Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrätkö ihmisiä, joilla on jatkuva tarve ostaa jotain lahjoja ihmisille?
08.06.2016 |
Koska itse en ole ymmärtänyt. En ole mistään köyhästä perheestä enkä itsekeskeinen. Väsyttää vain, kun jatkuvasti pitäisi olla kavereiden kesken, töissä, vapaalla jne. osallistumassa johonkin lahjakeräykseen.
Olen mieleltäni sellainen, etten haluaisi ostaa edes joululahjoja. En myöskään välitä niiden saamisesta. Tuleeko lahjojen antamisesta hyvä mieli vai onko se jotain yhteisöllisyyttä ym? Eikä mukavampaa olisi vaikkapa lausua jokin runo tai laulaa laulu?
Kommentit (14)
Väkipakolla ostettuja lahjoja on ikävä saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ymmärtämistä siinä on? Lahjojen antamisesta tulee hyvä mieli. Mulla vars. yksi ystävä, joka usein muistaa lahjalla. Ne ovat pieniä, niissä on ajatus, ovat usein itsetehtyjä. En itse pysty ollenkaan samaan, mutta se ei haittaa. Otan ilolla vastaan. Noin yleisemmin: mulle tulee lahjojen antamisesta parempi mieli kuin niiden saamisesta, mutta keskityn synttäreihin, jouluun, kyläilytuliaisiin.
Mä kans inhoan lahjojen ostamista ja saamista. Inhoan myös kaikkea krääsää, turhaa tavaraa ja sotkua. Johtuisko osittain siitä.. Persoonakysymys. Mun puolesta lahjoihin varatut rahat voisi aina laittaa kehitysaputyöhön yms. Joulun yltäkylläisyys on mulle aina liikaa. Ruoka ja läheisten seura on jees, mutta lahjat on vain lapsia varten.
Turhaa touhua. Tiedän pari tällaista lahjojen ostelijaa, jotka eivät osaa edes kylään tulla ilman lahjakassia. Anoppini on yksi. Olen sanonut hänelle monta kertaa, että hänen ei tarvitse todellakaan tuoda mitään niin minulle, kun lapsillekaan, että riittää, kun hän tulee ja meillä on mukavaa. Ei auta. Sieltä tulee aina jotakin.
Yksi kaverini on samanlainen ja hänen vaikka hänen lahjansa ovat pieniä, niin ne ovat vaivaannuttavia. Olemme molemmat nelikymppisiä ihan hyvin toimeen tulevia ihmisiä ja molemmilla on varmasti rahaa ostaa ihan itse jos jotakin tarvitsee. En tarvitse hänen valitsemiaan keittiöpyyhkeitä tai saippuoita ja en halua mennä tuohon lahjojen ostoon mukaan.
En ymmärrä ja lahjoja on vaivaannuttavaa saada. Tällainen lahjoja jakava henkilö on naapurini, emme edes ole hyviä tuttuja. Ensin lähdin siihen vastahakoisesti mukaan ja pari kertaa vein jotain väkisin naapuriin, mutta sitten päätin, että lahjojen vaihtelu on vierasta minulle ja lopetin.
Kun naapuri esim. käy kaupassa, saattaa tuoda minullekin jotain pyytämättä. En ymmärrä kertakaikkiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekään tykkää ostella lahjoja. Kyllä ele on ihan mukava ollut jos olen saanut lahjan, mutta sitten tulee kamala vastalahjan antamisen pakko ja en ole hyvä keksimään lahjoja, en edes itse haluaisi lahjoja, miksi niitä pitää siis antaa. Ei se mene perille vaikka sanoo tämän.
Olisikohan joku persoonallisuusjuttu sitten.
En ymmärrä. En itsekään kauheasti arvosta, jos joku ostaa jotain minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän toki. Jos on esim. monia lapsenlapsia jo, niin pieniä ja suurempiakin juhliahan riittää jatkuvasti.
Minä en pidä siitä, että reviirilleni tunkeudutaan vastoin lupaani ja minulle lahjoitetaan milloin koriste-esineitä, vaatteita, musiikkia jne joista en välitä. Jos on pakko lahjoa niin mieluummin mikrolaina osoitteessa http://www.kiva.org niin pääsen seuraamaan tilanteen kehittymistä.
Toisaalta yksi sukulaiseni on vähätuloinen opiskelija ja ostan hänelle mitä hän sanoo tarvivansa ihan oikeasti lahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen erään miehen, joka sanoo,ettei hän osta koskaan vaimolleen mitään.'Ihan periaatteesta'....
Koska "ei halua tuhlata mitään niin turhaan ja parempi aina kun säästyvät nekin rahat".
Kiva tapaus, tosiaankin...
(lapsia heillä ei ole ja vaikuttaa vähän siltä jo,ettei siinä liitossa taida ehtiä enää tullakaan)
Tuo on varmasti aika paljon persoonakysymys. Esim. mummoni vihasi aina kaikkia lahjoja. Äitini taas hinkuu lahjoja ja selvästi pettyy, jos hänelle ei osta lahjaa vaikkapa äitienpäivänä. Itse en perusta lahjojen päälle. En pidä niiden saamisesta enkä myöskään niiden antamisesta. Mielestäni välittää ja muistaa voi muullakin tavalla. Olen usein esim. syntymäpäiviä varten sanonut etukäteen, etten halua mitään lahjoja - vain ihmiset paikalle. Jostain syystä jotkut silti aina haluavat ostaa jotain. Noh... en suutu siitä, mutta ihmettelen, että miksi on pakko, jos en halua lahjoja. Myös äitini aivan varmasti tietää, etten voi sietää lahjoja ja niiden ostamista. Silti ikävää, kun omassa perheessäkin sovitaan, ettei osteta vaikka joululahjoja, niin siltikin hän on saattanut ostaa ja pahoittaa mielensä, jos hän ei saakaan lahjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on niin oikeassa. Ainoa hyvä lahja on sellainen jonka voi syödä.
Minulla on kiva ystävä joka jatkuvasti ja aina antelee pikku lahjoja. Usein juuri kodin tavaraa, meikkejä, muka hassuja esineitä joita en edes keksi mihin laittaisi. En halua kotiini hänen maullaan ostettuja tyynyjä, tauluja enkä lautasia. Olen usein sanonut että älä osta, mutta ei mitään vaikutusta.
Joskus tuntuu kuin näillä lahjoilla ostaisi hyväksyntää ja kiitosta. Ei tarvitsisi.
Samoin jos ilmoitan harkitsevani jotain ostosta, alkaa tulla tekstareita ja kuvia mitä on löytänyt netistä ja on kovin avulias toimittamaan asiaa. Ei tarvitsisi.
Minulle riittää ystävyytemme. Siksi toisekseen minulla ei työttömänä edes olisi jatkuvasti varaa ostella pakkolahjoja hänelle. Vaivaannuttavaa.
Lahjojen antaminen on hauskaa.