Miten voi olla, ettei löydä kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen läski ja työtön, siksi ei löydy mulle miestä. Lisäksi näin 34-vuotiaana jo auttamattomasti liian vanha.

Ei sun työttömyytesi juuri ketään häiritse. Läskit varmasti häiritsee, mutta niistäkin pääsee eroon laskemalla kaloreita.

Eikä läskitkään häiritse läheskään kaikkia miehiä. Mie veikkaan, et syy löytyy tuosta asenteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia miehiä, että en voi ymmärtää miten kaikki eivät löydä edes yhtään kumppania.

Olen 50-vuotias, ja tavannut eläessäni noin 5 mielenkiintoista miestä. Ja niistäkin vain 2 huoli minut. Että ei se nyt niin yksinkertaista ole...

Missä ladossa olet elänyt?

Tai sitten mun mielenkiinto kohdistuu vähän harvinaislaatuisempiin miehiin kuin sinun.

Nimenomaan. Tuo "ei ole löytyny" antaa yleensä vääristyneen kuvan tilanteesta, kun yleensähän tilanne ollut "ettei ole kelpuuttanut". Yleensä ihmetelläänkin, et miten ei ole mukamas löytäny.

Mulla ikisinkkuus on täysin siitä kiinni, että yksikään mies ei ole halunnut parisuhdetta kanssani. Luovutin yrittämisestä jokin aika sitten.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi laste eikä lainkaan vapaa-aikaa. Aika hankalaa on kumppaninetsintä.

Pistät ilmoituksen Suomi24, johon kuluu ehkä 15 minuuttia, ja sitten vain selailet puhelimella saamiasi yhteydenottoja samalla kun katsot Pikkukakkosta. Parin viikon chattailyjen jälkeen pyydät äijän piknikille kanssasi ja otat lapset mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se näin on, että normaalit ja mukavat naiset ja miehet ovat usein varattuja. Toki sitten on näitä, jotka ovat eron myötä vapaana. Mutta jotain vikaa näissä ikisinkuissa miehissä ja naisissa on.

Sulla on kyllä harvinainen tuttavapiiri. 

Enpä tiedä. Miespuoliset sinkut ovat täysin amatöörejä ottamaan toisia ihmisiä huomioon ts. tekevät vain töitä tai eivätkä osaa keskustella kuin itseä kiinnostavista asioista. Naispuoliset sinkut taas valittavat helposti ja ovat ns. raskasta seuraa.

En puhunut sinkuista vaan tuttavapiirisi varatuista. Keskimäärin varatuissa on myös nalkuttajia, vapaamatkustajia, vastuunpakoilijoita, piilojuoppoja, pettäjiä, toisen lyttääjiä, sanelijoita, läheisriippuvaisia jne. Mutta sun tuttavapiirissä on onnekkaasti niin, että valioyksilöt ovat pariutuneet ja muut yksin. Onko sinkkuja 95 prosenttia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi laste eikä lainkaan vapaa-aikaa. Aika hankalaa on kumppaninetsintä.

Pistät ilmoituksen Suomi24, johon kuluu ehkä 15 minuuttia, ja sitten vain selailet puhelimella saamiasi yhteydenottoja samalla kun katsot Pikkukakkosta. Parin viikon chattailyjen jälkeen pyydät äijän piknikille kanssasi ja otat lapset mukaan.

Tässä tulla.sitten siihen ongelmaan, ettei ole aikaa treffeille eikä parisuhteelle. Lapset kun on kaikki tämän naisen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nooooooh. Täälä pikkukylässä kun oleilen niin tuntuu että kaikki miehet on varattu, tai jos joku sinkku onkin niin en häntä kiinnosta.  Enkä todellakaan suostu ottamaan miestä ihan tosta extempore vain että olisi mies. Pitäähän senkanssa olla jotain yhteisiäkin asioita että kestää olla yhdessä. Nettitreffejä en uskalla kokeilla, kun ei sitä ruuduntakaa näe minkälainen ihminen oikeasti kirjottelee. Kaikki muutenkin kuin jotain mainoksia lukisi. Muutenkin en kyllä osaisi ilmasta itseäni tekstin kautta kun en tiedä millainen ihminen olen toisten silmissä, enkä edes tiedä millasta kumppania tarvitsen. Yhdenillan ehdotuksia en todellakaan halua.

Tämän pikkupaikkakuntaongelman kyllä ymmärrän. Olen itsekin pieneltä paikkakunnalta (josta en voisi kuvitella edes löytävänä ketään) mutta olen muuttanut opiskelujen perässä kaupunkiin. Nettitreffejä kannattaa epäilyistäsi huolimatta kokeilla. On totta, että huijareita on, mutta on niitä baareissakin/kaupungilla/harrastusten parissa. Kannattaa antaa mahdollisuus ja ainakin kokeilla. Elämä on lyhyt!

Ehkä voisi kokeilla ystävähaulla, vaikka tuskin sieltä ihmiset ottaa sentakia yhteyttä. Minä kun vaadin sen oman ajan tutustua ihmiseen ennenkuin pystyn edes miettimään treffejä. Mikäli henkilö haluaa olla kaveri, sekin on minulle hyvä sillä kavereita ei tosiaan ole paljoa ja ihmisiin luottaminen on minun suurin ongelma, joka vaatii omaa aikaa että huomaa ihmisen olevan luottamuksen arvoinen.