Onko näin tunteettomia ihmisiä oikeasti? :(

Ai että jos sun kanssa ei halua jäädä yksiin ikuisesti, on yhtä kuin tunteeton?

Tosi ikävää. Ihan varmasti olit hänelle tosi tärkeä ihminen ja suuri apu! Jostain syystä kiinnostus sinuun ehkä lopahti. Miehellä ei ollut taitoja hoitaa asiaa paremmin, mikä on valitettavaa mutta et voi asialle mitään. Varmaan hänen omaa epävarmuuttaan kun ei pysty reilusti puhumaan asioista. Se on kuitenkin positiivista, että pystyt ihastumaan ja rakastumaan. Jatka tutustumista muihin ihmisiin, aika auttaa suruusi. Olen itsekin todella epävarma lapsuuden kokemusten vuoksi, ja nyt 26-vuotiaana olen aloittanut ensimmäisen seurustelusuhteen ihanan kiltin miehen kanssa. En ikinä uskonut että minua varten olisi tällainen onni varattuna! Toivon, että kaikki menee hyvin ja se kestää. Tsemppiä, älä lannistu!

No tuon kertomuksesi perusteella olet tosiaan tulkinnut väärin. Päivittäinen viestien lähettely ei ole seurustelua, ja rakastumisesi vaikutti yksipuoliselta. Mikään kertomuksessasi ei tue sitä, että teillä olisi ollut muuta kuin ystävyyssuhde, ja ystävyyssuhteet voivat tosiaan tyrehtyä juuri tällä tavalla, valitettavasti.

Voi kun kurja kuulla. Tunteettomasti kyllä käyttäytyi. :( Minulla samankaltainen tilanne. Oltiin tosin 14v yhdessä ja meillä yhteinen pieni lapsi. Sitten mies vaan häipyi, ei selitystä/ syytä, ei suostunut pariterapiaan lähtemään. Vaihtoi perhettä lennosta. Ja jätti meidät selviämään synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Väsyi kai liikaa..

Olet jo selvinnyt kiusaamisesta ja selviät vielä tästäkin. Sinussa on voimaa enemmän kuin aavistatkaan. Selviät, koska ei ole muuta vaihtoehtoa. En lähde arvailemaan miehen käytöksen syitä, eikä sinunkaan kannata sitä tehdä. Keskity omaan elämääsi, tee surutyö ja koeta unohtaa hänet. Katso eteenpäin ja usko itseesi. Juuri nyt on vaikeaa, mutta tästäkin vielä noustaan.

Hän ei tainnut olla kovin rehellinen sinulle, ainakaan loppuajasta... Kuulostaa surulliselta, tsemppiä. Itselläni samankaltainen menneisyys kuin sinulla, mutta olen viimeisimmäksi seurustellut miesten kanssa, joilla ei samanlaisia traumoja. Traumatisoituneet miehet tuntuvat olevan usein naisia epäempaattisempia. Toivottavasti löytäisit tulevaisuudessa terveemmän kumppanin. Kaikkea hyvää!

Kertomukseni oli epäselvä. Tapailimme, teimme asioita yhdessä, yövyimme toistemme luona ja harrastimme seksiä. Meillä oli siis ihan oikea suhde. Hän halusi tavata vanhempani. Ym.

Ap

Aloituksesta tulee ilmi, että aloittajaa ei koskaan sitten edes huvittanut tavata miestä. Turha siinä ihmetellä, jos toinen jossain vaiheessa alkaa etääntyä.

Joskusnainkay kirjoitti:

Minulla samankaltainen tilanne. Oltiin tosin 14v yhdessä ja meillä yhteinen pieni lapsi.

Eli ei ollenkaan samankaltainen tilanne. -3

Korostin noita viestejä avauksessani kuvatakseni sitä miten tiiviisti hän oli arjessani ja elämässäni.

Ap

Tuo on sitä, jota elämäksi kutsutaan. Hän teki varmasti parhaansa niillä eväillä, jotka elämä on hänelle suonut.

Sinulla oli teerenpeliä myös muiden miesten kanssa. Kuka sellaista cuckausta katselee?

Olit ilmeisesti sopiva apu ja itsetunnon kohottaja tuossa elämäntilanteessa. Et ehkä kuitenkaan miehelle se elämän nainen. Uskon, että on hyväksikäytetty olo.

Vierailija kirjoitti:

Korostin noita viestejä avauksessani kuvatakseni sitä miten tiiviisti hän oli arjessani ja elämässäni.

Ap

Miten te sitten olitte suhteennen määritelleet? Oliko sovittu, että muita tiivitä suhteita ei ole, oliko sovittu, että mennään naimisiin ja tehdään lapsia, jne?

Teidän ystävyys solmittiin tiettyyn tarpeeseen ja elämän vaiheeseen niin kuin kaikissa ystävyys suhteissa niin niiden motiivit eivät hautaan asti täyty vaan tulee niitä eroja.

Jokainen ihminen joka on tai tulee meidän elämään niin satuttaa väistämättä meitä teoilla tai sanoilla. Kaikkea ei voi millään välttää. Voimme vaan päättää sen ketkä on sen kaiken arvoisia, että pidämme heidät elämässämme. 

Tämä oli vain yksi asia, joka sinun piti  väistämättä kokea matkalla omaksi vahvaksi itseksesi! Miten työstät tuota ongelmaasi, terapia, vertaistuki, jne. Ei ole tervettä velloa vielä tuossa iässä menneessä.

En ole oikeasti tajunnut että on normaalia vain äkkinäisesti kadota toisten elämästä. Ei ihme että sosiaaliset kuviot on aina tuntuneet vaikeilta ymmärtää. Mikä lie asperger olen.

Ap

Ei tuollaisesta tiiviistä yhteydestä lähdetä mitään sanomatta. Mies tietää sen, ja hänellä on omasta toiminnastaan huono omatunto. Sitä lievittää se, että laittaa syyn sinun niskaasi. Että sinä mukamas olet tulkinnut väärin ja innostunut liikaa. Yrittää tuollaista väittämällä hämätä sinua, ettet tajuaisi, että mies se tällä kertaa on se, joka tekee väärin.

Mutta miten mies sitten voi noin vain häipyä. Sitä me emme voi tietää. Ehkä hänellä on jokin kriisi mielessään, ja sen pelästyttämänä ajattelee, että pakeneminen auttaa. Tai sitten on vain simppelisti ihastunut toiseen naiseen. Tai vain herännyt siihen, että haluaa elämältä jotain muuta kuin sinut. Tai on huomannut, että itse asiassahan hän pärjääkin jo itsekseenkin. Mistä noita tietää.

Sinulla on kova selviäminen. Itsekin tiedät, että et tehnyt mitään väärin. Mutta toisen mielenliikkeitä ei pysty määräämään. Joten tässä ei auta muu kuin nöyrtyä hyväksymään tilanne ja jatkaa kohti uusia tuulia.

Vierailija kirjoitti:

En ole oikeasti tajunnut että on normaalia vain äkkinäisesti kadota toisten elämästä. Ei ihme että sosiaaliset kuviot on aina tuntuneet vaikeilta ymmärtää. Mikä lie asperger olen.

Ap

Ei ole sellaista kuin normaali elämä, joka menisi aina tismalleen oikein niin kuin oppikirjoissa sanotaan. On vain elämää. Siinä ei ole ennustettavuutta ja surullisiakin asioita tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

En ole oikeasti tajunnut että on normaalia vain äkkinäisesti kadota toisten elämästä. Ei ihme että sosiaaliset kuviot on aina tuntuneet vaikeilta ymmärtää. Mikä lie asperger olen.

Ap

Ei se normaalia ole. Mutta ikävä kyllä sitä tapahtuu paljon.

Ei ne sitoutumsishalut aina mene yksiin. Et sinä voi sanella, miten toisen ihmisen pitäisi tuntea.

Et rakastunut, koska keksit koko tarinan.

Sinkkumies