko paistaa sinullekin kunhan olet ensin itkut itkenyt.
Vois olla mukavaa paiskata exän kamat ulos, sinne vain kaikki sateeseen.
Niin rakastat ja hellit ja suret menneisyyttä sekä tulevaisuutta, joka on vain mielikuvitusta. Elämä etenee ja jonain päivänä sinäkin alat elää. Onnea elämääsi, se on nyt. Ei eilen, ei huomenna.
Mies ei ole sellainen kuin sinä haluat😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö jompi kumpi voi muuttaa väliaikaisesti asumaan jonkun kaverin luokse. Todella rankkaa joutua viettämään aikaa yhdessä, jos ero ei ole yhteinen päätös. Ajattelematonta käytöstä mieheltäkin jäädä nurkkiin pyörimään. Pääset eroprosessissasi alkuun vasta, kun ette oikeasti enää ole tekemisissä. Voimia, lupaan että selviät tästä entistä vahvempana eteenpäin!
Kiitos viesteistänne ❤︎
Surullista, mutta tämä yhteisasuminen tuntuu paremmalta kuin aivan täysin yksin jääminen. Vielä on kuitenkin välillä kotona tuttu ja turvallinen ihminen, vaikkei hänestä tunnukaan kuin kuoret olevan jäljellä. Että se on parempi kuin ei mitään. Tutut kuoret. Pitkittämistä tai ei, pelkään miehen muuttopäivää kamalasti :(
Joku kysyi muista vastoinkäymisistä. Hyvin läheinen serkkuni kuoli syystalvella ja se oli todella kova paikka minulle, olen ollut todella alakuloinen. En tiedä onko se voinut ajaa miehen pois, tai onko mies tahtoni erota ja aiemmin, muttei ole suruni vuoksi voinut tehdä sitä. Mies sanoi syyksi rakkauden loppumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että hänellä on jotain kyllä meneillään jonkun kanssa, sen takia hän ei nyt sure tai voi huonosti. Veikkaan että se tulee, yksi päivä häntä kaduttaa tämä homma, toivon että silloin pysyt vahvana ja tiedät että hän ei ollut sun arvoinen. Jos kerran pettää, tapahtuu uudestaan. Anna aikaa surulle. Joka päivä on askel eteenpäin. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti vaan boreout iski ja intohimo ja elämän riemu iski. Lisäksi jos ei oo seksiä ja kavereita ollaan enää jos sitäkään. Mitä yhteistä teillä on/oli?
Onko kukaan teistä käynyt psykologilla eron tuomien tunteiden käsittelyavun saamiseksi? Onko jotain tahoa, josta voisin saada apua tähän, tai numeroa johon soittaa? Ne aivan pahimmat hetket tuntuvat jotenkin niin kamalalta, että hengitys lähes lamaantuu. Luulin läheisen kuoleman olevan kamalinta mitä voi olla, miten tämä voi tuntua vielä pahemmalta! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksiä, hassuttelua, yhteisiä harrastuksia, viikonloppulomia, haaveita... Meillä oli kaikkea. Siksi tämä tuntuu niin uskomattomalta ja vaikealta. Miksi miehen piti lakata rakastamasta, vaikka kaikki oli niin hyvin :( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset olivat osa tulevaisuuden varovaisia haaveitamme. Olemme 26- ja 27-vuotiaita, aikaa olisi siis vielä ollut. Pettäminen voi olla mukana, myös toiseen rakastuminen. ap
Onko sulla ap kavereita joihin voit tukeutua? En tiedä ikiänne, mutta onkohan miehelle voinut tulla fiilis, että nuoruus mennyt seurustellessa ja nyt halusi lähtemään vapautta ja juuri sitä kadotettua nuoruutta.
Ilmeisesti teillä ei ollut kuitenkaan onneksi yhteisiä lapsia.
Itse kävin psykologilla ja puhuminen auttoi. Sain myös rauhottavia ja mielialalääkityksen. Nämä veivät terävimmän kivun pois ja pystyin jatkamaan töissä käymistä ja nukkumaan yöt. Mielialalääkkeet lopetin heti kun olin enemmän jaloillani.
Iso rutistus ja halaus sinulle ap! Vaikka omasta erostani on 10 vuotta, niin pystyn muistamaan tuon lamauttavan kivun. Ole armollinen itsellesi. Sure ja puhu ja puhu ja puhu ystävillesi. Täytä kalenteriasi kaikilla pienillä jutuilla. Miehen muutettua pois sisusta kämppä uudelleen. Ja itseäni auttoi ajatus, että ehkä vielä joskus olemme yhdessä...
Nykyään olen onnellisesti naimisissa paljon ihanamman miehen kanssa ja olen kahden pienen lapsen äiti. Nyt nään että exäni oli täysin väärä minulle ja ettei kaikki ollutkaan niin hyvin kuin silloin ajattelin.
Eka vuosi eron jälkeen oli vaikea, mutta sitten alkoi helpottamaan.
Ootteko siis tällä hetkellä pelkkiä kämppiksiä, ei enää mitään läheisyyttä?
On tajunnut, että on muutakin elämää. Kun olette hengannut täydessä kakrusta saakka. Tarviinoman elämän ennen asettumista. Vapaus on ihana asia
Ymmärrän tuskasi, aloittaja. Mulle on tapahtunut monenlaista kauheaa elämässä, ero on silti ihan kärkipäässä!
On kuitenkin hienoa, että on olemassa syvästi tuntevia ihmisiä.
Itku loppuu joskus, se on vaan kauheaa kun se tuntuu kestävän ikuisesti.
Voimia! <3
:(