Lue keskustelun säännöt.
Onko näin tunteettomia ihmisiä oikeasti? :(
08.06.2016 |
Taustaksi se että olen kärsinyt koulukiusaamisesta ja se on vaikuttanut itsetuntooni ja koko elämääni niin että vasta nyt 31-vuotiaana uskaltauduin ensimmäistä kertaa seurustelemaan. Kohtasin kaltaiseni miehen, samoja arpia kantavan, oikeastaan vielä itseänikin vaikeamman tapauksen. Hän tuntui sielunkumppanilta, jaoin hänen kanssaan asioita, tuin häntä työttömyydessä, sosiaalisten pelkojen kohtaamisessa, terveyshuolissa, yksinäisyydessä, kannustin harrastusten pariin ja olin aina saatavilla kun hän tarvitsi minua. Rakastuin palavasti koska kaikkien ongelmiensa alla hän oli miehekäs, seksikäs ja hauska mies. Alkuun oli vaikeaa luottaa, kummankin, haavat tekivät seurustelusta hankalaa. Mietimme parikin kertaa tuleeko suhteesta mitään vai ei. Koko ajan pidimme päivittäin yhteyttä, monta kertaa päivässä ja öisinkin, 1.5 vuoden ajan. Hän oli tärkein ihmiseni ja minä hänen. Sitten hän yhtäkkiä alkoi loitontua. Viestit vähenivät, vastaukset viipyivät, juttelut loppuivat äkkinäisesti. Oli kiireitä. Yritin kysyä asiasta jolloin hän suuttui ja muuttui ivalliseksi. Olin kuulemma tulkinnut asioita väärin, että minua on selvästi kohdeltu liian huonosti menneisyydessäni kun kuvittelen ystävällisyydestä liikoja. Ja sitten hän katosi elämästäni. 1.5 vuoden ajan kerroin hänelle kaiken, luotin häneen kuin vuoreen, hän oli kaikkeni. Ja sitten tuosta vaan kävi näin.
Miten tästä selviää?
Kommentit (56)
Tsemppiä! Tätä en tajunnut. Ja heleja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et rakastunut, koska keksit koko tarinan.
Sinkkumies
Älä puutu asioihin, joista et käsitä yhtään mitään. Joku raja pitää sinun typeryydelläsikin olla.
Ohis
Tuo kuulostaa enemmän terapia- kuin parisuhteelta. Varmaan se on parisuhdekin ollut, mutta mies on käyttänyt AP:a myös ongelmiensa käsittelyyn. Ja kun pahimmat haavat ovat arpeutuneet ja itsetunto kohonnut, AP on jäänyt kuin nalli kalliolle. Vähän samalla tavalla voi käydä eron jälkeisissä suhteissa, jotka ovat sille vastaeronneelle laastarisuhteita, joissa toivutaan omasta erosta.
Tsemppiä AP, kyllä se siitä helpottaa, kun ymmärrät eron syyt ja työstät erosi!
Vierailija kirjoitti:
En ole oikeasti tajunnut että on normaalia vain äkkinäisesti kadota toisten elämästä. Ei ihme että sosiaaliset kuviot on aina tuntuneet vaikeilta ymmärtää. Mikä lie asperger olen.
Ap
No, just...mene sitten lääkäriin ja hanki se diagnoosi niin elät elämäsi loppuun asti ilman, että tulee yhtään esim. eroa parisuhteesta. Tuo on rakas lapsi vain elämää...
Voi pyhä jeesus mitä lässyn lässyn vastauksia.
Ap, grow up!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi pyhä jeesus mitä lässyn lässyn vastauksia.
Ap, grow up!
Sinä kerroit juuri omasta perhetaustastasi, kasvatuksestasi ja elämästäsi.
Me muut toimimme samoin.
Pahoittelen tilannettasi.
Olen oikeasti varmaan tosi naiivi. Vähäiset sosiaaliset kontaktit ovat varmasti aiheuttaneet sen että otan ihmiset liian tosissani. Mutta miten sitä ikinä uskaltaa välittää kenestäkään tai luottaa jos ei tiedä onko tuo ihminen elämässäni vielä huomenna?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomasi perusteella kuulostaa, ettei miehellä ollut tarpeeksi sosiaalisia taitoja lopettaa seurustelua kypsemmällä tavalla. Älä jää tuohon tyyppiin roikkumaan, AP. Löydät vielä jonkun, joka on sinulle se oikea. Tämä tyyppi ei ollut se.
Vierailija kirjoitti:
En ole oikeasti tajunnut että on normaalia vain äkkinäisesti kadota toisten elämästä. Ei ihme että sosiaaliset kuviot on aina tuntuneet vaikeilta ymmärtää. Mikä lie asperger olen.
Ap
Ei olekaan normaalia kadota noin vain toisen elämästä. Mutta kuten edellä on jo kommentoitu, mies ei ehkä parempaan kykene. Älä tosiaan lannistu tästä. Useimmille kertyy useita tällaisia huonoja loppuja. On vain mentävä eteenpäin ilman katkeruutta. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voikin tuntua näin hyvältä tuntemattomien tsemppi. :) Kuvittelin oikeasti että kyseessä on elämäni mies. Kai se aina tuntuu siltä kun ihastuu. Huh. Tästä se elämänkokemus karttuu vielä näin kypsällä iällä. :p
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen oikeasti varmaan tosi naiivi. Vähäiset sosiaaliset kontaktit ovat varmasti aiheuttaneet sen että otan ihmiset liian tosissani. Mutta miten sitä ikinä uskaltaa välittää kenestäkään tai luottaa jos ei tiedä onko tuo ihminen elämässäni vielä huomenna?
Ap
Siinäpä se onkin. Et voi tietää. Kukaan ei voi tietää, ei välttämättä se toinen ihminenkään. Mielet muuttuvat, tavoitteet muuttuvat, tai voi tulla sairaus tai onnettomuus, joka vie toisen lopullisesti pois. Elämän tärkeä läksy: kaikki ihmiset elämässämme ovat lainaa vain. Voimme rakastaa, emme omistaa. (On ihmisiä, jotka tätä yrittävät, mutta sen suosittele.) Elämä on rakennettava itsensä varaan, ei muiden. Ei tarvitse eikä pidä sulkeutua muulta maailmalta, mutta kestävää onnea ei voi rakentaa kenenkään muun varaan. Rakkauden hinta on tuska, mutta silti haluamme mieluummin rakastaa ja kärsiä kuin elää kivettynyttä elämää tuntematta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen oikeasti varmaan tosi naiivi. Vähäiset sosiaaliset kontaktit ovat varmasti aiheuttaneet sen että otan ihmiset liian tosissani. Mutta miten sitä ikinä uskaltaa välittää kenestäkään tai luottaa jos ei tiedä onko tuo ihminen elämässäni vielä huomenna?
Ap
Mikään ei ole tässä elämässä varmaa. Luottaa ei voi kuin itseensä ja omiin voimavaroihin kestään niitä pettymyksiä. Jos kokee, että normaalista elämästä selviäminen on liian vaikee niin pitää hakea apua!
Vierailija kirjoitti:
Miten voikin tuntua näin hyvältä tuntemattomien tsemppi. :) Kuvittelin oikeasti että kyseessä on elämäni mies. Kai se aina tuntuu siltä kun ihastuu. Huh. Tästä se elämänkokemus karttuu vielä näin kypsällä iällä. :p
Ap
Kypsällä iällä :D 30v on uusi 15v. Tuntuu, että harvasta sinun ikäisestä on aikuisen tavoin vastuunkantoon, kun halutaan olla nuoria ja ihanteet tulee juuri nuoruudesta. Sinäkin taisit vasta menettää ensirakkautesi ja se on sinulle kokemuksena uusi ja hämmentävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tajuan nyt että olin aivan liian riippuvainen tästä miehestä. Mielialani kulki sen mukaan oliko häneltä tullut kiva viesti vai ei. Helpottaa jo vähän ja ehkä tänään jo ruoka vähän maistuu. Olen ollut todella huonona tästä...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pyhä jeesus mitä lässyn lässyn vastauksia.
Ap, grow up!
Sinä kerroit juuri omasta perhetaustastasi, kasvatuksestasi ja elämästäsi.
Me muut toimimme samoin.
Pahoittelen tilannettasi.
Kovien arvojen maailma! Vahvat pärjää. Heikot ja hävijät väistäköön!
Vierailija kirjoitti:
Ja tajuan nyt että olin aivan liian riippuvainen tästä miehestä. Mielialani kulki sen mukaan oliko häneltä tullut kiva viesti vai ei. Helpottaa jo vähän ja ehkä tänään jo ruoka vähän maistuu. Olen ollut todella huonona tästä...
Ap
Läheisriippuvainen muistuttaakin pientä lasta tunne-elämältään, hän tarvitsee ihmisen, jonka kautta elää elämäänsä. Läheisriippuvuus on myös hylätyksi tulemisen pelkoa, jonka toitkin täällä jo esille. Terapiasta voisi olla apua vuorovaikutustaitojen ja oman tunne-elämäsi säätelyyn. Etsi rohkeasti tietoa läheisriippuvuudesta.
Vierailija kirjoitti:
En ole oikeasti tajunnut että on normaalia vain äkkinäisesti kadota toisten elämästä. Ei ihme että sosiaaliset kuviot on aina tuntuneet vaikeilta ymmärtää. Mikä lie asperger olen.
Ap
Ei ole normaalia kadota noin vain. Ihmisellä on vastuu omasta käytöksestään ja jos on arvattavissa, että omalla käytöksellä loukkaa toisen tunteita niin loukkaaja on syyllinen. Et ole asperger ajatellessasi kuten ajattelet. Mies ei toisinsanoen kunnioittanut sinua ollenkaan arvoisellasi tavalla. Se tekee hänestä sinuun verrattuna huonon ihmisen. Meidän toisia kunnioittavien on vaikea löytää vertaisiamme.
Vierailija kirjoitti:
En ole oikeasti tajunnut että on normaalia vain äkkinäisesti kadota toisten elämästä. Ei ihme että sosiaaliset kuviot on aina tuntuneet vaikeilta ymmärtää. Mikä lie asperger olen.
Ap
Ap rakas, ei se ole ollenkaan normaalia! Tosi inhottava temppu, mies teki väärin.
En todellakaan halua lähteä oikeuttamaan miehen käytöstä, mutta tuli mieleen että hänen tekonsa voi johtua aiemmista kiusaamis(?)traumoista. Jotkut kiusatut kasvavat tuollaisiksi että he vuorostaan satuttavat ihmisiä kun haluavat olla se "voimakkaampi" osapuoli, joka näyttää mihin kaappi kuuluu. He haluavat saada voiman ja kontrollin tunnetta tuolla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole oikeasti tajunnut että on normaalia vain äkkinäisesti kadota toisten elämästä. Ei ihme että sosiaaliset kuviot on aina tuntuneet vaikeilta ymmärtää. Mikä lie asperger olen.
Ap
Ei ole normaalia kadota noin vain. Ihmisellä on vastuu omasta käytöksestään ja jos on arvattavissa, että omalla käytöksellä loukkaa toisen tunteita niin loukkaaja on syyllinen. Et ole asperger ajatellessasi kuten ajattelet. Mies ei toisinsanoen kunnioittanut sinua ollenkaan arvoisellasi tavalla. Se tekee hänestä sinuun verrattuna huonon ihmisen. Meidän toisia kunnioittavien on vaikea löytää vertaisiamme.
*reps*
Olen pahoillani.
Olen iloinen siitä, että löysit suhteen, jonka kanssa voit hyvin.
Toisaalta suhteet päättyvät ja osa ihmisistä ei osaa lopettaa suhteita fiksusti.
Uskon, että löydät rinnallesi miehen, johon voit luottaa ja joka kohtelee sinua paremmin.
Hylätyksi tuleminen on erittäin vaikeaa ja toipumisessa menee oma aikansa. Osa ihmisistä on sitä mieltä, että kannattaa nopeasti seurustella seuraavan henkilön kanssa, mutta minä en koskaan pystynyt sellaiseen.