Lue keskustelun säännöt.
Onko näin tunteettomia ihmisiä oikeasti? :(
08.06.2016 |
Taustaksi se että olen kärsinyt koulukiusaamisesta ja se on vaikuttanut itsetuntooni ja koko elämääni niin että vasta nyt 31-vuotiaana uskaltauduin ensimmäistä kertaa seurustelemaan. Kohtasin kaltaiseni miehen, samoja arpia kantavan, oikeastaan vielä itseänikin vaikeamman tapauksen. Hän tuntui sielunkumppanilta, jaoin hänen kanssaan asioita, tuin häntä työttömyydessä, sosiaalisten pelkojen kohtaamisessa, terveyshuolissa, yksinäisyydessä, kannustin harrastusten pariin ja olin aina saatavilla kun hän tarvitsi minua. Rakastuin palavasti koska kaikkien ongelmiensa alla hän oli miehekäs, seksikäs ja hauska mies. Alkuun oli vaikeaa luottaa, kummankin, haavat tekivät seurustelusta hankalaa. Mietimme parikin kertaa tuleeko suhteesta mitään vai ei. Koko ajan pidimme päivittäin yhteyttä, monta kertaa päivässä ja öisinkin, 1.5 vuoden ajan. Hän oli tärkein ihmiseni ja minä hänen. Sitten hän yhtäkkiä alkoi loitontua. Viestit vähenivät, vastaukset viipyivät, juttelut loppuivat äkkinäisesti. Oli kiireitä. Yritin kysyä asiasta jolloin hän suuttui ja muuttui ivalliseksi. Olin kuulemma tulkinnut asioita väärin, että minua on selvästi kohdeltu liian huonosti menneisyydessäni kun kuvittelen ystävällisyydestä liikoja. Ja sitten hän katosi elämästäni. 1.5 vuoden ajan kerroin hänelle kaiken, luotin häneen kuin vuoreen, hän oli kaikkeni. Ja sitten tuosta vaan kävi näin.
Miten tästä selviää?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että näille jotka eivät päässeet kesäyliopistoon lukemaan psykologiaa löytyy palsta, jossa voi länkyttää tuubaansa ja jakaa jaxuhaleja :D Viihdyttävää.
Ajattele että on olemassa meitä yksinäisiä, joille se että tuntematon uhraa päivästään pari minuuttia ja antaa jaxuhalin, on uskomattoman tärkeää. Ihan sama oliko saamani vastaukset oikeaoppisia tulkintoja ja vai wannabe-psykologin länkytystä. Tuli olo etten ole yksin, joku muukin on kokenut saman, selviän tästä.
Sinä uhrasit sen oman pariminuuttisesi ivailuun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
... jaoin hänen kanssaan asioita, tuin häntä työttömyydessä, sosiaalisten pelkojen kohtaamisessa, terveyshuolissa, yksinäisyydessä, kannustin harrastusten pariin ja olin aina saatavilla kun hän tarvitsi minua. Rakastuin palavasti koska kaikkien ongelmiensa alla hän oli miehekäs, seksikäs ja hauska mies. Alkuun oli vaikeaa luottaa, kummankin, haavat tekivät seurustelusta hankalaa. Mietimme parikin kertaa tuleeko suhteesta mitään vai ei. Koko ajan pidimme päivittäin yhteyttä, monta kertaa päivässä ja öisinkin, 1.5 vuoden ajan. Hän oli tärkein ihmiseni ja minä hänen.
Suhteenne ei kuulosta normaalilta, vaan läheisriippuvaisuussuhteelta. Tottakai normaalissakin suhteessa toista tuetaan jne, mutta ainakin kertomastasi tulee se käsitys, että suhde on perustunut pääasiassa sille, että etenkin sinä olet ollut miehen terapeutti ja palvelija ja tsemppaaja. Ei normaalissa suhteessa tarvitse mainittavissa määrin esim. "olla aina saatavilla" tai "kannustaa harrastusten pariin". Kuulostaa siltä, että otit epänormaalin ison vastuun aikuisen miehen elämästä, ja pidit sitä rakkautena. Ei se ole. Se on rajattomuutta, kun et tunnista mistä toinen ihminen ja sen toisen ihmisen vastuu alkaa. Silloin alat itse kantaa sitä vastuuta, "sulaudut" toiseen ja luulet tätä epätervettä sulautumista rakkaudeksi ja toisesta vastuun ottamista rakkauden teoksi.
Suosittelen tutustumaan aiheeseen, niin ehkä tunnistat itsekin ne suhteenne epäterveet piirteet ja jatkossa osaat toimia paremmin.
Tuolla on tavaton määrä ihmisiä, joilta puuttuu ihan normaalit sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot. Tuolla on myös tavaton määrä ihmisiä, joilta puuttuu tunne-elämän taidot, jne. On ihan normaalia, joutua loukatuksi ihmissuhteissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että näille jotka eivät päässeet kesäyliopistoon lukemaan psykologiaa löytyy palsta, jossa voi länkyttää tuubaansa ja jakaa jaxuhaleja :D Viihdyttävää.
Ajattele että on olemassa meitä yksinäisiä, joille se että tuntematon uhraa päivästään pari minuuttia ja antaa jaxuhalin, on uskomattoman tärkeää. Ihan sama oliko saamani vastaukset oikeaoppisia tulkintoja ja vai wannabe-psykologin länkytystä. Tuli olo etten ole yksin, joku muukin on kokenut saman, selviän tästä.
Sinä uhrasit sen oman pariminuuttisesi ivailuun.
Ap
Söpöä<3
Vaikutat ap ihanalta ja fiksulta ihmiseltä. Just sellaiselta, joka osaa tukea ja kannustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, ikävää mutta hyvä, että pääsit tuollaisesta miehestä eroon. Älä enää ala olemaan minkään reppanan kanssa vaan valitse ihan tavallinen mies.
Kyllä voi olla tunnepuoleltaan täysin kyvyttömiä ihmisiä ja myös heistä riippuvaisia ihmisiä!
Luulet ihastuneesi häneen hänen miehekkyytensä ja huumorintajuunsa, mutta todennäköisempää on, että äidilliset tarpeesi auttaa pulassa olevia miehiä heräsi. Kuuntelit hänen huonoja fiiliksiään ja autoit parhaasi mukaan, mutta saitko itse mitään?! Edes sananvuoroa?!
Siedä tulla opetetuksi. Nyt opit, jos joku mainitsee jotain lapsuudentraumoista, niin juokse tyttö vielä lujempaa ja kauas! Ihminen on valmis parisuhteeseen, vasta kun hänellä on oma elämä järjestyksessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat ap ihanalta ja fiksulta ihmiseltä. Just sellaiselta, joka osaa tukea ja kannustaa.
En tiedä sitten onko se niin hyvä asia, jos siinä ohessa unohtaa itsensä.
Miehen käytös kuulostaa samanlaiselta kuin tuntemani koulukiusatun miehen käytös - erittäin itsekäs, katkera ja kyvytön empatiaan. Löydät varmasti vielä paremman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap. Tiedän ihan tasan tarkalleen miltä susta tuntuu nyt. Itsekin menetin ruokahalun viimeisimmän eksän kadotessa ihan samalla lailla jne.
Kyllä se helpottaa.. Mutta lue psykologiasta. Lue kaikki kiintymyssuhde ja tunnelukko yms jutut, niin ymmärrät paremmin itseäsikin.
Joo olen kyllä juuri tyypillinen hissukka joka nauttii tuntiessaan itsensä tarpeelliseksi ja voivansa auttaa muita. Omat asiat ja tarpeet sitten ihan retuperällä. Ja kiitos sille joka sanoit minua ihanaksi ihmiseksi. Tämä on silmiäavaava ketju, todella paljon ajateltavaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi olla tunnepuoleltaan täysin kyvyttömiä ihmisiä ja myös heistä riippuvaisia ihmisiä!
Luulet ihastuneesi häneen hänen miehekkyytensä ja huumorintajuunsa, mutta todennäköisempää on, että äidilliset tarpeesi auttaa pulassa olevia miehiä heräsi. Kuuntelit hänen huonoja fiiliksiään ja autoit parhaasi mukaan, mutta saitko itse mitään?! Edes sananvuoroa?!
Siedä tulla opetetuksi. Nyt opit, jos joku mainitsee jotain lapsuudentraumoista, niin juokse tyttö vielä lujempaa ja kauas! Ihminen on valmis parisuhteeseen, vasta kun hänellä on oma elämä järjestyksessä!
Entä jos kaikki läheiset vain pelkäävät ihmistä, jolla ei ole oma elämä järjestyksessä? Jos kaikki vain juoksevat kauas? Jos kukaan ei ota tehtäväkseen auttaa häntä, niin eikö sekin ole aika karua hylkäämistä?
Se on juuri tuo että ymmärsin häntä ja hänen ongelmiaan ja hyväksyin hänet sellaisenaan. Enkä halunnut jättää yksin ja hylätä ensimmäisten vaikeuksien tullessa. Vaikka toista ei voi muuttaa eikä parisuhteen pitäisi olla terapiasuhde niin kuvittelin että rakkaudella ja hyväksynnällä voisi olla sellainen hyväätekevä vaikutus että suhde kuitenkin onnistuisi. Nyt tuntuu tosiaan että kun hänellä alkoi mennä paremmin niin hän ehkä alkoi ajatella saavansa jotain parempaakin kuin minä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia miehiltä. Kun löytyy parempi, se "ihan kiva" saa jäädä. Semmoista se on.
On yleistä ja tuo kertoo paljon aina siitä, joka tuolla tavalla päättää suhteen. Minulle tapahtui noin peräkkäin liki kaikissa tapailuissa ja nykyisin en enää kykene tutustumaan miehiin. Kun on huono itsetunto ja tulee hylätyksi monta kertaa, on hyvin helppo katkeroitua.
Ap kuulostaa mukavalta ja itseään tiedostavalta ihmiseltä. On hyvä, että reagoit nyt heti eroon tuolla tavalla, se on normaalia ja sitä kautta pääset asiasta yli.
Hienoa, että näille jotka eivät päässeet kesäyliopistoon lukemaan psykologiaa löytyy palsta, jossa voi länkyttää tuubaansa ja jakaa jaxuhaleja :D Viihdyttävää.