Lue keskustelun säännöt.
Mitä traumaattista lapsuuden tapahtumaa et koskaan unohda?
08.06.2016 |
Olimme automatkalla Norjassa, olin seitsemänvuotias.
Nukuimme sellaisessa keltaseinäisessä, sinikattoisessa teltassa; minä vanhempieni keskellä.
Heräsin yöllä siihen, että isä ähisee äidin päällä. Äiti kääntää päätä ja katsoo minuun todella pitkään, varmaan puoli minuuttia. Äiti ei sano mitään. Minä en sano mitään. Isä jatkaa ähinäänsä. Suljen silmäni ja kohta isän ähinä loppuu ja isä kiipeää minun ylitseni, kääntää minulle ja äidille selkänsä ja alkaa nukkua.
Silloin en ihan täysin tajunnut mistä oli kyse, mutta myöhemmin ymmärsin.
Minulle on jotenkin jäänyt vastenmielisyys seksiä kohtaan tuon kokemuksen jälkeen.
Äitini katse oli niin alistunut ja tyhjä.
Kommentit (63)
Ei nyt tuu tällä hetkellä mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti heitti lempilelut roskiin siivotessaan. Sinne meni pörröinen unilelu. Olin 4-5 vuotias. Olisi edes sanonut että antaa pois uuteen kotiin mutta että heitti roskiin, tuntui että nalle oli ihan arvoton vaikka oli itselle niin rakas
Olen alustanut kirjaa omasta kohtalostani liittyen lapsuuteni seksuaaliseen häirintään, joka ajoittui ikävuosilleni 9 vuodesta 11 vuotiaaksi. Aion kertoa yksityiskohtaisesti kaiken.
AP:n kokemus on muuten kuin suoraan yhdestä Kaari Utrion historiallisesta romaanista, jonka nimeä en nyt muista. Siinä tosin elettiin jotain vanhaa aikaa, ehkä keskiaikaa ja oli pääsiäinen tai joku muu juhlapyhä, jolloin ei olisi saanut tehdä mitään syntistä. Se sai lapsen pelkäämään tuota kaikkea entistä enemmän ja lapsen ahdistusta kuvattiin hyvin. Sitä ei kyllä kirjassa kerrottu, miksi lapsi jo käsitti sen kaiken synniksi.
Äiti otti tutin pois suusta ja heitti menemään, sanoi että olen liian vanha sitä käyttämään, 3v. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempien vanhempieni muutamat sairauskohtaukset (onneksi selvisivät niistä) ollessani n. 10-vuotias.
Yksi syy, miksi lapset pitää tehdä nuorina.
Vierailija kirjoitti:
Äiti otti tutin pois suusta ja heitti menemään, sanoi että olen liian vanha sitä käyttämään, 3v. :(
Voi, voi, kuinka pienistä asioista olette traumatisoituneetkaan.
Mutta voihan tänne lasetella mitä sattuu ihan leikilläänkin, ei sen puoleen. Minun traumani nyt painii aivan eri kategoriassa kuin joku tutin ottaminen lapsen suusta.....
terveisin: nro 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti otti tutin pois suusta ja heitti menemään, sanoi että olen liian vanha sitä käyttämään, 3v. :(
Voi, voi, kuinka pienistä asioista olette traumatisoituneetkaan.
Mutta voihan tänne lasetella mitä sattuu ihan leikilläänkin, ei sen puoleen. Minun traumani nyt painii aivan eri kategoriassa kuin joku tutin ottaminen lapsen suusta.....
terveisin: nro 4
Oli ihan kieli poskessa kirjoitettu, ei millään pahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme automatkalla Norjassa, olin seitsemänvuotias.
Nukuimme sellaisessa keltaseinäisessä, sinikattoisessa teltassa; minä vanhempieni keskellä.
Heräsin yöllä siihen, että isä ähisee äidin päällä. Äiti kääntää päätä ja katsoo minuun todella pitkään, varmaan puoli minuuttia. Äiti ei sano mitään. Minä en sano mitään. Isä jatkaa ähinäänsä. Suljen silmäni ja kohta isän ähinä loppuu ja isä kiipeää minun ylitseni, kääntää minulle ja äidille selkänsä ja alkaa nukkua.Silloin en ihan täysin tajunnut mistä oli kyse, mutta myöhemmin ymmärsin.
Minulle on jotenkin jäänyt vastenmielisyys seksiä kohtaan tuon kokemuksen jälkeen.
Äitini katse oli niin alistunut ja tyhjä.[/quoteMitenkään väheksymättä lapsuutesi traumaa, niin kuitenkin olet säästynyt paljolta pahalta tuossa suhteessa, ja vanhempasi olivat vain ajattelemattomia tuossa tilanteessa, ja luulivat, että olet nukuksissa, kun rakastelivat vieressäsi teltassa. Itse olin lapsena seksuaalisen ahdistelijan kohteena omassa lapsuuden kodissani, ja ahdistelijana oli yksi jäsen sisarusparvestani.
Kun äitini heitti kaupasta ostetut kaikki ruokamme roskikseen. Läheinen oli halunnut auttaa, koska meillä ei ollut ruokaa ja oli helvetillinen nälkä. Äiti ei osannut hoitaa taloutta, mutta oli liian ylpeä mihinkään apuun. Taisin olla 8-9 v silloin, ja nälännäkeminen yleistä. Kerran kuussa saatiin taas syödä ihan mitä vaan. Vieläkin ahdistaa heittää jopa pilaantuneet ruuat roskiin.
En ole vielä pystynyt kertomaan edes miehelleni tätä kaikkea, vaikka jotain hän jo tietääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme automatkalla Norjassa, olin seitsemänvuotias.
Nukuimme sellaisessa keltaseinäisessä, sinikattoisessa teltassa; minä vanhempieni keskellä.
Heräsin yöllä siihen, että isä ähisee äidin päällä. Äiti kääntää päätä ja katsoo minuun todella pitkään, varmaan puoli minuuttia. Äiti ei sano mitään. Minä en sano mitään. Isä jatkaa ähinäänsä. Suljen silmäni ja kohta isän ähinä loppuu ja isä kiipeää minun ylitseni, kääntää minulle ja äidille selkänsä ja alkaa nukkua.Silloin en ihan täysin tajunnut mistä oli kyse, mutta myöhemmin ymmärsin.
Minulle on jotenkin jäänyt vastenmielisyys seksiä kohtaan tuon kokemuksen jälkeen.
Äitini katse oli niin alistunut ja tyhjä.[/quoteMitenkään väheksymättä lapsuutesi traumaa, niin kuitenkin olet säästynyt paljolta pahalta tuossa suhteessa, ja vanhempasi olivat vain ajattelemattomia tuossa tilanteessa, ja luulivat, että olet nukuksissa, kun rakastelivat vieressäsi teltassa. Itse olin lapsena seksuaalisen ahdistelijan kohteena omassa lapsuuden kodissani, ja ahdistelijana oli yksi jäsen sisarusparvestani.
En käsitä noita alapeukkuja, siis onko tuo telttajuttu mukamas vaikeammin traumatisoiva lapsuudessa kuin se että oma läheinen veli kohdistaa seksuaalisen kiinnostuksensa ja häirinnän omaan pikkusiskoonsa?
Olin noin viisivuotias ja isäni oli tarkoitus katsoa perääni, kun äidilläni oli jotain menoa. No, isä katsoi yläkerrassa telkkaria ja minä leikin itsekseni alakerrassa. Sitten sain jonkun päähänpiston kiipeillä kirjahyllyssä (joo, tyhmää sinänsä) ja hylly heilahti niin että ylähyllyltä putosi yksi posliiniesine ja räsähti rikki lattialle. Siitä hermostuneena laskeuduin liian nopeasti alas ja loukkasin jalkani sirpaleeseen. Jalkaan sattui ja siitä tuli verta. Säikähdin siitä niin, että jäin siihen lattialle istumaan, lopulta huusin itkien isääni auttamaan. Pitkältä tuntuneen ajan päästä isä tuli katsomaan, torui minua kylmällä äänellä kun olin särkenyt posliiniesineen ja sotkenut lattian vereen ja sanoi että äiti vielä suuttuisi kun tulisi kotiin. Sitten isä käänsi selkänsä ja lähti takaisin ylös katsomatta edes jalkaani. Olin tosi hätääntynyt ja itku kurkussa nilkutin vessaan hakemaan paperia ja yritin siivota veren pois, mutta sitä vaan tuli lisää ja jalkaan sattui kovasti... En muista loppuja enää tarkasti, paitsi että äiti tuli kotiin eikä ollut minulle vihainen vaan laittoi jalkaan siteen ja lohdutti. En tiedä mitä äiti isälle sanoi vai sanoiko mitään.
Omituisinta on, ettei isäni ollut yleensä välinpitämätön tai huono isä. Mutta muutama tuollainen vähän samantapainen tapahtuma on jäänyt mieleen. Jos jotain poikkeavaa ja ikävää sattui, isästä kuoriutui jotenkin kylmä ja empatiakyvytön, ihan kuin eri ihminen. Minun on ollut vaikea luottaa isääni täysillä, ja välimme ovat olleet etäiset. Jotenkin tuo muisto on jäänyt kummittelemaan mieleni perukoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme automatkalla Norjassa, olin seitsemänvuotias.
Nukuimme sellaisessa keltaseinäisessä, sinikattoisessa teltassa; minä vanhempieni keskellä.
Heräsin yöllä siihen, että isä ähisee äidin päällä. Äiti kääntää päätä ja katsoo minuun todella pitkään, varmaan puoli minuuttia. Äiti ei sano mitään. Minä en sano mitään. Isä jatkaa ähinäänsä. Suljen silmäni ja kohta isän ähinä loppuu ja isä kiipeää minun ylitseni, kääntää minulle ja äidille selkänsä ja alkaa nukkua.Silloin en ihan täysin tajunnut mistä oli kyse, mutta myöhemmin ymmärsin.
Minulle on jotenkin jäänyt vastenmielisyys seksiä kohtaan tuon kokemuksen jälkeen.
Äitini katse oli niin alistunut ja tyhjä.[/quoteMitenkään väheksymättä lapsuutesi traumaa, niin kuitenkin olet säästynyt paljolta pahalta tuossa suhteessa, ja vanhempasi olivat vain ajattelemattomia tuossa tilanteessa, ja luulivat, että olet nukuksissa, kun rakastelivat vieressäsi teltassa. Itse olin lapsena seksuaalisen ahdistelijan kohteena omassa lapsuuden kodissani, ja ahdistelijana oli yksi jäsen sisarusparvestani.
En käsitä noita alapeukkuja, siis onko tuo telttajuttu mukamas vaikeammin traumatisoiva lapsuudessa kuin se että oma läheinen veli kohdistaa seksuaalisen kiinnostuksensa ja häirinnän omaan pikkusiskoonsa?
Todennäköisesti ei, mutta on tahditonta tulla vähättelemään toisten traumoja. Omani ovat mahdollisesti vielä pahempia kuin sinun, mutta olisi mautonta hieroa omia kokemuksiani sinun naamaasi ja kertoa kuinak vähällä olet mielestäni päässyt.
Kun äiti hakkasi isää ja uhkasi ampua tämän ja meidät kaikki. Äidillä oli selviä mielenterveydellisiä ongelmia. Välillä piti päitämme veden alla mökillä ja uhkasi hukuttaa. Joskus roikotti siskoani vesitornissa hiuksista ulkopuolella ja uhkasi pudottaa ..
Olihan niitä ..
Sinkkumies
Hyi helvetti tuo AP:n(kin) trauma. Oksettavaa!!! Toivottavasti voisit joskus unohtaa tuon / saada hyviä kokemuksia seksistä tilalle tai jotain. Huh. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme automatkalla Norjassa, olin seitsemänvuotias.
Nukuimme sellaisessa keltaseinäisessä, sinikattoisessa teltassa; minä vanhempieni keskellä.
Heräsin yöllä siihen, että isä ähisee äidin päällä. Äiti kääntää päätä ja katsoo minuun todella pitkään, varmaan puoli minuuttia. Äiti ei sano mitään. Minä en sano mitään. Isä jatkaa ähinäänsä. Suljen silmäni ja kohta isän ähinä loppuu ja isä kiipeää minun ylitseni, kääntää minulle ja äidille selkänsä ja alkaa nukkua.Silloin en ihan täysin tajunnut mistä oli kyse, mutta myöhemmin ymmärsin.
Minulle on jotenkin jäänyt vastenmielisyys seksiä kohtaan tuon kokemuksen jälkeen.
Äitini katse oli niin alistunut ja tyhjä.[/quoteMitenkään väheksymättä lapsuutesi traumaa, niin kuitenkin olet säästynyt paljolta pahalta tuossa suhteessa, ja vanhempasi olivat vain ajattelemattomia tuossa tilanteessa, ja luulivat, että olet nukuksissa, kun rakastelivat vieressäsi teltassa. Itse olin lapsena seksuaalisen ahdistelijan kohteena omassa lapsuuden kodissani, ja ahdistelijana oli yksi jäsen sisarusparvestani.
En käsitä noita alapeukkuja, siis onko tuo telttajuttu mukamas vaikeammin traumatisoiva lapsuudessa kuin se että oma läheinen veli kohdistaa seksuaalisen kiinnostuksensa ja häirinnän omaan pikkusiskoonsa?
Alapeukut siitä, että kirjoittaja aivan turhaan kirjoittaa ajatuksensa ap:n kokemuksesta ja vielä niin, että "en väheksy traumaasi", mutta selittää sen trauman kuitenkin tyhjäksi ja turhaksi, tässä ketjussa ei olisi tarvinnut vertailla mitään, vaan kirjoittaja olisi voinut vain kertoa oman kokemuksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme automatkalla Norjassa, olin seitsemänvuotias.
Nukuimme sellaisessa keltaseinäisessä, sinikattoisessa teltassa; minä vanhempieni keskellä.
Heräsin yöllä siihen, että isä ähisee äidin päällä. Äiti kääntää päätä ja katsoo minuun todella pitkään, varmaan puoli minuuttia. Äiti ei sano mitään. Minä en sano mitään. Isä jatkaa ähinäänsä. Suljen silmäni ja kohta isän ähinä loppuu ja isä kiipeää minun ylitseni, kääntää minulle ja äidille selkänsä ja alkaa nukkua.Silloin en ihan täysin tajunnut mistä oli kyse, mutta myöhemmin ymmärsin.
Minulle on jotenkin jäänyt vastenmielisyys seksiä kohtaan tuon kokemuksen jälkeen.
Äitini katse oli niin alistunut ja tyhjä.[/quoteMitenkään väheksymättä lapsuutesi traumaa, niin kuitenkin olet säästynyt paljolta pahalta tuossa suhteessa, ja vanhempasi olivat vain ajattelemattomia tuossa tilanteessa, ja luulivat, että olet nukuksissa, kun rakastelivat vieressäsi teltassa. Itse olin lapsena seksuaalisen ahdistelijan kohteena omassa lapsuuden kodissani, ja ahdistelijana oli yksi jäsen sisarusparvestani.
En käsitä noita alapeukkuja, siis onko tuo telttajuttu mukamas vaikeammin traumatisoiva lapsuudessa kuin se että oma läheinen veli kohdistaa seksuaalisen kiinnostuksensa ja häirinnän omaan pikkusiskoonsa?
Toisen subjektiivisen trauman arvioiminen omaa subjektiivista traumaansa "vähäisemmäksi" on aina väheksyvää ja väärin.
Kukaan ei voi määritellä omia kokemuksiaan paremmiksi, huonommiksi, pahemmiksi, traumaattisemmiksi kuin jonkun toisen kokemuksia. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti otti tutin pois suusta ja heitti menemään, sanoi että olen liian vanha sitä käyttämään, 3v. :(
Voi, voi, kuinka pienistä asioista olette traumatisoituneetkaan.
Mutta voihan tänne lasetella mitä sattuu ihan leikilläänkin, ei sen puoleen. Minun traumani nyt painii aivan eri kategoriassa kuin joku tutin ottaminen lapsen suusta.....
terveisin: nro 4
Ai, tämä olikin kilpailu. Mun trauma onki pahempi! Eiku mun! Sun mittää oo, kyllä mun on ainaski kymmenen kertaa pahempi! Ei voi olla, mun on kaikista kamalin trauma ikänäs!
Olin aikeissa tulla kertomaan siitä, kun kymmenvuotiaana jouduin hakemaan rakkaista rakkaimman kissani maantieltä, jonne se oli ajettu yli, ja ne mahasta tursuavat suolenmutkat ja kuopastaan pullahtaneen silmämunan muistan aina, vaikka en kai nyt hirveän traumatisoitunut ole, koska en ole siitä ikinä edes terapiassa käynyt puhumattakaan vuosikymmeniä jatkuneesta lääkekoukusta. Kun minua ei isä eikä veli raiskannnut kerran saati sitten toistuneesti, niin anteeksi kovasti, kun tuhlasin kallista aikaanne. Minä lähden tästä ketjusta, niin saatte sitten jatkaa kilpailuanne pahimmista traumoista. Onnea valitsemallanne tiellä.
Kaikkia niitä kertoja kun isäni pahoinpiteli ja raiskasi äitiäni. Kaikkia niitä kertoja kun isäni uhkasi ase kädessä ampua meidät. Kaikkia niitä kertoja kun isäni käytti minua seksuaalisesti hyväkseen.
Minulle on tarjottu anteeksiantoa sovitukseksi. En anna anteeksi ikinä!